Josef Kainz

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Josef Kainz (maalannut Wilhelm Trübner)
Josef Kainz (maalannut Ludwig Keller vuonna 1895)

Josef Gottfried Ignaz Kainz (2. tammikuuta 1858 Wieselburg, Unkari20. syyskuuta 1910 Wien) oli itävaltalainen näyttelijä. Häntä on luonnehdittu erääksi saksankielisen teatterin suurista nimistä.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Josef Kainz debytoi viisitoistavuotiaana Sulkowskitheaterissa Wienin Matzleinsdorfissa. Vuonna 1874 hän opiskeli näyttämötaiteita Caesarine Kupfer-Gomanskyn johdolla; tämän mielestä Kainzin murteellinen puhetyyli kaipasi korjausta. Vuonna 1875 Kainz näytteli lyhyen aikaa Kasselin kuninkaallisessa hoviteatterissa, mutta ei saanut kiinnitystä. Samana vuonna hän sai kutsun johtaja Dietziltä Marburg an der Drauhun, jossa hän pääsi näyttelemään ensirakastajan ja sankarin rooleja. Kesäkuussa 1876 Kainz liittyi Leipzigin Neues Stadttheateriin. Vaikka hän nautti menestystä leipzigilaisnäyttämöllä, hän ei kuitenkaan ollut tyytyväinen saamiinsa rooleihin ja lopulta hänelle tuli välirikko teatterinjohtaja Johann August Försterin kanssa.

27. elokuuta 1877 Kainz liittyi Meininger Hoftheateriin. Kyseisen ensemblen kanssa hän näytteli suurilla lavoilla Berliinissä, Frankfurt am Mainissa, Wienissä ja Prahassa. Kolmen Meiningenin vuoden kuluttua Kainz halusi vaihtaa teatteria, sillä hän tunsi tarvetta kasvaa taiteilijana. Ernst von Possart kutsui hänet Hof- und Nationaltheater Müncheniin, missä hän näytteli Mortimeria Friedrich Schillerin draamassa Maria Stuart 4. syyskuuta 1880. Kainzin debyytti Münchenissä epäonnistui. Seuraava rooli, miespääosa William Shakespearen klassikossa Romeo ja Julia oli menestyksekkäämpi. 30. huhtikuuta 1881 Kainz antoi erillisnäytöksen kuningas Ludvig II:lle. Roolityönä oli Didier Victor Hugon draamassa Marion de Lorme ja kuningas oli suuresti vaikuttunut Kainzin tulkinnasta.

Vuodesta 1883 alkaen Kainz vaikutti Deutsches Theaterissa Berliinissä, ja kasvoi erääksi saksalaisen kielialueen kuuluisimmista näyttelijöistä. Hänen roolitehtäviään olivat muun muassa Hamlet, Richard II, Don Carlos ja Franz Moorin osa Schillerin draamassa Die Räuber. Vuonna 1889 Kainz siirtyi ohjaaja Ludwig Barnayn mukana Berliner Theateriin, mutta pesti päättyi eripuraan.

Josef Kainz avioitui amerikansaksalaisen Sarah Hutzlerin kanssa ja teki 1891 menestyksekkään Yhdysvaltain-kiertueen; hän näytteli New Yorkin, Milwaukeen ja Chicagon saksalaisissa teattereissa. Muilla kiertueillaan hän matkasi muun muassa Venäjälle. Vuonna 1892 Kainz palasi Deutsches Theateriin Berliiniin. Vuosikymmenen mittaan hänellä oli 98 roolitehtävää, joita hän näytteli kaikkiaan kaksi tuhatta kertaa.[1]

Vuonna 1899 Kainz sai kiinnityksen Wienin Burgtheateriin, missä ohjaaja Max Burckhardt kutsui häntä Mitterwurzerin manttelinperijäksi. Jouluaattona 1899 Kainz nimitettiin hovinäyttelijäksi, ja hän sai tulkittavakseen alati vaikeampia luonnetehtäviä. Tällä välin hän oli jäänyt leskeksi ja avioitunut uudelleen. Burgtheaterissa Kainz loi lukemattomia rooleja, kuten Shylockin osan Shakespearen Venetsian kauppiaassa ja nimiosan Molièren Tartuffessa. Kiinnitys kesti kymmenen vuotta. Vuonna 1910 Kainz sairastui vakavasti.

Josef Kainz kuoli wieniläisessä Loewin parantolassa paksusuolen syöpään viisi päivää sen jälkeen, kun hänet oli nimitetty hoviteatterinohjaajaksi. Hänet on haudattu Döblingin hautausmaalle Wieniin.

Josef-Kainz-Medaille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wienin kaupunki perusti Josef-Kainz -mitalin 1958 Kainzin syntymän satavuotispäivänä. Tunnustus jaettiin 1999 asti vuosittain näyttelijöille, ohjaajille ja lavastajille. Yhdessä Nestroy-Ring ja Raimund-Ring -palkintojen kanssa siitä muodostettiin vuonna 2000 uusi, niin ikään vuosittain jaettava Nestroy-Theaterpreis -palkinto, johon kuuluu useita kategorioita.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hutzler, Sarah : König Ludwig von Bayern an Josef Kainz. Sanomalehdessä Die Gartenlaube, 1886, nro 27, s. 475-479
  • Eisermann, Judith : Josef Kainz - Zwischen Tradition und Moderne. Der Weg eines epochalen Schauspielers., München: Utz, 2010, 428 sivua
  • Nöther, Matthias : Das pochende Herz. Das Publikum schwärmte, Berlin lag ihm zu Füßen: Wie der Schauspieler Josef Kainz, vor 150 Jahren geboren, das Theater revolutionierte, Der Tagesspiegel 31. joulukuuta 2007 [1]

Lähteet ja viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]