Luettelo Suomen saamelaisperäisistä paikannimistä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Tämä artikkeli on luettelo Suomen saamelaisperäisistä paikannimistä. Saamelaiset ovat perinteisesti uralilaisia saamelaiskieliä puhuva etninen ryhmä ja alkuperäiskansa, jonka pääasialliset asuinalueet rajautuvat nykyisin Saamenmaaksi kutsutulle alueelle Fennoskandian pohjoisosissa.
Luettelo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nimi | Sijainti | Maakunta | Merkitys ja huomioita | Varhaisin tunnettu maininta |
---|---|---|---|---|
Aakenustunturi | Kittilä |
Lappi | Nimi saamelaisperäinen, mutta merkitykseltään epäselvä. Kantasana áhkkanas on mahdollisesti kadonnut johdos sanasta áhkká, jota on käytetty nimityksenä saamelaiselle jumalalle.[1] | Acki(n) oxensu, 1695 |
aapa | – | – | Yleinen jälkiosa soiden nimissä Pohjois-Suomessa. Merkitsee ’avointa suota’, saamelaiskielissä myös ’avomerta, ulappaa’. Alkujaan skandinaavinen lainasana saameen, vertaa muinaisnorjan haf tai nykynorjan ja -ruotsin hav (’meri’).[1] | |
Aatsinki | Salla |
Lappi | Kylä Sallassa. Alkuperältään saamelainen, mutta merkitykseltään epäselvä. Taustalla mahdollisesti pohjoissaamen áhčči (’isä’) tai inarinsaamen äččinj (’heinäsirkka’ tai ’rahko’).[1] | Atzing, 1758 |
Aavasaksa | Ylitornio |
Lappi | Luultavasti saamelaisperäinen. Merkitys epäselvä.[1] | Awa Saxa, 1744 |
Aikiasaari | Kuusamo (vuoteen 1940) |
– (Karjalan tasavalta) |
Saari Tavajärvellä nykyisessä Karjalan tasavallassa Venäjällä.[2][3] Johdos maskuliinisesta henkilönnimestä Aikia tai Aikio.[2] | |
Aikioaho | Mouru, Posio |
Lappi | Johdos maskuliinisesta henkilönnimestä Aikia tai Aikio.[2] | |
Aikionlahti | Ala-Kitka, Kuusamo |
Kainuu | ||
Aikionniemi | ||||
Aikionsalmi | ||||
Aikiosuo | Mouru, Posio |
Lappi | ||
Ailakkavaara | Enontekiö |
Lappi | Etymologiana pohjoissaamen Áillahas tai Áillehas, joka on vaihtoehtoinen muoto sanasta áilegas (’pyhä’).[4] | |
Ailangantunturi | Kemijärvi |
Lappi | Etymologiana ’pyhää’ merkitsevä adjektiivi áilegas, joka esiintyy useissa saamelaisissa vaarojen ja tunturien nimissä. Suomenkielinen nimi on mukautunut ominaiseen -nka-nimityyppiin.[4] | |
Ailikas ~ Ailekas | Utsjoki |
Lappi | Tunturi Tenon varressa Utsjoen suulla.[4] | Ailekas, 1860-luku |
Ailikas | Utsjoki |
Tunturi Tenon varressa Nuvvuksen kylän kohdalla.[4] | Ailekesvare, 1804 | |
Ailikas ~ Ailekas | Utsjoki |
Tunturi Utsjoella Karigasniemen kylän lähellä. Ailikas-nimet pohjautuvat adjektiiviin áilegas (’pyhä’), joka puolestaan on vanha skandinaavinen lainasana (vertaa muinaisnorjan heilagr tai ruotsin helig).[4] | Ailekas, 1820-luku | |
Akalauttapää | Inari |
Lappi | Tunturi Etelä-Inarissa. Lähteenä inarinsaamen Ákálávttááuáiváš, jonka muodostavat sanat lávttáá (genetiivimuoto sanasta láávtáš, ’yhden pylvään varaan rakennettu katettu säilytyslava’) ja uáiváš (’pieni pyöreä tunturi’). Alkuosan Áká merkitys on epäselvä: on esitetty, että se olisikin koltansaamea, jolloin se voisi palautua sanan ääkkaž (’eukko, muori’) genetiivimuotoon ääkka.[5] | |
Akanvaara ~ Akavaara | Savukoski |
Lappi | Vaara Kemihaaran erämaa-alueella. Etymologia epäselvä: nimi viittaa mahdollisesti saamelaiseen muinaisjumalaan (Akka), mutta se voi tarkoittaa myös puolisoa. Muoto Akavaara perustuu ehkä paikallisääntämyksen akavvaara väärinymmärrykseen, tai sitten kyseessä on kolttaa lähellä olevan saamelaiskielen genetiivimuoto Akka-jumalan nimestä.[5] | |
Akku | Inari | Lappi | Vaara Inarijärven ja Ukonjärven välissä. Nimitys juontuu mytologista esiäitiä tarkoittavasta jumalolennosta Ákku, joka on maskuliinisen Äijih-jumalan puoliso.[5] | |
Akukoski | Utsjoki | Lappi | Kylä Akujoen suulla, nimitys juontuu läheisestä koskesta Tenojoessa. Alkuosa viittaa inarilaisen Äijih-jumalan Ákku-puolisoon.[6] | |
Ala-Nampa | Rovaniemi | Lappi | Kylä Ala- ja Yli-Nampajärvien rannalla Raudanjoen varrella. Järvien itäpuolella on Nampavaara. Järvien nimet ovat saamelaista alkuperää, ja Nampa juontuu todennäköisesti ’suojasäätä’ tarkoittavasta sanasta (vertaa inarinsaamen njäbbi ja kiltinänsaamen ńa´mmb).[7] | |
Angeli | Inari | Lappi | Lähtöisin sukunimestä Angeli, joka perustuu Enontekiön Peltojärven kylässä sijaitsevaan Angelijärveen. Järven nimi on puolestaan suomenkielinen mukaelma keminsaamen allia tarkoittavasta sanasta (vertaa inarinsaamen áŋálâh).[8] | |
Angelvaarat ~ Angelivaarat | Savukoski | Lappi | Kaksi Luiroon laskevan Angelijoen varrella sijaitsevaa vaaraa Tanhuan kylän koillispuolella. Nimet ovat mukaelmia hävinneistä saamelaisnimistä (vertaa Angeli).[9] | |
Angesselkä | Joutsa | Keski-Suomi | Kyläkunta ja Rautaveden vesistöön kuuluva järvi. Sisältää mahdollisesti saamelaiskielten ’hangasta’ tarkoittavan sanan (vertaa inarinsaamen äägis). Hangas tarkoittaa hirvieläimen pyydystä. Jälkiosa selkä merkitsee ’laajaa vesialuetta’.[9] | |
Annivaara | Utsjoki | Lappi | Laaja tunturialue Utsjoen ja Vetsijoen välissä, rajautuu pohjoisessa Tenojokeen ja etelässä Váišjeaggi-suohon. Suomeen mukautettu versio pohjoissaamenkielisestä nimestä Ánnevárri. Nimen alkuosan Ánne etymologia on epäselvä, mutta luultavasti se ei viittaa feminiiniseen henkilönnimeen Ánne, sillä se ei ole genetiivimuodossa. Laajoja tunturialueita ei myöskään tavallisesti ole nimetty henkilöiden mukaan.[10] | |
Appistunturit | Inari | Lappi | Tunturisto Ivalojoen pohjoispuolella. Eteläosassa on Appisjärvi, josta laskee joki Ivalojokeen. Suomalaisnimi on mukaelma saamenkielisistä muodoista (pohjoissaameksi Áhpesduoddarat ja inarinsaameksi Äpistuoddâreh), joista inarinsaamenkielinen on konservatiivisin. Nimen alkuosan merkitys ja alkuperä tuntematon.[11] | |
Apukka | Rovaniemi | Lappi | Vuonna 1959 perustettu maatalouden tutkimusasema. Samaan nimiryhmään kuuluvat myös Apukkalampi, Apukkajärvi, Apukkajoki, Apukankorva-aapa ja Apukkaniemi. Perustuu ilmeisesti inarinsaamen sanaan oppuu (’huuhkaja’).[11] | |
Arajärvi | Savukoski | Lappi | Samaan nimiryhmään kuuluvat myös Yli-Arajoki, Ala-Arajoki sekä Aravaara. Merkitsee mahdollisesti somerikkoa tai kivikkoa (vertaa kantasaamen *ārē). Ara on myös vanha saamelainen etunimi.[12] | Aara Träsck, 1642 |
Arrajoki | Nastola, Lahti; Iitti | Päijät-Häme | Mahdollisesti saamelaisesta henkilönnimestä Ara. Myös vaihtoehtoisia tulkintoja on esitetty.[13] | Ara Joki, 1610 |
Aska | Sodankylä | Lappi | Kylä Sodankylässä, samaa nimiryhmää edustaa myös Askankangas-niminen metsämaa. Mahdollisesti saamelaista alkuperää.[14] | |
Aurejärvi | Parkano | Pirkanmaa | Historiantutkija Pentti Papunen on esittänyt, että nimeen sisältyisi saamelaisperäinen järveä tarkoittava sana, mutta äänteellisesti selitystä pidetään mahdottomana.[15] | Aured träsk, 1552 |
Auttiköngäs | Rovaniemi | Lappi | Alkuosa autti (myös auhti tai autsi) on suomen pohjoismurteisiin lainautunut ’kapeaa rotkolaaksoa’ merkitsevä saamelaiskielinen sana (vertaa pohjoissaamen ávži ja inarinsaamen ävži). Myös jälkiosan köngäs (’suuri koski’) on saamelaisperäinen sana.[16] | Autsiioki, 1595 |
Auttoinen | Padasjoki | Päijät-Häme | Todennäköisesti saamelaisperäinen. Nimen taustalla on metsää tarkoittava maastotermi (vertaa pohjoissaamen ávžu,’kostea lehto’, ja eteläsaamen aavtja, ’metsä’), joka on luultavasti suoraan lainautunut suomeen kadonneesta saamelaiskielestä.[17] | Autis, 1465 |
Avisuora | Enontekiö | Lappi | Tunturi Ivalojoen latvahaarojen välissä. Alkuosa on genetiivin yhdysosamuoto sanasta avvi, joka puolestaan on nykysaamesta jo hävinnyt ’virtaa’ ja ’vuotamista’ merkitsevä vartalo.[18][19] Jälkiosa merkitsee ’haaraa’, mikä viitannee siihen, että nimi on alun perin tarkoittanut joenhaaraa ja siirtynyt myöhemmin tunturinnimeksi.[18] | |
Bihčosgorži | Enontekiö | Lappi | Huomattava vesiputous, nimi pohjoissaamea. Alkuosan bihčos- on genetiivimuoto linnunnimestä bižus (’kapustarinta’) ja jälkiosa gorži tarkoittaa putousta. Esiintynyt suomeksi satunnaisesti muodossa Pihtsusköngäs tai Pitsusköngäs.[20] | |
Čáhkaljávri ~ Tsahkaljärvi | Enontekiö | Lappi | Järvi lähellä Kilpisjärveä. Alkuosa on lyhentymä sanasta čáhkalakkis, joka on pohjoissaamenkielinen nimitys pienelle ihmismäiselle uskomusolennolle, joka elää lähteissä ja kallionkoloissa sekä omistaa hopea- ja lääkeaarteita.[21] | |
Čáhppesduottar | Utsjoki | Lappi | Tunturialue Utsjoen pohjoisosassa. Nimi on pohjoissaamea. Alkuosan čáhppes on attribuuttimuoto sanasta čáhppat (’musta’). Duottar puolestaan tarkoittaa ’tunturia’.[21] | |
Čáibma | Enontekiö | Lappi | Tuntui Käsivarressa. Suomeksi esiintynyt aiemmin muodossa Saima tai Saimatunturi. Nimen muoto pohjoissaamelainen, mutta mitään selitystä alkuperälle ei tunneta eikä vastaavaa sanaa löydy saamesta. Nimi on mahdollisesti alkujaan peräisin kadonneesta paleoskandinaavisesta kielestä.[21] | |
Čárajávrrit | Utsjoki | Lappi | Kaksi tunturijärveä Utsjoen kunnan itäosassa. Järvistä lähtee joki Čárajohka, joka laskee Silisjohka-jokeen. Järvien pohjoispuolella on vaara Čáraoaivi. Nimien alkuosaa Čára- ei tunneta itsenäisenä sanana, mutta järven nimessä se esiintyy kahdessa paikassa Norjassa (ks. Čárajávri). Kaikki nämä järvet ovat vesistöjensä ylimpiä, joten sana viitannee luultavasti jollakin tapaa latvavesiin. Kyseessä voi olla joko käytöstä poistunut saamelaisperäinen sana tai laina saamea edeltäneestä paleoskandinaavisesta kielestä. Loppuosa jávri tarkoittaa järveä.[21] | |
Dápmajávri | Enontekiö | Lappi | Alkuosan Dápma- etymologia epäselvä. Loppuosa merkitsee ’järveä’.[22] | |
Dievjá | Utsjoki | Lappi | Tunturiryhmä Utsjoen kunnan itäosassa osin Inarin puolella. Nimen alkuperä on epäselvä, mahdollisesti se on laina saamea edeltäneestä paleoskandinaavisesta kielestä.[23] | |
Doskalhárji | Enontekiö | Lappi | Alkuosan Doskal- merkitys on tuntematon. Jälkiosa hárji merkitsee maastossa ’harjannetta’ ja myös ’eläimen tai rakennuksen harjaa’. Jälkiosana sana on saamessa harvinainen. Tunturin mukaan on nimetty myös läheinen järvi Doskaljávri.[24] | |
Duolljehuhput | Enontekiö | Lappi | Tunturi Käsivarressa, Suomen ja Norjan rajalla. Alkuosa duollje- tarkoittaa ’taljaa’, mutta jälkiosan huhput merkitystä ei tunneta, eikä se esiinny myöskään muissa paikannimissä.[25] | |
Duolljeváldinroavvi | Utsjoki | Lappi | Tunturi Tenon ja Näätämön valuma-alueiden vedenjakajalla. Nimi on pohjoissaamea ja tarkoittaa ’taljanottamarovaa’.[25] Rova on perä- ja länsipohjalaismurteissa esiinty saamelainen lainasana, joka merkitsee ’metsäistä harjua, mäkeä, kivikkoista ylänköä tai vanhaa paloaluetta’.[26] Paikka on nimetty siellä sattuneen tapahtuman mukaan, josta ei ole säilynyt muuta tietoa.[25] | |
duottar | – | – | ’Tunturi, tunturialue’, pohjoissaamenkielinen sana, joka esiintyy usein paikannimien jälkiosana. Sanalla on vastineet kaikissa saamelaiskielissä. Myös suomen tunturi on itsessään saamelaisperäinen lainasana.[25] | |
eatnu | – | – | Pohjoissaamenkielinen sana, tarkoittaa ’suurehkoa jokea, pääjokea’. Esiintyy nimistössä Suomen alueella yleisesti vain Käsivarren Lapissa. Sana on lainautunut suomen peräpohjalaismurteisiin muodossa eno.[25] | |
Elijärvi | Keminmaa | Lappi | Kuivattu järvi ja nykyinen kromikaivos. Taustalla kantasaamen sanavartalo *ëlē- (’ylä-’) tai *ëlë (’korkea’). Nimi viittaa järven sijaintiin oman vesistönsä latvassa.[27] | |
Elijärvi | Yläne, Pöytyä | Varsinais-Suomi | Taustalla kantasaamen sanavartalo *ëlē- (’ylä-’) tai *ëlë (’korkea’). Nimi viittaa järven sijaintiin oman vesistönsä latvassa.[27] | |
Elimyssalo | Kuhmo | Kainuu | Kantasaamen sanasta *ëlë, ’korkea’, tai *ëlēmus(s)ë, ’ylin’.[28] Nykyinen luonnonpuisto on rauhoitettu peurojen lisääntymisalueeksi vuonna 1972, ja nimi on yleistynyt vasta 1970-luvulla. Samaa alkuperää edustavat alueella kuitenkin myös vanhemmat nimet Elimysvaara, -kangas, -lehto, -suo -järvi ja -joki.[27] | |
Elimäki | Kouvola | Kymenlaakso | Kylä on sijainnut alkujaan Elimäenjärven rannassa, mutta nykyisin järvi kuivattu viljelysmaaksi. Nimen alkuperäisasu on Elimä tai Elämä, mutta kansanetymologisesti se on siirtynyt -mäki-loppuisten paikannimien tyyppiin (vastaava kehitys on tapahtunut muun muassa nimien Mynämäki, Längelmäki ja Pieksämäki kohdalla). Kylä on saanut nimensä järven mukaan, ja järven nimi puolestaan juontuu saamelaiskielten sanasta ’ylimmäinen’ (vertaa pohjoissaamen alimus).[27] | Elemä, 1460 |
Ellivuori | Sastamala | Pirkanmaa | Alkuosa juontuu saamelaiskielten ’korkeaa’ merkitsevästä sanasta.[27] | |
Elämänmäki ~ Elänteenmäki | Mänttä-Vilppula | Pirkanmaa | Mäki Elänne-nimisen järven rannalla. Etymologiana mahdollisesti saamelaiskielten ’korkeaa’ tarkoittava sana, mikä sopisi luontevasti kyseisen mäen nimeämisperusteeksi, sillä se on lähiseudun korkeimpia. Primäärinimi kuitenkin viittaa todennäköisemmin järveen, mikä tekee saamelaisperäisyydestä hankalaa, sillä Elänteen yläpuolella vesistössä on vielä kaksi järveä.[27] | |
eno | – | – | Etenkin peräpohjalaismurteissa esiintyvä sana merkitsee ’suurta jokea’, ja tässä merkityksessään se on lainattu saamesta. Sanalla on suomen murteissa kuitenkin myös muita merkityksiä, kuten enonranta ’ison selän ranta’ ja enovesi ’suuri selkävesi; kevättulva’. Eno-sana esiintyy myös karjalan kielessä, jossa se tarkoittaa ’väylää’ tai ’joen keskiosaa’ (esimerkiksi nimessä Eno). Muissa merkityksissään se voi olla johdos sanavartalosta enä, joka yhdistyy itämerensuomalaisissa kielissä suuruuteen ja paljouteen (vertaa enemmän) ja esiintyy myös paikannimissä (mm. Enäjärvi).[29] | |
Enontekiö | – | Lappi | Suomalainen nimi on mukaelma saamenkielisestä nimestä (pohjoissaamen Eanodat), jonka suora suomennos olisi ”Enonne” (genetiivissä Enonteen). Suomenkielisen asun kytkös tehdä-verbiin lienee sekaannus saamen johtimen -dat (genetiivissä -daga) ja tekemistä tarkoittavan verbin dahkat (taivutusmuodoissa daga-) välillä. Nykyisen nimen muotoutumiseen on myös vaikuttanut alueen ominaisuus suurten jokien (enojen), etenkin Muonionjoen, latvahaarojen lähteenä.[30] | Eenoteckj, 1598 |
Gáisávárri | Inari | Lappi | Tunturinhuippu Muotkatuntureilla. Nimi on pohjoissaamea: gáisá merkitsee ’korkeaa tunturia’ ja várri ’vaaraa’. Samankaltaisesta nimestä on luultavasti lainattu Kaisavaaran nimi Torniossa.[31] | Gaisevara, 1795 |
Gálggoaivi | Enontekiö | Lappi | Tunturi. Nimi on pohjoissaamea: alkuosa Gálgg(o)- on genetiivin yhdyssanalyhentymä sanasta gálgu (’vaimo, eukko’) ja jälkiosa oaivi (’pää’) viittaa tunturin huipun pyöreään muotoon. Gálgu viittaa mahdollisesti mytologiseen esiäitiin. Suomeksi on toisinaan käytetty mukautettua muotoa Kalkkoivi.[31] | |
Gieddečohkka | Enontekiö | Lappi | Tunturi Haltin tunturiston länsiosassa. Nimi on pohjoissaamea. Alkuosa on yhdyssanamuoto sanasta gieddi (’kenttä, asuinkenttä’), ja jälkiosa čohkka tarkoittaa ’teräväpiirteistä tunturinhuippua’.[32] | |
Gieddeoaivi | Enontekiö | Lappi | Tunturi Suomen ja Norjan rajalla. Nimi on pohjoissaamea: sen peruste on epäselvä, mutta alkuosa viittaa ’asuinkenttään’ ja jälkiosa oaivi merkitsee ’pyöreää tunturinhuippua’. Huipun pohjoispuolella sijaitsee pieni järvi Gieddejávri ja sen vieressä laaja tunturialue Giedderášša (rášša, ’korkea paljashuippuinen tunturi’).[32] | Kiedoive, 1742–1745 |
Goapmajohka | Enontekiö | Lappi | Joki Haltin tunturistossa. Sen pohjoispuolella on myös tunturi Goapmavárri. Nimi on pohjoissaamea: goapma tarkoittaa esiin työntyvää kielekettä, jälkiosat johka ja várri ’jokea’ ja ’vaaraa’.[33] | |
Golmmesoaivi | Utsjoki | Lappi | Tunturi Utsjoen itäosassa. Nimi on pohjoissaamea: alkuosa on luultavasti johdos ’kolmea’ tarkoittavasta lukusanasta golbma (genetiivissä golmma). Luku liittynee tunturin sijaintiin kolmen siidan (Varanki, Utsjoki ja Näätämö) rajalla. Johtimen -es tausta on tuntematon.[33] | Kolmisoifvimaddakutza, 1739 |
Goržán | Utsjoki | Lappi | Asutus Tenojoen rannalla Utsjoen kirkonkylän länsipuolella. Suomeksi käytetään myös muotoa Kortsami. Merkitykseltään ja alkuperältään sana on tuntematon.[33] | |
Govddosgáisi | Enontekiö | Lappi | Alkuosa tulee mahdollisesti sanasta goavddis (’noitarumpu’), joka itsenäisenä sanana on kadonnut kielestä, mikä saattaa selittää sen epätavallisen muodon. Loppuosa gáisi tarkoittaa tunturia, jonka huipulla on lunta ympäri vuoden.[34] | Kaudakais-Röse (rajamerkki), 1809 |
guoika | – | – | Pohjoissaamen ’koskea’ merkitsevä sana. Tavallinen jälkiosa saamelaisissa koskennimissä. Vastineita muissa saamelaiskielissä ovat muun muassa inarinsaamen kuoškâ ja koltansaamen kuõškk. Suurista koskista puolestaan käytetään sanaa geavŋŋis (pohjoissaamea) tai kievŋis (inarinsaamea), joka on edelleen lainautunut useisiin pohjoissuomalaisiin murteisiin muodossa köngäs.[35] | |
Guonjarvárri | Enontekiö | Lappi | Tunturi Käsivarressa. Nimi on pohjoissaamea. Alkuosa guonjar tarkoittaa ’veneen kaarta’ ja várri ’vaaraa’. Nimeämisperuste epäselvä.[35] | Qwangaroifwi, 1747 |
Guorboaivi | Utsjoki | Lappi | Tunturialue ja sen korkein huippu Utsjoen kunnan itäosassa. Nimi on pohjoissaamea ja merkitsee ’karua pyöreää tunturia’.[35] | |
Guovdoaivi | Utsjoki | Lappi | Paistunturien korkeimman tunturiryhmän keskimmäinen huippu. Nimi on merkitsee ’keskimmäistä päätä’. Alkuosassa lyhentyneenä oleva sana guovda esiintyy useissa suomalaisissa ja karjalaisissa paikannimissä saamelaisperäisenä lainana muodossa Kout- (esim. Koutajärvi).[35] | |
Halti | Enontekiö | Lappi | Nimi merkitsee ’haltiaa’ ja viittaa asiayhteydessään vuorenhaltiaan.[36] | Haldhwara, 1642 |
Harrijärvi | Enontekiö | Lappi | Järvi Käsivarren Lapissa. Lähellä myös Harrijoki sekä kaksi vaaraa, Hárroaivi ja Unna Hárroaivi. Vesistönimet ovat alkuperäisiä, ja ne viittaavat harjuksen runsaaseen esiintyvyyteen.[37] | |
Hossa | Suomussalmi | Kainuu | Alkuperäisessä nimessä Hossajärvi alkuosa hossa on saamelaisperäinen lainasana, joka merkitsee ’kangaskortetta’.[38] | Hossa Jerfui, 1650 |
Iijoki | Ii (suisto) | Pohjois-Pohjanmaa | Etymologiana mahdollisesti saamelaiskielten ’yötä’ merkitsevä sana (vertaa pohjoissaamen idja tai inarinsaamen ijjâ).[39] | Yioki, 1374 |
Iijärvi | Inari | Lappi | Suomalainen nimi on mukaelma inarinsaamenkielisestä nimestä Ijjävri. Alkuosa Ij- on lyhentymä sanasta Ijjâ (’yö’).[39] | Yjärffwi, 1671 |
Iisalmi | – | Pohjois-Savo | Mahdollisesti saamelaisperäinen. Taustalla saattaa olla ’yötä’ merkitsevä sana.[39] | Ijn Sallmij, 1620-luku |
Ilajanjoki | Ilomantsi | Pohjois-Karjala | Kantasaamen sanasta *ëlë, ’korkea’, tai *ëlēmus(s)ë, ’ylimpänä’.[28] | |
Ilajanjärvi | ||||
Ilajansuo | ||||
Ilamo | Hattula | Kanta-Häme | Kantasaamen sanasta *ëlë, ’ylhäällä’.[40] | |
Ilomantsi | – | Pohjois-Karjala | Kantasaamen sanasta *elēmɜńče, ’ylimmäinen’.[41] | |
Jaurakainen | Tavajärvi, Kuusamo (vuoteen 1940) |
– (Karjalan tasavalta) |
Etymologiana saamelaiskielten järveä tarkoittava sana (vertaa pohjoissaamen jávri). Pääsanaan liittyneinä suomenkieliset -kka tai -kainen -johtimet.[42] | |
Jaurakkajärvi | Kuhmo | Kainuu | ||
Jaurakkajärvi | Pudasjärvi | Pohjois-Pohjanmaa | ||
Jauranen | Rukajärvi, Kuusamo | Kainuu | Kolmen kilometrin pituinen järvi Kuontijärven lounaispuolella. Etymologiana saamelaiskielten järveä tarkoittava sana (vertaa pohjoissaamen jávri).[42] | |
Jauranlampi | Kuolio, Kuusamo | Kainuu | Etymologiana saamelaiskielten järveä tarkoittava sana (vertaa pohjoissaamen jávri).[42] | |
Jongunjoki ~ Jonku | Kuhmo | Kainuu | Yhdistyy T. I. Itkosen mukaan maskuliiniseen henkilönnimeen Jonko.[41] | |
Jongunjärvi ~ Jonku | Pudasjärvi | Pohjois-Pohjanmaa | ||
Jonkeri ~ Jonger ~ Jonkere | Kuhmo | Kainuu | Yhdistyy T. I. Itkosen mukaan maskuliiniseen henkilönnimeen Jonko. Pääte -ri on luultavasti lyhentymä sanasta järvi tai jávri, mikä on karjalaisalueilla tyypillistä.[41] | |
Kiesimä | Rautalampi |
Pohjois-Savo | Lähteenä kantasaamen *keasē-mē (johdos verbistä *keasē-, ’vetää'). Viittaa mahdollisesti kalaverkon vetämiseen.[40] | |
Kitsiputous | Enontekiö | Lappi | Pohjoissaameksi Gihccegorži. On arveltu, että alkuosa olisi yhdysosalyhentymä vuohta tarkoittavasta sanasta gihcci, mutta taustalla saattaa olla myös toinen, kielestä kadonnut sana.[32] | |
Kotkonniemi | Hauho, Hämeenlinna |
Kanta-Häme | Niemi Pyhäjärvellä. Lähteenä kantasaamen *kuotkōj, ’kannas, niemeke’.[28] | |
Kuolimo | Savitaipale; Suomenniemi, Mikkeli |
Etelä-Karjala, Etelä-Savo |
Lähteenä luultavasti kantasaamen *kuolëjëmē (johdos sanasta *kuolëjë-, ’kalastaa’).[40] | |
Lieksa | Pohjois-Karjala | Vertaa pohjoissaamen leakša, ’soinen laakso’, tai koltansaamen leähšš, ’heinää kasvava kosteikko’.[43] | Leksa, 1500 | |
Nuuksio ~ Nuoksi ~ Nuoksu | Espoo |
Uusimaa | Etymologiana luultavasti saamelaiskielten joutsenta tarkoittava sana, vertaa pohjoissaamen njukča.[44] | Noox, 1540 |
Ylläs | Kolari | Lappi | Nimi ilmeisesti saamelaisperäinen ja luultavasti sukua ’korkeaa’ merkitsevälle adjektiiville (vertaa pohjoissaamen alla, inarinsaamen ollâ ja koltansaamen õll). Tavallisesti vastaava sana on lainautunut suomeen El- tai Il-alkuisena. Y-vokaalin selitykseksi on arveltu, että saamen sana on ymmärretty suomenkielisen ylä-vartalon kielihistorialliseksi vastineeksi, tai vaihtoehtoisesti suomalaiset kansanetymologiat ovat muokanneet äänneasun vastaavaksi sekoittamalla erikieliset muodot keskenään.[45] | |
Ängeslevä | Tyrnävä | Pohjois-Pohjanmaa | Kylä on saanut nimensä samannimisestä joesta, joka puolestaan lienee nimetty alkuperäisen Ängeslevä-luontonimen mukaan. Sana levä esiintyy Pohjanmaalla harvinaisena suonnimien jälkiosana tarkoittaen perusmerkityksensä (’vesikasvi’) lisäksi ’veden päällä olevaa sammalkerrosta’, ’suonsilmää’ tai ’kosteaa maastoa’. Mikäli nimi viittaa suohon, se saattoi sijaita täysin eri paikassa kuin nykyinen Ängeslevän kylä, kuten joen lähteillä. Alkuosan Änges- etymologiasta ei ole varmuutta, mutta se voi yhdistyä saamelaiskielten peuran- tai hirvenpyydystä eli hangasta merkitsevään sanaan (vertaa inarinsaamen äägis), joka itsessään on laina suomen hangas-sanasta. Samaa saamenkielistä alkuperää voisivat myös edustaa muut äänteellisesti samankaltaiset nimet, kuten Haapaveden Ängesneva ja Ängeslammit.[46] | Enngessleffve, 1604 |
Änättijärvi | Kuhmo |
Kainuu | Nimen Änätti taustalla todennäköisesti ’isoa’ merkitsevä sana (vertaa pohjoissaamen eatne). Loppuosa -tti on johdin.[46] | Eneti Jerfi, 1650 |
Äänekoski | Keski-Suomi | Kansanetymologiat yhdistävät nimen suomen sanaan ääni. Kielentutkija Terho Itkonen on esittänyt, että alkuosa on mukauma varhaissaamen ’isoa’ merkitsevästä sanasta, joka on säilynyt nykysaamessa vain johdoksina (vertaa eanas ~ eatnas, ’suurin osa; enimmät’ tai eanášit, ’paljoksua’).[47] | Ænækoski laxefiskeri, n. 1455 |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aikio, Ante: The Study of Saami Substrate Toponyms in Finland. Onomastica Uralica, 2007, nro 4, s. 159–197. Artikkelin verkkoversio.
- Paikkala, Sirpa (päätoimittaja): Suomalainen paikannimikirja. (Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 63b) Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2019. Verkkojulkaisu (PDF) (viitattu 4.5.2024).
- Räisänen, Alpo: Saamelaisjäljet Kuusamon ja Posion paikannimistössä. Virittäjä, 2005, nro 3, s. 336–350. Kotikielen Seura. Artikkelin verkkoversio.
- Räisänen, Alpo: Pielisen Karjalan saamelaisperäisiä paikannimiä. – Sámit, sánit, sátnehámit, s. 319–324. (Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 253) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 2007. Artikkelin verkkoversio.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Paikkala 2019, s. 28–30.
- ↑ a b c Räisänen 2005, s. 337.
- ↑ Maanmittaushallitus: Suomen taloudellinen kartta 1:100000 – Lehti 14:11 Paanajärvi (PDF) 1925. Doria: Kansalliskirjasto. Viitattu 5.5.2024.
- ↑ a b c d e Paikkala 2019, s. 36–37.
- ↑ a b c Paikkala 2019, s. 41–42.
- ↑ Paikkala 2019, s. 43.
- ↑ Paikkala 2019, s. 45.
- ↑ Paikkala 2019, s. 53–54.
- ↑ a b Paikkala 2019, s. 55.
- ↑ Paikkala 2019, s. 58.
- ↑ a b Paikkala 2019, s. 60–61.
- ↑ Paikkala 2019, s. 62.
- ↑ Paikkala 2019, s. 65–66.
- ↑ Paikkala 2019, s. 68–69.
- ↑ Paikkala 2019, s. 74–75.
- ↑ Paikkala 2019, s. 75.
- ↑ Paikkala 2019, s. 76.
- ↑ a b Paikkala 2019, s. 78.
- ↑ Paikkala 2019, s. 278–279.
- ↑ Paikkala 2019, s. 84.
- ↑ a b c d Paikkala 2019, s. 101–102.
- ↑ Paikkala 2019, s. 105.
- ↑ Paikkala 2019, s. 107.
- ↑ Paikkala 2019, s. 108.
- ↑ a b c d e Paikkala 2019, s. 109–110.
- ↑ Paikkala 2019, s. 1074.
- ↑ a b c d e f Paikkala 2019, s. 113–114.
- ↑ a b c Aikio 2007, s. 176.
- ↑ Paikkala 2019, s. 118–119.
- ↑ Paikkala 2019, s. 120–121.
- ↑ a b Paikkala 2019, s. 142.
- ↑ a b c Paikkala 2019, s. 146–147.
- ↑ a b c Paikkala 2019, s. 147–148.
- ↑ Paikkala 2019, s. 149.
- ↑ a b c d Paikkala 2019, s. 152–153.
- ↑ Paikkala 2019, s. 171.
- ↑ Paikkala 2019, s. 182.
- ↑ Paikkala 2019, s. 220.
- ↑ a b c Paikkala 2019, s. 254–256.
- ↑ a b c Aikio 2007, s. 172.
- ↑ a b c Räisänen 2007, s. 319–320.
- ↑ a b c Räisänen 2005, s. 339.
- ↑ Räisänen 2007, s. 321.
- ↑ Sirkka Paikkala: Kuka keksi Nuuksion? Nyt. Asiantuntijoiden kirjoituksia ajankohtaisista kielikysymyksistä. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 4.5.2024.
- ↑ Paikkala 2019, s. 1479–1480.
- ↑ a b Paikkala 2019, s. 1494.
- ↑ Paikkala 2019, s. 1496.