Elijärvi
| Elijärvi | |
|---|---|
 |
|
| Valtiot | Suomi |
| Paikkakunta | Pöytyä |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Laskujoki | Merijoki[1][2] |
| Järvinumero | 31.003.1.005 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 54 m[3] |
| Rantaviiva | 20,4 km [4] |
| Pinta-ala | 4,95 km² [4] |
| Keskisyvyys | 1,42 m [4] |
| Suurin syvyys | 2,37 m [4] |
 Elijärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Elijärvi on Laajoen valuma-alueeseen kuuluva, Yläneellä Pöytyän kunnassa sijaitseva, noin 495 hehtaarin laajuinen järvi.[4] Se sijaitsee noin kaksi kilometriä länteen Yläneen keskustaajamasta. Heti järven eteläpuolelta alkaa Vaskijärven luonnonpuisto ja parin kilometrin päässä sen pohjoispuolella sijaitsee Säkylän Pyhäjärvi.[1]
Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elijärvessä on kahdeksan saarta, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 0,9 hehtaaria.[4] Järveen laskevia suurempia puroja on kolme: Lahtilanoja, Valastenoja ja Ryjäoja. Elijärven vedet laskevat Kotolahden pohjukasta Merijoen kautta länteen Lampsijärveen ja sieltä Laajokeen.[1][2] Järvi on rannoiltaan ja valuma-alueeltaan pääasiassa suota ja erilaisia kallioympäristöjä, mutta Elijärveen laskee myös joitakin ojia läheisiltä pelloilta.[5] Elijärveen vetensä laskevia soita ovat muun muassa Vaskijärvenrahkan pohjoisosat ja Valastensuo Vaskijärven luonnonpuistossa sekä Haapasaarensuo järven pohjoisrannalla.[6]
Elijärven veden tila on 2000-luvun alussa ollut melko hyvä ja sen happitilanne on vaihdellut hyvän ja välttävän välillä. Ravinnetaseeltaan järvi katsotaan lievästi eutrofiseksi. Järvestä on koekalastuksissa tavattu kuusi eri kalalajia: ahven, särki, salakka, lahna, hauki ja kiiski. Näistä ahven ja särki ovat muita lajeja huomattavasti runsaampia. Joki- tai täplärapuja ei Elijärvestä ole koeravustuksissa saatu. Planktoneliöstön biomassa ja lajimäärä ovat samankaltaisia muiden vastaavankokoisten metsjärvien kanssa.[5]
Kasvillisuuskartoituksen mukaan Elijärven kasvillisuus on runsasta, ja siinä havaittiin piirteitä korte-, korte-ruoko-, ruoko-, nuottaruoho- ja kaislatyypin järvikasvillisuudesta. Järvellä pesii useita lintulajeja, jotka kuuluvat Suomen vastuulajeihin. Runsas mökkiasutus häiritsee kuitenkin lintujen pesintää, vaikkakin kasvistoltaan ja linnustoltaan arvokkaimmat runsaskasvustoiset lahdet ovat vain vähän ihmistoiminnan vaikutuksen alaisina.[5]
Asutus ja virkistyskäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järven rannoilla on ollut vapaa-ajan asutusta 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Ensimmäiset järven rannalle tehdyt rakennukset ovat olleet kalamajoja, joista vanhin valmistui vuonna 1903. Varsinaisia kesämökkejä Elijärvelle on rakennettu vasta 1930-luvun alkupuolella.[2] Nykyään loma-asuntoja on valtaosalla järven rantaviivaa.[1] Järven itäpäädyssä, Pihlavanlahden rannalla sijaitsee myös majoitus-, kokous- ja juhlapalveluja tarjoava Yläneen Suviranta.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Helmer Tuittila: Yläneen turvevarat - Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroista. Raportti P 13.4/83/139. Espoo: Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, 1983. Teoksen verkkoversio. [vanhentunut linkki]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Kansalaisen Karttapaikka (Haku koordinaateilla) Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2013.
- ↑ a b c Muistoja 24.10.2012. Elijärviyhdistys ry. Viitattu 17.4.2013.
- ↑ Maanmittauslaitoksen paikannimirekisteri, Maanmittauslaitos. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ a b c d e f Ympäristötiedon hallintajärjestelmä Hertta Suomen ympäristökeskus. Viitattu 17.4.2013.
- ↑ a b c Elijärvi-projektin yhteenveto (pdf) Elijärvi-yhdistys ry. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 18.4.2013.
- ↑ Tuittila: Yläneen turvevarat, s. 35, 108, 122
- ↑ Yläneen Suviranta suviranta.fi. Arkistoitu 9.12.2013. Viitattu 18.4.2013.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Elijärvi (31.003.1.005) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 18.4.2013.