Kuolimo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuolimo
Kuolimo, Luotolahdensalmi nähtynä Luotolahdenvuorelta
Kuolimo, Luotolahdensalmi nähtynä Luotolahdenvuorelta
Maakunnat Etelä-Karjala, Etelä-Savo
Kunnat Savitaipale, Mikkeli
Koordinaatit 61°16′22″N, 27°31′14″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Vuoksen vesistö (04)
Valuma-alue Kuolimon valuma-alue (04.14)
Järveen tulevat joet Kiesilänjoki
Laskujoki Partakoski ja Kärnänkoski [1][2]
Taajamat Savitaipaleen kirkonkylä, Suomenniemen kirkonkylä
Järvinumero 04.141.1.001
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 77 m [1]
Pituus 35 km [1]
Leveys 12 km [1]
Rantaviiva 394,646 km [3]
Pinta-ala 79,0976 km² [3]
Tilavuus 0,7750841 km³ [3]
Keskisyvyys 9,8 m [3]
Suurin syvyys 41,4 m [3]
Valuma-alue 864 km² [2]
Keskiylivirtaama 17,3 m³/s [4]
Keskivirtaama 7,2 m³/s [4]
Keskialivirtaama 2,3 m³/s [4]
Saaria 289 [3]
Kartta
Kuolimo

Kuolimo [1][3] on Savitaipaleella, Etelä-Karjalassa ja Mikkelin Suomenniemellä, Etelä-Savossa sijaitseva järvi.[3][1]

Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven vesialueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven pinta-ala on 7 900 hehtaaria eli 79 km². Se on 35 kilometriä pitkä ja 13 kilometriä leveä. Järvi myötäilee kallioisessa maastossa kallioruhjeita, joten se on hyvin rikkonainen järvi. Isoselkä sijaitsee järven eteläosassa Suomensalon ja Lehtisensaaren väissä. Isoselkä on nelikulmion muotoinen vesiala, jonka suurin lävistäjä on alle viisi kilometriä. Lehtisensaaren eteläpuolella sijaitsee harva saaristo, joka jatkuu Savitaipaleelle Pappilanlahdelle asti. Suomensalon länsipuolellakin on saaristo. Ne rajaavat lounaispäähän Mustanlahdenselän, joka on Isoselkää pienempi. Lounaiskulmassa ovat Likalahti ja Mustalahti. Tästä järvenosasta voidaan siirtyä järven kaukaisempiin osiin, joita on kolmessa suunnassa.[3][1]

Ensiksi, Mustanlahdenselästä pohjoiseen, saarien takana, sijaitsee Morruuvuorenselkä. Siitä työntyy länteen Kirvessalmen kautta Kirvesselkä, joka on kahdesta kolmeen kilometriä laaja lahti. Sen eteläpäässä aukeaa Uitonsalmen kautta vielä Saarilahti, joka on 1,5 kilometriä pitkä ja kilometrin leveä.[1]

Toiseksi, Morruuvuorenselältä luoteeseen työntyy 21 kilometriä pitkä lahtimainen järvenosa. Se alkaa yhdeksän kilometriä pitkällä ja alle kilometrin leveällä salmella. Sen luoteispäässä sijaitsee Kauria, jonka Tilloniemi, Haudanniemi ja vastarannan Hylkniemi muodostavat salmeen mutkikkaan niemiä ja lahtia käsittävän kokonaisuuden. Kaurian takana kapenevan lahden viimeiset kilometrit ovat sen saariston vuoksi suojaisaa järvenosaa. Lahden leveintä osaa kaventaa suuri Salonsaari, jonka eteläpuolella on Pyöriäselkä ja länsipuolella Rahettavanselkä. Pyöriäselän eteläpuolella sijaitsee suojaisa Hämeenlahti. Rahettavanselältä järvi haarautuu kahdeksi sokkeloiseksi järvenlahdeksi. Länsihaara on 3,5 kilometriä pitkä Suurniemenselkä, jonka eteläpuolelle lähtee 2,5 kilometriä pitkä sokkeloinen lahti ja jonka lahdenpohjukka on nimeltään Kuhalahdenselkä. Luoteishaara alkaa alle 20 metriä leveällä Kurkisalmella, josta alkaa kahdeksan kilometriä pitkä viisisorminen lahti. Sen laajentumaa kutsutaan Hanhijärveksi ja sen haaroja Kolmisopinlahdeksi, Hanlahdeksi, Sorvalahdeksi ja Kapialahdeksi.[1]

Kolmanneksi, Isoselän itäinen Lehtisensaari antaa suojaa itäpuoliselle Pylkönselälle ja pohjoiselle Parranselälle. Näiden väliin jäävät Parranniemi ja Ratasalon niemi. Ratasalon itäpuolella on koilliseen jatkuva Kärnänsalmi, jonka päässä oleva Kärnänkoski laskee Saimaan Vehkaselän Siikalahteen. Parranselältä työntyy kaakkoon Parranniemen vierestä Parrankapia, jonka Siikakosken ja Partakosken kautta järvi laskee Vehkaselän Uitonsalmen lähelle. Parranselkä haarautuu pohjoisessa kahdeksi lahdeksi. Pohjoiseen työntyy Orrainlahti ja luoteeseen Luotolahdensalmi, jonka takana avautuu sokkeloinen ja saarikkoinen Luotolahti.[1]

Saaret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rohjosaarien pääsaari, kuvattuna lännestä
Suomensalon saaren hiekkarantaa Lintuniemellä

Järvessä on laskettu olevan 289 saarta. Niiden yhteispinta-ala on 1 305 hehtaaria, mikä on noin 14,2 % järven kokonaispinta-alasta. Järven pääaltaassa, jolla tarkoitetaan Isoselän, Mustalahdenselän, Morruuvuosenselän, Pappilanlahden ja Pylkönselän alueita, on järven suurimmat saaret. Järven suurimmat saaret ovat Lehtisensalo (311 ha) ja Paassalo (120 ha) sijaitsevat vierekkäin Isoselän itäpuolella. Niiden itäpuolella ovat vielä Niinisaari, Tupasaari ja Hiirisaari, ja niiden eteläpuolella Riuttanen, Paimensaari, Leinvihko, Kalliosaari, Ukonsaari, Kotasaari ja Selkäsaari. Isoselän länsipuolella ovat Suomensalo (178 ha) ja Lamposaari (126 ha) sekä niiden ympärillä vielä Riisaari, Kaitasaari, Parikka, Kaijatsaari, Myttiö, Varpasaari, Mustasaari, Suuri Lehmisaari, Pieni Lehmisaari ja Ärjätsaari. Isoselän pohjoisrannikolla on paljon pieniä saaria, joista Härkäsaari ja Rohjosaaret ovat tunnistettavia.[1][2]

Kaurian takana olevan Salonsaaren länsipuolella ovat Kuninkaansaaret, Petäjäsaari, Lamposaari, Sammalsaari, Pyöriäsaari, Kärmesaari ja Sääskisaari. Salonsaaren etelä- ja itäpuolella ovat Rantinsaari, Pihlajasaari, Saapassaari ja Saparosaari. Rahettavanselän saaria ovat Muuriaissaari, Tervasaari ja Kaivantoniemi.[1]

Lehtisensaaren pohjoispuolella sijaitsevat Kytänsaari ja Antiosaari ennen Parranselkää. Saaret ovat täällä pieniä ja vasta Luotolahdella on suurempia saaria. Niitä ovat Sorvasaari, Pääskysaari, Kaunissaari, Kasterinsaari ja Laarisaari eli Kuukansaari.[1]

Pohjan muodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Sen tilavuus on 775 miljoonaa eli 0,775 km³. Järven keskisyvyys on 9,8 metriä ja suurin syvyys on 41,4 metriä. Syvin kohta sijaitsee Lamposaaren koillispuolella. Siellä kulkee 13 kilometriä pitkä syvänne, joka on ollut kallioruhjeeseen syntynyt subglasiaalinen uoma ja jonka on puhdistanut moreenista viime jääkauden loppuvaiheessa virrannut jäätikköjoki. Syvänne alkaa Kaurialla ja päättyy Kuolimonsalmessa olevaan Kuolimonniemeen. Syvänteen kaakkoispuoliskolla järvi on toistuvasti yli 30 metriä syvä ja muutaman kerran 40 metriä syvä.[3][1][5]

Isoselkä on pääosin yli 15 metriä syvää, joskin pohja on varsin epätasainen. Säkniemen ja Härkäsaaren välissä on laaja 20 metriä syvempi alue, jossa on laajoja yli 30 metriä syviä alueita. Muualla Isoselkää on matalampaa. Mustanlahdenselällä pohja käy vain paikoin yli 20 metrissä ja syvin kohta on 27 metriä. Kivesselästä puolet on 20 metriä syvempää ja syvänteissä on 31 metriä, 37 metriä ja 37 metriä syvää. Eteläinen Saarilahti on matalaa, vaikka syvänteessä onkin 8,0 metriä syvää.[1]

Kaurian takana eli sen luoteispuolella, on järvessä runsaasti kapeita lahtia. Niissä on suhteellisen syviä kohtia. Esimerkiksi Hämeenlahdella on 17 metriä syvää, Pyöriäselällä 28 metriä, Rahettavanselällä 23 metriä, Suurniemenselällä 38 metriä, Kuhalahdenselällä 26 metriä, Kurkivedellä 22 metriä ja Hanhijärvellä 38 metriä syvää.[1]

Lehtisensaaren ja Paassalon itäpuolella on myös jäätikköjoen huuhtomia vesialueita. Paassalon itäpuolella on 27 metriä syvää, Pylkönselällä 34 metriä, Lehtisensaaren koillispuolella 29 metriä syvää. Järven lasku-uomat, Parrankapia ja Kärnänsalmi ovat matalia, vaikka ne saavuttavatkin paikoin 10 metrin syvyyden. Luotolanlahdensalmi ja sen lahdet saavuttaa 16 metrin ja 19 metrin syvyydet.[1]

Rannat ja asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven rantaviivan pituus on 395 kilometriä, josta saarten rantaviivan yhteispituus on 122 kilometriä. Pääsääntönä on, että järven pohjoisrannat ovat kalliota ja etelärannat harjuhiekkaa. Järven asutus on haja-asutusta, joskin järven kaakkoispäässä sijaitsee Savitaipaleen kirkonkylä. Myös Kirvesselän rannassa on Kiesilän kylä, Morruuvuorenselällä Suomenkylä ja pohjoisempana Kaurian kylä. Järvellä on runsaasti vapaa-ajan asuntoja.[3][1][6]

Savitaipaleelta lähtee luoteeseen järven rantoja seuraava valtatie 13. Se kulkee Kiesilän ja Kaurian kautta mennessään kohti Mikkeliä. Kaurialla siitä haarautuu seututie 409, joka kulkee Suomenniemen kirkonkylän kautta, ennen kuin se haarautuu kohti Kuolimon Isoselän pohjoisrantojen suuntaan. Savitaipaleelta lähtee kohti pohjoista sama seututie 409, joka seuraa aluksi Saimaan rantoja ja Orraissa kääntyy Luotolahden jälkeen kohti Suomijärven etelärantoja ja Suomenniemen kirkonkylää. Näiltä tieltä pääsee järvellä olevan asutuksen luo.[1][6]

Vesistösuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvi sijaitsee Vuoksen vesistössä (vesistöaluetunnus 04) Suur-Saimaan alueen (04.1) Kuolimon valuma-alueella (04.14), jonka Kuolimon lähialueeseen (04.141) järvi kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 77,0 metriä mpy.[1][2]

Valuma-alue saa pääosan vedestään Kuolimon valuma-alueen muilta alueilta, joita on neljä. Lyhyt Uuhijoki laskee Pappilanlahdelle ja se on Uuhijoen valuma-alueen (04.145) laskujoki. Valuma-alueen pääjärvi on Säynjärvi (206 ha). Kirvesselälle laskeva Kiesilänjoki lähtee Lahnavedestä (137 ha), jonka kautta laskevat sekä Kiesilänjoen-Mustionjoen alueen (04.142) että Virmajoen valuma-alueen (04.146) reitit. Niillä olevia suuria ja tunnettuja järviä ovat Korpijärvi (3 137 ha), Kukasjärvi (259 ha), Lylysjärvi (257 ha), Kuivajärvi (172 ha), Virmajärvi (1 057 ha), Rautjärvi (427 ha) ja Vanosenjärvi (402 ha). Kuhalahdenselälle laskee Kinkjärvi (206 ha) pienen Maijärven kautta. Se on Ryöpänjoen valuma-alueen (04.148) pääjärvi, johon laskee vuorostaan Hämeenjärvi (130 ha).[2]

Kuolimon lähialueella on 123 muuta yli hehtaarin kokoista järveä tai lampea, jotka laskevat suoraan tai välillisesti järveen. Niistä huomattavin on Suomijärvi (757 ha), joka laskee Kaurian kohdalla pieneen Häränlahteen. Suomijärven mukana laskevat myös Turvejärven (34 ha), Turvelampien ja Iso-Paavalin (14 ha) vedet. Hanhijärveen laskevat esimerkiksi Saarijärvi (17 ha), Kotalampi (17 ha) ja Kotilampi (10 ha) yhteistä ojaa myöten. Samoin tekee Alimmainen Honkalampi (18 ha). Etelämmässä Suurniemenselkään laskee Saarajärvi (21 ha) omaa ojaa myöten sekä Suurijärvi (24 ha), Kortelampi (12 ha) ja Kinnaslampi (11 ha) yhteistä ojaa myöten. Saman lahden Kuhalahdenselkään laskevat Alimmainen Vaanjärvi (18 ha) ja Keskimmäinen Vaanjärvi (10 ha) sekä Savinen (11 ha) ja Toijärvi (42 ha), kumpikin pari omia yhteisiä laskuojia myöten. Kaurian länsipuolelle Pyöriäselkään laskee yksinään Syväjärvi (37 ha). Sitten etelässä laskee Morruuvuorenselälle pohjoisesta Haukkajärvi (135 ha) ja Sikolampi (26 ha). Vastarannan Likalahteen laskee Vartusjärvi (103 ha). Itäiseen Pappilanlahteen Riuttasen taakse laskevat yhteistä Kaihlajokea myöten Kaihlajärvi (19 ha), Talvijärvi (21 ha) ja Naarajärvi (11 ha) ja pohjoisemmaksi Paasalon taakse laskee Kaijanlampi (11 ha) yksin. Ratasalon ja Parranniemen välissä sijaitsee Ratalampi (12 ha), joka laskee niiden välissä sijaitsevaan Junnonlahteen. Isoselän pohjoisrantaan laskee pieni Toivonlampi (13 ha) ja Parranselän länsirantaan Antiolampi (45 ha) ja Hietalampi (15 ha) yhdessä. Pohjoisessa Luotolahden pohjukkaan laskevat Hautalampi (13 ha), Hyyhkäslampi (30 ha) ja Kalaton (13 ha).[2]

Kuolimon lasku-uomia on kaksi, joten järvi on bifurkaatiojärvi. Kuolimo laskee Saimaaseen kahta reittiä, Partakosken ja Kärnänkosken kautta,[1] joissa molemmissa on näyttävät kosket.[7][2]

Luontoarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuolimo on karu eli vähäravinteinen järvi, koska sen valuma-alueella on vähän soita ja asutusta.[5] Monet rannat ja saaret ovat harjujen muodostamia ja järvessä on siksi paljon lähteitä. Näistä on peräisin järven hyvin kirkas vesi.[8]

Kuolimossa elää harvinaisena ja uhanalaisena saimaannieriää eli rautua, joka jäi Saimaaseen satimeen jääkauden jälkeen Saimaan kuroutuessa erilleen Baltian jääjärvestä. Nykyistä kantaa tuetaan kalaistutuksin, jossa järven oman kalakannan mädistä on tuotettu istutetut jälkeläiset. Nieriän elintapoja ei tunneta tarpeeksi hyvin, jotta sen suojelu olisi tehokasta. Isoselkä ja Morruuvuorenselkä onkin rauhoitettu verkkokalastukselta toistaiseksi.[5]

Virkistys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuolimoa ja Suomijärveä kiertävä melontareitti ja pyöräilyreitti on toteutettu pysähdys- ja vesillelaskupaikoin.[9][10]

Järven suojelemiseksi toimii yhdistys Pro Kuolimo ry.[2]

Järvenlasku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa on aikoinaan perustettu 1 500 järvenlaskuyhtiötä ja järviä on laskettu yli 2 000. Järvet ovat olleet yleensä pieniä, mutta laskettu on myös muutama suurikin järvi, kuten tämä Kuolimo.[11]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Kuolimo, Mikkeli (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 11.10.2019.
  2. a b c d e f g h Kuolimo (04.141.1.001) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 8.8.2017.
  3. a b c d e f g h i j k Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 8.8.2017.
  4. a b c Kuusisto, Esko: Suur-Saimaan vesitase ja tulovirtaaman ennustaminen, s. 17. Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 26. Helsinki: Vesihallitus, 1978. ISBN 951-46-3652-x. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 16.4.2021).
  5. a b c Etelä-Karjala: Kuolimon synty (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. a b Kuolimo, Mikkeli (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 11.10.2019.
  7. Arto Hämäläinen: Selvitys luonnonpiirteistä Saimaan rantojen yleiskaavaa varten (HTML) (arkistoitu tiedosto) Savitaipale. Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 8.8.2010.
  8. Hyytinen, Lasse & al.: Saimaansieriän toimenpideohjelma, viitattu 9.8.2017
  9. Etelä-Karjala: Kuolimon kierros (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 8.8.2017
  10. Outdoors.fi (Arkistoitu – Internet Archive). Viitattu 15.2.2014.
  11. Johansson, Peter & Koivisto, Marjatta: ”29. Kansanuskomuksia ja geologiaa”, Jääkaudet, s. 230–231. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29101-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]