Alli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo linnusta. Alli on myös etunimi.
Alli
Koiras
Koiras
Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1]
Vaarantunut
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Sorsalinnut Anseriformes
Heimo: Sorsat Anatidae
Suku: Clangula
Laji: hyemalis
Kaksiosainen nimi
Clangula hyemalis
(Linnaeus, 1758)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Alli Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Alli Commonsissa

Alli (Clangula hyemalis) on keskikokoinen musta-ruskea-valkea sorsalintu. Vuonna 2012 se luokiteltiin vaarantuneeksi lajiksi.[2][3]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikuisilla on valkea vatsapuoli, selkäpuoli on ruskean-mustan ja valkean kirjava sukupuolen ja vuodenajan mukaan. Koiraalla on keväällä pitkä pyrstöjouhi.

Sen pituus 38–60 cm, siipien kärkiväli 75 cm, paino 500–1 100 g. Sen ääntely kuulostaa huudolta ”a-al-li, a-al-li”, josta se on saanut nimensäkin.

Vanhin suomalainen rengastettu alli on ollut 22 vuotta, 7 kuukautta ja 9 päivää vanha. Se on samalla myös Euroopan vanhin alli.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alli on muuttolintu, joka viettää kesänsä Pohjois-Atlantin rannoilla, Alaskassa, Pohjois-Kanadassa, Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Venäjällä. Suomessa alli pesii Tunturi-Lapin pienten järvien ja jokien rannoilla ja palsasoilla, yksittäisiä pesimishavaintoja on Perämeren rannikolta ja Pohjanmaan edustan saarilta.

Talveksi alli muuttaa etelämmäksi. Tärkein talvehtimisalue on Itämeri, jossa talvehtii noin 4,5 miljoonaa allia. Suomen Lapissa pesii noin 1 500 paria[2], mutta alleja havaitaan paljon enemmän, koska Pohjois-Venäjän allit levähtävät täällä muuttomatkoillaan, ja lauhoina talvina osa talvehtijoista jää Suomen etelärannikolle. Euroopan pesimäkannaksi arvioidaan 8 000–18 000 paria, Venäjän 350 000–500 000 paria. Maailman allipopulaation koko on 7,2–7,8 miljoonaa yksilöä.

Uhanalaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

IUCN luokitteli allin vaarantuneeksi lajiksi ja pilkkasiiven erittäin uhanalaiseksi keväällä 2012, sillä niiden Itämerellä talvehtivien määrä romahti kymmenessä vuodessa alle puoleen. Aiemmin alleja ammuttiin syksyisin esimerkiksi Suomessa noin 10 000 kappaletta. Syy kannan romahtamiseen on poikastuotannon huonous, mikä johtuu arvioiden mukaan ilmastonmuutoksesta. Myyrien vähentymisen vuoksi pedot syövät pohjoisessa merilintujen poikasia.[2]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sen elinympäristöä ovat tundran ja tunturien pienet järvet ja joet.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alli rakentaa pesänsä kasveista maalle, lähelle vesirajaa, toisinaan pesä voi kuitenkin sijaita jopa kilometrinkin päässä lähimmästä vesialueesta. Pesä vuorataan untuvilla. Pesintä alkaa kesä-heinäkuussa ja naaras munii 5–11 munaa, joita se hautoo 23–24 päivää. Haudonnan alkuvaiheessa koiras on pesän lähettyvillä, mutta naaras huolehtii jälkeläisistä käytännössä yksin tai lyöttäytyy yhteen muiden naaraiden kanssa. Emot hoitavat poikasia noin viisi viikkoa, jonka jälkeen emo jättää lentokykyiset poikaset. Allit tulevat sukukypsiksi kaksivuotiaina.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alli syö simpukoita, kotiloita, äyriäisiä ja pikkukaloja, sekä muita pieniä mereneläviä, joita se löytää joko vedestä tai maalta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Clangula hyemalis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 1.12.2013. (englanniksi)
  2. a b c Lapintie, Pyry: Alli ja pilkkasiipi nimettiin uusiksi uhanalaisiksi lajeiksi, Helsingin sanomat 8.6.2012 s. A8
  3. Heikkinen, Sammeli: Tämä riistalintu on nyt uhanalainen: "Metsästyksestä pakko luopua" Vihreä lanka. 7.6.2012. Viitattu 8.6.2012.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Etelä, Jouko & Kumlander, Bo-Göran 1976: Alli Clangula hyemalis pesinyt Suomenlahdella. - Lintumies 2.1976 s. 63. SLY.
  • Panula, Pertti 1978: Allin erehdys. - Lintumies 1.1978 s. 24-25. LYL.
  • Salminen, Aarno 1981: Allin monet kasvot. - Lintumies 1.1981 s. 2-9. LYL.
  • Ilkka Koivisto ym.: Kodin suuri eläinkirja 1. Espoo: Weilin+Göös, 1978. ISBN 951-35-1704-7.
  • Yrjö Kokko 1961: Alli, jäänreunan lintu.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]