Pilkkasiipi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pilkkasiipi
Wwscoter12.JPG
Uhanalaisuusluokitus: Erittäin uhanalainen [1]
Erittäin uhanalainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Sorsalinnut Anseriformes
Heimo: Sorsat Anatidae
Suku: Mustalinnut Melanitta
Laji: fusca
Kaksiosainen nimi
Melanitta fusca
(Linnaeus, 1758)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Pilkkasiipi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pilkkasiipi Commonsissa

Pilkkasiipi (Melanitta fusca) on suuri mustanpuhuva sorsalintu. Se luokiteltiin keväällä 2012 erittäin uhanalaiseksi.[2][3].

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pilkkasiiven vartalonmuoto muistuttaa haahkaa. Koiraan höyhenpeite on samettisen musta lukuun ottamatta valkoisia läikkiä siivissä ja silmän alla. Nokka on paksu ja keltainen. Naaras ja nuori lintu ovat tummanruskeita, poskella on vaalea täplä ja siiven yläpinnalla laaja valkoinen kuvio. Niiden nokka on harmahtava.

Pilkkasiipi-yksilön pituus on 48–57 cm, siipien kärkiväli 95 cm ja paino 800–2 000 grammaa.

Naaraan matalan karheaa ääntä kuulee usein etenkin alkukesäisillä soidinlennoilla. Koiras taas on melko hiljainen.

Vanhin suomalainen rengastettu pilkkasiipi on ollut 21 vuotta 5 kuukautta vanha. Se on samalla Euroopan vanhin pilkkasiipi.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pilkkasiipi pesii Euroopan, Aasian ja Pohjois-Amerikan pohjoisosissa. Suomessa pesii ulko- ja välisaaristossa sekä Pohjois-Suomen järvillä, parimäärä 13 000 – 17 000. Pesimäkanta on voimakkaasti taantunut 30 viimeisen vuoden aikana. Pilkkasiipi on muuttolintu, joka talvehtii Etelä-Itämerellä ja Pohjanmerellä. Leutoina talvina pieni osa talvehtii Pohjois-Itämerellä. Euroopan pesimäkanta on 20 000 – 32 000 paria. Venäjällä pesii 50 000 – 70 000 ja Turkissa 15–50 paria.

Pesivät linnut saapuvat keväällä huhti-toukokuussa. Arktiset pesijät muuttavat vasta toukokuun lopulla. Alkukesällä havaitaan ulkosaaristossa voimakasta koiraiden sulkasatomuuttoa kohti etelää. Naaraat ja nuoret muuttavat melko huomaamattomasti syksyn kuluessa, ja usein pilkkasiivet viipyvät järvillä jäiden tuloon saakka.

Uhanalaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

IUCN luokitteli pilkkasiiven erittäin uhanalaiseksi ja allin vaarantuneeksi keväällä 2012, sillä niiden määrä on Itämerellä romahtanut kymmenessä vuodessa vajaaseen puoleen.[2]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merellä pilkkasiipeä esiintyy ulko- ja välisaaristossa, Pohjois-Suomessa taas kirkasvetisissä järvissä ja lammissa. Ulkosaaristossa pesimisen edellytyksenä ovat luotojen katajikot. Sisäsaaristosta laji on kadonnut, mikä saattaa johtua rannikon vesien sameudesta ja likaisuudesta.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pilkkasiiven pesintä alkaa myöhään, Etelä-Suomessakin vasta kesäkuussa. Soitimella koiras ja naaras lentelevät matalalla pesimäsaaren yllä huimaa vauhtia, naaraan raakkuessa karheasti. Ennen haudonnan alkamista pariskunnat partioivat pesimäsaaren rantavedessä. Pesä on tavallisesti katajan tai muun kasvillisuuden suojassa, joskus melko avoimesti mättään kupeessa. Naaras munii 7–10 munaa, jotka ovat hieman kananmunaa suurempia ja väriltään kermankeltaisia. Naaras hautoo munia noin 4 viikkoa.

Pilkkasiiven poikaset ovat pesäpakoisia ja seuraavat heti emoaan vesille. Ne oppivat lentämään vasta 9–10 viikon ikäisinä. Jos muninta alkaa siis kesäkuun puolivälissä, ovat poikaset lentokykyisiä syyskuun lopulla. Pilkkasiipinaaras on huono poikueensa puolustaja, ja isot lokit saattavat helposti hotkia suihinsa koko poikueen. Pilkkasiiven onneksi suuri osa lokeista lähtee kohti etelää jo heinäkuussa.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pilkkasiipi syö nilviäisiä, kuten simpukoita ja kotiloita.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Melanitta fusca IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 4.6.2014. (englanniksi)
  2. a b Pyry Lapintie: Alli ja pilkkasiipi nimettiin uusiksi uhanalaisiksi lajeiksi, Helsingin sanomat 8.6.2012 s. A8
  3. Vihreä lanka, viitattu 8.6.2012

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koskimies, Jukka 1955: Juvenile Mortality and Population Balance in the Velvet Scooter (Melanitta fusca) in Maritime Conditions. - Acta XI Congr. Int. Orn. Congr. s. 476-479.
  • Koskimies, Jukka 1957: Verhalten und Ökologie der Jungen und der jungenfuhrenden Weibchen der Samtente. (Zur Fortpflanzungsbiologie der Samtente, Melanitta f. fusca (L.) II). - Ann. Zool. Soc. "Vanamo" 18:1-69.
  • Koskimies, Jukka & Routamo, E. 1953: Zur Fortpflanzungsbiologie der Samtente Melanitta f. fusca (L.) I. Allgemeine Nistökologie. - Papers on Game Research 10:1-105.
  • Mikola, J., Miettinen, Mika, Lehikoinen, Esa & Lehtilä, K. 1994: The effects of disturbance caused by boating on survival and behaviour of Velvet Scooter Melanitta fusca ducklings. - Biological Conservation 67:119-124.
  • Pilkkasiipi Lintukuva.fi-verkkopalvelussa
  • LuontoPortti: Pilkkasiipi (Melanitta fusca)
  • ITIS: Melanitta fusca (englanniksi)