Suomen historia

Suomen historia alkaa varsinaisesti vasta 1200-luvulta, sillä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta tältä vuosisadalta ovat peräisin vanhimmat säilyneet Suomen aluetta koskevat asiakirjat. Usein kuitenkin historian alku Länsi-Suomessa on sijoitettu noin vuoteen 1150 tarunomaisen ensimmäisen ristiretken takia. Historiaa edeltävää aikaa nimitetään Suomen esihistoriaksi. Vaihtelevan kokoinen osa nykyisen Suomen valtion alueesta oli keskiajalta Suomen sotaan asti osa Ruotsin valtakuntaa. Vuosina 1809–1917 Suomi kuului puolestaan Venäjän keisarin alaisuuteen autonomisena suuriruhtinaskuntana. Itsenäisen Suomen valtion historia alkaa vuodesta 1917.

Esihistoria (–1150/1300)

Pääartikkeli: Suomen esihistoria

Mikäli Pohjanmaalta esiinkaivetun Karijoen Susiluolan löydöt on tulkittu oikein, Suomessa on asunut neandertalinihmisiä jo paleoliittisella kivikaudella 130 000 vuotta sitten, Eem-interglasiaalikaudelta.

Viimeinen jääkausi päättyi nykyisen Suomen alueella noin 11 000 vuotta sitten. Tällöin Suomen alueelle siirtyi Kundan ja ehkä Swidrynkin kulttuureista väestöä, joka oli ilmeisesti sekä suomalaisten että saamelaisten kaukaisia geneettisiä esivanhempia. Vanhimmat varmat todisteet ihmisasutuksesta Suomen alueella ovat Lahden Ristolasta ja Orimattilasta noin vuodelta 8900 ennen ajanlaskun alkua. Suomen asutus on jatkunut keskeytyksettä jääkauden päättymisestä nykyaikaan.

Suomen mesoliittinen kulttuuri (noin 8300–5300 eaa.) tunsi koiran kotieläimenä. Elinkeinoina olivat metsästys, hylkeenpyynti ja kalastus. Tältä ajalta on peräisin kuuluisa kiviveistos, Huittisten hirvenpää ja ns. Antrean kalaverkko.

Mesoliittisen kivikauden jälkeen Suomeen levisi noin 5200–2000 eaa. ns. kampakeraaminen kulttuuri. Tämä kulttuurialue on levinnyt Puolan-Veikselin alueelta Uralille, Skandinaviaan ja Suomeen. Jotkut kielitieteilijät ja arkeologit olettavat, että tyypillisen kampakeramiikan esiintymisalue vastaa suurin piirtein varhaiskantasuomea puhuneen väestön asuinaluetta, mutta myös muita näkemyksiä on olemassa.

Noin 3200 eaa. etelästä levisi Suomeen nuorakeraaminen kulttuuri, joka vaikutti koko Itämeren alueella. Usein on arveltu, että maanviljely yleistyi Suomessa jo nuorakeraamisen kulttuurin aikana, mutta tästä ei ole varmuutta. Metsästys ja kalastus säilyivät kuitenkin tärkeimpinä elinkeinoina ainakin maan pohjois- ja itäosissa.

Pronssikautta (1500–500 eaa.) ja rautakautta (Länsi-Suomessa 500 eaa. – 1150 jaa., Itä-Suomessa vuoteen 1300 jaa. asti) leimasivat tiiviit yhteydet naapurimaihin. Roomalaisen historioitsijan Tacituksen teoksessa Germania mainitaan fennit-niminen kansa, mutta fenneillä viitataan ilmeisesti Skandinavian niemimaan saamelaisiin. Suomen alueen olosuhteita valaisevia luotettavia kirjallisia lähteitä ei vielä rautakauden ajalta juurikaan ole.

JA PÄIVÄN TARINA(HISTORIALLINEN LEGENDA)

TERRORISTIT Olipa kerran, ja on vielä nytkin... äläkä vain väitä vastaaan! Ja nämä kaksi karmaisevaa terroristia ovat nimeltään (jännitys tiivistyy ja rummut olkaa hyvä... prrrrr...) Matti & Teppo (tässä kohdassa sun pitää olla peloissaan) Ja itse asiaan, tämä tapahtui keski yöllä (päivällä) Matille & Tepolle tuli karmaiseva himo räjäyttää nakki (pulla) kioski. Jossa myydään myös vihreää (punaista) smurffi (muumi) limua. Ja totta kai siellä myydään myös pinkkejä ja mustia (RUSKEITA) Domino keksejä. Asiaan... asiaan...asiaan.. no totta kai...asiaan... Eli siis tätä kioskia pyöritti (vieritti) Nipsu (haisuli) mäkeä (kuilua) alas (ylös) ja samaan aikaan Matti & Teppo yrittivät juosta (juoda) perässä (kahvilassa) . Matti & Teppo saivat kuin saivatkin Nipsun (kahvikupin) kiinni (juotua). Ja olivat valmiita terrori-iskuun (toiseen kupposeen) .Ja kun Matti & Teppo olivat saneet viritettyä (tilattua) atomipommin (kupposen). Ja sen jälkeen he painoivat punaista (vihreätä) nappia... KABOOM Ja sen seurauksena nakit (kupit) halkesivat (räsähtivät) keskeltä (reunasta). Ja tästä opimme, että älä paina punaista (vihreätä) nappia, jos sinulla on kuppi kädessä tai nakit (pullat) kärryssä.

Ruotsin vallan aika (1150/1300–1809)

Pääartikkeli: Ruotsin vallan aika Suomessa

Suomen suuriruhtinaskunnan ymmärrettiin 1600-luvun puolivälissä käsittävän osapuilleen Tarton rauhan rajojen mukaisen Suomen ja Länsipohjan

Keskiaika (1150/1300–1523)

Pääartikkeli: Suomen keskiaika

Suomi siirtyy hitaasti historiaan 1100-luvulta lähtien, sillä tuolta vuosisadalta on peräisin vanhin säilynyt Suomen aluetta koskeva asiakirja. Tosin kirjallisten lähteiden määrä on ennen 1300-lukua hyvin niukka. Ruotsiin keskiajalla kehittynyt kuningaskunta liitti 1200-luvun keskivaiheilla Länsi-Suomen ja noin vuoteen 1300 mennessä osan Karjalaa osaksi itseään. Rautakausi päättyi lopullisesti tähän, ja Ruotsin vallan aika alkoi.

Aiemmassa historiantutkimuksessa on korostettu Suomen alueelle 1100- ja 1200-luvuilla tehtyjen ristiretkien merkitystä. Suomen liittäminen osaksi Ruotsia tapahtui kuitenkin nykytutkimuksen mukaan kahdessa vaiheessa, läntisen Suomen valloitus 1200-luvun puolivälissä ja itäisen Suomen 1200-luvun lopulla. Ruotsin ohella myös Novgorodin vaikutus ulottui Itä-Suomeen. Länsi-Suomeen vakiintui katolinen kirkko, kun taas Novgorodin valtaan jäänyt osa Itä-Suomea säilytti yhteydet ortodoksiseen kirkkoon.

Valtiollisesti Ruotsille kuuluvat Suomen alueet muodostivat keskiajalla Ruotsin valtakunnan itäisen osan. 1300-luvulla syntyi käsite Österland eli Itämaa tarkoittamaan yhdistettyä Länsi-ja Itä-Suomea. 1400-luvulta lähtien nimeä Finland alettiin käyttää tässä merkityksessä. Myöhäiskeskiajalla Suomi kuului osana pohjoismaiseen Kalmarin unioniin, jonka muodostivat Norja, Ruotsi ja Tanska.

Vaasa-aika (1523–1617)

Kuningas Kustaa Vaasa irrotti Ruotsin ja Suomen Kalmarin unionista sekä nosti Vaasojen hallitsijasuvun Ruotsin valtaistuimelle. Hänen hallituskaudellaan valtakunnassa toteutettiin laajamittaisia uudistuksia, kuten esimerkiksi uskonpuhdistus. Ruotsista tehtiin lisäksi perinnöllinen kuningaskunta ja Kustaa Vaasan kuoltua hänen poikiensa välillä syntyi kiistoja vallanperimyksestä. 1500-luvulla Ruotsi kävi myös useita sotia Venäjää vastaan, mikä vaikutti Suomen ja varsinkin talonpoikien asemaan. Suomalaiset talonpoikaislevottomuudet johtuivat Kustaa Vaasan aloittamasta kuninkaanvallan kasvusta, joka aiheutti talonpojille taloudellisia rasitteita. Merkittävin kapina oli nuijasota, joka suuntautui aatelia ja erityisesti Klaus Flemingiä vastaan ja sai alkunsa linnaleirijärjestelmän rasitteista sekä Ruotsin valtakunnan valtaistuinriidoista.

Suurvalta-aika (1617–1721)

Vuoteen 1648 mennessä Ruotsi nousi suurvallaksi 1600-luvun alkupuolella käytyjen pitkällisten sotien seurauksena. Kustaa II Aadolfin hallituskaudella valtakunnan hallintoa ja sotalaitosta uudistettiin. Suomi jaettiin hallinnollisesti lääneihin ja Turkuun perustettiin Kuninkaallinen hovioikeus sekä Suomen ensimmäinen yliopisto Turun Akatemia. Suurvalta-aika kuitenkin kulutti pahoin Ruotsin ja Suomen voimavaroja. Ruotsi menetti suurvalta-asemansa Venäjälle suuressa Pohjan sodassa. Venäläiset miehittivät myös Suomea, Pohjanmaan aluetta lukuun ottamatta vuosina 1714–1721 ja ajanjaksoa kutsutaan Suomen historiassa isoksi vihaksi.

Vapauden aika ja kustavilainen aika (1721–1809)

Ruotsi epäonnistui yrityksissään saavuttaa suurvalta-asemaa takaisin. Kustaa III palautti vallan valtiopäiviltä kuninkaalle v. 1772. Suomi kehittyi ja vaurastui hitaasti mutta varmasti. Puhdasoppisuuden ajan jälkeen olot tasaantuivat ja Turun akatemian piirissä heräsi kiinnostus Suomen kieltä ja kulttuuria kohtaan H. G. Porthanin johdolla.

Sprengtporten ja Anjalan liiton upseerit vastustivat Kustaan sotasuunnitelmia ja suunnittelivat jopa itsenäistymistä Venäjän avulla. Suomen sodan jälkeen vuonna 1809 Suomi liitettiin Venäjään ja siitä tehtiin autonominen suuriruhtinaskunta.

Autonomia Venäjän keisarikunnassa (1809–1917)

Pääartikkeli: Suomen suuriruhtinaskunta

Aleksanteri I, Suomen ensimmäinen suuriruhtinas.

Heikentyvällä Ruotsin suurvallalla ei ollut enää edellytyksiä ylläpitää Itämeren ympäristön valloituksia hallussaan ja se joutui sotien seurauksena luovuttamaan itäosan Venäjälle. Ensin isovihan ja pikkuvihan myötä siirtyivät ns. Vanhan Suomen alueet, ja Suomen sodan myötä Suomi siirtyi kokonaan autonomiseksi suuriruhtinaskunnaksi Venäjän keisarikuntaan vuonna 1809. Suomella oli suuriruhtinaskunnan asema vuodesta 1809 vuoteen 1917.

Voidaan perustellusti sanoa, että vuoden 1905 suurlakon jälkeiset uudistukset Venäjällä tekivät lopun Suomen autonomiasta. Näiden reformien myötä Venäjä sai pääministerijohtoisen ministeristön, jonka kautta kulki tästä lähin kaikki Suomea koskevat, keisarille menevät asiat. Näin voidaankin sanoa, että Suomen autonomia loppui tai korkeintaan rajoittui enää niihin asioihin, jotka eivät tarvinneet keisarin ja sitä kautta Venäjän hallituksen hyväksyntää. Tässä yhteydessä merkittävä oli myös vuoden 1908 esittelyjärjestys, joka oli itse asiassa määritelty jo vuosien 1905–1906 reformeissa.

Suomen autonomia koki uuden noususuhdanteen vuoden 1917 maaliskuun vallankumouksen ja sitä seuranneen maaliskuun manifestin jälkeen, kun osa helmikuun manifestista (1899), vuoden 1908 esittelyjärjestys ja vuoden 1910 laki yleisvaltakunnallisesta lainsäädännöstä kumottiin. Tässä vaiheessa tilanne oli kuitenkin sekä Suomessa että Venäjällä niin sekava, että autonomiasta on ehkä turha puhua. Suomessa oli kiistaa korkeimmasta vallasta ja Venäjällä väliaikaisen hallituksen (3/1917-11/1917) asema oli vähintäänkin kyseenalainen.

Itsenäisyyden aika (1917–)

Pääartikkeli: Itsenäisen Suomen historia

Suomen senaatti antoi itsenäisyysjulistuksen 6. joulukuuta 1917 Venäjän toisen, eli vuoden 1917 Lokakuun vallankumouksen jälkeen. Leninin johtama Neuvosto-Venäjän kansankomissaarien neuvosto tunnusti Suomen itsenäisyyden 31. joulukuuta 1917, ja pian sen jälkeen moni muu valtio. 28. tammikuuta 1918 alkoi sisällissota, joka päättyi Saksan tukemien valkoisten voittoon bolševikkien tukemia punaisia vastaan. Samana vuonna vapaaehtoiset tekivät joitakin aseellisia retkiä Neuvosto-Venäjälle muun muassa Aunukseen, Vienaan ja myös Viroon. Rauha Neuvosto-Venäjän kanssa solmittiin Tartossa 14. marraskuuta 1920. Toisessa maailmansodassa Suomi taisteli Neuvostoliittoa vastaan talvisodassa 1939–1940 ja jatkosodassa 1941–1944. Aselevon jälkeen 4. syyskuuta 1944 aseet jouduttiin kääntämään Neuvostoliiton vaatimuksesta Saksaa vastaan Lapin sodassa 1944–1945.

Sotien jälkeen Suomesta rakennettiin pohjoismainen hyvinvointivaltio. Helsingissä järjestettiin olympialaiset 1952. Suomi liittyi Euroopan unioniin 1995. Vuonna 2002 euro korvasi markan Suomen virallisena valuuttana.

Katso myös

• Suomen historian aikajana
• Suomen hallitsijat
• Suomen sodat

Suomen historia osa-alueittain:

• Suomalaisen filosofian historia
• Suomen kulttuurihistoria
• Suomen poliittinen historia
• Suomen sosiaalihistoria
• Suomen taloushistoria
• Suomen väestöhistoria

Kirjallisuutta

• Lisää luettavaa aiheesta Suomen historia on Wikiaineistossa
• Haapala, Pertti (päätoim.): Suomen historian kartasto. Helsinki: Karttakeskus, 2007. ISBN 978-951-593-029-3.
• Meinander, Henrik: Suomen historia: Linjat, rakenteet, käännekohdat. (Finlands historia: Linjer, strukturer, vändpunkter, 2006.) Suomentanut Paula Autio. Helsinki: WSOY, 2006 (3. tarkistettu painos 2007). ISBN 951-0-30809-9.
• Jussila, Osmo: Suomen historian suuret myytit. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-33103-3.
• Vahtola, Jouko: Suomen historia: Jääkaudesta Euroopan unioniin. Helsingissä: Otava, 2003 (4. painos 2005). ISBN 951-1-17397-9.
• Virrankoski, Pentti: Suomen historia. Ensimmäinen osa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 846. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2001. ISBN 951-746-341-3.
• Virrankoski, Pentti: Suomen historia. Toinen osa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 846. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2001. ISBN 951-746-342-1.
• Zetterberg, Seppo (toim.): Suomen historian pikkujättiläinen. Uudistettu laitos. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27365-1.

Aiheesta muualla

• Agricola-Suomen historiaverkko
• Makupalojen Suomen historia -linkit