Tämä on suositeltu artikkeli.

Ero sivun ”Barack Obama” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Xqbot (keskustelu | muokkaukset)
botit
195 477 muokkausta
p Botti muokkasi: ca:Barack Obama
Rivi 302: Rivi 302:
[[br:Barack Obama]]
[[br:Barack Obama]]
[[bg:Барак Обама]]
[[bg:Барак Обама]]
[[ca:Barack Hussein Obama Jr.]]
[[ca:Barack Obama]]
[[ceb:Barack Obama]]
[[ceb:Barack Obama]]
[[cv:Барак Обама]]
[[cv:Барак Обама]]

Versio 26. helmikuuta 2009 kello 00.40


 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Obaman hallinnon ministerinnimitykset


Barack Obama
[[Tiedosto:|250px|]]
Yhdysvaltain 44. presidentti
20. tammikuuta 2009 –
Varapresidentti Joe Biden
Edeltäjä George W. Bush
Seuraaja -
Henkilötiedot
Syntynyt4. elokuuta 1961 (ikä 62)
Honolulu, Havaiji
Puoliso Michelle Obama
Tiedot
Puolue Demokraatit
[[Tiedosto:|150x90px|Nimikirjoitus]]
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
barackobama.com

Barack Hussein Obama II (s. 4. elokuuta 1961 Honolulu, Havaiji, Yhdysvallat) on Yhdysvaltain 44. ja nykyinen presidentti. Hän astui virkaansa 20. tammikuuta 2009. Obama oli vuoden 2008 presidentinvaaleissa Yhdysvaltain ensimmäinen tummaihoinen pääpuolueen presidenttiehdokas ja ensimmäinen tummaihoinen presidentiksi valittu.[1] Vuosina 2005–2008 Obama oli Yhdysvaltain kongressin nuorempi senaattori Illinois’n osavaltiosta.

Time-aikakauslehti valitsi hänet vuoden henkilöksi 2008.[2] Obama voi asettua ehdolle toiselle ja viimeiselle virkakaudelleen vuoden 2012 presidentinvaaleissa.

Varhainen elämä

Barack Obama syntyi Honolulussa Havaijilla vuonna 1961. Kasvuympäristön uskonnollisuus oli isän ja myöhemmin isäpuolen kautta islamilainen kun taas äiti varsinkin myöhempinä vuosina oli suuntautunut kristinuskoon. Hänen vanhempansa olivat kenialainen Barack Hussein Obama vanhempi ja yhdysvaltalainen, kansasilaissyntyinen Ann Dunham. Vanhemmat tapasivat opiskellessaan Havaijin yliopistossa, missä Barackin isä oli vaihto-oppilaana.

Obaman ollessa kolmevuotias hänen vanhempansa erosivat, jolloin isä palasi Keniaan. Äiti Anna, joka oli koulutukseltaan antropologi, avioitui myöhemmin indonesialaisen Lolo Soetoron kanssa, ja Barackin ollessa kuusivuotias perhe muutti Jakartaan. Neljä vuotta myöhemmin Obama muutti takaisin Havaijille äidinpuoleisten isovanhempiensa luokse. Hänen isänsä oli myöhemmin Keniassa talousministerinä[3]. Hän kuoli auto-onnettomuudessa Barackin ollessa 21-vuotias.[4] Äiti kuoli syöpään muutama kuukausi sen jälkeen, kun Obama julkaisi muistelmateoksensa Dreams from My Father vuonna 1995.[5]

Muistelmissaan Obama kuvailee, millaista oli kasvaa äidin valkoihoisessa ja keskiluokkaisessa perheessä. Hänen tietonsa kenialaisesta isästä olivat peräisin tarinoista ja valokuvista. ”Sitä, että isäni ei näyttänyt yhtään siltä, mitä oli ympärilläni, että hän oli musta kuin piki ja äitini valkoinen kuin maito, en koskaan ymmärtänyt.”[6] Kirja kuvaa kuinka hän nuorena taisteli monikulttuurisen taustansa kanssa. Obama kirjoittaa käyttäneensä teinivuosinaan alkoholia, marihuanaa ja kokaiinia ”unohtaakseen kysymykset siitä, kuka hän on”.[7]

Obama opiskeli kaksi vuotta Occidental Collegessa Kaliforniassa käytyään high schoolin loppuun. Occidentalista hän siirtyi Columbian yliopistoon kuuluvaan Columbia Collegeen. Hän opiskeli valtio-oppia erityisalanaan kansainväliset suhteet. Obama sai opintonsa päätökseen 1983. Tämän jälkeen hän työskenteli vuoden Business International Corporationin palveluksessa ennen muuttoa Chicagoon. Chicagossa hän työskenteli paikalliselle kansalaisjärjestölle, joka auttoi sikäläisiä kirkkoja järjestämään työharjoittelupaikkoja köyhien asuinalueiden asukkaille.

Myöhemmin Obama opiskeli Harvardin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa (Harvard Law School). Hän toimi Harvardissa opiskellessaan Harvard Law Review -lehden johdossa. Obama oli arvostetun lehden ensimmäinen mustaihoinen johtaja[3]. Hän pääsi virkaan voitettuaan äänestyksessä David Goldbergin. Hänen luokkatoverinsa Michael Fromanin mukaan suurin osa luokan oppilaista oli liberaaleja, mutta joukossa oli kasvava konservatiivien ryhmä. Lähes jokaisesta asiasta oli kiistoja vasemmiston ja oikeiston kesken. Obama voitti äänestyksen Fromanin mukaan siksi, että konservatiivit uskoivat hänen kuuntelevan myös heidän ehdotuksiaan.[8] Obama valmistui oikeustieteen maisteriksi vuonna 1991.

Obama palasi Chicagoon ja työskenteli muun muassa ihmisoikeusasioihin erikoistuneessa asianajotoimistossa Miner, Barnhill & Galand ja opetti vuodesta 1993 aina valtakunnan tason politiikkaan siirtymiseensä asti valtiosääntöoikeutta Chicagon yliopistossa.

Osavaltiotason politiikka

Obama puhumassa Presidential Health Forumissa Las Vegasissa, Nevadassa maaliskuussa 2007.

Vuonna 1996 Obama valittiin Illinois’n osavaltion senaattiin 13. vaalipiiristä. Vaalipiiri käsittää Chicagon eteläpuolella sijaitsevan Hyde Parkin. Obama nimettiin senaatin sosiaali- ja terveydenhoitolautakunnan puheenjohtajaksi vuonna 2003, kun demokraatit saivat senaattiin jälleen edustajaenemmistön.[9] Lakialoitteidensa lisäksi Obama auttoi Illinois’n palkkatulojen verotuskäytännön vahvistamisessa. Uusi verotuskäytäntö tarjoaa etuja alemman tuloluokan perheille. Hän oli myös säätämässä lakia, joka tarjoaa apua asukkaille, joilla ei ole varaa terveysvakuutukseen. Obama myös avusti budjetoinnissa, joka lisäsi AIDSin vastaisen työn rahoitusta.[10]

Vuonna 2000 Obama pyrki demokraattien ehdokkaaksi Yhdysvaltain edustajainhuoneen vaaleihin Illinois’n 1. vaalipiiristä, mutta hävisi esivaalit istuvalle edustajalle Bobby Rushille: Rush sai äänistä 61 prosenttia, Obama 30 prosenttia.[11] Rush, entinen musta pantteri ja yhteiskunta-aktivisti, kertoi pitävänsä Obaman kokemusta ensimmäisestä vaalipiiristä liian vähäisenä.[12]

Tappionsa jälkeen Obama jatkoi osavaltiotason poliitikkona. Hän oli vahvistamassa lakia, joka vaatii poliisia videokuvaamaan kuulustelut, joiden perusteella langetetaan kuolemantuomio.[13] Hän myös tuki lakia, joka velvoitti vakuutusyhtiöt kattamaan säännölliset mammografiat.[14] Hänet valittiin tehtäväänsä uudestaan vuonna 2002 ilman vastaehdokkaita.[15]

Washington Post käsitteli helmikuussa 2007 Obaman uraa Illinois’n senaatissa. Artikkelissa kerrottiin hänen kyvystään työskennellä tehokkaasti sekä demokraattien että republikaanien kanssa. Hän on lehden mukaan onnistunut luomaan puolueiden välisiä liittoja.[16] Lyhyen senaatinvaalikampanjansa aikana Obama sai taakseen Illinois’n poliisiyhdistyksen, jonka johtajat kiittivät hänen ”pitkäaikaista tukeaan aseiden kontrolloinnin puolesta ja halukkuutta saada aikaan kompromisseja”. Obama sai kehuja, vaikka ajoi myös lakialoitteita, joita poliisien eturyhmä oli vastustanut.[17]

Senaattorin ura

Obama oli mukana tervehtimässä presidentti George W. Bushia lain S.2590 allekirjoitustilaisuudessa. Laki takaa liittovaltion rahoituksen vastuullisuuden ja julkisuuden.

Obama pyrki Yhdysvaltain senaattiin Illinois’n osavaltiosta vuonna 2004. Republikaanien Peter Fitzgerald oli jättämässä paikkansa senaattorina. Obama voitti maaliskuussa 2004 pidetyt demokraattien esivaalit saaden 52,77 prosenttia annetuista äänistä. Kilpailijoista Dan Hynes sai 23,77 prosenttia ja Blair Hull 10,82 prosenttia äänistä. Muiden ehdokkaiden kannatus jäi alle kymmenen prosentin. Hullin suosio laski, kun häntä syytettiin perheväkivallasta.[18] Obaman ehdokkuutta vauhdittivat mainokset, joissa esiintyivät Chicagon entinen pormestari Harold Washington ja entinen senaattori Paul Simon, jonka tytär oli myös tukemassa kampanjaa. Lisäksi sanomalehdet Chicago Tribune ja Chicago Sun-Times kuuluivat Obaman tukijoihin.[19]

Republikaanien ehdokkaaksi vaaleihin valittiin alun perin Jack Ryan, joka kuitenkin vetäytyi 25. kesäkuuta 2004 ehdokkuudesta yksityiselämän asioista nousseen kohun vuoksi. Julkisuudessa käsitelty huoltajuuskiista toi esiin hänen entisen vaimonsa, näyttelijä Jeri Ryanin, häneen kohdistamat syytteet, joiden mukaan Jack Ryan olisi käynyt seksiklubeilla ja vaatinut vaimoaan harrastamaan seksiä muiden ihmisten läsnä ollessa.[20] Elokuussa republikaanien uudeksi ehdokkaaksi valittiin Alan Keyes. Hän asui Marylandissa, mutta muutti ehdokkuuden myötä Illinoisiin.[21] Obaman ja Keyesin välillä käydyissä kolmessa televisioidussa vaaliväittelyssä nousivat esille muun muassa heidän eriävät kantansa kantasolututkimukseen, aborttiin ja veronalennuksiin. Obama sai 2. marraskuuta pidetyissä senaatin vaaleissa lopulta 70 prosenttia annetuista äänistä Keyesin jäädessä 27 prosenttiin.[22]

Obama toimi Yhdysvaltain senaatin jäsenenä virallisesti 4. tammikuuta 2005 alkaen. Hän oli järjestyksessä viides mustaihoinen senaattori Yhdysvaltain historiassa. Obama kuuluu seuraaviin senaatin lautakuntiin: ulkopolitiikka, terveys, koulutus, työllisyys, kansallinen turvallisuus, hallinnolliset asiat ja veteraanien asiat.[23]

Obama palkkasi Tom Daschlen entisen henkilöstöpäällikön samaan tehtävään ja talousanalyytikko Karen Kornbluhin poliittiseksi neuvonantajakseen. Kornbluh oli valtion entisen kassanhoitajan Robert Rubinin henkilöstöpäällikkö.[24] Heinäkuussa 2005 Pulitzer-palkittu ihmisoikeusaktivisti Samantha Power liittyi Obaman leiriin.[25]

Neljä kuukautta Obaman senaattoriksi valitsemisen jälkeen Time -lehti nimesi hänet yhdeksi maailman vaikutusvaltaisimmista ihmisistä. Lehti kutsui häntä yhdeksi arvostetuimmista poliitikoista Yhdysvalloissa.[26] Lokakuussa 2005 tehdyssä artikkelissa englantilainen New Statesman listasi Obaman yhdeksi kymmenestä ihmisestä, jotka voivat muuttaa maailmaa.[27]

Puhe demokraattien puoluekokouksessa vuonna 2004

Senaattorin vaalikampanjansa puolivälissä Obama kirjoitti ja piti puheen demokraattien puoluekokouksessa vuonna 2004. Kokous pidettiin Bostonissa, Massachusettsissa.[28] Puheessaan Obama toi esiin amerikkalaisen unelman teeman. Kerrottuaan ensin äidinpuoleisen isoisänsä kokemuksista toisessa maailmansodassa ja presidentti Franklin D. Rooseveltin New Deal -ohjelman tuomista helpotuksista tämän tilanteeseen Obama sanoi, etteivät ihmiset odota valtion ratkaisevan kaikkia heidän ongelmiaan. Obaman mukaan he kuitenkin haluavat, että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet parempaan.

Irakin sotaan liittyen Obama sanoi, että sotilaita vaaraan asetettaessa on myös velvollisuuksia. Obaman mielestä ”emme voi piilotella numeroita ja salata totuutta siitä, miksi he taistelevat”. Obama myös painotti, että sotaan ei tulisi lähteä ilman riittävää määrää sotilaita, joilla voi turvata rauhan ja ansaita maailman kunnioituksen. Hän otti esimerkiksi korpraali Seamus Ahernin Illinois'sta. Obama kysyi: ”Palvelemmeko me Seamusta niin hyvin kuin hän palvelee meitä?” Lopuksi Obama puhui kansakunnan yhtenäisyydestä. Hänen mukaansa eräät haluavat jakaa Yhdysvallat punaisiin ja sinisiin osavaltioihin: punaiset republikaaneille, siniset demokraateille. Obama kuitenkin pitää amerikkalaisia yhtenä kansakuntana, joka vannoo saman valan lipulle ja puolustaa maataan.[29]

Obaman puhe oli hänen ensiesiintymisensä useimmille amerikkalaisille. Sen innostunut vastaanotto ja laaja näkyvyys mediassa teki hänet tunnetuksi yhdessä yössä.[30]

Yhdysvaltain presidentinvaalit 2008

Katso myös: Yhdysvaltain presidentinvaalit 2008
Barack ja Michelle Obama Springfieldissä 10. helmikuuta 2007.
Obama vannomassa presidentin virkavalaa 20. tammikuuta 2009.

Obama ilmoitti muodollisesti 10. helmikuuta 2007 Springfieldissä asettuvansa presidenttiehdokkaaksi:

»Sain täällä Springfieldissä, jossa pohjoinen, etelä, itä ja länsi kohtaavat, muistutuksen amerikkalaisten sisimmässä olevasta inhimillisyydestä. Täällä aloin uskoa, että tämän inhimillisyyden avulla me voimme rakentaa toiveikkaamman Amerikan. Ja siksi, täällä vanhan osavaltiotalon parlamenttitalon varjossa, jossa Lincoln kerran kutsui kahtiajakautunutta kansankotia palaamaan yhteen, ja jossa yhteiset toiveet ja haaveet yhä elävät, minä seison teidän edessänne ilmoittaakseni ehdokkuudestani Yhdysvaltain presidentin virkaan.»

Ehdokkuuden ilmoittamista edelsi kuukausien spekulaatio Obaman lähdöstä presidenttikisaan. Jännitys kulminoitui lokakuuhun 2006, jolloin Obama sanoi ensi kertaa pohtivansa mahdollisuutta lähteä presidenttikisaan. Lausunto poikkesi aiemmista kommenteista, joissa hän kertoi aikomuksensa olevan palvella senaattorina vuonna 2010 päättyvän kautensa loppuun.[31]

23. elokuuta 2008 Obama ilmoitti varapresidenttiehdokkaansa olevan Delawaren senaattori Joe Biden. Valintaan vaikuttivat Bidenin työläistausta ja ulkopoliittinen kokemus. Oman presidenttiehdokkuutensa hän virallisti Yhdysvaltain demokraattisen puolueen puoluekokouksessa 28. elokuuta 2008.

4. marraskuuta 2008 Barack Obama valittiin Yhdysvaltain presidentiksi. Hän sai 53 % äänistä ja 365 valitsijamiestä. Äänimäärä oli paras sitten George H. W. Bushin voiton 1988 ja valitsijamiesmäärä sitten Bill Clintonin voiton 1996. Obama voitti Coloradon, Nevadan, Virginian, Indianan, Floridan, Ohion ja Pohjois-Carolinan, jotka George W. Bush voitti vuonna 2004. Hän oli myös ensimmäinen ehdokas vuoden 1956 jälkeen, joka tuli valituksi presidentiksi ilman Missourin osavaltion voittoa.

Toimittaja Jari Lindholm arvioi Obaman voiton takana olleen kolmen televisioväittelyn voittamisen. Myös republikaanien ehdokasasettelu, nimenomaan varapresidenttikandidaatti Sarah Palinin muuttuminen poliittisesta tähdenlennosta puolueensa painolastiksi vaikutti samaan suuntaan. Lopullisesti Obaman kampanjan voittokulun varmisti kuitenkin päätös luopua julkisesta vaalirahoituksesta; se takasi hänelle rajattomat mahdollisuudet varainkeruuseen samalla, kun McCainin kampanja joutui tyytymään puolueen rahoitukseen ja liittovaltiolta saatuun 85 miljoonaan dollariin. Barack Obaman presidenttiprojekti onnistui keräämään 454 miljoonaa dollaria yksityisillä lahjoituksilla.[32]

Esivaalit

Barack Obama vastailee yleisön kysymyksiin New Hampshiressa esivaalien aikaan.

Iowan osavaltion esivaalit ovat ensimmäinen esivaali, johon ehdokkaat osallistuvat, ja perinteisesti erittäin seurattu tapahtuma mediassa. 3. tammikuuta 2008 käydyissä esivaaleissa voittajaksi demokraateista nousi Barack Obama, joka sai 38 prosenttia äänistä. Obaman perässä tulivat John Edwards 30 prosentilla ja Hillary Clinton 29 prosentilla. Demokraattien Iowan esivaaleissa äänesti ennätykselliset 227 000 ihmistä.

New Hampshiren esivaaleissa 8. tammikuuta 2008 demokraattien Hillary Clinton nousi yllättäen Obaman ohitse saaden 39 prosenttia äänistä. Perässä tullut Obama sai 37 prosenttia. Nevadan esivaaleissa 19. tammikuuta 2008 demokraattien Hillary Clinton voitti Obaman saaden 51 prosenttia äänistä. Obama sai 45 prosenttia, mutta voittamistaan alueista johtuen hän sai yhden valitsijamiehen enemmän kuin Clinton.

Etelä-Carolinan esivaaleissa 26. tammikuuta 2008 Obama otti murskavoiton Hillary Clintonista saaden 55 prosenttia äänistä. Clinton sai 27 prosenttia. Obama sai mustien äänistä yli 80 prosenttia, mutta hän sai myös valkoisten äänistä 24 prosenttia ja alle 30-vuotiaiden valkoisten äänistä yli puolet. Obama sai yli puolet äänistä kaikkien ikäryhmien paitsi yli 65-vuotiaiden keskuudessa.

Koska lähes kaikki puoluekokousedustajat ovat sitoutuneet äänestämään omaa ehdokastaan, saadaan lopullisten presidenttiehdokkaiden nimet normaalisti tietoon jo reilusti ennen puoluekokouksia. Ennen ensimmäisiä esivaaleja ehdokkuuksien odotettiin ratkeavan supertiistaina (5. helmikuuta), jolloin 24 eri osavaltiota, mukaan lukien eräitä suurimpia kuten New York ja Kalifornia, järjestivät esivaalinsa.[33]

Supertiistain jälkeenkin Clinton ja Obama olivat niin tasaväkisiä, että ratkaisu siirtyi myöhemmäksi.[34] Obama voitti 13 osavaltiota: Alabama, Alaska, Colorado, Connecticut, Delaware, Georgia, Idaho, Illinois, Kansas, Minnesota, Missouri, Pohjois-Dakota ja Utah. Obama voitti myös supertiistain valitsijamiehissä äänin 847-843.

Barack Obama otti 21. helmikuuta jo yhdennentoista peräkkäisen voittonsa Hillary Clintonista sitten supertiistain, kun ulkomailla asuvat demokraatit antoivat hänelle enemmistön esivaaleissaan. Sitä ennen Obama oli voittanut Louisianan, Nebraskan, Washingtonin, Yhdysvaltain Neitsytsaaret, Mainen, Washington D.C:n, Marylandin, Virginian, Wisconsinin ja synnyinosavaltionsa Havaijin.

4. maaliskuuta Obama hävisi Clintonille Teksasissa, Ohiossa ja Rhode Islandilla, mutta voitti Teksasin vaalikokoukset ja Vermontin. Obama sai Teksasin esivaaleista yhteensä enemmän valitsijamiehiä kuin Clinton. 8. maaliskuuta Obama palasi voittokantaan viemällä Wyomingin osavaltion 19 prosentin enemmistöllä. 11. maaliskuuta Obama voitti Mississippin esivaalit.

22. huhtikuuta Obama hävisi Clintonille Pennsylvanian prosentein 55-45. 6. toukokuuta Obama voitti Pohjois-Carolinan selvällä 14 prosentin enemmistöllä, mutta hävisi Indianan niukasti Clintonille prosentein 51-49. 13. toukokuuta Clinton voitti Länsi-Virginian esivaalit prosentein 67-26. 20. toukokuuta Obama hävisi Clintonille Kentuckyssa prosentein 65-30, mutta voitti Oregonissa prosentein 59-41.

1. kesäkuuta Clinton voitti Puerto Ricon esivaalit. 3. kesäkuuta Clinton voitti Etelä-Dakotassa ja Obama voitti Montanassa, ja vaalien tulokset takasivat Obamalle yhdessä supervalitsijamiesten kanssa riittävän määrän valitsijamiehiä, jotta hän saattoi julistautua esivaalien voittajaksi ja puolueen ehdokkaaksi presidentinvaaleihin.

Mielipidetiedustelut

Ensimmäinen kysely nosti Obaman toiseksi suosituimmaksi ehdokkaaksi senaattori Hillary Clintonin jälkeen. Hänen kannatuksensa oli 17 % ja Clintonin 28 %.[35] Demokraattien kannattajille 12.–14. tammikuuta 2007 tehdyssä kyselyssä suosituimmat demokraattiehdokkaat olivat Hillary Clinton (29 %) ja Obama (18 %). Otos oli 518 ihmistä ja virhemarginaali 5 % suuntaan tai toiseen.[36]

Zogby Internationalin demokraattien esivaalin äänestäjille 22.–24. helmikuuta 2007 tehdyn kyselyn mukaan Obama oli kuudessa viikossa ottanut Clintonin etumatkaa kiinni 11 prosenttiyksiköllä. Clinton sai 33 % ja Obama 25 % äänistä. John Edwards oli kolmas 12 prosentilla. Viidennes vastaajista ei osannut nimetä ehdokastaan.

Demokraattien kannattajista Clinton sai tukea vanhemmilta ja Obama nuoremmilta äänestäjiltä. 31 % valkoihoisista äänestäjistä suosi Clintonia ja 24 % Obamaa. Mustaihoisista äänestäjistä 36 % suosi Obamaa ja 27 % Clintonia. Molemmat saivat 30 % miesäänestäjien keskuudessa, mutta naisäänestäjistä 34 % suosi Clintonia ja 22 % Obamaa. Otos kyselyssä oli yhteensä 1078 oletettua äänestäjää ja virhemarginaali 5 % suuntaan tai toiseen.[37]

NBC:n demokraattien esivaalin äänestäjille 20.–23. huhtikuuta 2007 tehdyn kyselyn mukaan Clinton sai 36 % ja Obama 31 % äänistä. Edwards oli kolmas 20 %. Clintonin suosio oli pudonnut neljä prosenttia NBC:n edellisessä kuussa tekemästä kyselystä, ja Obaman noussut kolme prosenttia. Edwards oli lisännyt kannatustaan viidellä prosentilla. Viisi prosenttia vastaajista ei ollut varma ehdokkaastaan. Otos oli 1004 ihmistä ja virhemarginaali 3,1 % suuntaan tai toiseen.[38]

Eräät analyytikot kyseenalaistivat Obaman suosion sanoen, että kyseessä voi olla niin kutsuttu Bradley-efekti.[39]

CNN:n ja Opinion Researchin 4. helmikuuta 2008 tuottaman kansallisen tutkimuksen mukaan demokraateista 49 prosenttia kannattaa Obamaa ja 46 prosenttia Clintonia. USA Todayn samana päivänä julkaistun tutkimuksen mukaan Clintonia tukee 45 prosenttia ja Obamaa 44 prosenttia. Kummassakin tutkimuksessa erot ovat virhemarginaalin sisällä.

Quinnipiacin New Yorkin osavaltiossa 4. helmikuuta 2008 tekemässä kyselyssä Clinton sai 53 prosenttia ja Obama 39 prosenttia. New York on senaattori Clintonin kotiosavaltio. Eniten valitsijamiesääniä tarjoavassa Kaliforniassa tehdyssä kyselyssä Obama sai 46 prosentin kannatuksen ja Clinton 40 prosenttia. [40]

Likaista kampanjointia vastaan

26.-27.1.2007 Obama oli Gallaudetin yliopistossa Washington DC:ssä, jossa haastateltiin demokraattien presidenttiehdokkaita.

Syksyllä 2006 Obama puhui poliittisissa tilaisuuksissa ympäri maata. Hän tuki demokraattiehdokkaita istuntokauden puolivälin vaaleissa. Syyskuussa 2006 hän oli puhujana Iowan senaattorin Tom Harkinin vuosittaisilla grillijuhlilla, joissa perinteisesti näyttäytyvät tulevat presidenttiehdokkaat.[41] Jouluna 2006 Obama puhui New Hampshiressa järjestetyssä demokraattisen puolueen tilaisuudessa, jossa juhlittiin tuoreita vaalivoittoja. Viikkoa ennen presidenttiehdokkuutensa julkaisemista Obama järjesti tapaamisen demokraattien kansallisen komitean kanssa. Tapaamisessa hän vaati demokraatteja pysymään erossa negatiivisesta kampanjoinnista. Hänen mielestään vaalikampanjan pitäisi olla rehti, ja sitä myös amerikkalaiset odottavat. Obaman mukaan kansalaiset on saatava jälleen uskomaan poliittiseen prosessiin.[42]

Obama sai tuta yhdysvaltalaisen presidentinvaalikampanjan loanheiton jo vuoden 2007 alussa, jolloin Sun Myung Moonin omistama Insight Magazine -skandaalilehti väitti hänen käyneen kuusivuotiaana Indonesiassa islamilaista madrassa-koulua. Lehti ilmoitti lähteeksi ”Clintonin leirin” tekemän taustatutkimuksen. Fox-kanavan aamushow käsitteli jo aihetta vääntäen senaattorin nimen ”Barack Osamaksi”. Ilmeisenä tarkoituksena oli leimata Obama kiihkomuslimiksi ja samalla liata molempien ehdokkaiden kampanjat. Toimittajien kiirehtiessä Jakartaan koulu osoittautui täysin tavalliseksi.[43]

Fox-kanava nosti 17. tammikuuta 2007 uutisaiheeksi Obaman tupakanpolton. Uutiskanava kysyi, että ”äänestäisitkö tupakoitsijan presidentiksi?” Lisäksi kanava väitti tupakanpolton olevan Obaman likainen pieni salaisuus.[44] Obama kertoi käyttävänsä nikotiinipurukumia ja pitävänsä tupakkalakkoa. ”Tähän asti nikotiinipurukumi on tepsinyt. Poltin epäsäännöllisesti ja vedin salaa tupakan silloin tällöin”, hän kertoi. Obama tunnusti kaipaavansa tupakkataukoa etenkin kirjoittaessaan.[45]

12. helmikuuta 2007 Australian pääministeri John Howard kritisoi Obaman suunnitelmaa vetäytyä Irakista maaliskuuhun 2008 mennessä. Howardin mielestä se vain rohkaisisi tahoja, jotka haluavat täydellisesti epävakauttaa ja tuhota Irakin. Hänen mukaansa vetäytyminen synnyttäisi kaaosta ja voittoja terroristeille, jotka luottavat ja uskovat siihen, että Obama voittaa. ”Jos minä johtaisin al-Qaidaa Irakissa, laittaisin ympyrän vuoden 2008 maaliskuun kohdalle. Rukoilisin niin monta kertaa kuin pystyn voittoa ei vain Obamalle, vaan myös demokraateille”, Howard lisäsi. Obama kertoi pitävänsä Howardin puheita tyhjänä retoriikkana, ellei hän sitten halua lähettää 20 000 australialaissotilasta Irakiin.[46]

John McCainin kampanja syytti Obamaa yhteyksistä chicagolaiseen professoriin Bill Ayersiin, joka oli 1970-luvulla muun muassa Pentagonissa pommin räjäyttäneen The Weather Underground -järjestön jäsen. Hän ja Obama olivat Chicagossa toimineen hyväntekeväisyysrahasto Chicago Annenberg Challengen johtokunnassa.[47][48]

McCainin kampanja kutsui Obamaa myös sosialistiksi, koska hänen suunnitelmissaan on nostaa veroja kolme prosenttiyksikköä yli 250 000 dollaria vuodessa ansaitsevilta. Kuuluisaksi tässä yhteydessä nousi Obaman televisioitu kohtaaminen ”Putkimies-Joe” Wurzelbacherin kanssa.[49]Obama on lisäksi kampanjoinut Vermontin Bernie Sandersin kanssa ja National Journal -lehti on nimennyt hänet vuonna 2007 ”liberaaleimmaksi senaattoriksi.” Lisäksi Obamalla on ollut oikeiston mukaan yhteyksiä Euroopan sosiaalidemokraattisen puolueen kanssa.[50]

Tukijat

Obama kampanjoimassa Austinissa, Teksasissa 23.2.2007.

Vuoden 2007 ensimmäisen vuosineljänneksen aikana Obama keräsi presidentinvaalibudjettiinsa 25 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria (noin 18,5 miljoonaa euroa). Summa on lähes sama kuin Hillary Clintonilla, joka keräsi 26 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Obaman kampanjalle tuli samassa ajassa yli 100 000 lahjoitusta, kun Clinton on saanut 50 000 lahjoitusta. 6. kesäkuuta 2008 mennessä Obaman kampanjaa oli tukenut yli 1,5 miljoonaa yksittäistä kansalaista.

Useat politiikan asiantuntijat ovat huomanneet Obaman vahvan tuen internetin sosiaalisissa yhteisöissä kuten MySpacessa ja Facebookissa.[51] Chris Hughes, yksi Facebookin perustajista, kutsui Obaman saamaa internetilmiötä ennennäkemättömäksi.[52] Facebookissa oleva ryhmä nimeltään ”Barack Obama (One Million Strong for Barack)” on muodostunut sivuston nopeimmin kasvavaksi yhteisöksi. Ryhmällä on yli 540 000 jäsentä. 2. helmikuuta 2007 Obama oli mielenosoituksessa George Masonin yliopistossa. Tilaisuuden järjesti ”Students for Barack Obama” -niminen ryhmä, jonka alkuperä löytyy myös Facebookista. Paikalla oli useita tuhansia ihmisiä. Obama kertoi pitävänsä nuoria voimavarana, joka voi kääntää politiikan kurssin ja yhdistää ihmisiä.[53] Obaman virallisilla sivuilla on yhteisöllisiä elementtejä, kuten oma profiili ja blogi. Käyttäjät voivat myös jutella ja suunnitella tapahtumia.

Chicagon pormestari Richard M. Daley kannatti Obamaa vain tunteja sen jälkeen, kun Obama ilmoitti presidenttikisaan lähdöstä. Näin Daley luopui traditiostaan olla puolueeton demokraattien esivaaleissa.[54] Päivää myöhemmin Obama matkusti Amesiin, Iowaan, jossa hänelle piti kannustustilaisuuden osavaltion asianajaja Tom Miller ja osavaltion varainhaltija Michael Fitzgerald.[55] Kaksi istuvaa kuvernööriä ilmoitti pian kannattavansa Obamaa: Virginian kuvernööri Tim Kaine ja Illinois’n kuvernööri Rod Blagojevich.[56] Lisäksi entinen senaatin enemmistöjohtaja Tom Daschle kannatti Obamaa kiitellen tämän ”suurta kykyä yhdistää kansakunta.”[57]

Obaman kampanjaa tukivat politiikan vaikuttajista muun muassa senaattori ja entinen presidenttiehdokas John Kerry, entinen varapresidentti ja presidenttiehdokas Al Gore, entinen ulkoministeri Colin Powell, entinen senaattori ja presidenttiehdokas Bill Bradley, entinen senaattori ja presidenttiehdokas Gary Hart, entinen senaattori ja presidenttiehdokas George McGovern (tuki aluksi Clintonia), senaattori Bill Richardson, senaattori Edward M. Kennedy, senaattori Richard Durbin, senaattori Claire McCaskill, senaattori Patrick Leahy, Caroline Kennedy, Ethel Kennedy, Maria Shriver, Tom Daschle ja Jesse Jackson. Toukokuussa kannattajiin ilmoitti myös liittyneensä Kerryn varapresidenttiehdokas John Edwards. Myös Hillary Clinton, Obaman kilpakumppani puolueen presidenttiehdokkuudesta vuoden 2008 vaaleissa sekä hänen miehensä Bill Clinton - entinen Yhdysvaltain presidentti - asettuivat tukemaan Obaman ehdokkuutta.

Viihdeteollisuuden merkkihenkilöistä Obamaa tukivat David Geffen, Jeffrey Katzenberg, Oprah Winfrey, Robert De Niro, Brad Pitt, Stephen King, Dennis Haysbert, Usher, Brandon Routh, Chris Rock, Sidney Poitier, Jamie Foxx, Eddie Murphy, Tyra Banks, Morgan Freeman, Forest Whitaker, Jennifer Aniston, John Cleese, Leonard Nimoy, Scarlett Johansson, George Clooney, Edward Norton, Will Smith, Jada Pinkett Smith, Matt Damon, Halle Berry, Wyclef Jean, Black Eyed Peas, Dave Matthews, Stevie Wonder, Morrissey, Ben Affleck, Spike Lee, Ron Jeremy, Paul Newman, Kirsten Dunst, Tom Hanks, Joan Baez, Chris Martin, Bob Dylan, Sarah Jessica Parker, Billie Joe Armstrong ja Bruce Springsteen.

Urheilijoista Obaman takana olivat muun muassa Michael Jordan, Kareem Abdul-Jabbar, Charles Barkley ja Hulk Hogan.[58][59][60][61][62][63][64]

Presidenttinä

Virkaanastujaistilaisuus

Obaman virkaanastujaistilaisuus 20. tammikuuta 2009 kokosi Washingtoniin suuremman ihmisjoukon kuin mikään aikaisempi Yhdysvaltojen presidentin vastaava tilaisuus. Arviolta jopa kaksi miljoonaa ihmistä seurasi paikan päällä, kun varapresidentti Biden ja presidentti Obama vannoivat valansa. Television välityksellä juhlaa seurasi eri puolilla maailmaa arviolta 1,5 miljardia ihmistä.[65]

Obama vannoi virkavalan käsi saman Raamatun päällä, jota myös hänen esikuvansa Abraham Lincoln oli käyttänyt virkaanastujaisissaan vuonna 1861.[66] Obaman virkaanastujaispäivä sattui kansalaisoikeustaistelija Martin Luther King Jr.:n muistopäivää seuraavalle päivälle. Tämä oli sattumaa, koska Kingin päivä on tammikuun kolmas maanantai.[67]

Obama vannoi virkavalansa uudelleen varmuuden vuoksi seuraavana päivänä, sillä varsinaisissa virkaanastujaisisissa hän takelteli korkeimman oikeuden puheenjohtajan John Robertsin lausuttua sanat väärässä järjestyksessä. Ele oli vain muodollinen, sillä virkaanastujaispäivän vala oli kuitenkin lainvoimainen.[68]

Poliittiset näkemykset

Sisäpolitiikka

Talous- ja energiapolitiikka

Obama ”pelastakaa Darfur” -tukimielenosoituksessa huhtikuussa 2006.

Obama on kirjoittanut hallinnon roolista taloudellisissa kysymyksissä. Hänen mukaansa pitäisi kysyä, mikä sekoitus asetuksia vie dynaamiseen vapaaseen talouteen, laajaan taloudelliseen turvallisuuteen ja yhtiöiden innovaatioon. Obaman mielestä ihmisiä tulisi ohjata se, mikä toimii.[69] Puhuessaan National Press Clubille huhtikuussa 2005 Obama puolusti Franklin D. Rooseveltin New Deal -sosiaalipolitiikkaa. Hän yhdisti republikaanien ehdotukset muodostaa yksityisiä tilejä sosiaalisen turvallisuuden saamiseksi sosiaalidarvinismiin.[70]

Puhuessaan Wake Up Wal-Mart -järjestön jäsenille marraskuussa 2006 Obama sanoi, että työntekijöille täytyy maksaa tarpeeksi, jotta he voivat ei vain ostaa Wal-Martista, vaan lopulta lähettää lapsensa yliopistoon ja säästää eläkepäiviä varten.[71]

Toukokuussa 2006 lähetetyssä kirjeessä presidentti Bushille hän liittyi neljään muuhun keskilännen maatalousosavaltioiden senaattoriin, jotka vaativat maahan tuodun etanolin 0,54 Yhdysvaltain dollarin per gallona verotuksen jatkamista.[72] Obama puhui kesäkuussa 2006 väliaikaisia perintöveroleikkauksia vastaan. Hän kutsui leikkauksia ”Paris Hilton” -veronkevennyksiksi ”miljonäärien perijille ja perijättärille”.[73]

Obama on ilmoittanut pitävänsä ydinvoimaa harkinnanarvoisena mahdollisuutena kansallisessa energiantuotannossa. Hän on myös kannattanut uusiutuville energianlähteille annettavien kansallisten tukien nostamista.[74]

Sosiaalipolitiikka

Joulukuussa 2006 Obama liittyi senaattori Sam Brownbackin ryhmään ”Global Summit on AIDS and the Church” -tilaisuudessa, jonka olivat organisoineet kirkolliset johtajat Kay ja Rick Warren.[75] Yhdessä Warrenin ja Brownbackin kanssa Obama otti HIV-testin, kuten hän oli tehnyt Keniassa alle neljä kuukautta aikaisemmin. Obama kertoi rohkaisevansa muita julkisuuden henkilöitä tekemään saman näyttääkseen, että HIV-testin tekemisessä ei ole mitään hävettävää.[76] Ennen tilaisuutta 18 abortin vastaista ryhmittymää lähetti avoimen kirjeen, jossa he toteavat viitaten Obaman tukemaan lailliseen aborttiin, että he vastustavat Rick Warrenin päätöstä kutsua Obama tilaisuuteen. Heidän mielestään Warren jättää huomiotta Obaman ”kuoleman hyväksyvän kannan.”[77]

Tammikuussa 2007 Obama puhui Families USA:n (terveydenhuollon puolesta oleva ryhmittymä) järjestämässä tilaisuudessa. Obaman mukaan seuraavan presidentin ensimmäisen kauden loppuun mennessä Yhdysvalloissa on käytössä yleinen terveydenhuoltojärjestelmä. Obaman mielestä on väärin, että 46 miljoonaa amerikkalaista on ilman terveysvakuutusta. Hän kiinnitti huomiota myös siihen, että veronmaksajat maksavat yli 15 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuodessa ilman vakuutusta olevien kansalaisten kulujen kattamiseen.[78]

Obama haluaisi käynnistää kampanjan, jonka myötä palkattaisiin ja tuettaisiin satoja tuhansia uusia opettajia. Hänen mielestään opetuksen tärkein osa on se ihminen, joka seisoo luokan edessä. Obama haluaa maksaa opettajille heidän työnsä suuren arvon mukaista palkkaa. Hän haluaisi työskennellä heidän kanssaan, ei heitä vastaan. Näin saavutettaisiin korkea opetuksellinen taso.[79]

Obama äänesti perustuslakiin kirjattavaa samaa sukupuolta olevien avioliiton estävää lakialoitetta vastaan. Hän kuitenkin pitää avioliittoa miehen ja naisen uskonnollisena sitoumuksena. Obama on rohkaissut demokraatteja tutustumaan evankelistoihin ja muihin uskonnollisiin ihmisiin. Hänen mukaansa ihmisten toiveet ja arvot tulee ottaa huomioon. Obaman mielestä emme voi hylätä uskonnollista maailmankatsomusta.[80] Hän tukee samaa sukupuolta olevien parien siviilioikeuksia, mutta on sitä mieltä että päätös avio-oikeudesta on jätettävä osavaltioille.[81]

Ulkopolitiikka

Obama pitämässä puhetta Etelä-Carolinassa 23. elokuuta 2007.

Obama on Irakin sodan pitkäaikainen vastustaja. Jo vuonna 2002 hän sanoi televisiohaastattelussa, että olisi senaattorina äänestänyt sotaa vastaan.[82] Syksyllä 2002 hän puhui sodan vastaisessa tilaisuudessa Chicagossa. Obama kertoi pitävänsä Irakin sotaa virheenä, joka vain syöksee Lähi-idän pahempaan kriisiin, rohkaisee arabimaailman pahimpia aatevirtauksia ja vahvistaa al-Qaidan värväystoimintaa.

30. tammikuuta 2007 Obama esitteli kongressille aloitteen Irakista vetäytymisestä. Muiden asioiden ohella aloite vaatii Irakissa olevien joukkojen pitämistä tammikuun 2007 vahvuudessa, ja aloittamaan joukkojen portaistetun vetäytymisen, jonka tavoitteena olisi taistelujoukkojen vetäytyminen Irakista 31. maaliskuuta 2008 mennessä. Päivämäärä olisi linjassa Bakerin-Hamiltonin työryhmän tekemän Irak-selvitystyön kanssa.[83] Julkaistessaan aloitteen Obama sanoi, että ”minkäänlainen määrä amerikkalaisia sotilaita ei voi ratkaista poliittisia kiistoja toisen maan sisällissodassa”.[84]

Chicagon kansainvälisten suhteiden johtokunnassa marraskuussa 2006 puhunut Obama sanoi pitävänsä menneenä aikaa, jolloin terrorismin vastaista sotaa käytettiin poliittisena aseena. Obaman mielestä on aika antaa irakilaisille heidän maansa takaisin, ja miettiä uudelleen Amerikan toimet vielä käynnissä olevassa suuremmassa [terrorismin vastaisessa] sodassa. Puheessaan Obama myös vaati amerikkalaisjoukkojen vähittäistä vetäytymistä vuoden 2007 aikana sekä avointa diplomaattista dialogia Irakin naapureiden Syyrian ja Iranin kanssa.[85] Obama on vaatinut Osama bin Ladenin löytämistä ja vangitsemista.[86]

Obama kommentoi Iranin uraanin rikastamisohjelmaa 2. maaliskuuta 2007. Hänen mukaansa Iranin hallinto on uhka meille kaikille ja Yhdysvaltain ei pitäisi jättää yhtään keinoa, mukaan lukien sotilaallista, pois laskuista. Hän kuitenkin lisäsi, että Yhdysvaltain päätaktiikkana tulee olla pysyvä ja aggressiivinen diplomatia yhdistettynä koviin pakotteisiin.[87] Demokraattien pääehdokkaiden keskinäisessä väittelyssä Obama sanoi olevansa valmis tapaamaan Yhdysvaltain kanssa vihamielisissä väleissä olevien Kuuban, Venezuelan, Syyrian, Iranin ja Pohjois-Korean johtajat. Senaattori Clinton arvosteli Obaman ulkopoliittista linjaa vastuuttomaksi ja naiiviksi ja piti 45-vuotiasta ensimmäisen kauden senaattoria liian tuoreena ylipäälliköksi.[88]

Diplomatian lisäksi Obama haluaa uudistaa Yhdysvaltain asevoimia; onhan vahva armeija tärkeä rauhan säilyttämisen kannalta. Foreign Affairs -lehdessä julkaistussa artikkelissaan hän ehdotti armeijan miesvahvuuden lisäämistä 65 000 sotilaalla ja merijalkaväen 27 000:llä.[89]

Kulttuurinen ja poliittinen imago

Obama puhumassa Bostonissa vuonna 2005.

Kannattajat luonnehtivat Obaman laajan tukipiirin salaisuudeksi sitä, että hän on kulttuurinen Rorschachin testi, neutraali persoona, johon ihmiset voivat heijastaa oman henkilökohtaisen historiansa ja halunsa.[90] Obaman oma tarina rohkaisee erilaisia etnisiä kiinnekohtia. Kirjassaan Dreams from My Father hän yhdistää äidinpuoleisen perhehistoriansa mahdollisiin intiaaniesi-isiin ja Jefferson Davisin kaukaisiin sukulaisiin. Davis oli etelävaltioiden presidentti Yhdysvaltain sisällissodassa.[91] Vuoden 2004 vaalikampanjansa aikana vanhemmille juutalaisille puhuessaan Obama yhdisti itä-afrikkalaisen etunimensä Barackin kielelliset juuret heprealaiseen sanaan baruch 'siunattu'.[92]

Media on peilannut ja tehostanut Obaman jokamiehen imagoa. Lokakuussa 2006 Oprah Winfrey Show'ssa tehdyssä haastattelussa nostettiin esiin hänen laajan perheensä etninen monimuotoisuus. Ohjelmassa kerrottiin, että hänen puoliksi indonesialainen siskonsa on naimisissa kiinalaiskanadalaisen miehen kanssa. Ohjelma kutsui Obaman sukujuhlia ”minikokoiseksi Yhdistyneiksi Kansakunniksi”.[93] The Nation -lehdessä julkaistussa artikkelissa analysoitiin Obaman kykyä ”ylittää rotu” valkoisen yleisön keskuudessa.[94] Kuitenkin New York Daily Newsin kolumnisti Stanley Crouch kirjoitti, että ”kun mustat amerikkalaiset puhuvat Obamasta ’yhtenä meistä’, en tiedä, mistä he oikein puhuvat. Obama tekee selväksi sen, että vaikka hän on kokenut joitakin kevyempiä versioita tyypillisestä rasistisesta stereotypiasta, hän ei voi väittää noita ongelmia omikseen – eikä hän ole elänyt elämää mustana amerikkalaisena.”[95]

Lokakuussa 2006 julkaistussa Time-lehden numerossa Päävärit-kirjan kirjoittanut Joe Klein piti Obaman nopean ja rajat ylittävän suosion salaisuutena samoja kulttuurisia lähteitä kuin Tiger Woodsilla, Oprah Winfreylla ja Michael Jordanilla. Obaman mielestä julkisuudenhenkilöt kuten Oprah ilmentävät ihmisten toiveita. Obaman mukaan maailmassa olisi paljon esimerkiksi Woodsin kaltaisia ihmisiä, jos heille vain annettaisiin mahdollisuus.[96]

Yksityis- ja uskonelämä

Michelle ja Barack Obama
Obama pelaamassa koripalloa amerikkalaisten sotilaiden kanssa

Obama tapasi Michelle Robinsonin (o.s.) työskennellessään yhtiöitä palvelevassa lakifirma Sidley & Austinissa kesällä 1989. Michelle oli yhtiön avustavana asianajajana.[97] He menivät naimisiin vuonna 1992 Chicagon Trinity United Church of Christ -seurakunnan kirkossa. Pastorina toimi Jeremiah Wright.[98] Heillä on kaksi yhteistä lasta, tyttäret Malia (s. 1999) ja Sasha (s. 2001). Obaman demokraattien vuoden 2004 kansallisessa kokouksessa pitämän puheen ja hänen kirjansa The Audacity of Hope teemana on toivo. Sitä inspiroi yksi pastori Wrightin saarnoista.[99]

Kirjassaan Obama kuvaa ei-uskonnollista kasvatustaan. Obama kirjoittaa, että häntä ei kasvatettu uskonnollisessa kodissa. Hänen äidinpuoleiset isovanhempansa, jotka olivat kotoisin Kansasista, olivat oppineet baptistien ja metodistien oppeja kasvaessaan Kansasissa, Oklahomassa ja Teksasissa. Obama kertoo, että se vain lisäsi heidän skeptismiään. Obaman isä oli poissa lähes koko hänen lapsuutensa vanhempien eron vuoksi. Isä oli ateisti ja piti uskontoa taikauskona, vaikka hänet oli kasvatettu muslimiksi.

Obama kirjoittaa, että hänen uskonnollinen vakaumuksensa muotoutui, kun hän oli kaksikymppinen. Silloin hän työskenteli yhteisön organisoijana paikallisten kirkkojen parissa, ja siellä hän ymmärsi ”afroamerikkalaisen uskonnollisen tradition voiman luoda sosiaalista muutosta”. Obaman mukaan uskontoon sitoutuminen ei vaatinut häntä vähentämään kriittistä ajattelua, lopettamaan taistelua taloudellisen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta tai muutoin pakenemaan maailmasta, jonka hän tunsi ja jota hän rakasti. Kaste oli hänelle enemmän valinta kuin pelastus; kysymykset joita hänellä oli eivät hävinneet taianomaisesti. Obama kertoo omistavansa elämänsä Jumalan totuuden löytämiseen.[100]

Persoona ja luonne

Laaja yksimielisyys vallitsee siiitä, että Obama onnistui, ainakin presidenttikilvan loppusuoralle asti, varjelemaan minäänsä julkisuudelta. Häntä on kuvattu varautuneeksi etäiseksi ja viileäksi. Etnisen taustansa ja opintopolkunsa ansiosta hän on tottunut olemaan ulkopuolinen, jonka on pärjätäkseen täytynyt tehdä kompromisseja. Häneen ei ole liitetty kapinallisen määreitä, eikä hän opiskeluaikaisten tuttavien todistusten mukaan ollut "bailaajatyyppiä".[101]

Läheltä seuranneet kuvaavat häntä yhdistäjäksi ja osallistajaksi. Hänen vetämissään kokouksissa kukaan ei saa istua hiljaa. Obama kannustaa keskusteluun, ohjaa osallistujia ja korostaa sopua. Silti hänen oma kantansa on jäänyt osanottajille monesti mysteeriksi, eikä hänen päätöksiään ole aina ollut helppo ennustaa.[101]

Barack Obama tähtää konsensukseen, mutta uskaltaa pitää omankin päänsä. Päätöksentekoon hänen on sanottu tarvitsevan aikaa, mitä seikkaa on pidetty suurvallan johtajalle heikkoutena. Vahvuutena taas on nähty Obaman kyky pitää langat käsissään.[101]

Julkaisuja

Dreams from My Father: A Story of Race and Inheritance, omaelämäkerta Obaman nuoruusvuosilta, julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1995, uudelleen vuonna 2004 ja suomennos Unelmia isältäni vuonna 2009. Kirjasta tehty äänikirja toi Obamalle Grammy-palkinnon vuonna 2006.

Lokakuussa 2006 julkaistiin hänen toinen kirjansa The Audacity of Hope: Thoughts on Reclaiming the American Dream, ja hänellä on sopimus kahden muun kirjan julkaisusta. Niistä ensimmäinen on lastenkirja, jonka hän kirjoittaa yhteistyössä vaimonsa ja lastensa kanssa.

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Obama wins historic US election 5. marraskuuta 2008. BBC. Viitattu 5. marraskuuta 2008. (englanniksi)
  2. ↑ Obama on Vuoden henkilö viitattu 17.12.2008
  3. ↑ a b First Black Elected to Head Harvard's Law Review The New York Times. 1990
  4. ↑ Ochieng, Philip 2004: "From Home Squared to the US Senate: How Barack Obama Was Lost and Found" The East African. 2004.
  5. ↑ Suryakusuma, Julia 2006: "Obama for President ... of Indonesia" Jakarta Post. 2006.
  6. ↑ Obama, Barack 1995: Dreams from my Father: 9-10.
  7. ↑ Romano, Lois: "Effect of Obama's Candor Remains to Be Seen" Washington Post. 3. tammikuuta 2007.
  8. ↑ Klein, Joe: "The Democrats' New Face" Time. 15. lokakuuta 2006.
  9. ↑ White, Jesse: Cyberdriveillinois.com, s. 81 Cyberdriveillinois.com. 2004.
  10. ↑ Illinoisin osavaltion 90. yleiskatsaus. Illinoisin osavaltio. Illinoisin osavaltion 91. yleiskatsaus. Illinoisin osavaltio.
  11. ↑ Vuoden 2000 Yhdysvaltain edustajanhuoneen äänestykset Federal Election Commission. 31. toukokuuta 2004.
  12. ↑ Lawrence, Curtis: Rush, Opponents Clash Off the Air Chicago Sun-Times. 19. helmikuuta 2000.
  13. ↑ Finnegan, William: "The Candidate: How the Son of a Kenyan Economist Became an Illinois Everyman" The New Yorker. 31. toukokuuta 2004.
  14. ↑ "State Legislation Relating to the Breast and Cervical Cancer Prevention and Treatment Act of 2000" National Conference of State Legislatures. Heinäkuu 2002.
  15. ↑ Vote Totals, General Election 2002 Illinois State Board of Elections.
  16. ↑ Peter, Slevin: "Obama Forged Political Mettle in Illinois Capitol" Washington Post. 9. helmikuuta 2007. "In-Depth Look at Obama's Political Career" CLTV, Chicago Tribune. 9. helmikuuta 2007.
  17. ↑ Mastony, Colleen: "Cops Give Obama Subdued Reception" Chicago Tribune. 20. elokuuta 2000.
  18. ↑ "Obama Routs Democratic Foes; Ryan Tops Crowded GOP Field" Chicago Tribune. 17. maaliskuuta 2004.
  19. ↑ Fornek, Scott: "Obama's Appeal Spans Racial Lines" Chicago Sun-Times. 18. maaliskuuta 2004. Hayes, Christopher: "Check Bounce" TNR Online. 17. maaliskuuta 2004.
  20. ↑ "Ryan Drops Out of Senate race in Illinois" CNN. 25. kesäkuuta 2004.
  21. ↑ Liam, Ford, David Mendell: "Keyes Sets Up House in Cal City Chicago Tribune. 13. elokuuta 2004.
  22. ↑ "America Votes 2004: U.S. Senate / Illinois" CNN.
  23. ↑ Komitean toimeksiannot Barack Obaman Yhdysvaltain senaatin toimisto.
  24. ↑ Enda, Jodi: "Great Expectations" The American Prospect. 5. helmikuuta 2006.
  25. ↑ Linn, Brendan: "Power to Advise Obama for Year" Harvard Crimson. 25. heinäkuuta 2005.
  26. ↑ Bacon Jr., Perry: "Barack Obama: The Future of the Democratic Party?" Time. 18. maaliskuuta 2005.
  27. ↑ Skidelsky, William: "Revolutionising the Future: From Tennis to Teleportation" New Statesman. 17. lokakuuta 2005.
  28. ↑ Boss-Bicak, Shira: "Barack Obama ’83: Is He the New Face of The Democratic Party?" Columbia College Today. Tammikuu 2005
  29. ↑ Obama, Barack: "Keynote Address at the 2004 Democratic National Convention" BarackObama.com. 27. heinäkuuta 2004
  30. ↑ Wolf, Richard: "Illinois' Obama Revisits Idea of 2008 Run for White House" Usa Today. 22.9.2006. Wallace-Wells, Benjamin: "The Great Black Hope: What's Riding on Barack Obama?" Washington Monthly. tammikuu 2004.
  31. ↑ MTP:n käsikirjoitus Meet The Press. 22. lokakuuta 2006
  32. ↑ Jari Lindholm: Obaman aika. Suomen Kuvalehti, 2008, nro 45, s. 26, 27.
  33. ↑ CNN Election Center 2008
  34. ↑ McCain voittoon, Clinton ja Obama tasaväkisiä Karjalainen. Viitattu 17.2.2008.
  35. ↑ "Poll: Obama Now Trails Only Clinton on '08 List" CNN. 2. marraskuuta 2006
  36. ↑ Election 2008 Democrats
  37. ↑ http://www.zogby.com/news/ReadNews.dbm?ID=1252 Zogby Internationalin kysely 22.–24. helmikuuta 2007
  38. ↑ NBC:n vaalikysely, NBC, kysely 20.–23. helmikuuta 2007
  39. ↑ Alter, Jonathan: "Is America Ready?" Newsweek. 25. joulukuuta 2006 – 1. tammikuuta 2007
  40. ↑ CNN:n,USA Todayn, Quinnipiacin ja Reuters/C-Span/Zogbyn vaalikysely, CNN, USA Today, Quinnipiac, Reuters/C-Span/Zogby, kysely 4. helmikuuta 2008
  41. ↑ Kornblut, Anne E: "For This Red Meat Crowd, Obama's '08 Choice Is Clear" New York Times. 18. syyskuuta 2006
  42. ↑ Barack Obama DNC:n talvikokouksessa vuonna 2007 (video) demokraattien kansallinen komitea. 2. helmikuuta 2007
  43. ↑ Behind the 'Madrassa Hoax' MSNBC.
  44. ↑ "Gibson called Obama's long-known cigarette smoking a 'dirty little secret'" Media Matters. 17. tammikuuta 2007
  45. ↑ "Barack Obama jauhaa nikotiinipurukumia" Ilta-Sanomat. 3. maaliskuuta 2007
  46. ↑ Peter Mitchell ja Peter Veness: "Put up or shut up, Obama tells Howard" The Australian. 12. helmikuuta 2007 "Howard steps up Obama attack" The Age. 12. helmikuuta 2007
  47. ↑ Terrorituttava piinaa Obaman kampanjaa 27. elokuuta 2008. Ilta-Sanomat. Viitattu 5. marraskuuta 2008.
  48. ↑ Palin syytti Obamaa veljeilystä terroristien kanssa 5. lokakuuta 2008. Uusi Suomi. Viitattu 5. marraskuuta 2008.
  49. ↑ McCain, Palin hint that Obama's policies are 'socialist' 18. lokakuuta 2008. CNN. Viitattu 5. marraskuuta 2008. (englanniksi)
  50. ↑ Obama’s International Socialist Connections 14. helmikuuta 2008. Accurary in Media. Viitattu 5. marraskuuta 2008. (englanniksi)
  51. ↑ "Young Voters Find Voice on Facebook" Washington Post. 17. helmikuuta 2007
  52. ↑ "Obama's Facebook" The New York Sun. 13. helmikuuta 2007
  53. ↑ "Mobilized Online, Thousands Gather to Hear Obama" Washington Post. 3. helmikuuta 2007
  54. ↑ "Daley Endorses Obama For President" Chicago Tribune. 10. helmikuuta 2007
  55. ↑ "Candiate Obama packs ISU's Hilton Coliseum" The Des Moines Register. 11. helmikuuta 2007
  56. ↑ "Obama Wins Virginia Governor's Support" Associated Press. 17. helmikuuta 2007 "Gov. Blagojevich Releases Statement on Obama" NBC. 10. helmikuuta 2007
  57. ↑ "Ex-Senate Leader Daschle endorses Obama" MSNBC.com. 21. helmikuuta 2007
  58. ↑ Obaman julkkistukijat Draft Obama. 21. helmikuuta 2007
  59. ↑ Celeb dollars behind '08 contenders CNN. 13. tammikuuta 2008
  60. ↑ Stephen King turns 60, supports Obama for president Chicago Sun-Times. 21. tammikuuta 2008
  61. ↑ The Page - Two Tough Guys Time. 4. helmikuuta 2008
  62. ↑ Moz The Cat LA Weekly. 4. helmikuuta 2008
  63. ↑ Morrissey/Obama 2008 t-shirt Morrissey-solo.com. 4. helmikuuta 2008
  64. ↑ Gary Hart endorses Obama The Denver Post. 9. tammikuuta 2008
  65. ↑ Barack Obama lupasi maalleen uutta nousua kovista haasteista huolimatta. Turun Sanomat, 2009, nro 21.1., s. 3.
  66. ↑ STT: Obama lupasi Yhdysvaltain astuvan takaisin johtoon. Turun Sanomat, 2009, nro 21.1., s. 20.
  67. ↑ Obama's day and Martin Luther King's day, RIA
  68. ↑ President Obama retakes oath of office 21. tammikuuta 2009. Daily News. Viitattu 23. tammikuuta 2009. (englanniksi)
  69. ↑ Obama, Barack 2006: 159
  70. ↑ Franklin, Ben: "The Fifth Black Senator in U.S. History Makes F.D.R. His Icon" Washington Spectator. 1. kesäkuuta 2005
  71. ↑ Gogoi, Pallavi: "Can Barack Wake Up Wal-Mart?" Businessweek.com. 16. lokakuuta 2006 "Sen. Obama: "You Gotta Pay Your Workers Enough" WLTX-TV 19. 16. lokakuuta 2006
  72. ↑ Harkin, Tom, Byron Dorgan, Richard Durbin, Tim Johnson ja Barack Obama: "Harkin Urges Bush to Stop Undercutting U.S. Ethanol Production" Harkinin Yhdysvaltain senaatin toimisto. 9. toukokuuta 2006 Silverstein, Ken: "Barack Obama Inc.: The Birth of a Washington Machine" Harper's Magazine). marraskuu 2006
  73. ↑ Obama, Barack: "Senaattori Barack Obaman mielipide Paris Hilton -veronkevennyksistä" Obaman Yhdysvaltain senaatin toimisto. 7. kesäkuuta 2006
  74. ↑ Hearing Statements 26. toukokuuta 2005. U.S. Senate Committee on Environment & Public Works. Viitattu 7. tammikuuta 2008. (englanniksi)
  75. ↑ Gibson, Manda: "At Global AIDS Summit, Churches Challenged to Take the Lead" PurposeDriven.com. 28. kesäkuuta 2006
  76. ↑ Obama, Barack: "Race Against Time–World AIDS Day Speech" Obaman Yhdysvaltain senaatin toimisto. 1. joulukuuta 2006
  77. ↑ Van Biema, David: "The Real Losers in the Obama-Warren Controversy" Christian Newswire Press Release. 28. lokakuuta 2006 "Rick Warren/Barack Obama AIDS Partnership Must End, Say Pro-Life Groups" Time. 1. joulukuuta 2006
  78. ↑ Pickler, Nedra: "Obama Calls for Universal Health Care within Six Years" Associated Press, Union-Tribune (San Diego). 25. tammikuuta 2007
  79. ↑ "Address to the 2007 California Democratic Convention", katsottu 29.4.2007.
  80. ↑ Lerner, Michael: "U.S. Senator Barack Obama Critiques Democrats' Religiophobia" Tikkun Magazine. 3. heinäkuuta 2006 Obama, Barack: "Call to Renewal Keynote Address" Beliefnet. 28. kesäkuuta 2006
  81. ↑ "Obama Statement on Vote Against Constitutional Amendment to Ban Gay Marriage" Senaattori Barack Obaman toimisto. Elliott, Philip: "Obama's N.H. visit brings little criticism, much love" Associated Press.
  82. ↑ "Vuoden 2002 Barack Obaman haastattelu; haastattelijana Jeff Berkowitz" TipVision, Brightcove.com. 25. lokakuuta 2002. "Barack Obama on Iraq, Opposition from the Start" BarackObamadotcom. 19. maaliskuuta 2007.
  83. ↑ "Obama introduces Iraq bill" Chicago Tribune. 30. tammikuuta 2007. "Obama Introducing Bill Mandating Withdrawal Of All Troops From Iraq By March 2008" TPM Café. 30. tammikuuta 2007.
  84. ↑ "Floor Statement on Iraq War De-escalation Act of 2007" Senaattori Barack Obaman toimisto. 30. tammikuuta 2007.
  85. ↑ Obama, Barack: "A Way Forward in Iraq" Chicagon kansainvälisten suhteiden johtokunta. 20. lokakuuta 2006
  86. ↑ Obama, Barack: "Remarks of Illinois State Sen. Barack Obama Against Going to War with Iraq" Obama 2010 Re-Election Campaign.
  87. ↑ "Senator Barack Obama at the AIPAC Policy Forum" Israel Insider. 3. maaliskuuta 2007
  88. ↑ Going gets nasty between Clinton and Obama ABC News. Viitattu 29.07.2007 09:23. (englanniksi)
  89. ↑ Barack Obama: Renewing American Leadership. Foreign Affairs, {{{Vuosi}}}, nro July/August 2007. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.07.2007. en
  90. ↑ Enda, Jodi: "Great Expectations" The American Prospect. 15. helmikuuta 2006 Graff, Garrett M: "The Legend of Barack Obama" Washingtonian. 1. lokakuuta 2006
  91. ↑ Obama, Barack (1995): 13
  92. ↑ Kampeas, Ron: "Obama, Democrats' Rising Star, Known for Harmony with Jews" Jewish News Weekly of Northern California. 6. syyskuuta 2004
  93. ↑ "Keeping Hope Alive: Barack Obama Puts Family First" The Oprah Winfrey Show. 18. lokakuuta 2006
  94. ↑ Younge, Gary: "Obama: Black Like Me" The Nation. 27. lokakuuta 2006
  95. ↑ Crouch, Stanley: "What Obama Isn't: Black Like Me" New York Daily News. 2. marraskuuta 2006
  96. ↑ Klein, Joe: "The Democrats' New Face" Time. 15. lokakuuta 2006
  97. ↑ Rossi, Rosalind: "The Woman Behind Obama" Chicago Sun-Times. 21.1.2007
  98. ↑ Obama, Barack (1995): 440
  99. ↑ "Obama Comes Home for Church" CBS (Chicago). 28. tammikuuta 2007
  100. ↑ Obama, Barack 2006: 207-208. "Obama, Barack: "My Spiritual Journey" Time. 23. lokakuuta 2006. Guess, J. Bennett: "Barack Obama, Candidate for President, is 'UCC'" United Church News. 9. helmikuuta 2007
  101. ↑ a b c Jari Lindholm: Suuri tuntematon. Suomen Kuvalehti, 2008, nro 45, s. 29.

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Barack Obama.


Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA

Malline:Link FA ak:Ɔbenem

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Barack_Obama&oldid=6328136”