Morrissey

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Morrissey
Morrissey SXSW festivaaleilla maaliskuussa 2006.
Syntynyt 22. toukokuuta 1959 (ikä 58)
Kotoisin Davyhulme, Suur-Manchester, Englanti
Aktiivisena 1978–
Tyylilajit Pop
Alternative rock
Punk rock
Rockabilly
Yhtyeet The Smiths
The Nosebleeds
Slaughter & The Dogs
MusicBrainz

Morrissey (oikealta nimeltään Steven Patrick Morrissey, s. 22. toukokuuta 1959) on brittiläinen laulaja ja sanoittaja. Hän tuli tunnetuksi 1980-luvulla brittiläisen vaihtoehtorockyhtyeen The Smithsin sanoittajana ja laulajana. Yhtyeen hajottua vuonna 1987 hän siirtyi soolouralle.

Morrissey on yksi harvoista esiintyjistä, joilla on top 10 -listasijoitus brittien singlelistalla kolmen vuosikymmenen ajalta. Morrisseyn ääniala on baritoni, ajoittain falsetti, ja hänellä sanotaan olevan lavakarismaa. Musiikillisen uransa lisäksi Morrissey on eläinoikeuksien puolustaja ja vegaani. Hän ottaa usein suorapuheisesti kantaa poliittisiin asioihin.

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stephen Patrick Morrissey syntyi 22. toukokuuta 1959 Manchesterissa, Englannissa. Hän kiinnostui teini-ikäisenä musiikista ja elokuvista sekä kirjoitti ahkerasti. Morrissey oli New York Dolls -yhtyeen Britannian-fanikerhon puheenjohtaja ja kirjoitti yhtyeen fanilehteä. Sen lisäksi hän kirjoitti James Dean -tribuutin ja useita mielipidekirjoituksia Melody Maker -musiikkilehteen. Morrissey kävi 1970-luvun lopussa Slaughter & the Dogs -punkyhtyeen koelaulussa ja lauloi lyhyen aikaa Nosebleeds-nimisessä yhtyeessä.[1]

The Smiths[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1982 Morrissey tapasi kitaristi Johnny Marrin, ja kaksikko alkoi kirjoittaa yhdessä lauluja. He perustivat The Smithsin, jonka esikoissingle ”Hand in Glove” toi yhtyeelle underground-mainetta.[1] Yhtye sai huomiota laulaja Morrisseyn karisman sekä hänen omalaatuisten sanoitustensa ansiosta, jotka luontevasti yhdistyivät Marrin sävellyksiin. Toinen tavaramerkki olivat kukat. Suurella osalla yhtyeen keikkabudjetista ostettiin kukkia, joita Morrissey heitteli keikan aikana yleisölle. Kukilla oli hänen mukaansa symbolista arvoa, sillä niiden tehtävänä oli tuoda inhimillisyyttä maailmaan.

Morrissey oli kiistanalainen hahmo julkisuudessa osaksi lausuntojensa vuoksi, joissa hän arvosteli muun muassa Margaret Thatcheria ja Band Aidia: (”Voit olla erittäin huolissasi Etiopian ihmisistä, mutta on eri asia synnyttää päivittäistä kidutusta Englannin ihmisille.”) Monia ärsyttivät hänen sanoituksensa, jotka leimattiin masentaviksi ja itsesäälin täyttämiksi, mutta yhtyeen fanit näkivät niissä myös ainutlaatuista huumoria. Haastatteluissa hän julisti itsensä neroksi ja ylisti feminismiä.

Sooloura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Smiths hajosi Morrisseyn ja Marrin riitoihin vuonna 1987, ja Morrissey aloitti soolouran tuottaja Stephen Streetin kanssa. Hänen ensimmäiset singlensä ”Suedehead” ja ”Everyday Is Like Sunday” olivat suuria hittejä Britanniassa vuonna 1988, ja myös esikoisalbumi Viva Hate myi hyvin ja sai hyvät arvostelut. Sitä seurasi uusia menestyssinglejä kuten ”The Last of the International Playboys” ja ”Interesting Drug”. Seuraava uutta materiaalia sisältänyt albumi Kill Uncle (1991) ei ollut samanlainen arvostelumenestys. Morrisseylla oli myös vaikeuksia manageriensa, liikekumppaniensa ja entisten yhtyetoveriensa kanssa, eikä lehdistö pitänyt hänen flirttailustaan brittiläisnationalismin kanssa. Kitaristi-lauluntekijä Alain Whyten ja Boz Boorerin kanssa tehty Your Arsenal (1992) oli jälleen menestysalbumi. Sitä seurasi menestyksekäs Yhdysvaltain-kiertue, jonka jälkeen Morrissey muutti pysyvästi Los Angelesiin.[1]

1990-luvulla Morrisseyta syytettiin rasismista esimerkiksi kappaleiden "The National Front Disco", "Asian Rut" ja "Bengali in Platforms" perusteella. Morrissey ei vastannut syytöksiin tai kiisti ne lyhytsanaisesti. Aihe on ollut myöhemminkin esillä Morrisseyn yhteydessä ja liittyy olennaisesti hänen mediasuhteeseensa.

Morrissey vaihtoi levy-yhtiötä Sireltä RCA:lle ja sen jälkeen Islandille. Seuraava albumi Maladjusted (1997) myi huonosti. Morrissey jätti Islandin ja piti seitsemän vuoden levytystauon, konsertoiden kuitenkin ahkerasti ja menestyksellisesti. Paluualbumin, Sanctuaryltä julkaistun You Are the Quarry (2004) -albumin single ”Irish Blood, English Heart” sai paljon soittoaikaa. Ringleader of the Tormentors (2006) sisälsi Ennio Morriconen sovituksia. Samoihin aikoihin Morrisonin lauluntekijäkumppaninsa Alain Whyte jätti yhtyeen mutta jatkoi laulujen tekemistä Morrisseylle.[1]

Kokoelmalla Greatest Hits (2008) oli kaksi uutta kappaletta, "That’s How People Grow Up" ja "All You Need Is Me", jotka julkaistiin myös singleinä.

Deccan julkaisema Years of Refusal (2009) oli aikaisempia levyjä pelkistetympää rockia, ja se sai hyvät arvostelut. Seuraavina vuosina Morrisseylta tuli vanhan materiaalin uudelleenjulkaisuja ja kokoelmia. Hän teki maailmankiertueen vuosina 2012 ja 2013 ja joutui näihin aikoihin mahahaavan ja keuhkokuumeen vuoksi sairaalaan. Hänen omaelämäkertansa Autobiography (2013) nousi Britanniassa myyntilistan kärkeen.[1]

Morrissey kertoi vuonna 2012 aikovansa lopettaa vuonna 2014. Hän teki tammikuussa 2014 levytyssopimuksen Capitolin kanssa ja julkaisi kymmenennen sooloalbuminsa World Peace Is None of Your Business samana vuonna. Morrisseyn uusin albumi Low in High School julkaistiin vuonna 2017.[1]

Mielipiteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Morrissey on tunnettu suorista mielipiteistään, jotka ovat aiheuttaneet kohua ja vastarintaa. Morrissey on kasvissyöjä, ja hän on puhunut aina eläinten oikeuksien puolesta. The Smithsin toinen levy Meat Is Murder (1985) synnytti aikoinaan keskustelua julistaessaan, että ”liha on murhaa”.

Kesäkuussa 2004 Morrissey ilmoitti Dublinin konsertissa yleisölle, että Ronald Reagan oli kuollut ja sanoi tämän jälkeen, että mieluummin hän olisi halunnut George W. Bushin kuolleen. Suurin kohu syntyi 1990-luvun alussa, kun Morrisseyta syytettiin rasistista sanoituksista. Morrisseyn verbaalisen ilotulituksen kohteina ovat olleet muun muassa rap, reggae, lihateollisuus, lakimiehet sekä Britannian kuningasperhe.

The Smithsin rumpali Mike Joyce haastoi 1996 Morrisseyn ja The Smithsin kitaristi-säveltäjän Johnny Marrin oikeuteen The Smiths -yhtyeen rojalteista. Joyce voitti, ja kokemus oli Morrisseylle tuskastuttava. Vuonna 2002 ilmestyneessä The Importance of Being Morrissey -dokumentissa hän toivoi Joycelle kaikkein pahinta loppuelämäksi. Maladjusted-levyn kappale ”Sorrow Will Come in the End” kuvaa Morrisseyn tuntemuksia oikeudenkäynnistä.

Seksuaalisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Morrissey ilmoitti 1980-luvulla eläneensä selibaatissa, eikä hän suostunut puhumaan seksuaalisuudestaan, joka on ollut keskustelun ja kiinnostuksen aiheena jo pitkään. Muutamat Morrisseyn kirjoittamat sanoitukset The Smiths -yhtyeen levyillä sisältävät kuitenkin viittauksia homoseksuaalisuuteen. Morrisseyn mukaan hänen sanoitustensa moniselitteisyys oli harkittua, sillä hän pyrki kirjoittamaan kaikille. Nuorena hän oli kiinnostuneempi moottoripyöristä kuin tytöistä. Vuonna 2013 Morrissey kielsi olevansa homoseksuaali ja määritteli olevansa kiinnostunut ihmisistä, joskin vain harvoista. Hän kertoi omaelämäkerrassaan olleensa elämänsä ensimmäisessä vakavassa suhteessa noin 35-vuotiaana miehen kanssa.[2]

Sairaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Morrisey ilmoitti 2014 sairastuneensa edellisenä vuonna pahanlaatuiseen syöpään.[3]

Soolotuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Live-levyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bona Drag – 1990
  • World of Morrissey – 1995
  • Suedehead: The Best of Morrissey – 1997
  • My Early Burglary Years – 1998
  • The Best of Morrissey – 2001
  • Greatest Hits – 2008

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Omaelämäkerta. (Autobiography, 2013.) Suomentanut Antti Nylén. Helsinki: Like, julkaisematon[4]. ISBN 978-952-01-1107-6.

Morrissey julkaisi 1980-luvun vaihteessa muutamia kirjoja kustantajana Babylon Books, The New York Dolls (1981) ja James Dean Is Not Dead (1983) näyttelijä James Deanin lyhyestä urasta sekä Exit Smiling, joka käsitteli B-elokuvien tuntemattomia näyttelijöitä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Steve Huey: Morrissey: Artist Biography AllMusic. Viitattu 5.12.2017.
  2. Miriam Coleman: Morrissey: 'Unfortunately, I Am Not Homosexual' Rolling Stone. 20.10.2013. Viitattu 5.12.2017.
  3. Morrisseyllä vakava syöpä Iltalehti. Viitattu 7.10.2014.
  4. Morrissey: Omaelämäkerta Antti Nylén

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Simpson, Mark: Pyhä Morrissey. (Saint Morrissey, 2004.) Suomentanut Antti Nylén. Turku: Sammakko, 2006. ISBN 952-483-034-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Morrissey.