Morrissey

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Morrissey
Morrissey SXSW festivaaleilla maaliskuussa 2006.
Syntynyt 22. toukokuuta 1959 (ikä 56)
Kotipaikka Davyhulme, Suur-Manchester, Englanti
Aktiivisena 1978
Tyylilajit Pop
Alternative rock
Punk rock
Rockabilly
Yhtyeet The Smiths
The Nosebleeds
Slaughter & The Dogs
MusicBrainz

Morrissey (oikealta nimeltään Steven Patrick Morrissey, s. 22. toukokuuta 1959) on brittiläinen laulaja ja sanoittaja. Hän tuli tunnetuksi 1980-luvulla brittiläisen vaihtoehtorockyhtyeen The Smithsin sanoittajana ja vokalistina. Yhtyeen hajottua vuonna 1987 hän siirtyi menestyksekkäästi soolouralle. Vuonna 1997 Morrissey jäi levytystauolle, joka päättyi 2004, kun hän teki comebackin albumillaan You Are The Quarry. Morrissey on yksi harvoista esiintyjistä, joilla on top 10 -listasijoitus brittien singlelistalla kolmen vuosikymmenen ajalta. Morrisseyn ääniala on baritoni, ajoittain falsetti, ja hänellä sanotaan olevan lavakarismaa. Musiikillisen uransa lisäksi hän on tunnettu eläinoikeuksien puolustaja ja vegaani.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhemmat Peter ja Elizabeth Morrissey muuttivat Irlannista Englantiin juuri ennen Morrisseyn syntymää. Hän asui lapsuutensa työväenluokkaisessa Stretfordin kaupungissa, joka sijaitsee Manchesterin kreivikunnassa. Vanhempien eron jälkeen Morrisseyllä oli erityisen vahva suhde kirjastonhoitajana työskentelevään äitiinsä.

Manchesterissa tapahtuneilla kuuluisilla nummimurhilla (Moors Murders) oli suuri vaikutus Morrisseyhin. Parivaljakko Ian Brady ja Myra Hindley kidutti, raiskasi ja murhasi vuosina 1963–1965 neljä lasta ja yhden teini-ikäisen ja hautasi heidät eri puolille Manchesterin nummia. The Smithsin ensimmäisen albumin kappale Suffer Little Children on Morrisseyn reaktioita murhiin. Morrissey oli tapahtuman aikaan samanikäinen kuin nuorimmat uhrit, ja hän on sanonut, ettei murhien herättämä kauhu ole kadonnut Manchesterista ja että hän olisi helposti voinut olla yksi uhreista.

Morrissey kiinnostui nuorena 1950- ja 1960-luvun elokuvista, pop-musiikista ja muun muassa Oscar Wilden kirjallisuudesta. Hänen palavin intohimonsa oli kirjoittaminen, jota hän harrasti jatkuvasti. Hän säästyi koulukiusaamiselta urheilullisuutensa vuoksi, mutta on silti kuvaillut nuoruuttaan hyvin masentavaksi ja yksinäiseksi.

Keskeytettyään koulun Morrissey eristäytyi huoneeseensa ja kulutti aikaansa kirjoitellen, lukien ja kuunnellen musiikkia. Vuonna 1974 hän lähetti brittiläisille musiikkilehdille säännöllisesti kirjeitä, joissa arvioitiin eri yhtyeitä suorasukaiseen tapaan. 1980-luvun alussa Morrissey myös kirjoitti kolme pientä julkaisua aiheina James Dean, New York Dolls sekä tuntemattomat B-luokan elokuvissa esiintyneet näyttelijät. Viimeksi mainittu, Exit Smiling, julkaistiin vasta vuonna 1998.

The Smithsin keulakuvana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Morrissey tuli 1980-luvulla tunnetuksi The Smithsin laulajana. Vuonna 1982 perustettu yhtye sai huomiota Morrisseyn karisman sekä hänen omalaatuisten sanoitustensa ansiosta, jotka luontevasti yhdistyivät yhtyeen kitaristin, Johnny Marrin sävellyksiin. Toinen tavaramerkki olivat kukat. Suurella osalla yhtyeen keikkabudjetista ostettiin kukkia, joita Morrissey heitteli keikan aikana yleisölle. Kukilla oli hänen mukaansa symbolista arvoa, sillä niiden tehtävänä oli tuoda inhimillisyyttä maailmaan.

The Smithsin suosituimpia kappaleita olivat "This Charming Man", "The Boy With a Thorn In His Side" ja "Heaven Knows I'm Miserable Now". Yhtyeen albumi The Queen Is Dead nousee nykyisin monesti korkealle erilaisilla listoilla, joissa äänestetään parhaimpia brittiläisiä rockalbumeja.

Morrissey oli kiistanalainen hahmo julkisuudessa osaksi lausuntojensa vuoksi, joissa hän arvostelee muun muassa Margaret Thatcheria ja Band Aid -projektia: ("Voit olla erittäin huolissasi Etiopian ihmisistä, mutta on eri asia synnyttää päivittäistä kidutusta Englannin ihmisille.") Monia ärsyttivät hänen sanoituksensa, jotka leimattiin masentaviksi ja itsesäälin täyttämiksi, mutta yhtyeen fanit näkivät niissä myös ainutlaatuista huumoria. Haastatteluissa hän julisti itsensä neroksi ja ylisti feminismiä.

Sooloura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Morrisseyn sooloura alkoi vuonna 1988 julkaistulla Viva Hate -albumilla, jonka sekä kriitikot että yleisö ottivat hyvin vastaan. Siinä on myös kaksi Morrisseyn ehkä suosituinta ja klassisinta kappaletta (Everyday Is Like Sunday ja Suedehead). Levyn päätöskappale "Margaret on the Guillotine" on avoin hyökkäys Britannian silloista pääministeriä kohtaan: "When will you die?". Albumin jälkeen ilmestyivät singlet "The Last Of The Famous International Playboys" ja "Interesting Drug", jotka julkaistiin vuonna 1990 kokoelmalla Bona Drag.

Morrisseyn toinen studioalbumi Kill Uncle ei ollut arvostelu- eikä myyntimenestys, mutta sen ilmestymisen aikaan Morrissey alkoi saada innostunutta yleisöä Yhdysvalloista. Vuonna 1992 julkaistu Your Arsenal oli hieno paluu suosioon myös Englannissa. David Bowien kitaristin Mick Ronsonin tuottama levy sai Grammy-ehdokkuuden parhaasta vaihtoehtoalbumista.

1990-luvulla Morrisseyta syytettiin rasismista esimerkiksi kappaleiden "The National Front Disco", "Asian Rut" ja "Bengali in Platforms" perusteella. Morrissey ei vastannut syytöksiin tai kiisti ne lyhytsanaisesti. Aihe on ollut myöhemminkin esillä Morrisseyn yhteydessä ja liittyy olennaisesti hänen mediasuhteeseensa.

Albumilta Vauxhall & I (1994) julkaistu single "The More You Ignore Me, The Closer I Get" nousi myyntilistoille. Seuraavana vuonna ilmestynyt Southpaw Grammar oli taas kriitikoiden mielestä vaisu, kuten myös vuonna 1997 ilmestynyt Maladjusted. Morrissey muutti Los Angelesiin, ja seuraava levy, You Are the Quarry, ilmestyi vasta seitsemän vuoden kuluttua vuonna 2004. Se oli paitsi arvostelumenestys, myös Morrisseyn uran menestynein albumi (yli miljoona myytyä kappaletta). Albumi sisälsi myyntilistoille nousseet "Irish Blood, English Heart" ja "First of the Gang to Die". Menestys jatkui Ringleader of the Tormentors albumilla vuonna 2006, jonka singlestä "You Have Killed Me" tuli menestys.

Kokoelmalla Greatest Hits (2008) oli kaksi uutta kappaletta, "That's How People Grow Up" ja "All You Need Is Me", jotka julkaistiin myös singleinä.

Morrisseyn yhdeksäs studioalbumi Years Of Refusal julkaistiin helmikuussa 2009.

Suorasanainen persoona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Morrissey ilmoitti 1980-luvulla eläneensä selibaatissa, eikä hän suostu puhumaan seksuaalisuudestaan, joka on ollut keskustelun ja kiinnostuksen aiheena jo pitkään. Muutamat Morrisseyn kirjoittamat sanoitukset The Smiths -yhtyeen levyillä sisältävät kuitenkin viittauksia homoseksuaalisuuteen.

Morrissey on kasvissyöjä, ja hän on puhunut aina eläinten oikeuksien puolesta. The Smithsin toinen levy Meat is Murder (1985) synnytti aikoinaan keskustelua julistaessaan, että "liha on murhaa".

The Smithsin rumpali Mike Joyce haastoi 1996 Morrisseyn ja The Smithsin kitaristi-säveltäjän Johnny Marrin oikeuteen The Smiths -yhtyeen rojalteista. Joyce voitti, ja kokemus oli Morrisseylle tuskastuttava. Vuonna 2002 ilmestyneessä The Importance of Being Morrissey -dokumentissa hän toivoi Joycelle kaikkein pahinta loppuelämäksi. Maladjusted-levyn kappale "Sorrow Will Come in the End" kuvaa Morrisseyn tuntemuksia oikeudenkäynnistä.

Morrissey on tunnettu suorista mielipiteistään, jotka ovat aiheuttaneet kohua ja vastarintaa. Hän on muun muassa avoimesti tukenut radikaalia eläinoikeusliikettä. Kesäkuussa 2004 hän ilmoitti Dublinin konsertissa yleisölle, että Ronald Reagan oli kuollut ja sanoi tämän jälkeen, että mieluummin hän olisi halunnut George W. Bushin kuolleen. Suurin kohu syntyi 1990-luvun alussa, kun Morrisseyta syytettiin rasistista sanoituksista. Morrisseyn verbaalisen ilotulituksen kohteina ovat olleet muun muassa rap, reggae, lihateollisuus, lakimiehet sekä Britannian kuningasperhe.

Morrisey ilmoitti 2014 sairastuneensa pahanlaatuiseen syöpään vuonna 2013.[1]

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Morrissey julkaisi 1980-luvun vaihteessa muutamia kirjoja kustantajana Babylon Books, The New York Dolls (1981) ja James Dean Is Not Dead (1983) näyttelijä James Deanin lyhyestä urasta sekä Exit Smiling, joka käsitteli B-elokuvien tuntemattomia näyttelijöitä.

Omaelämäkerta Autobiography ilmestyi 2013. Sen on suomentanut Antti Nylén, mutta suomennoksen ilmestymisestä ei ole tietoa, sillä se on yhä tarkistettavana brittikustantaja Penguinilla. Esikoisromaani List of the Lost ilmestynee syyskuussa 2015, joskin Nylén suhtautuu ilmestymiseen epäilevästi.[2]

Soolotuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Viva Hate – 1988
  • Kill Uncle – 1991
  • Your Arsenal – 1992
  • Vauxhall and I – 1994
  • Southpaw Grammar – 1995
  • Maladjusted – 1997
  • You Are the Quarry – 2004
  • Ringleader of the Tormentors – 2006
  • Years of Refusal – 2009
  • World Peace is None of your Business – 2014

Live-levyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bona Drag – 1990
  • World of Morrissey – 1995
  • Suedehead: The Best of Morrissey – 1997
  • My Early Burglary Years – 1998
  • The Best of Morrissey – 2001
  • Greatest Hits – 2008

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Simpson, Mark: Pyhä Morrissey. (Saint Morrissey, 2004.) Suomentanut Antti Nylén. Turku: Sammakko, 2006. ISBN 952-483-034-5.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Morrisseyllä vakava syöpä Iltalehti. Viitattu 7.10.2014.
  2. Jantso Jokelin: Morrissey julkaisee esikoisromaanin syksyllä 25.8.2015. Helsingin Sanomat. Viitattu 25.8.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Morrissey -sitaatteja.