Hulk Hogan

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hulk Hogan
Hulk Hogan astumassa kehään 80-luvun lopulla.
Hulk Hogan astumassa kehään 80-luvun lopulla.
Syntymäaika 11. elokuuta 1953 (ikä 61)
Syntymäpaikka Flag of the United States.svg Augusta, Georgia
Aktiivisena 1977–
Oikea nimi Terry Gene Bollea
Ammatti showpainija
näyttelijä
kitaristi
Puoliso Linda Hogan (1983–2009)
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto

Hulk Hogan (oikealta nimeltään Terry Gene Bollea[1], s. 11. elokuuta 1953 Augusta, Georgia[1]) on yhdysvaltalainen showpainija ja näyttelijä. Häntä pidetään yleisesti kaikkien aikojen suurimpana painitähtenä. Hogan on voittanut urallaan 12 maailmanmestaruutta: kuusi WWE:ssä ja kuusi WCW:ssä. Hän on myös voittanut yhden WWE-joukkuemestaruuden Edgen kanssa. Hoganin ansioihin kuuluu lisäksi Royal Rumblen voitto vuosina 1990 ja 1991. WWE Hall of Fameen hänet nimettiin vuonna 2005.

Hoganin kooksi ilmoitettiin vuosien 1970–1990 aikana 203 senttimetriä ja 134–145 kilogrammaa. Nykyään Hogan on 193 cm ja 137 kg. Pituutta ovat lyhentäneet useat polvi- ja selkäleikkaukset sekä pahentunut skolioosi.

Showpainiura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen Hulkamaniaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi Hulk Hoganin tavaramerkeistä on paidan repiminen kehään tultuaan.

Hulk Hogan aloitti showpainiuransa vuonna 1977. Hänet koulutti Hiro Matsuda. Kun Hogan ja Matsuda tapasivat ensimmäisen kerran, Matsuda mursi Hoganin jalan. Tämä johtui siitä, että painijat muodostivat näihin aikoihin hyvin sulkeutuneen piirin, joka varjeli lajinsa salaisuuksia, eikä ketä tahansa uskallettu päästää mukaan. Hogan oli kuitenkin sinnikäs ja palasi aina takaisinlähde?. Hulk Hogan valmistui vuonna 1980 North Carolina Central Universitystä kauppatieteiden maisteriksi. Ensimmäisen ottelunsa Hogan otteli 25. elokuuta 1977 Don Serranoa vastaan. Hogan oli tällöin niin sanottu heel (pahis) ja käytti nimeä Super Destroyer. Joulukuussa 1979 Sterling Golden -nimen alla Hogan voitti NWA South Eastern Heavyweight -tittelin.

Hogan debytoi vuonna 1980 World Wide Wrestling Federationissa, joka oli World Wrestling Federationin (nyk. World Wrestling Entertainment) edeltäjä. WWwF:n puikoissa oli Vince McMahon Sr, nykyisen Vince McMahonin isä. Vince piti Hoganin suuresta koosta, ja antoi tälle nimen Hulk Hogan. Freddie Blassie toimi Hoganin managerina. Hogan kävi tuolloin legendaarisimmat ottelunsa André the Giantia vastaan. Hogan joutui myöhemmin jättämään WWWF:n, sillä Vince McMahon Sr ei pitänyt hänen päätöksestään näytellä Rocky 3 -elokuvassalähde?. Hogan paini tällöin muun muassa Japanissa voittaen IWPG World Heavyweight -tittelin. Hogan paini myös USA:n puolella American Wrestling Associationissa, jossa hän oli ensin heel, mutta Verne Gagnen oli myöhemmin pakko tehdä hänestä face (hyvis), sillä yleisö hurrasi hänellelähde?.

Hulkamania[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

World Wrestling Federation: Hulkamanian aikakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hulk Hogan jakamassa nimikirjoituksia faneilleen.

Hogan palasi vuoden 1983 loppupuolella World Wrestling Federationiin facena. Hogan julisti tuolloin, että Hulkamanian aika on tullut. 24. tammikuuta 1984 Hogan voitti ensimmäisen WWF-mestaruutensa The Iron Sheikiltä. Hogan oli mestarina seuraavat 4 vuotta puolustaen mestaruuttaan mm. Mr. Wonderfulia, Roddy Piperia ja André the Giantia vastaan. Hogan hävisi mestaruutensa 4 vuotta kestäneen kauden jälkeen Andrelle. Kun Randy Savage oli voittanut mestaruuden, Hogan liittoutui tämän kanssa ja muodosti MegaPowers-joukkueen. Kun tiimi hajosi, Hogan voitti mestaruutensa takaisin vuoden 1989 WrestleManiassa. Hogan piti vyötään jälleen vuoden, kunnes hävisi sen Ultimate Warriorille vuoden 1990 WrestleManiassa. Hogan suunnitteli tällöin painijauransa lopettamista.

Kuitenkin vuonna 1991 Hogan voitti Royal Rumble -ottelun ja meni WrestleManiaan ottelemaan USA:lle selkänsä kääntänyttä Sgt.Slaughteria vastaan. Ajoitus oli täydellinen, sillä olihan Persianlahden sota menossa. Kaikkien yhdysvaltalaisten sankarina Hulk Hogan voitti jälleen mestaruuden. Nyt Hogan piti mestaruuttaan Survivor Series -tapahtumaan asti, jolloin Undertaker kaappasi Paul Bearerin avustuksella vyön, mutta hän voitti sen takaisin viikon päästä pidetyssä Tuesday in Texas -tapahtumassa. Vyö kuitenkin julistettiin avoimeksi ottelun sekavuuden takia, ja se pistettiin peliin vuoden 1992 Royal Rumble -otteluun, jonka voitti Ric Flair. Hogan kohtasi WrestleManiassa Sidin ja katosi sen jälkeen kehästä pitkäksi aikaa.

Hogan palasi WWF:ään vuonna 1993 auttamaan ystäväänsä Brutus Beefcakea, kun Money INC oli hyökännyt tämän kimppuun. WrestleManiassa Hogan ja Beefcake haastoivat Money INCin joukkuemestaruudesta, mutta heidät diskattiin. Myöhemmin samana iltana Hogan protestoi tuomarin päätöstä julistaa Bret Hartin kanssa mestaruusottelussa otellut Yokozuna voittajaksi, ja hän päätyi itse kehään Yokozunaa vastaan. Hogan voitti Yokozunan muutamassa sekunnissa ja vei mestaruuden viidennen kerran urallaan. Hulk Hogan hävisi vyön takaisin Yokozunalle kuukautta myöhemmin King of The Ring PPV -tapahtumassa. Tällöin myös otteluihin vaikutti Hoganin hyvän kaverin Andre the Giantin kuolema.

World Championship Wrestling[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1993 Hogan lähti WWF:stä ja suunnitteli painiuransa lopettamista. Hän näytteli tuolloin elokuvissa. Vuonna 1994 hän kuitenkin palasi painin pariin WCW:ssa ja otteli Ric Flairia vastaan. Vuonna 1996 Hulk Hogan yhdisti voimansa kahden WWF:stä lähteneen miehen, Scott Hallin ja Kevin Nashin, kanssa, jolloin syntyi ryhmä nimeltä nWo (new World order). Vuonna 1999 Hogan jätti nWo:n taakseen ja otti takaisin vanhan punakeltaisen asunsa.

Vuonna 2000 Hulk Hogan lähti WCW:stä voitettuaan WCW:n mestaruuden. Vince Russo antoi Hoganille potkut, ja tämä lähti yli vuoden kestäneelle lomalle, johon oli syynä mm. tämän huonokuntoinen polvi. Hulk Hogan palasi kehään vuoden 2001 lopulla XWF-promootiossa, jossa hän otteli Mr. Perfectiä vastaan. XWF:n suosio oli lyhytaikainen, eikä Hogankaan siellä kauan viihtynyt.

World Wrestling Entertainment[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2002 alussa Hulk Hogan solmi sopimuksen WWE:n kanssa ja liittyi jälleen nWo:hon. Hogan kohtasi The Rockin WrestleMania X-8 -tapahtumassa ja hävisi. Hogan otti takaisin keltapunaisen asunsa ja voitti WWE:n mestaruuden Triple H:lta Backlash-tapahtumassa vuonna 2002. Hogan puolusti mestaruuttaan mm. Chris Jerichoa ja Ric Flairia vastaan. Hogan hävisi mestaruutensa kuukauden kestäneen mestaruuskauden jälkeen Judgement Day -tapahtumassa Undertakerille. Tämän jälkeen Hogan ryhtyi vihanpitoon Kurt Anglen kanssa. Angle ja Hogan kohtasivat King of the Ring -ottelussa, jonka lopussa Hogan luovutti WWE:n mukaan ensimmäistä kertaa urallaan. Todellisuudessa Hogan oli luovuttanut jo kerran aiemmin WCW Nitro -ohjelmassa Lex Lugeria vastaan käymässään WCW-mestaruusottelussa.

Hogan voitti Edgen kanssa joukkuemestaruuden Amerikan itsenäisyyspäivänä esitetyssä SmackDownissa, jossa nämä kaksi voittivat hallitsevat mestarit Billyn ja Chuckin. He hävisivät joukkuemestaruuden Vengeance-tapahtumassa Christianille ja Lance Stormille.

Vengeancen jälkeen Hogan otteli The Rockin kanssa Christiania ja Stormia vastaan joukkuemestaruudesta, mutta Brock Lesnar sekaantui otteluun ja iski Hogania F5-lopetusliikkeellään aiheuttaen diskauksen Christianille ja Stormille (mestaruus ei vaihdu diskauksella). Lesnar ja Hogan kohtasivat toisensa erään SmackDown-jakson pääottelussa, jossa Lesnar tuhosi Hoganin ja lähetti tämän lomailemaan. Lomallaan Hogan kirjoitti mm. elämäkertaansa Hollywood Hulk Hogan.

Hoganin oli alun perin tarkoitus palata lomaltaan jo vuoden 2002 marraskuussa Survivor Seriesiin ottelemaan Brock Lesnaria vastaan WWE:n mestaruudesta. Ongelmaksi muodostui kuitenkin ottelun lopetus. Hogan olisi halunnut voittaa mestaruuden vielä kerran urallaan, kun taas Vince McMahon halusi Hoganin häviävän. Lopulta Hogan ja Vince sopivat, että Hogan palaa vasta vuoden vaihteen jälkeen. Myöhemmin Off the Record -ohjelmassa Hogan kertoi, että hänellä ei olisi ollut ongelmaa hävitä Lesnarille. Hän kuitenkin totesi, että koska hän oli jo hävinnyt Lesnarille kerran, toinen häviö maksaisi hänelle suuren osan hänen uskottavuudestaan.

Vuoden 2003 alussa Hogan palasi pieneltä tauoltaan alkaen vihoitella Vince McMahonin kanssa. Hogan haastoi McMahonin otteluun No Way Out PPV -tapahtumaan. McMahon kuitenkin määräsi niin ikään tauolta palanneen The Rockin ottelemaan Hogania vastaan No Way Outissa. The Rock oli nyt heel ja voitti No Way Outissa Vince McMahonin salajuonella. Kyseisen ottelun lopussa, kun Hogan iski The Rockia Leg Drop -lopetusliikkeellään ja ryhtyi selättämään tätä, valot pimenivät yhtäkkiä. Kun valot tulivat takaisin, makasi tuomari tajuttomana kehässä ja tämän vieressä oli terästuoli. Vince McMahon käveli rampille näytellen hämmästynyttä, ja Hogan syytti eleillään McMahonia tapahtuneesta. Silloin "tajuttomana" ollut tuomari (joka oli oikeastaan Ohio Valleyssa koulutettavana ollut painija Sylvan Grenier) siirsi tuolin The Rockille, joka oli vironnut. Rock löi Hogania tuolilla päähän ja sai tämän vuotamaan verta. The Rock voitti ottelun iskettyään Hogania vielä Rock Bottom -lopetusliikkeellään. Rock, McMahon ja Grenier tuulettivat kolmistaan kehässä, ja kun The Rock ja Grenier poistuivat, päätti McMahon vielä morkata Hogania: hän heitti pukunsa pois, ja sen alta paljastui punainen Hulkamania-paita, jota oli kuitenkin hieman tärvelty. Etupuolen "Watc'ha gonna do?" -sloganin päälle oli kirjoitettu "nothing" ja selkäpuolen "brother"-sanan päälle "sucks". Vince poseerasi Hoganin tapaan repien sitten paitansa niin ikään Hoganin tyyliin. Vince heitti paidan riekaleet Hogania päin ja sylkäisi vielä ennen lähtöään tämän päälle.

Vince ja Hogan lopulta kohtasivat WrestleMania XIX -tapahtumassa. Ottelussa oli panoksena Hoganin ura. Ottelu oli verinen, mutta kaikista haasteista huolimatta Hogan selätti McMahonin ja pelasti uransa. Seuraavassa SmackDownissa häviöstä katkera Vince kuitenkin hyllytti Hoganin.

New Japan Pro Wrestling[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hogan oli lähes heti puheissa New Japan Pro Wrestlingin kanssa, sillä hän halusi otella Masahiro Chonoa vastaan.

Hulk Hogan kohtasi Masahiro Chonon NJPW-promootiossa Japanissa marraskuussa 2003. Ottelu oli erikoinen, sillä se oli Hoganin ensimmäinen ottelu Japanissa kymmeneen vuoteen ja Hoganilla oli hänen pitkäaikainen managerinsa sekä ystävänsä Jimmy Hart kehänlaidalla. Hogan voitti ottelun ja palasi onnistuneesti Japaniin. Ottelun jälkeen TNA:n Jeff Jarrett hyökkäsi Hoganin kimppuun, koska Hogan kertoi haluavansa voittaa NWA World Heavyweight -mestaruuden. Hoganin piti otella vuoden 2004 alussa Jarrettin kanssa NWA World Heavyweight -mestaruudesta, mutta Hoganin polvi sekä lonkka olivat jälleen hajalla ja suunnitelmat muuttuivat.

Hall of Fame[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2004 ajan Hogan piti taukoa painimisesta leikatun polvensa ja lonkkaproteesinsa vuoksi. Hän auttoi tytärtään Brookea tämän laulajauran kanssa ja esiintyi SmackDownin 5-vuotislähetyksessä videon kautta kertoen lempihetkestään, jonka hän oli ohjelman aikana kokenut: kyseessä oli joukkuemestaruuden voittaminen Edgen kanssa. Vuoden 2005 alussa Hulk Hogan kuulutettiin WWE:n legendojen Hall of Fameen. Tähän Hogan liitettiin juhlallisessa seremonioissa iltaa ennen WrestleMania XXI -tapahtumaa.

Paluu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

WrestleMania XXI:ssa Muhammad Hassan ja hänen managerinsa Khosrow Daivari hyökkäsivät Eugenen kimppuun, jolloin kappale "Real American" alkoi soida ja Hulk Hogan saapui pelastamaan Eugenen. Hogan löylytti "pahikset" ja poseerasi tuttuun tapaansa yleisölle monta minuuttia.

Eräässä RAW-jaksossa Shawn Michaels asettui polvilleen kameran eteen ja pyysi Hulk Hogania joukkuekaverikseen Backlashiin sekä Hassania että Daivaria vastaan. Seuraavassa RAW'ssa Hogan tuli ja pelasti Michaelsin sekä Hassanilta että Daivarilta. Backlashissa Hulk Hogan ja Shawn Michels kohtasivat Hassanin ja Daivarin joukkueottelussa, jonka he voittivat. Ottelu oli tunnelmallinen, vaikka siinä ei nähty Hoganin Leg Drop -liikettä, sillä Hoganin lonkka oli ollut huonona ja hän pelkäsi loukkaavansa itsensä. Hogan kuitenkin kertoi ottelevansa uusia otteluja, jos hänen lonkkansa vain kestäisi Backlashin ottelun.

Tämän jälkeen Hulk Hogan osallistui "mysteerisenä partnerina" John Cenan ja Shawn Michaelsin rinnalle kohtaamaan Chris Jerichon, Christianin ja Tyson Tomkon. Hulk Hogan vaihdettiin ottelun lopussa kehään, ja Hogan hoiteli miehet ja sai lopulta tehtyä legendaarisen Leg Dropinsa Tyson Tomkolle tuoden näin voiton joukkueelleensa.

Hogan kehässä Brutus Beefcaken kanssa.

Viikko ottelun jälkeen Yhdysvaltain itsenäisyyspäivänä Hulk Hogan tuli vieraaksi RAW'n "Talk Show" -osioon nimeltä Carlito's Cabana, jossa oli tarkoitus mainostaa Hoganin reality show’ta eli "Hogan Know's Best" -sarjaa. Pian Carlito kuitenkin sanoi Hoganille haluavansa harrastaa seksiä tämän tyttären Brooke Hoganin kanssa. Hogan pöyristyi ja löi Carliton kanvesiin. Silloin Kurt Angle tuli pitämään seuraa ja sanoi haluavansa pistää "Brooken luovuttamaan", jolloin Hogan hyökkäsi myös tämän kimppuun Carliton hyökätessä samalla hänen kimppuunsa takaa päin. "HBK" Shawn Michaels tuli kuitenkin pelastamaan Hoganin.

Myöhemmin samana iltana nähtiin Tag Team -ottelu Shawn Michaelsin ja Hulk Hoganin sekä Carliton ja Kurt Anglen välillä. Hogan ja Michaels voittivat ottelun. Ottelun jälkeen Michaels kuitenkin kääntyi Hogania vastaan iskien Sweet Chin Music -potkunsa ja antamalla Hoganille haasteen SummerSlamiin-tapahtumaan.

"Ikoni" vastaan "Legenda"[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksi viikkoa myöhemmin Hulk Hogan hyväksyi Michaelsin haasteen, minkä jälkeen Michaels yritti kahden viikon ajan nolata häntä mm. imitoimalla hänen esiintymistään Larry King -keskusteluohjelmassa.

Tämän jälkeen RAW'hon Hoganille ja Michaelsille järjestettiin "face to face" -kohtaaminen, jossa molempien valvojana toimiva Jerry "The King" Lawler esitti heille kysymyksiä. Michaels kuitenkin keskeytti jokaisen Hoganille osoitetun kysymyksen, kunnes Hogan sai tarpeekseen ja sanoi Michaelsille suorat sanat, niin että miesten välille syntyi tappelu.

SummerSlamissa Hogan ja Michaels kohtasivat toisensa 21 minuuttia kestäneessä ottelussa. Sen aikana nähtiin mm. Hogan lyömässä Michaelsia vatsaan, Michaels nolaamassa Hogania, Hogan iskemässä Michaelsia Body Slam -liikkeensä avulla selostuspöytään ja Michaelsin vuodattamassa Hoganin verta. Ottelun lopussa Hulk Hogan käytti kuitenkin tuttuun tapaansa Hulk-Up -liikettään, iski sitten Big Boot -liikkeensä ja pudotti legendaarisen Leg Dropin Michaelsin kaulaan. Hulk Hogan oli jälleen voittanut yhden ottelun. Ottelun jälkeen Hulk Hogan ja Shawn Michaels kättelivät.

Haaste Stone Cold Steve Austinille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

3. lokakuuta 2005 Hogan oli erikoisvieraana WWE RAW Homecoming -tapahtumassa. Legendaarinen Mean Gene Okerlund haastatteli Hogania kysyen tältä, mitä tämä aikoo tehdä seuraavaksi. Hogan puhui ensin hieman aiemmista suurista matseistaan (mm. Andre the Giantia vastaan käyttämästään Body Slam -liikkeestään ja ottelusta The Rockia vastaan) ja kysyi sitten hulkamaanikoilta, mitä nämä tekisivät, jos hän kohtaisi Stone Cold Steve Austinin ottelussa. Hoganin ja Austinin kohtaamista ei ilmeisesti kuitenkaan nähdä, sillä Austin ei kykene ottelemaan Hogania vastaan niskavaivan vuoksi.

Stone Cold Steve Austin vs Hulk Hogan on ottelu, josta fanit ovat puhuneet 1990-luvun loppupuolelta lähtien samaan tapaan kuin aikoinaan puhuttiin Hoganin ja Flairin kohtaamisesta, joka lopulta toteutuikin. Hogan on toistuvasti haastatteluissa ilmaissut halunsa työskennellä Austinin kanssa, mutta jokin on jatkuvasti ollut esteenä. Vuonna 2002, kun Hogan palasi World Wrestling Entertainmentiin, oli olemassa suunnitelmia Hogan vs Austin -kohtaamiselle. Ottelusta vihjailtiin, mutta Austin lähti WWE:stä saman vuoden keväällä ja palasi vasta vuoden 2003 helmikuussa. Tällöin Hogan oli jälleen kiinnostunut ottelemaan Austinia vastaan, mutta Austin lopetti uransa painijana ja siirtyi non-wrestler -rooliin. Hogan puolestaan jätti WWE:n samana kesänä taakseen.

Huhut Austinin ja Hoganin kohtaamisesta alkoivat jälleen vuonna 2005, kun Hogan ryhtyi tekemään satunnaisia esiintymisiä WWE :ssä. Austin itsekin väläytteli mahdollisuutta hänen ja Hoganin välisestä ottelusta sanoen, että hän voisi otella vielä yhden ottelun. Monet fanit innostuivat, kun Hogan haastoi Austinin WWE RAW Homecomingissa. Monet fanit olettivat Austinin ja Hoganin ottavan yhteen WrestleMania XXII -tapahtumassa, mutta ottelu ei toteutunut sopimusongelmien jälkeen. WWE:n kerrotaan tarjoneen Austinille ottelusta palkaksi todella suurta summaa, ilmeisesti reilusti yli 100 000 dollaria, mutta Austin ei vieläkään lämmennyt ajatukselle.

Legend vs. Legend Killer[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hogan esiintyi 15. heinäkuuta 2006 pidetyssä Saturday Nights Main Event -televisiotapahtumassa. Hogan esiintyi yhdessä tyttärensä Brooke Hoganin kanssa kehässä promotoimassa, kunnes jo muutamia viikkoja Hogania ja tämän tytärtä promotoinut Randy Orton saapui kehään antaen samalla Brookelle ruusun. Orton esitti Hoganille haasteen SummerSlammiin, jonka Hogan ilmoitti miesten kätellessä hyväksyvänsä. Myöhemmin backstagella Orton flirttaili Brooken kanssa, jolloin Hulk puuttui tilanteeseen sanoen kohtaavansa Ortonin SummerSlammissa. Orton lähti tiehensä. Hulk käski Brooken autoon, mutta kävellessään auton taakse Orton iski Hogania lopetusliikkeellään RKO:lla, minkä seurauksena Hoganin pää jysähti auton takaluukkuun. Maanantain RAW'ssa Orton kehuskeli sillä, kuinka Hulkamania tulee kukistumaan SummerSlammissa ja kuinka hän ei koskaan käyttäisi Hoganin tytärtä hyväkseen.

Hogan reagoi kehuskeluun ja kaikkeen muuhunkin saapumalla seuraavan viikon RAW-ohjelmaan. Hogan kertoi kohdanneensa Ortonin perheen ennenkin, kun hän otteli Ortonin isää Bob Orton Jr:ia vastaan 1980-luvulla. Hogan sanoi, ettei Orton tiedä, mitä kunnioitus on, mutta että tämä tulee oppimaan sen SummerSlammissa. Ortonia, joka pysytteli visusti kehän ulkopuolella, ei kuitenkaan SummerSlam juuri kiinnostanut, vaan hän puhui enemmän Brookesta. Hän sanoi, että hän haluaa Brooken näkevän, kuinka "The Legend Killer" tappaa Hulkamanian. Sen seurauksena Hogan kehotti Ortonia tulemaan kehään ja hoitamaan homman nyt. Orton teeskenteli tekevänsä työtä käskettyä, mutta Hoganin lähestyessä köysiä hän perääntyi. Pian kuitenkin Jerry Lawler, RAW:n selostajatiimin kommentaattori ja showpainilegenda, tarttui Ortoniin heittäen tämän kehään. Hogan iski Ortonia Hulk-Upilla, mutta kun hän yritti iskeä tätä vielä Big Bootilla, tämä livahti ulos kehästä.

Myöhemmin saman viikon loppupuolella alkoi kohu Hoganin mahdollisesta polvivammasta. Magneettikuvauksissa polvesta löydettiin vain lievä repeämä, joka ei vaatinut leikkausta. 9. elokuuta WWE.com uutisoi, että polvivamma ei estä Hoganin osallistumista SummerSlamiin.[2]

SummerSlam-PPV:ssä Hogan voitti Randy Ortonin iskettyään tätä legendaarisella Leg Dropillaan.

Hogan lopettaa työskentelyn Vince McMahonin kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hulk Hogan ja Vince McMahon suunnittelivat pitkään Hoganin ja Big Show'n välistä ottelua WrestleMania XXIII PPV -tapahtumaan. Ottelun oli tarkoitus herättää nostalgiaa, sillä Wrestlemania XXIII:n aikoihin olisi kulunut 20 vuotta siitä, kun Hogan iski toista jättiläistä, Andre the Giantia, Body Slamilla. Suunnitelmat kuitenkin sotkeentuivat, sillä kun Hogan oli Bubba the Sponge -radioshow’ssa, eräs WWE:n työntekijä soitti hänelle ja luki hänelle listan vuonna 2007 Hall of Fameen liitettävistä painijoista. Työntekijä ei kuitenkaan tiennyt puhuvansa radioon, ja kaikki nimet vuosivat julkisuuteen. Tämän jälkeen Vince McMahon peruutti kaikki suunnitelmat Hoganin WrestleMania-otteluista, ja hänen kerrotaan vannoneen, ettei hän enää koskaan työskentele Hoganin kanssa. McMahon kuitenkin rauhoittui hieman kuultuaan, että Hogan oli humalassa esiintyessään Bubba the Spongessa.

Hulk Hogan esiintyi joulukuussa 2007 RAW'n 15-vuotisjuhlalähetyksessä. Hän pelasti Hornswogglen Great Khalin kynsistä ja mainosti American Gladiators -ohjelmaa, jonka juontajana hän toimi.

Poisto WWE Hall of Famesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hogan poistettiin heinäkuussa 2015 WWE Hall of Famesta rasististen viittauksien takia.[3]

Memphis Wrestling[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hogan alkoi esiintyä Memphis Wrestlingin tiedotustilaisuuksissa ja erinäisissä haastatteluissa. Hän aikoi osallistua huhtikuussa käytävään Clash of the Legends -tapahtumaan. Kun Vince McMahon kuitenkin kuuli Lawlerin aikovan otella Hogania vastaan, hän kielsi Lawlerin ja monen muun WWE-tähden osallistumisen kyseiseen tapahtumaan. McMahon yritti jopa perua tapahtuman tarjoamalla Memphisin promoottorille isoa tukkua rahaa, mutta hän ei onnistunut. Lawlerin tilalle Hogania vastaan ilmoitettiin Paul Wight eli Big Show. Hogan ja Big Show kohtasivat toisensa Clash of the Legends -tapahtumassa, ja ottelua markkinoitiin sloganilla "ottelu jota WrestleMania ei pystynyt toteuttamaan".

Ottelu kesti noin 12 minuuttia, ja se toimi Clash of the Legendsin pääotteluna. Ottelu oli käytännössä uusinta Hoganin ja Andren vastaavasta ottelusta. Matsin lopussa Hogan iski Big Show'ta Body Slamilla, minkä jälkeen hän iski tätä vielä legendaarisella Leg Dropillaan ja lopulta selätti tämän. Video aiheesta.

Oma promootio: Hulk Hogan's Celebrity Championship Wrestling ja TNA[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chris Benoitin ja hänen perheensä murhatragedian jälkeen Hulk Hogan on väläytellyt mediassa mahdollisuutta oman promootion perustamiselle. Hogan vihjasi, että hänellä on jokin ainutlaatuinen idea ja että hänellä olisi jo televisiosopimus valmiina. Hoganin ja Eric Bischoffin välinen ottelu on suunnitteilla, mutta Hogan tahtoisi esiintyä WrestleMania XXIV -tapahtumassa. Kun Vince McMahonin kuitenkin kuuli Hoganin omasta promootiosta, hän varmisti, ettei Hogan ole näillä näkymin esiintymässä WrestleManiassa.

Kun Hogan sai CCW:n aluilleen, hän antoi CCW:n mestaruuden entiselle WWE:n painijalle Rob Van Damille. 29.10.2009 Hogan solmi Total Nonstop Action Wrestlinging (TNA) kanssa sopimuksen, jonka mukaan hän jatkaa painimista TNA:ssa. Ennen TNA-debyyttiä Hogan aloitti "Hulkamania: Let The Battle Begin" -kiertueen, jossa paini hänen lisäkseen monta muuta entistä WWE:n tähteä, mm. Umaga, Lance Cade, Scotty 2 Hotty, Colin Delay, Balls Mahoney, Brian Kendrick, Paul London, RVD (Rob Van Dam) ja Ric Flair.

Merkitys showpainille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hulk Hoganin karismaattinen persoonallisuus auttoi häntä saavuttamaan kuuluisuutta jo ennen Hulkamanian tuloa. Rocky III -elokuva nosti Hogania pinnalle, ja hänestä puhuttiin paljon. Hoganin liityttyä takaisin World Wrestling Federationiin Vince McMahon tiesi, mistä vivuista nykiä, ja sai Hoganin voittamaan mestaruuden. Yhdessä McMahon ja Hogan keksivät showpainille aivan uusia ulottuvuuksia: sarjakuvamaisempia hahmoja ja oheistuotteita, kuten t-paitoja. Sisääntulomusiikitkin yleistyivät kaikkien painijoiden kohdalla, ja rahaa virtasi yhä enemmän. Heidän suurin keksintönsä oli kuitenkin WrestleMania, showpainin oma Super Bowl.

Hoganin suosio pieneni 1990-luvun alussa. Hoganin ja McMahonin kylmenneiden välien takia Hogan ei enää uusinut sopimustaan vuonna 1993 vaan lähti tekemään elokuvia. Hoganin liityttyä vuonna 1994 World Championship Wrestlingin riveihin hänen suosionsa oli yhä melko heikkoa, mikä johti vuonna 1995 siihen, että hän teki vain satunnaisi esiintymisiä World Championship Wrestlingin ohjelmistoissa. Uudet tuulet alkoivat kuitenkin puhaltaa, kun vuonna 1996 Hogan ja WCW:n silloinen headbooker Eric Bischoff keksivät tehdä Hoganista heelin ja saivat lopulta ajatuksen nWo:sta. nWo, jota Hogan alussa johti, oli menestys. WCW Nitro voitti WWF RAW'n pitkään katsojaluvuissa.

Hogania pidetään nykyään yleisesti miehenä, joka nosti WWF:n maailmankartalle ja joka on ollut tähtenä pidempään kuin kukaan muu showpainija koskaan.

Hulk Hoganin urasta on julkaistu DVD vuonna 2002 nimeltä "Hulk Still Rules". Vuonna 2006 julkaistiin kattava kolmen levyn kokoelmaboksi "Hulk Hogan – The Ultimate Anthology", jossa on Hoganin parhaat 22 ottelua kolmen vuosikymmenen ajalta Gene Okerlundin ja Jimmy Hartin esitteleminä. Joissakin maissa boksi sisältää yhden bonuslevyn, jossa on vielä kuusi ottelua lisää.

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hogania on kritisoitu kovasti "pukuhuonepolitikoinnista". Huhut kertovat, että Hogan olisi mm. kiristänyt WWF-mestaruusottelun Yokozunaa vastaan vuonna 1993 uhkaamalla peruvansa esiintymisensä koko tapahtumassa. Hoganin kerrotaan tehneen paljon itsekkäitä tekoja backstagella 1980- ja 1990-luvuilla, mutta ilmeisesti hän on rauhoittunut 2000-luvullalähde?.

Hoganin painityyli on vuosien mittaan yksinkertaistunut, ja häntä on kritisoitu painitaidoiltaan huonoksi. Hogan oli kyllä aikoinaan erittäin taitava hänen kokoisekseen mieheksi, mikä ilmeni mm. hänen Japanissa käydyistä otteluistaan. Hogan kuitenkin yksinkertaisti tyyliään heikon polvensa vuoksilähde?. Toisaalta Hoganin ei tuolloin tarvinnut eikä edelleenkään tarvitse tehdä kovinkaan kummoisia liikkeitä saadakseen yleisön puolelleen. Hulk Hoganin tapauksessa on kyse enemmänkin hyvän show’n luomisesta ja yleisön sytyttämisestä kuin hienosta painista.. Hulk Hogan on tehnyt juuri sopimuksen TNA:n kanssa, ja hän toivoo fanien löytävän hänet TNA:sta.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terry Bollea meni naimisiin 18. joulukuuta 1983 Linda Claridgen (s. 24. elokuuta 1959) kanssa. Heillä on kaksi yhteistä lasta: tytär Brooke Hogan (s. 5. toukokuuta 1988) ja poika Nick Hogan (s. 27. heinäkuuta 1990). Vuoden 2007 loppupuolella Claridge haki eroa miehestään, ja hän seurustelee nykyään häntä huomattavasti nuoremman henkilön kanssa.lähde? Hulk Hogan avioitui Jennifer McDanielin kanssa Floridassa joulukuussa 2010.lähde?

Hoganien elämästä kuvattiin vuosina 2005–2007 neljä kautta tosi-tv-sarjaa Hogan Knows Best (suom. Hurjat Hoganit). Vuodesta 2008 lähtien on kuvattu enemmän Brooke Hoganin elämään keskittyvää spinoff-sarjaa Brooke Knows Best.

Lopetusliikkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Atomic Leg Drop

Mestaruudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • NWA South-Eastern Heavyweight -mestari x 2
  • AWA World Heavyweight -mestari x 2
  • IWGP Heavyweight -mestari
  • WCW World Heavyweight -mestari x 7 (Seitsemäs mestaruusvoitto on kiisteltyn kohteena, koska Vince Russo väitti Hoganin selätettyä hallitsevan mestarin Jeff Jarrettin, että Hoganin voittama mestaruusvyö oli ainoastaan "Hulk Hogan Memorial Belt" ja näin ollen arvoton.)
  • WWE-mestari x 6
  • WWE Undisputed -mestari
  • WWE World Tag Team -mestari [w/ Edge]

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hulk Hogan, Hollywood Hulk Hogan. Simon and Schuster, 2002 ISBN 0743475569.
  • Hulk Hogan ja Mark Dagostino, My Life Outside the Ring. St. Martin's. 2009 ISBN 0312588895

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tiikerinsilmä – Rocky III (1982) - Thunderlips
  • Rajatonta voimaa (1989) - Rip
  • Gremlins 2 – uusi pesue (1990) - cameo-rooli
  • Commando – kotien puolesta (1991) - Shep Ramsey
  • Ääliö lapsenvahtina (1993) - Sean Armstong
  • Thunder in Paradise (1993) - R.J. "Hurricane" Spencer
  • Spy Hard – lupa läikyttää (1996)
  • The Secret Agent Club (1996) - Ray Chase
  • Santa with Muscles (1996) - Blake
  • The Ultimate Weapon (1997) - Cutter
  • Shadow Warriors: Assault on Devil`s Island (1997) - Mike McBride
  • McCinsey's Island (1998) - Joe McGrai
  • Kolme ninjaa pistää tuulemaan (1998) - Dave Dragon
  • Shadow Warriors II: Assault on death mountain (1999) - Mike McBride
  • McCinsey's Island (1999) - Joe McGrai
  • Muppetit avaruudesta (1999) - cameo-rooli
  • Little Hercules in 3-D (2006) - Zeus

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Biography for Hulk Hogan IMDb. Viitattu 24.6.2010. (englanniksi)
  2. Tello, Graig: It's on 9.8.2006. World Wrestling Entertainment. Viitattu 31.10.2009. (englanniksi)
  3. Bonesteel, Matt: WWE terminates Hulk Hogan’s contract, erases him from Web site (updated) washingtonpost.com. 24.7.2015. The Washington Post. Viitattu 28.7.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hulk Hogan.
Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Hulk Hogan -sitaatteja.