Brock Lesnar

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Brock Lesnar
Brock Lesnar in March 2015.jpg
Tiedot
Pituus 191 cm
Paino 125–138 kg[1]
Syntymäaika 12. heinäkuuta 1977 (ikä 39)
Syntymäpaikka Webster, Etelä-Dakota
Kouluttajat Brad Rheingans, Curt Hennig, Dean Malenko, Doug Basham, Nightmare Danny Davis
Aktiivisena 2000–2007
2012–
Tilastot
Ottelut 180
Voitot 130
– selätyksellä 93
– luovutuksella 5
– hylkäyksellä 9
Tasapelit 5
Tappiot 45

Brock Edward Lesnar (s. 12. heinäkuuta 1977 Webster, Etelä-Dakota) on yhdysvaltalainen showpainija ja entinen vapaaottelija. Ensiesiintymisenä showpainijana Lesnar teki vuonna 2000. Lesnar oli menehtyä akuuttiin paksusuolen umpipussitautiin vuonna 2010. Lesnar asuu nykyään Saskatchewanissa, Kanadassa.

Painiura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brock Lesnar menestyi erinomaisesti painijana opiskellessaan Minnesotan yliopistossa. Hän voitti Yhdysvaltain yliopistojen The National Collegiate Athletic Association (NCAA) korkeimman divisioonan raskaan sarjan mestaruuden vuonna 2000.[2]

Showpainiura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brock Lesnarin nousu alkoi varsinaisesti vuonna 2002, jolloin hänen managerinaan toimi Paul Heyman (Extreme Championship Wrestlingin omistaja). Lesnar voitti kyseisen vuoden King of the Ring -turnauksen ja näin ollen ansaitsi paikan Summer Slam -tapahtumaan ottelemaan WWE:n kiistattomasta mestaruudesta The Rockia vastaan.

Eräässä Smackdownissa Hulk Hogan ja The Rock ottelivat Christiania ja Lance Stormia vastaan joukkuemestaruudesta. Lesnar kuitenkin juoksi paikalle ja teki F5-lopetusliikkeensä Hoganille.

Hoganin ja Lesnarin välille käsikirjoitettiin pienimuotoinen vihanpito (feud), mikä auttoi Lesnaria tämän uralla. Lesnar otteli Hogania vastaan eräässä Smackdownissa panoksenaan paikka mestaruusottelussa Summer Slam -tapahtumassa. Lesnar "tuhosi" Hoganin tässä matsissa, retuuttaen häntä Bear Hugissa ja iskien häntä ottelun jälkeen tuolilla päähän. Hogan lähetettiin monta kuukautta kestäneelle lomalle.

Summer Slam -tapahtumassa Brock Lesnar voitti The Rockilta WWE:n kiistattoman mestaruuden. 25-vuotias Lesnar oli silloin nuorin päämestaruuden voittanut WWE-painija lajin historiassa. Lesnar puolusti menestyksekkäästi mestaruuttaan mm. Undertakeria vastaan. Lopulta Lesnar kuitenkin hävisi mestaruutensa Survivor Seriesissä Big Show'lle, kun Paul Heyman petti Lesnarin ja siirtyi Big Show’n taakse.

Brock Lesnar on myös tehnyt ehkä kaikkien aikojen suurimman suplexin, hän heitti Big Show’n kulmasta ja kehä meni rikki.

Vuosi 2003[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lesnar osallistui vuoden 2003 Royal Rumble -tapahtuman ryhmäotteluun yhdessä 29 muun painijan kanssa ja onnistui voittamaan koko ottelun. Viimeisenä Lesnar heitti kehästä ulos Undertakerin. Lesnar ansaitsi paikkansa Wrestlemania XIX:n Main Event -otteluun ja voittikin WWE-mestaruuden Kurt Anglelta. Myöhemmin samana vuonna Vengeance PPV -tapahtumassa 21. heinäkuuta Kurt Angle voitti mestaruuden takaisin Triple Threat -kolminottelussa (Big Show vs. Brock Lesnar vs. Kurt Angle). Lesnar kohtasi Kurt Anglen Wrestlemania XIX:in revanssiottelussa SummerSlamissa, jossa hän kuitenkin hävisi. Lesnar sai taas revanssiottelun, neljän viikon päästä SmackDown!issa tunnin pituisessa Ironman -ottelussa, jonka hän voitti. Lesnar puolusti loppuvuodesta mm. Undertakeria vastaan No Mercy -nimisessä tapahtumassa Biker Chain -ottelumuodossa. Lesnar sai pidettyä mestaruuden loppuvuoden ajan.

Vuosi 2004[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2004 Royal Rumble -tapahtumassa Lesnar puolusti mestaruuttaan Hardcore Hollya vastaan voitokkaasti. Aiemmin illalla Lesnar oli kuitenkin jutellut Bill Goldbergin kanssa ja päättikin pilata Goldbergin mahdollisuuden päästä Wrestlemanian pääotteluun tunkeutumalla Rumbleen ja tekemälle Goldbergille F5-liikkeen ja aiheuttaen tälle samalla eliminoinnin.

No Way Outissa Lesnar puolusti mestaruuttaan Eddie Guerreroa vastaan. Goldberg teki sisäänjuoksun ja iski Spearin Lesnarille. Eddie teki myöhemmin Frog Splashin ja voitti WWE-mestaruuden.

Häviöstä katkera Lesnar asettui polvilleen Smackdownissa ja pyysi päästä Wrestlemaniassa Goldbergia vastaan. Ottelu solmittiin, mutta Lesnarin pettymykseksi Stone Cold Steve Austin asetettiin otteluun tuomariksi. Lesnar ilmaantuikin RAW-lähetykseen, iski F5:n Austinille ja varasti tämän mönkijän. Myöhemmin Austin kuitenkin saapui Smackdowniin hakemaan mönkijänsä pois ja antamaan Lesnarille selkäsaunan.

Wrestlemaniassa Lesnar ja Goldberg kohtasivat. Kyseessä oli Loser leaves WWE, jonka Goldberg voitti. Ottelun jälkeen Lesnar näytti sekä yleisölle että Austinille keskisormea, jolloin Austin teki hänelle Stunnerin, potki Brockin ulos kehästä ja aloitti oluenjuonnin. Goldberg palasi kehään ja joi muutaman oluen Austinin kanssa, kunnes Austin teki tällekin lopetusliikkeensä. Kyseisen ottelun jälkeen Brock Lesnaria ei ole WWE:ssä näkynyt.

Vuosi 2005[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lesnar lähti pelaamaan amerikkalaista jalkapalloa Minnesota Vikings -joukkueen harjoitusleirille haluten lopettaa uransa painijana. Lesnarin ura jalkapalloilijana ei kuitenkaan toiminut ja pian hänet nähtiinkin esiintymässä NJPW:ssä. 8. lokakuuta 2005 Lesnar voitti IWGP Heavyweight -mestaruuden.

Paluu WWE:hen 2012-[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

WWE ja Lesnar solmivat yksivuotisen sopimuksen, johon kuuluu WrestleMania 29. Lesnar tekee vähintään kaksi esiintymistä kuukaudessa, ja Manian lähestyessä esiintymiset lisääntyvät. Tällä hetkellä uskotaan, että Brock tulee tekemään 30-35 esiintymistä seuraavan vuoden aikana.

Wrestlemania XXVIII:n jälkeisessä Raw:ssa 2.4.2012 Brock Lesnar palasi WWE:hen, kun John Cena pyysi The Rockia tulemaan kehään ja hänen sijastaan Lesnar ilmestyi paikalle. Lesnar oli kättelemässä Cenaa, mutta tekikin sen sijaan F-5 -lopetusliikkeensä. Tämä johti otteluun Extreme Rulesissa, jonka John Cena voitti. Seuraavana iltana Lesnar kävi Triple H:n kimppuun murtaen samalla hänen kätensä. Feudi kulminoitui Summerslam tapahtumassa elokuussa, Lesnar voitti matsin. Seuraavana iltana Rawissa hän sanoi saavuttaneensa kaiken WWE:ssä.

Wrestlemania XXIX:ssä Brock Lesnar hävisi Triple H:lle No Holds Barred - ottelussa, jossa panoksena oli Triple H:n uran loppuminen jos tämä olisi hävinnyt. WrestleMania XXX:ssä Brock Lesnar voitti The Undertakerin ja rikkoi tämän voittamattoman ( 21-0 ) ottelu sarjan Wrestlemaniassa kun taas Summerslam:ssa Brock Lesnar voitti WWE-mestaruuden John Cena:lta ja tämä oli hänen neljäs WWE-mestaruus.

On myös huhuttu että Undertakerin tuli voittaa ottelu Brock Lesnaria vastaan WrestleMania XXX:ssä. Vince McMahonin mukaan Brock Lesnar saisi potkut muutettuaan "käsikirjoitusta". Huhuihin kuuluu myös että Undertaker olisi pyytänyt Lesnarilta että hän katkaisisi WrestleMania voittoputken.

Vapaaottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brock Lesnar
Brock Lesnar Apr 2012.jpg
Tiedot
Pituus 190,5 cm[3]
Paino 121 kg
Kansalaisuus Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Syntymäaika 12. heinäkuuta 1977 (ikä 39)
Syntymäpaikka Webster, Etelä-Dakota
Kätisyys oikea
Taistelutyyli Paini
Seura DeathClutch Gym
Aktiivisena 2007–2011, 2016
Tilastot
Ottelut 9
Voitot 6
– tyrmäyksellä 2
– luovutuksella 2
– päätöksellä 2
Tappiot 3

Lesnar harjoitteli vapaaottelua entisen UFC-mestari Pat Miletichin opastuksella ja teki debyyttinsä K-1 HERO'S -järjestön tapahtumassa ottaen vakuuttavan voiton reilun minuutin pituisesta ottelusta. Seuraavaksi Lesnar nähtiin UFC:ssä ottamassa yhteen Frank Mirin kanssa, häviten suoralla polvilukolla ensimmäisessä erässä.lähde?

15. marraskuuta 2008 Lesnar otti uransa suurimman voiton, kun hän otteli UFC 91 -tapahtumassa Randy Couturea vastaan UFC:n raskaansarjan mestaruudesta. Lesnar voitti ottelun toisessa erässä teknisellä tyrmäyksellä tullen täten UFC:n raskaansarjan mestariksi.[4] Lesnar puolusti mestaruuttaan menestyksekkäästi kaksi kertaa mutta hävisi sen Cain Velasquezille UFC 121 -tapahtumassa.

Brock Lesnar otteli 30. joulukuuta 2011 Alistair Overeemia vastaan UFC 141 -tapahtumassa ykköshaastajan paikasta. Lesnar hävisi ottelun tuomarin keskeytyksellä ensimmäisessä erässä. Ottelun jälkeen Lesnar ilmoitti lopettavansa vapaaottelu-uransa.

Lesnar kuitenkin palasi ottelemaan Mark Huntia vastaan UFC 200 -tapahtumassa heinäkuussa 2016.[5] Lesnar voitti ottelun tuomariäänin. Ottelun jälkeen heinäkuussa Yhdysvaltain antidopingtoimikunta kertoi hänen jääneen kiinni dopingista 28. kesäkuuta 2016 ennen ottelua tehdyssä testissä.[6] Lesnar antoi myös toisen positiivsen dopingnäytteen UFC 200 -tapahtumassa heinäkuussa 2016.[7]

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulos Tilasto Vastustaja Ratkaisu Tapahtuma Päivämäärä Erä Aika Huomio
Voitto 6–3 Uuden-Seelannin lippu Mark Hunt Päätös (yksimielinen) UFC 200 9.7.2016 3 5:00
Tappio 5–3 Alankomaiden lippu Alistair Overeem Tekninen tyrmäys (potku kehoon ja lyönnit) UFC 141 30.12.2011 1 2:26
Tappio 5–2 Yhdysvaltain lippu Cain Velasquez Tekninen tyrmäys (lyönnit) UFC 121 23.10.2010 1 4:12 Menetti UFC:n raskaansarjan mestaruuden
Voitto 5–1 Yhdysvaltain lippu Shane Carwin Luovutus (kuristus) UFC 116 3.7.2010 2 2:19 Puolusti UFC:n raskaansarjan mestaruutta, Illan luovutus
Voitto 4–1 Yhdysvaltain lippu Frank Mir Tekninen tyrmäys (lyönnit) UFC 100 11.7.2009 2 1:48 Puolusti UFC:n raskaansarjan mestaruutta
Voitto 3–1 Yhdysvaltain lippu Randy Couture Tekninen tyrmäys (lyönnit) UFC 91 15.11.2008 1 5:50 Voitti UFC:n raskaansarjan mestaruuden
Voitto 2–1 Yhdysvaltain lippu Heath Herring Päätös (yksimielinen) UFC 87 9.8.2008 3 5:00
Tappio 1–1 Yhdysvaltain lippu Frank Mir Luovutus (polvilukko) UFC 81 2.2.2008 1 1:30
Voitto 1–0 Etelä-Korean lippu Kim Min-soo Luovutus (lyönnit) Dynamite!! USA 2.6.2007 1 1:09

Brock Lesnarin mestaruudet ja saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Showpaini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

World Wrestling Entertainment

New Japan Pro Wrestling

  • IWGP Heavyweight Championship

Inoki Genome Federation

  • IWGP Third Belt Championship (Ensimmäinen mestari)

Ohio Valley Wrestling

  • OVW Southern Tag Team Championship (Shelton Benjaminin kanssa 3 kertaa)

Pro Wrestling Illustrated (Wrestlingiä käsittelevä aikakauslehti)

Vapaaottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ultimate Fighting Championship

Pay-per-view't[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pay-per-view't, joissa Lesnar on ollut tapahtuman pääottelija.

Showpaini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päiväys Ottelu Tapahtuma Ostot
21. elokuuta 2016 Brock Lesnar vs. Randy Orton SummerSlam
21. helmikuuta 2016 Roman Reigns vs. Dean Ambrose vs. Brock Lesnar Fastlane
25. lokakuuta 2015 The Undertaker vs. Brock Lesnar SummerSlam
19. heinäkuuta 2015 Seth Rollins vs. Brock Lesnar Battleground
29. maaliskuuta 2015 Brock Lesnar vs. Roman Reigns vs. Seth Rollins WrestleMania 31
21. syyskuuta 2014 Brock Lesnar vs. John Cena Night of Champions
17. elokuuta 2014 John Cena vs. Brock Lesnar SummerSlam
19. toukokuuta 2013 Brock Lesnar vs. Triple H Extreme Rulez 228,000
19. elokuuta 2012 Brock Lesnar vs. Triple H SummerSlam 358,000
29. huhtikuuta 2012 John Cena vs. Brock Lesnar Extreme Rulez 263,000
15. helmikuuta 2004 Brock Lesnar vs. Eddie Guerrero No Way Out 265,000
19. lokakuuta 2003 Brock Lesnar vs. The Undertaker No Mercy 275,000
27. heinäkuuta 2003 Brock Lesnar vs. Kurt Angle vs. Big Show Vengeance 365,000
18. toukokuuta 2003 Brock Lesnar vs. Big Show Judgment Day 315,000
30. maaliskuuta 2003 Kurt Angle vs. Brock Lesnar WrestleMania XIX 560,000
26. lokakuuta 2002 Brock Lesnar and Paul Heyman vs. Edge Rebellion
20. lokakuuta 2002 Brock Lesnar vs. The Undertaker No Mercy 300,000
22. syyskuuta 2002 Brock Lesnar vs. The Undertaker Unforgiven 300,000
25. elokuuta 2002 The Rock vs. Brock Lesnar SummerSlam 540,000

Vapaaottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päiväys Ottelu Tapahtuma Ostot
30. joulukuuta 2011 Lesnar vs. Overeem UFC 141 535,000
23. lokakuuta 2010 Lesnar vs. Velasquez UFC 121 900,000
3. heinäkuuta 2010 Lesnar vs. Carwin UFC 116 1,060,000
11. heinäkuuta 2009 Lesnar vs. Mir UFC 100 1,600,000
15. marraskuuta 2008 Lesnar vs. Couture UFC 91 1,010,000

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]