Brock Lesnar

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Brock Lesnar
Brock Lesnar in March 2015.jpg
Tiedot
Pituus 191 cm
Paino 125–138 kg[1]
Syntymäaika 12. heinäkuuta 1977 (ikä 40)
Syntymäpaikka Webster, Etelä-Dakota
Kouluttajat Brad Rheingans, Curt Hennig, Dean Malenko, Doug Basham, Nightmare Danny Davis
Aktiivisena 2000–2007
2012–
Tilastot
Ottelut 399
Voitot 285
– selätyksellä 104
– luovutuksella 6
– hylkäyksellä 9
Tasapelit 10
Tappiot 104

Brock Edward Lesnar (s. 12. heinäkuuta 1977 Webster, Etelä-Dakota) on yhdysvaltalainen showpainija ja entinen vapaaottelija. Ensiesiintymisenä showpainijana Lesnar teki vuonna 2000. Lesnar oli menehtyä akuuttiin paksusuolen umpipussitautiin vuonna 2010. Lesnar asuu nykyään Saskatchewanissa, Kanadassa. Hän on huhtikuusta 2017 lähtien ollut WWE Raw:n raskaansarjan mestari.

Painiura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brock Lesnar menestyi erinomaisesti painijana opiskellessaan Minnesotan yliopistossa. Hän voitti Yhdysvaltain yliopistojen The National Collegiate Athletic Association (NCAA) korkeimman divisioonan raskaan sarjan mestaruuden vuonna 2000.[2]

Showpainiura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohio Valley Wrestling (2000–2001)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lesnar allekirjoitti sopimuksen WWF:n kanssa, joka lähetti hänet Ohio Valley Wrestling (OVW) organisaatioon kehitysprojektiin. Lesnar tutustui siellä tulevaan ystäväänsä ja manageriinsa Paul Heymaniin. Lesnar muodosti yhdessä entisen college huonekaverinsa Shelton Benjaminin kanssa tag team joukkueen The Minnesota Stretching Crew. He voittivat yhdessä Eteläisen tag team mestaruuden kolmeen otteeseen.[3] Lesnar paini myös Big Show:n kanssa ja voitti yhden ottelun yhdessä Mark Henryn ja Jack Blackin tag teamia vastaan. Lesnar ja Benjamin menettivät ensimmäisen kerran helmikuussa voitetun mestaruutensa huhtikuussa 2001 Damien ja Payne tag teamille. Lesnar ja Benjamin voittivat heti seuraavana kuukautena tag team mestaruuden takaisin ja onnistuivat puolustamaan sitä kesäkuussa Perry Saturn ja Dean Malenko tag teamia vastaan. Kolmannen kerran Lesnar voitti tag team mestaruuden Benjaminin kanssa lokakuussa 2001 Rico Constantinoa ja The Prototypea vastaan.[3]

WWF/WWE[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lesnar siirtyi WWF:n marraskuussa 2001[3] ja otteli enemmän yksittäisiä otteluita, mutta otteli myös muutaman kerran tag team otteluita yhdessä Ron Watermanin kanssa. Kaksikko kuitenkin hävisi ottelunsa muun muassa Billy Gunn ja Chuck Palumbo tag teamille. Lesnar voitti muun muassa Randy Ortonin marraskuussa WWF TV-Taping -ohjelmassa. Joulukuussa hän otteli ensimmäkseen Crash Hollya ja Rico Constantinoa vastaan, voittaen molemmat vastustajansa.

2002 Lesnar aloitti esiintymällä SmackDownissa 3. tammikuuta voittaen Funakin. Hän kohtasi muutama päivää myöhemmin WWF Raw:ssa Rico Constantinon, jota vastaan Lesnar oli otellut OVW:ssa. Lesnar voitti ottelun Madison Square Gardenilla. Lesnar voitti tammikuussa jälleen Randy Ortonin WWF TV-Taping -ohjelmassa. Voiton jälkeen Lesnar kärsi tappion Hugh Morrusille, kunnes voitti toistamiseen Ortonin WWF TV-Tapingissä. Kaksikko paini tag teamina Tommy Dreamer ja Stevie Richardsia vastaan, mutta hävisivät ottelun. Lesnar voitti tämän jälkeen Constantinon WWF Raw:ssa. Voiton jälkeen Lesnar hävisi yhdessä Ron Watermanin kanssa kaksi tag team ottelua WWF TV-Tapingissä. Ensin Brawshaw ja Faarooqin tag teamille ja 29. tammikuuta Rico Constantino ja Randy Orton tag teamille. Helmikuussa Lesnar ei menestynyt hyvin ja hävisi WWF Raw:ssa kaikki tag team ottelunsa yhdessä Watermanin kanssa. Aluksi toistamiseen Constantino ja Orton tag teamille. Tappioista huolimatta Lesnar muodosti tag teamin Leviathanin kanssa ja kaksikko haastoi WWF:n tag team mestaruudesta hallitsevan mestarin Tazz ja Spike Dudley tag teamin. Ottelu käytiin 18. helmikuuta 2002, jonka Lesnar ja Leviathan hävisivät. Maaliskuussa Lesnar esiteltiin pahiksena ja hyökkäsi 18. päivä WWF Raw -ohjelmassa Al Snow:n, Mavenin ja Spike Dudleyn kimppuun. Sittemmin maaliskuun lopulla Lesnar voitti Dudleyn kaksi vastaan yksi handicap ottelussa, jossa Dudleyn apuna oli The Hurricane. Huhtikuussa Lesnar kohtasi Hardyn kolmesti voittaen kaikki ottelut. WWF Raw:ssa käydyt kaksi ensimmäistä ottelua päättyivät tuomarin keskeytyksellä, kuten kolmas WWF Backlash 2002 -tapahtumassa käyty ottelu. Toukokuussa Lesnar jatkoi vakuuttavia otteita voittaen muun muassa yhdessä Undertakerin kanssa Triple H ja Matt Hardyn tag teamin Raw:ssa. Ottelun jälkeen hän kuitenkin hävisi WWF Insurrextion 2002 -tapahtumassa yhdessä Shawn Stasiakin kanssa Hardy Boyz tag teamille. Tappion jälkeen Lesnar otteli Stasiakia vastaan Raw:n jaksossa 467, jossa hän voitti Stasiakin kahdessa minuutissa. Tämän jälkeen Lesnar otteli yksinään Hardy Boyzeja vastaan kaksi vastaan yksi ottelussa, mutta hävisi sen hylkäyksellä. Lesnar sai revanssinsa Hardy Boyzeista WWE Judgment Day 2002 -tapahtumassa. Seuraavaksi Lesnar otteli Bubba Ray Dudleyta vastaan neljä kertaa voittaen kaikki ottelut.

King of the Ring mestaruus ja haastaminen Intercontinental mestaruudesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa Lesnar jatkoi Dudleyn kohtaamista voittaen hänet ensin New Orleans Arenalla ja sen jälkeen tag team ottelussa, jossa Lesnar otteli yhdessä Eddie Guerreron kanssa Rob Van Damia ja Dudleyta vastaan. Lesnar voitti Dudleyn vielä kolmesti peräkkäin, kunnes kaksikko kohtasi toisensa jälleen King of the Ring turnauksen karsinnoissa. Lesnar voitti ottelun juuri alle viidessä minuutissa ja eteni jatkoon. Lesnar otteli ennen seuraavaa kierrosta Bradshaw:ta vastaan kolmesti voittaen kaikki kohtaamiset. King of the Ring turnauksen neljännesvälierissä Lesnar voitti Booker T:n melko nopeasti kolmessa minuutissa. Sitä vastoin välierissä Lesnar voitti Testin, kun ottelua oli käyty kahdeksan minuuttia. 23. kesäkuuta 2002 Lesnar kohtasi turnauksen loppuottelussa Rob Van Damin, jonka hän voitti viiden minuutin jälkeen ja otti ensimmäisen mestaruutensa WWE:ssä.

Mestaruuden jälkeen Lesnar haastoi Van Damin WWE Intercontinental mestaruudesta, mutta hävisi hylkäyksellä. Lesnar otteli välissä kaksi kertaa Ric Flairia vastaan voittaen hänet molemmilla kerroilla, jonka jälkeen Lesnar haastoi Van Damin uudelleen mestaruudesta. Toisellakin kerralla Lesnar hävisi hylkäyksellä. Lesnar yritti heinäkuussa kuudesti otella Van Damia vastaan Intercontinental mestaruudesta, mutta hävisi kaikki ottelunsa mukaan lukien WWE Vengeance 2002 -tapahtumassa.

Tappioiden jälkeen Lesnar muodosti tag team parin Big Show:n kanssa, jotka kohtasivat ensin Undertaker ja Booker T tag teamin häviten heille kahdesti. Kaksikko hävisi myös Undertaker ja Ric Flair tag teamille. 22. heinäkuuta Lesnar siirtyi SmackDowniin Raw:sta.[4] Hän otteli loppukuusta Edgea ja Mark Henrya vastaan voittaen molemmat.

WWE mestaruus (2002–2003)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brock Lesnarin nousu alkoi varsinaisesti vuonna 2002, jolloin hänen managerinaan toimi Paul Heyman (Extreme Championship Wrestlingin omistaja). Voitettuaan King of the Ring -turnauksen Lesnar ansaitsi paikan Summer Slam -tapahtumaan ottelemaan WWE:n kiistattomasta mestaruudesta The Rockia vastaan.

Eräässä Smackdownissa Hulk Hogan ja The Rock ottelivat Christiania ja Lance Stormia vastaan joukkuemestaruudesta. Lesnar kuitenkin juoksi paikalle ja teki F5-lopetusliikkeensä Hoganille.

Hoganin ja Lesnarin välille käsikirjoitettiin pienimuotoinen vihanpito (feud), mikä auttoi Lesnaria tämän uralla. Lesnar otteli Hogania vastaan eräässä Smackdownissa panoksenaan paikka mestaruusottelussa Summer Slam -tapahtumassa. Lesnar "tuhosi" Hoganin tässä matsissa, retuuttaen häntä Bear Hugissa ja iskien häntä ottelun jälkeen tuolilla päähän. Hogan lähetettiin monta kuukautta kestäneelle lomalle.

Summer Slam -tapahtumassa Brock Lesnar voitti The Rockilta WWE:n kiistattoman mestaruuden. 25-vuotias Lesnar oli silloin nuorin päämestaruuden voittanut WWE-painija lajin historiassa. Lesnar puolusti menestyksekkäästi mestaruuttaan mm. Undertakeria vastaan. Lopulta Lesnar kuitenkin hävisi mestaruutensa Survivor Seriesissä Big Show'lle, kun Paul Heyman petti Lesnarin ja siirtyi Big Show’n taakse.

Brock Lesnar on myös tehnyt ehkä kaikkien aikojen suurimman suplexin, hän heitti Big Show’n kulmasta ja kehä meni rikki.

Vuosi 2003[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lesnar osallistui vuoden 2003 Royal Rumble -tapahtuman ryhmäotteluun yhdessä 29 muun painijan kanssa ja onnistui voittamaan koko ottelun. Viimeisenä Lesnar heitti kehästä ulos Undertakerin. Lesnar ansaitsi paikkansa Wrestlemania XIX:n Main Event -otteluun ja voittikin WWE-mestaruuden Kurt Anglelta. Myöhemmin samana vuonna Vengeance PPV -tapahtumassa 21. heinäkuuta Kurt Angle voitti mestaruuden takaisin Triple Threat -kolminottelussa (Big Show vs. Brock Lesnar vs. Kurt Angle). Lesnar kohtasi Kurt Anglen Wrestlemania XIX:in revanssiottelussa SummerSlamissa, jossa hän kuitenkin hävisi. Lesnar sai taas revanssiottelun, neljän viikon päästä SmackDown!issa tunnin pituisessa Ironman -ottelussa, jonka hän voitti. Lesnar puolusti loppuvuodesta mm. Undertakeria vastaan No Mercy -nimisessä tapahtumassa Biker Chain -ottelumuodossa. Lesnar sai pidettyä mestaruuden loppuvuoden ajan.

Vuosi 2004[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2004 Royal Rumble -tapahtumassa Lesnar puolusti mestaruuttaan Hardcore Hollya vastaan voitokkaasti. Aiemmin illalla Lesnar oli kuitenkin jutellut Bill Goldbergin kanssa ja päättikin pilata Goldbergin mahdollisuuden päästä Wrestlemanian pääotteluun tunkeutumalla Rumbleen ja tekemälle Goldbergille F5-liikkeen ja aiheuttaen tälle samalla eliminoinnin.

No Way Outissa Lesnar puolusti mestaruuttaan Eddie Guerreroa vastaan. Goldberg teki sisäänjuoksun ja iski Spearin Lesnarille. Eddie teki myöhemmin Frog Splashin ja voitti WWE-mestaruuden.

Häviöstä katkera Lesnar asettui polvilleen Smackdownissa ja pyysi päästä Wrestlemaniassa Goldbergia vastaan. Ottelu solmittiin, mutta Lesnarin pettymykseksi Stone Cold Steve Austin asetettiin otteluun tuomariksi. Lesnar ilmaantuikin RAW-lähetykseen, iski F5:n Austinille ja varasti tämän mönkijän. Myöhemmin Austin kuitenkin saapui Smackdowniin hakemaan mönkijänsä pois ja antamaan Lesnarille selkäsaunan.

Wrestlemaniassa Lesnar ja Goldberg kohtasivat. Kyseessä oli Loser leaves WWE, jonka Goldberg voitti. Ottelun jälkeen Lesnar näytti sekä yleisölle että Austinille keskisormea, jolloin Austin teki hänelle Stunnerin, potki Brockin ulos kehästä ja aloitti oluenjuonnin. Goldberg palasi kehään ja joi muutaman oluen Austinin kanssa, kunnes Austin teki tällekin lopetusliikkeensä. Kyseisen ottelun jälkeen Brock Lesnaria ei ole WWE:ssä näkynyt.

Vuosi 2005[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lesnar lähti pelaamaan amerikkalaista jalkapalloa Minnesota Vikings -joukkueen harjoitusleirille haluten lopettaa uransa painijana. Lesnarin ura jalkapalloilijana ei kuitenkaan toiminut ja pian hänet nähtiinkin esiintymässä NJPW:ssä. 8. lokakuuta 2005 Lesnar voitti IWGP Heavyweight -mestaruuden.

Paluu WWE:hen 2012-[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

WWE ja Lesnar solmivat yksivuotisen sopimuksen, johon kuuluu WrestleMania 29. Lesnar tekee vähintään kaksi esiintymistä kuukaudessa, ja Manian lähestyessä esiintymiset lisääntyvät. Tällä hetkellä uskotaan, että Brock tulee tekemään 30-35 esiintymistä seuraavan vuoden aikana.

Wrestlemania XXVIII:n jälkeisessä Raw:ssa 2.4.2012 Brock Lesnar palasi WWE:hen, kun John Cena pyysi The Rockia tulemaan kehään ja hänen sijastaan Lesnar ilmestyi paikalle. Lesnar oli kättelemässä Cenaa, mutta tekikin sen sijaan F-5 -lopetusliikkeensä. Tämä johti otteluun Extreme Rulesissa, jonka John Cena voitti. Seuraavana iltana Lesnar kävi Triple H:n kimppuun murtaen samalla hänen kätensä. Feudi kulminoitui Summerslam tapahtumassa elokuussa, Lesnar voitti matsin. Seuraavana iltana Rawissa hän sanoi saavuttaneensa kaiken WWE:ssä.

Wrestlemania XXIX:ssä Brock Lesnar hävisi Triple H:lle No Holds Barred - ottelussa, jossa panoksena oli Triple H:n uran loppuminen jos tämä olisi hävinnyt. WrestleMania XXX:ssä Brock Lesnar voitti The Undertakerin ja rikkoi tämän voittamattoman ( 21-0 ) ottelu sarjan Wrestlemaniassa kun taas Summerslam:ssa Brock Lesnar voitti WWE-mestaruuden John Cena:lta ja tämä oli hänen neljäs WWE-mestaruus.

On myös huhuttu että Undertakerin tuli voittaa ottelu Brock Lesnaria vastaan WrestleMania XXX:ssä. Vince McMahonin mukaan Brock Lesnar saisi potkut muutettuaan "käsikirjoitusta". Huhuihin kuuluu myös että Undertaker olisi pyytänyt Lesnarilta että hän katkaisisi WrestleMania voittoputken.

WWE Universal mestaruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

3. huhtikuuta 2017 Lesnar voitti WWE Universal mestaruuden hallitsevaa mestaria Bill Goldbergiä vastaan WrestleMania 33 -tapahtumassa.[5] Hän puolusti ensimmäisen kerran mestaruuttaan heinäkuussa 2017 voittamalla Samoa Joen. Kaksikko kohtasi myöhemmin myös elokuussa toisensa, jolloin Lesnar oli jälleen voittava osapuoli. Lesnar puolusti mestaruuttaan seuraavan kerran 20. elokuuta SummerSlam -tapahtumassa, jossa hän kohtasi Roman Reignsin, Samoa Joen ja Braun Strowmanin. Lesnar loukkaantui ottelun alussa, mutta palasi pian takaisin ja voitti ottelun selättämällä Reignsin.

Vapaaottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brock Lesnar
Brock Lesnar Apr 2012.jpg
Tiedot
Pituus 190,5 cm[6]
Paino 121 kg
Kansalaisuus Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Syntymäaika 12. heinäkuuta 1977 (ikä 40)
Syntymäpaikka Webster, Etelä-Dakota
Kätisyys oikea
Taistelutyyli Paini
Seura DeathClutch Gym
Aktiivisena 2007–2011, 2016
Tilastot
Ottelut 9
Voitot 5
– tyrmäyksellä 2
– luovutuksella 2
– päätöksellä 1
Tappiot 3
– tyrmäyksellä 2
– luovutuksella 1

Lesnar harjoitteli vapaaottelua entisen UFC-mestari Pat Miletichin opastuksella ja teki debyyttinsä Hero's ja EliteXC -järjestöjen yhteisjärjestämässä tapahtumassa Dynamite!! USA. Samassa tapahtumassa ottelivat myös Royce Gracie ja Kazushi Sakuraba vastakkain, jotka olivat tapahtuman toinen pääottelu. Lesnar kohtasi pääottelussa entisen judokan Kim Min-soon, joka oli ennen ottelua otellut vapaaottelussa tilastolla 2–5. Lesnar voitti kamppailun luovutuksella minuutin jälkeen, kun Min-soo luovutti Lesnarin lyönneistä matolla.

UFC[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavaksi Lesnar ilmoitettiin tehneen 20. lokakuuta 2007 sopimuksen UFC:n kanssa. Hän otteli ensimmäisen ottelunsa 2. helmikuuta 2008 entistä UFC:n raskaansarjan mestaria Frank Miria vastaan. Lesnar aloitti ottelun vahvasti saatuaan ottelun alussa alasviennillä Mirin mattoon. Lesnar jatkoi matolla lyönnein, mutta ottelijat erotettiin, kun Lesnarin osa lyönneistä olivat laittomia osuessaan Mirin takaraivoon. Lesnar onnistui heti perään viemään alasviennillä Mir uudelleen mattoon, mutta jäi Mirin suoraan polvilukoon ensimmäisessä erässä ja joutui luovuttamaan minuutin jälkeen.[7] Elokuussa Lesnar kohtasi neljä ottelua otelleen Heath Herringin, joka oli sitä ennen otellut menestyksekkäästi Pridessa. Lesnar voitti UFC 87 -tapahtumassa käydyn kamppailun tuomariäänin (30–26, 30–26, 30–26).

Raskaansarjan mestaruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

15. marraskuuta 2008 Lesnar otti uransa suurimman voiton, kun hän otteli UFC 91 -tapahtumassa Randy Couturea vastaan UFC:n raskaansarjan mestaruudesta. Lesnar voitti ottelun toisessa erässä teknisellä tyrmäyksellä tullen täten UFC:n raskaansarjan mestariksi.[8] Lesnar puolusti mestaruuttaan menestyksekkäästi kaksi kertaa mutta hävisi sen Cain Velasquezille UFC 121 -tapahtumassa.

Brock Lesnar otteli 30. joulukuuta 2011 Alistair Overeemia vastaan UFC 141 -tapahtumassa ykköshaastajan paikasta. Lesnar hävisi ottelun tuomarin keskeytyksellä ensimmäisessä erässä. Ottelun jälkeen Lesnar ilmoitti lopettavansa vapaaottelu-uransa.

Paluu UFC:hen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lesnar kuitenkin palasi ottelemaan Mark Huntia vastaan UFC 200 -tapahtumassa heinäkuussa 2016.[9] Lesnar voitti ottelun tuomariäänin. Ottelun jälkeen heinäkuussa Yhdysvaltain antidopingtoimikunta kertoi hänen jääneen kiinni dopingista 28. kesäkuuta 2016 ennen ottelua tehdyssä testissä.[10] Lesnar määrättiin joulukuussa 2016 menettämään voittonsa, kärsimään vuoden kilpailukiellon ja maksamaan 250 000 dollarin sakot.[11] Lesnar antoi myös toisen positiivsen dopingnäytteen UFC 200 -tapahtumassa heinäkuussa 2016.[12]

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulos Tilasto Vastustaja Ratkaisu Tapahtuma Päivämäärä Erä Aika Huomio
Ei tulosta 5–3 (1) Uuden-Seelannin lippu Mark Hunt Ei tulosta (mitätöity) UFC 200 9.7.2016 3 5:00 Lesnar voitti alun perin tuomariäänin, mutta jäätyään kiinni doping testissä tulos mitätöitiin.
Tappio 5–3 Alankomaiden lippu Alistair Overeem Tekninen tyrmäys (potku kehoon ja lyönnit) UFC 141 30.12.2011 1 2:26
Tappio 5–2 Yhdysvaltain lippu Cain Velasquez Tekninen tyrmäys (lyönnit) UFC 121 23.10.2010 1 4:12 Menetti UFC:n raskaansarjan mestaruuden
Voitto 5–1 Yhdysvaltain lippu Shane Carwin Luovutus (kuristus) UFC 116 3.7.2010 2 2:19 Puolusti UFC:n raskaansarjan mestaruutta, Illan luovutus
Voitto 4–1 Yhdysvaltain lippu Frank Mir Tekninen tyrmäys (lyönnit) UFC 100 11.7.2009 2 1:48 Puolusti UFC:n raskaansarjan mestaruutta
Voitto 3–1 Yhdysvaltain lippu Randy Couture Tekninen tyrmäys (lyönnit) UFC 91 15.11.2008 1 5:50 Voitti UFC:n raskaansarjan mestaruuden
Voitto 2–1 Yhdysvaltain lippu Heath Herring Päätös (yksimielinen) UFC 87 9.8.2008 3 5:00
Tappio 1–1 Yhdysvaltain lippu Frank Mir Luovutus (polvilukko) UFC 81 2.2.2008 1 1:30
Voitto 1–0 Etelä-Korean lippu Kim Min-soo Luovutus (lyönnit) Dynamite!! USA 2.6.2007 1 1:09

Brock Lesnarin mestaruudet ja saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Showpaini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

World Wrestling Entertainment

New Japan Pro Wrestling

  • IWGP Heavyweight Championship

Inoki Genome Federation

  • IWGP Third Belt Championship (Ensimmäinen mestari)

Ohio Valley Wrestling

  • OVW Southern Tag Team Championship (Shelton Benjaminin kanssa 3 kertaa)

Pro Wrestling Illustrated (Wrestlingiä käsittelevä aikakauslehti)

Vapaaottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ultimate Fighting Championship

Pay-per-view't[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pay-per-view't, joissa Lesnar on ollut tapahtuman pääottelija.

Showpaini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päiväys Ottelu Tapahtuma Ostot
21. elokuuta 2016 Brock Lesnar vs. Randy Orton SummerSlam
21. helmikuuta 2016 Roman Reigns vs. Dean Ambrose vs. Brock Lesnar Fastlane
25. lokakuuta 2015 The Undertaker vs. Brock Lesnar SummerSlam
19. heinäkuuta 2015 Seth Rollins vs. Brock Lesnar Battleground
29. maaliskuuta 2015 Brock Lesnar vs. Roman Reigns vs. Seth Rollins WrestleMania 31
21. syyskuuta 2014 Brock Lesnar vs. John Cena Night of Champions
17. elokuuta 2014 John Cena vs. Brock Lesnar SummerSlam
19. toukokuuta 2013 Brock Lesnar vs. Triple H Extreme Rulez 228 000
19. elokuuta 2012 Brock Lesnar vs. Triple H SummerSlam 358 000
29. huhtikuuta 2012 John Cena vs. Brock Lesnar Extreme Rulez 263 000
15. helmikuuta 2004 Brock Lesnar vs. Eddie Guerrero No Way Out 265 000
19. lokakuuta 2003 Brock Lesnar vs. The Undertaker No Mercy 275 000
27. heinäkuuta 2003 Brock Lesnar vs. Kurt Angle vs. Big Show Vengeance 365 000
18. toukokuuta 2003 Brock Lesnar vs. Big Show Judgment Day 315 000
30. maaliskuuta 2003 Kurt Angle vs. Brock Lesnar WrestleMania XIX 560 000
26. lokakuuta 2002 Brock Lesnar and Paul Heyman vs. Edge Rebellion
20. lokakuuta 2002 Brock Lesnar vs. The Undertaker No Mercy 300 000
22. syyskuuta 2002 Brock Lesnar vs. The Undertaker Unforgiven 300 000
25. elokuuta 2002 The Rock vs. Brock Lesnar SummerSlam 540 000

Vapaaottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päiväys Ottelu Tapahtuma Ostot
30. joulukuuta 2011 Lesnar vs. Overeem UFC 141 535 000
23. lokakuuta 2010 Lesnar vs. Velasquez UFC 121 900 000
3. heinäkuuta 2010 Lesnar vs. Carwin UFC 116 1 060 000
11. heinäkuuta 2009 Lesnar vs. Mir UFC 100 1 600 000
15. marraskuuta 2008 Lesnar vs. Couture UFC 91 1 010 000

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]