Siirry sisältöön

Scarlett Johansson

Muokkaa linkkejä
Tämä on lupaava artikkeli.
Wikipediasta

Scarlett Johansson
Scarlett Johansson Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 2025.
Scarlett Johansson Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 2025.
Henkilötiedot
Koko nimi Scarlett Ingrid Johansson
Syntynyt22. marraskuuta 1984 (ikä 41)
New York, New York, Yhdysvallat
Ammatti näyttelijä, laulaja, malli
Puoliso
Lapset 2
Näyttelijä
Aktiivisena 1994–
Merkittävät roolit
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Scarlett Ingrid Johansson (s. 22. marraskuuta 1984 New York, New York) on yhdysvaltalainen näyttelijä. Hän aloitti uransa lapsinäyttelijänä ja saavutti myöhemmin kuuluisuutta aikuisrooleistaan laajassa elokuvakirjossa pienimuotoisista draamoista suuriin toimintaseikkailuihin.[1] Johanssonin tähdittämät elokuvat ovat tuottaneet maailmanlaajuisesti yli 15,4 miljardia dollaria, mikä tekee hänestä yhden elokuvahistorian tuottoisimmista näyttelijöistä.

Johansson aloitti näyttelijänuransa 10-vuotiaana elokuvassa Vanhemmat vaihtoon (1994). Ensimmäisen pääroolinsa hän sai 13-vuotiaana menestyselokuvasta Hevoskuiskaaja (1998). Johansson teki läpimurtonsa vuonna 2003 elokuvissa Lost in Translation ja Tyttö ja helmikorvakoru, joista hän sai Golden Globe -ehdokkuudet. Hän on saanut Oscar-ehdokkuudet parhaasta naispääosasta elokuvasta Marriage Story ja parhaasta naissivuosasta elokuvasta Jojo Rabbit.

Johanssonia on pidetty Hollywoodissa yhtenä aikansa seksisymboleista, ja hänet on monesti mainittu maailman seksikkäimpien naisten listoilla. Johansson on ollut naimisissa koomikko Colin Jostin kanssa vuodesta 2020. Hänellä on kaksi lasta, toinen Jostin kanssa ja toinen aiemmasta avioliitosta.

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Scarlett Johansson syntyi 22. marraskuuta 1984 New Yorkissa. Johanssonin isä on tanskalainen arkkitehti Karsten Johansson. Hänen äitinsä on tuottaja ja näyttelijä Melanie Sloan. Hänellä on kaksoisveli Hunter, isoveli Adrian ja isosisko Vanessa. Lisäksi hänellä on isänsä ensimmäisestä avioliitosta vanhempi velipuoli sekä äitinsä adoptoima nuorempi sisarus.[2] Johanssonin äiti on askenasijuutalaista syntyperää. Johansson on julkisuudessa kertonut kokevansa itsensä juutalaiseksi.[1] Johanssonin vanhemmat erosivat, kun hän oli 13-vuotias. Äiti muutti Kaliforniaan ja jätti Scarlettin asumaan pääasiassa isänsä luokse New Yorkiin.[3]

Ura näyttelijänä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsinäyttelijä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen näyttelijäntyönsä Johansson teki Off-Broadwayn tuotannossa Sophistry, jossa esiintyi hänen lisäkseen muun muassa näyttelijä Ethan Hawke.[2]

Valkokankaalla Johansson näytteli ensimmäisen kerran vuonna 1994 Rob Reinerin ohjaamassa elokuvassa Vanhemmat vaihtoon. Muita lapsirooleja hän teki muun muassa elokuvissa Oikeuden puolustaja (1995), Manny ja Lo (1996) ja Hevoskuiskaaja (1998).[1] Manny ja Lo -elokuvassa esiintyivät pienissä rooleissa myös hänen kaksoisveljensä Hunter sekä isosiskonsa Vanessa.[2] Hevoskuiskaajassa hän esitti ratsastusonnettomuuden traumatisoimaa tyttöä, joka toipuu syrjäisellä maatilalla legendaarisen ”hevoskuiskaajan” avustuksella. Elokuvaa pidetään Johanssonin läpimurtoroolina.[4] Vuonna 2001 hän esitti kyynistä teini-ikäistä Rebeccaa elokuvassa Ghost World. Elokuva ei menestynyt kaupallisesti, mutta se saavutti myöhemmin kulttielokuvan aseman.[5]

Näyttelijänura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Johansson heinäkuussa 2007 Vicky Cristina Barcelonan kuvauspaikalla.

Johansson valmistui vuonna 2002 Manhattanin Professional Children’s Schoolista.[2] Pian sen jälkeen hän nousi suuren yleisön tietoisuuteen esitettyään Charlottea Sofia Coppolan ohjaamassa elokuvassa Lost in Translation (2003),[1] joka sai kriitikoilta hyvän vastaanoton. Elokuva kuvattiin Tokiossa, ja Johansson oli niiden aikaan 17-vuotias. Hän on kertonut kuvausten olleen haastavat nuoruutensa ja eristyneisyyden vuoksi.[3] Hän sai Golden Globe -ehdokkuuden sarjassa paras naispääosa komediassa. Myöhemmin vuonna 2003 sai ensi-iltansa elokuva Tyttö ja helmikorvakoru, jossa Johansson esitti Grietiä.[1] Johansson sai Golden Globe -ehdokkuuden parhaasta naispääosasta draamassa.[2] Hän sai kummastakin elokuvasta myös Bafta-ehdokkuuden sarjassa paras naispääosa ja voitti palkinnon suorituksellaan elokuvassa Lost in Translation.[6]

Ensimmäisten menestyselokuviensa jälkeen Johansson oli mukana useissa elokuvaprojekteissa. Hän esitti Pursy Williä pienen budjetin draamassa A Love Song for Bobby Long ja sai Golden Globe -ehdokkuuden parhaasta naispääosasta draamassa. Hän esiintyi elokuvassa John Travoltan rinnalla nuorena naisena, joka yrittää saada takaisin kuolleen äitinsä talon.[2] Vuonna 2005 Johansson näytteli Woody Allenin ohjaamassa elokuvassa Match Point, jossa hän näytteli naista, joka ajautuu suhteeseen naimisissa olevan miehen kanssa. Se toi hänelle Golden Globe -ehdokkuuden parhaasta naissivuosasta.[2] Sama vuonna hän esiintyi myös ison budjetin Michael Bayn ohjaamassa toimintaelokuvassa The Island. Elokuva ei menestynyt teattereissa eikä arvioissa.[7] Johansson näytteli vuonna 2006 ilmestyneessä James Ellroyn romaaniin perustuvassa Brian De Palman ohjaamassa Musta Dahlia -elokuvassa Kay Lakea, jolla on hyvin kirjava menneisyys. Hän joutuu Mustan Dahlian murhaa tutkivan kahden poliisin pakkomielteen kohteeksi.[8] Match Pointin jälkeen Johansson esiintyi muissakin Allenin elokuvissa. Hän esitti Sondra Pranskyn roolia Allenin elokuvassa Scoop vuodelta 2006 ja yhtä pääosaa syksyllä 2008 ilmestyneessä elokuvassa Vicky Cristina Barcelona. Johansson laajensi näyttelijäntyötään elokuvissa Kuningattaren sisar (2008), romanttisessa komediassa Jätä se! (2009) sekä draamassa Koti eläintarhassa (2011).[1]

Johansson debytoi vuonna 2010 Broadwaylla Arthur Millerin näytelmässä Näköala sillalta. Hän sai siitä Tony-palkinnon parhaasta naissivuosasta.[9] Vuonna 2013 Johansson palasi Broadwaylle Tennessee Williamsin Pulitzer-palkitun näytelmän Kissa kuumalla katolla uudessa tuotannossa. Samana vuonna hän näytteli romanttisessa komediassa Don Jon naista, joka seurustelee pornografiasta riippuvaisen miehen kanssa.[1] Elokuva oli Joseph Gordon-Levittin ohjausdebyytti, ja se sai myönteisiä arvioita.[10] Johansson ääninäytteli myös tietoista tekoälyjärjestelmää Spike Jonzen ohjaamassa elokuvassa Her. Johansson kuvaili roolia haastavaksi mutta vapauttavaksi, sillä se erotti esiintymisen hänen fyysisestä olemuksestaan ja ulkonäöstään, ja jokainen kohtaus vaati tarkkaa työtä.[11]

Johansson vuonna 2012.

Johansson näytteli vuonna 2010 sarjakuvahahmo Natasha Romanoffia / Mustaa Leskeä Marvel Cinematic Universen elokuvassa Iron Man 2. Hän uusi roolinsa kahdeksassa eri elokuvassa ja lopulta näytteli pääosaa hahmon omassa elokuvassa Black Widow (2021).[1] Rooli tarjottiin alun perin Emily Bluntille, joka joutui kuitenkin vetäytymään muiden sitoumusten takia.[3]

Johansson esitti elokuvassa Under the Skin (2013) salaperäistä avaruusolentoa, joka ajaa ympäri Glasgow’ta ja sieppaa miehiä. Rooliaan varten Johansson opetteli ajamaan pakettiautoa ja puhumaan englantilaisella aksentilla.[12] Johansson esitti hyväntahtoista ravintolatyöntekijää elokuvassa Chef (2014), yli-inhimillisiä kykyjä omaavaa naista toimintatrillerissä Lucy (2014) ja näyttelijätärtä Coenin veljesten komediassa Hail, Caesar! (2016).[1] Lucy oli kaupallinen menestys, ja se tuotti yli 463 miljoonaa dollaria ja sai pääosin myönteistä palautetta teemoistaan, visuaalisesta ilmeestään sekä Johanssonin roolisuorituksesta, mutta jotkut kritisoivat sen tieteellistä epätarkkuutta.[13] Näyttelijäntyön ohella Johansson on lainannut tunnusomaista käheää ääntään useille animaatiohahmoille. Hän on ääninäytellyt käärme Kaata elokuvassa Viidakkokirja (2016), laulavaa piikkisikaa animaatioelokuvassa Sing (2016) ja sen jatko-osassa Sing 2 (2021) sekä koiraa Wes Andersonin animaatioelokuvassa Isle of Dogs (2018).[1]

Johansson näytteli vuonna 2017 elokuvassa Ghost in the Shell, jossa hän esitti rikollisuutta vastaan taistelevaa kyborgia, sekä polttareista kertovassa komediassa Rough Night.[1] Johanssonin rooli Motoko Kusanagina elokuvassa Ghost in the Shell herätti laajaa keskustelua, sillä alkuperäisessä mangassa ja animesarjassa hahmo on japanilainen.[14] Kaksi vuotta myöhemmin hän näytteli äitiä, joka piilottelee juutalaista tyttöä Taika Waititin natsisatiirissa Jojo Rabbit, sekä näyttelijää, joka käy läpi avioeroa teatteriohjaajamiehestään elokuvassa Marriage Story. Näistä rooleista Johansson sai kaksi Oscar-ehdokkuutta. Hän oli ehdolla parhaasta naispääosasta elokuvasta Marriage Story ja parhaasta naissivuosasta elokuvasta Jojo Rabbit.[1]

Johansson haastoi The Walt Disney Companyn oikeuteen vuonna 2021 Black Widowin samanaikaisesta teatteri- ja Disney+‑julkaisusta, väittäen sen rikkovan hänen sopimustaan lipputulospohjaisista palkkioista. Oikeusjuttu sovittiin myöhemmin, ja Johansson sai raporttien mukaan yli 40 miljoonan dollarin korvauksen. Hän on sittemmin jatkanut yhteistyötä Disneyn kanssa.[3]

Vuonna 2023 Johansson näytteli elokuvatähteä Wes Andersonin ohjaamassa elokuvassa Asteroid City, jonka roolihahmon esikuvana hänelle toimi Bette Davis. Seuraavana vuonna hän esitti elokuvassa Fly Me to the Moon strategia, joka auttaa Nasan Apollo-ohjelman markkinoinnissa. Vuonna 2025 hän teki jälleen yhteistyötä Andersonin kanssa elokuvassa Foinikialainen juoni, jossa hän näytteli määrätietoista liikenaista, joka joutuu tekemisiin kunnianhimoisen serkkunsa kanssa. Samana vuonna hän palasi suurten tuotantojen pariin elokuvassa Jurassic World Rebirth, jossa hän esitti pääosaa.[1] Johansson on kertonut olleensa Jurassic-elokuvasarjan fani lapsuudesta asti ja pitäneensä roolia pitkäaikaisena tavoitteenaan.[2] Johansson teki ohjaajadebyyttinsä elokuvalla Eleanor the Great, joka kertoo 94-vuotiaasta naisesta, joka menettää parhaan ystävänsä.[1]

Johanssonin tähdittämät elokuvat olivat tuottaneet vuoteen 2026 mennessä maailmanlaajuisesti yli 15,4 miljardia dollaria, mikä teki hänestä yhden elokuvahistorian tuottoisimmista näyttelijöistä.[15]

Laulajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Johansson vuonna 2017 elokuvan Ghost in the Shell ensi-illassa.

Johansson on tehnyt uraa myös musiikin parissa. Hän solmi 2006 levytyssopimuksen Atco Recordsin kanssa.[2] Samana vuonna hän osallistui hyväntekeväisyysalbumille, joka koostui tunnettujen artistien esittämistä cover-kappaleista. Seuraavana vuonna hän esiintyi taustalaulajana The Jesus and Mary Chain -yhtyeen kanssa Coachella-musiikkifestivaalilla.[1] Vuonna 2008 hän julkaisi ensimmäisen albuminsa Anywhere I Lay My Head, jolla oli pääosin cover-versioita laulaja-lauluntekijä Tom Waitsin kappaleista. Vastaanotto oli vaihteleva, eikä levy saavuttanut merkittävää kaupallista menestystä. Vuonna 2009 Johansson julkaisi yhdessä laulaja-lauluntekijä Pete Yornin kanssa albumin Break Up, jonka kappaleiden kirjoittamiseen hän myös osallistui.[2]

Johansson laajensi musiikillista ilmaisuaan vuonna 2015 perustamalla pop-yhtyeen The Singles yhdessä Este Haimin, Holly Mirandan, Kendra Morrisin ja Julia Haltiganin kanssa. Yhtye julkaisi helmikuussa 2015 singlen ”Candy” mutta joutui pian oikeudelliseen kiistaan samannimisen yhtyeen kanssa. Oikeusriitojen jälkeen kokoonpano hajosi eikä julkaissut lisää musiikkia. Kesäkuussa 2018 Johansson ja Yorn julkaisivat EP-levyn Apart.[2]

Johansson on esiintynyt myös elokuvien ääniraidoilla, kuten elokuvissa Viidakkokirja, Sing ja sen jatko-osassa Sing 2.[16]

Julkisuuskuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johanssonia pidettiin uransa varhaisissa vaiheissa yhtenä Hollywoodin seksisymboleista.[17] Hänet on monesti mainittu maailman seksikkäimpien naisten listoilla, huomattavimmin Esquire-lehdessä vuosina 2006 ja 2013, jolloin hänet valittiin seksikkäimmäksi naiseksi,[18][19] ja Playboy-lehdessä vuonna 2007, kun hänet valittiin seksikkäimmäksi julkisuuden henkilöksi.[20] Johansson on menettänyt Lisbeth Salanderin roolin elokuvassa The Girl with the Dragon Tattoo (2011), koska ohjaaja David Fincher piti häntä rooliin liian seksikkäänä.[21]

Johansson on kertonut, että häntä muokattiin tai ohjattiin tietynlaisiin rooleihin uransa alkuvaiheessa. Hän on sanonut, että varhaisissa elokuvissa Lost in Translation ja Tyttö ja helmikorvakoru, hän oli vasta nuori aikuinen, kun hänen hahmosta tehtiin objekti tai miehen halun kohde. Tämän seurauksena Johansson koki, että hän jäi siihen roolikategoriaan jumiin, mikä rajoitti hänen mahdollisuuksiaan monipuolisempiin rooleihin. Hän on myös sanonut, että elokuvan Iron Man 2 roolihahmo oli alkujaan kirjoitettu ”yliseksualisoiduksi” eikä hahmoa oltu myöskään kehitetty loppuun asti.[22]

Johansson pyrkii tietoisesti ylläpitämään rajaa työn ja yksityiselämän välillä. Hän ei esimerkiksi suostu yhteiskuviin fanien kanssa muualla kuin ensi-illoissa ja televisioesiintymisissä. Johanssonilla ei ole sosiaalisen median profiileja, eikä hän hyväksy pyyntöjä liittyä niihin edes suurten elokuva-projektien yhteydessä.[23]

Johansson sai tähden Hollywood Walk of Famelle vuonna 2012.[24] Time-lehti valitsi hänet yhdeksi maailman vaikutusvaltaisimmista naisista vuosina 2021 ja 2025.[25][26]

Johansson on myös suunnitellut vaatteita. Hänen urheilujätti Reebokille suunnittelemansa mallisto Scarlett ’Hearts’ Rbk julkaistiin vuonna 2007[27]. Johansson on esiintynyt muun muassa Louis Vuittonin,[28] Calvin Kleinin ja L’Oréalin mainoksissa[29].

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Johansson ja Colin Jost Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 2023.

Johansson seurusteli vuosina 2005–2006 näyttelijä Josh Hartnettin kanssa.[30] Johansson avioitui näyttelijä Ryan Reynoldsin kanssa vuoden 2008 loppupuolella.[31] Pari erosi joulukuussa 2010.[30] Sen jälkeen Johanssonilla oli näyttelijä Sean Pennin kanssa lyhyt mutta paljon julkisuutta saanut suhde, joka päättyi kesäkuussa 2011.[30]

Johansson alkoi marraskuussa 2012 seurustella ranskalaisen Romain Dauriacin kanssa. Seuraavana vuonna pari kihlautui, ja syyskuussa 2014 tiedottaja vahvisti Johanssonin synnyttäneen heidän esikoistyttärensä. Johansson ja Dauriac vihittiin avioliittoon 1. lokakuuta 2014 Montanassa. Pari erosi vuoden 2017 alkupuolella.[32]

Johansson alkoi vuonna 2017 seurustella koomikko Colin Jostin kanssa, ja he kihlautuivat toukokuussa 2019[33] ja avioituivat lokakuussa 2020.[34] Vuoden 2021 elokuussa he saivat poikalapsen.[35]

Valikoitu filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Scarlett Johanssonin filmografia

Elokuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oscar-ehdokkuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ehdokkuudet:[36]

  • paras naispääosa: Marriage Story (2019)
  • paras naissivuosa: Jojo Rabbit (2019)

Golden Globe -ehdokkuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ehdokkuudet:[37]

  • paras naispääosa musikaalissa tai komediassa: Lost in Translation (2004)
  • paras naispääosa draamassa: Tyttö ja helmikorvakoru (2004)
  • paras naispääosa draamassa: A Love Song for Bobby Long (2005)
  • paras naissivuosa: Match Point (2006)
  • paras naispääosa draamassa: Marriage Story (2020)

Screen Actors Guild -ehdokkuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ehdokkuudet:[38]

Bafta -palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • paras naispääosa: Lost in Translation (2004)[6]

Ehdokkuudet:

  • paras naispääosa: Tyttö ja helmikorvakoru (2004)[6]
  • paras naissivuosa: Marriage Story (2020)[39]
  • paras naissivuosa: Jojo Rabbit (2020)[39]

Tony -palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • paras naissivuosa: Näköala sillalta (2010)[9]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EP:t

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Rhapsody Originals (2008)
  • Live Session (2008)
  • Live at KCRW.com (2009)
  • Apart (2018)

Singlet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • ”Falling Down” (2008)
  • ”Relator” (2009)
  • ”Blackie’s Dead” (2009)
  • ”Bad Dreams” (2018)

[16]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Eldridge, Alison: Scarlett Johansson Biography britannica.com. Viitattu 23.2.2026. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k Scarlett Johansson Biography Biography.com. Viitattu 27.2.2026. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d Siegel, Tatiana: Scarlett Johansson Opens Up About the Pain and Triumph of Disney Legal Battle Over ‘Black Widow’ and Wes Anderson’s ‘Liberating’ Cannes Film variety.com. Viitattu 27.2.2026. (englanniksi)
  4. ↑ Chamlee, Virginia: Scarlett Johansson Remembers Robert Redford 27 Years After Horse Whisperer: 'Taught Me What Acting Could Be' people.com. Viitattu 27.2.2026. (englanniksi)
  5. ↑ Ghost World at 20: the comic-book movie that refused to conform The Guardian. Viitattu 27.2.2026. (englanniksi)
  6. ↑ a b c Bafta awards 2004: The winners news.bbc.co.uk. Viitattu 26.2.2026. (englanniksi)
  7. ↑ Coleman, Yasmine: Scarlett Johansson’s Film Flop Is Suddenly Becoming a Big Hit 20 Years Later parade.com. Viitattu 27.2.2026. (englanniksi)
  8. ↑ Scarlett Johansson: How the world fell in love independent.co.uk. Viitattu 27.2.2026. (englanniksi)
  9. ↑ a b Scarlett Johansson sai Broadway-debyytistään Tony-palkinnon hs.fi. 14.6.2010. Helsingin Sanomat. Arkistoitu Viitattu 6.7.2010.
  10. ↑ Don Jon rottentomatoes.com. Viitattu 27.2.2026. (englanniksi)
  11. ↑ Lee, Chris: Scarlett Johansson found her Siri-esque character in ‘Her’ liberating latimes.com. Viitattu 27.2.2026. (englanniksi)
  12. ↑ Leigh, Danny: Under the Skin: why did this chilling masterpiece take a decade? theguardian.com. Viitattu 27.2.2026. (englanniksi)
  13. ↑ Evans, Sophie: Scarlett Johansson’s $463 Million Sci-Fi Hit With 67% On Rotten Tomatoes Was Entirely Built On A Science Misconception screenrant.com. Viitattu 27.2.2026. (englanniksi)
  14. ↑ Berman, Elia: A Comprehensive Guide to the Ghost in the Shell Controversy time.com. Viitattu 27.2.2026. (englanniksi)
  15. ↑ Top 100 Stars in Leading Roles at the Worldwide Box Office the-numbers.com. Viitattu 26.2.2026. (englanniksi)
  16. ↑ a b Scarlett Johansson Biography by Matt Collar allmusic.com. Viitattu 27.2.2026. (englanniksi)
  17. ↑ VanHoose, Benjamin: Scarlett Johansson Says She Was Typecast as 'Hyper-Sexualized' in Her Teens and Early 20s people.com. Viitattu 27.2.2026. (englanniksi)
  18. ↑ Jacobs, A. J: Scarlett Johansson Is the Sexiest Woman Alive, 2006 Esquire. 31.10.2006. Viitattu 18.2.2015. (englanniksi)
  19. ↑ Chiarella, Tom: Scarlett Johansson Is 2013's Sexiest Woman Alive Esquire. 7.10.2013. Viitattu 18.2.2015. (englanniksi)
  20. ↑ Playboy valitsi Scarlettin seksikkäimmäksi mtvuutiset.fi. 22.2.2007. Viitattu 1.3.2026. (englanniksi)
  21. ↑ Powers, Lindsay: David Fincher: Scarlett Johansson Too Sexy for ‘Girl With Dragon Tattoo’ hollywoodreporter.com. Viitattu 27.2.2026. (englanniksi)
  22. ↑ Scarlett Johansson: I Was ‘Kind of Groomed’ Into Being a ‘Bombshell-Type Actor’ and ‘I Couldn’t Get Out of It’ variety.com. Viitattu 23.2.2026. (englanniksi)
  23. ↑ Scarlett Johansson admits she offends fans by refusing to take photos foxnews.com. Viitattu 26.2.2026. (englanniksi)
  24. ↑ Scarlett Johansson receives star on the Hollywood Walk of Fame bbc.com. Viitattu 23.2.2026. (englanniksi)
  25. ↑ Britney Spears, Scarlett Johansson, Jason Sudeikis and Lil Nas X among Time 100 most influential artists Independent. 16.9.2021. Viitattu 6.10.2025. (englanniksi)
  26. ↑ Scarlett Johansson Is on the 2025 TIME100 List Time. 16.4.2025. Viitattu 6.10.2025. (englanniksi)
  27. ↑ Johansson signs for Reebok theguardian.com. Viitattu 23.2.2026. (englanniksi)
  28. ↑ OUIS VUITTON TURNS SCARLETT vogue.co.uk. Viitattu 26.2.2026. (englanniksi)
  29. ↑ The Scarlett L'Oréal vogue.co.uk. Viitattu 23.2.2026. (englanniksi)
  30. ↑ a b c Inside Scarlett Johansson's Ups and Downs in Love people.com. Viitattu 1.3.2026.
  31. ↑ Scarlett Johansson and Ryan Reynolds marry U.S. 29.9.2008. Viitattu 25.4.2018. (englanniksi)
  32. ↑ Sierra Marquina: Scarlett Johansson and Romain Dauriac Split: What Went Wrong Us Weekly. 26.1.2017. Viitattu 25.4.2018. (englanniksi)
  33. ↑ Scarlett Johansson and SNL's Colin Jost Are Engaged After Two Years of Dating People. 19.5.2019. Viitattu 12.7.2020. (englanniksi)
  34. ↑ Scarlett Johansson meni naimisiin – hyväntekeväisyysjärjestö paljasti ilouutisen www.iltalehti.fi. Viitattu 29.10.2020.
  35. ↑ Karvanen, Niko: Scarlett Johansson synnytti poikavauvan Ilta-Sanomat. 19.8.2021. Viitattu 20.2.2022.
  36. ↑ B. Vary, Adam: Scarlett Johansson Joins Elite Oscars Two-Timers Club With Double Nominations variety.com. Viitattu 18.3.2026. (englanniksi)
  37. ↑ Scarlett Johansson goldenglobes.com. Viitattu 18.3.2026. (englanniksi)
  38. ↑ Hipes, Patrick: SAG Awards Nominations: ‘Bombshell’, ‘The Irishman’, ‘Once Upon A Time In Hollywood’ Top Film List, ‘Maisel,’ ‘Fleabag’ Score In TV – Complete List Of Noms deadline.com. Viitattu 27.2.2026. (englanniksi)
  39. ↑ a b Ritman, Alex: BAFTA Nominations: ‘Joker’ Leads the Pack hollywoodreporter.com. Viitattu 27.2.2026. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Scarlett Johansson.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Scarlett_Johansson&oldid=23915259”