Nykykreikka

Nykykreikka
Oma nimi	Νέα Ελληνικά Νεοελληνική γλώσσα
Muu nimi	kreikka
Tiedot
Alue	Virallisena kielenä  Kreikka  Kypros Virallisena vähemmistökielenä  Albania  Italia  Romania  Armenia  Ukraina + siirtolaisia monissa maissa
Virallinen kieli	Kreikka, Kypros, Euroopan unioni
Puhujia	13 miljoonaa
Sija	74.
Kirjaimisto	kreikkalainen
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta	indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä	kreikka
Kielikoodit
ISO 639-1	el
ISO 639-2	gre / ell
ISO 639-3	ell
Ohje
Infobox OK

Osa artikkelisarjaa

Kreikan kielen historia

Alkukreikka
(n. 2000 eaa.)

Mykeneläinen kreikka
(n. 1600–1100 eaa.)

Muinaiskreikka

• Homeerinen kreikka
• Klassinen kreikka
  (n. 800–300 eaa.)
• Koinee-kreikka
  (n. 300 eaa.–330)

Bysantin kreikka
(n. 330–1453)

Nykykreikka
(1453–)

• Katharévousa
• Dimotikí
• Kreikan kielikiista

Katso myös

Kreikkalaisen kirjaimiston historia

Nykykreikan kielellä eli (nyky)kreikalla (kreik. Νέα Ελληνικά, Néa Elliniká tai Νεοελληνική γλώσσα, Neoellinikí glóssa) viitataan kreikan kielen muotoihin ja -murteisiin, joita puhutaan nykyaikana pääasiassa Kreikassa ja Kyproksella.

Historia

Nykykreikka on kehittynyt muinaiskreikasta ja keskiajan kreikasta luonnollisen kehityksen kautta. Tavallisesti kreikan kielen ”modernin” aikakauden katsotaan alkavan Bysantin valtakunnan kukistumisesta vuonna 1453. Selvää kielellistä rajaa ei tapahtuman seurauksena kuitenkaan voida tehdä, sillä monet luonteenomaiset, modernit kielen piirteet syntyivät jo vuosisatoja aiemmin. Bysanttilaisen ajan päättyminen rikkoi kuitenkin lopullisesti yhteyden, joskin tuossa vaiheessa jo hyvin heikon sellaisen, muinaiskreikassa pitäytyneen kirjakielen ja puhekielen välillä.

Alueet, jossa modernia kreikkaa puhutaan; tummemmalla sinisellä merkityillä alueella se on virallinen kieli.

Osmanivallan aikana 1500–1700-luvuilla Kreikan ortodoksinen kirkko käytti yhä Uuden testamentin kreikkaa, ja klassista kreikkaa opetettiin yleisesti Länsi-Euroopan yliopistoissa. Aika­kauden kansan­omaista kreikkaa ei kuitenkaan kirjoitettu missään. Kirjakielen kehitys alkoi 1700–1800-lukujen taitteessa kansallisen heräämisen myötä, hieman ennen Kreikan itsenäistymistä. Ensimmäisenä kehitettiin kirjakieli katharévousa, joka ammensi klassisesta kreikasta ja yritti palauttaa kielen vuosisatojen takaiseen asuunsa. Sen ideoijana pidetään vuonna 1833 kuollutta kreikkalaista nationalistijohtaja Adamántios Koraísia. Myöhemmin sen rinnalle kehitettiin enemmän nykyistä puhekieltä muistuttava dimotikí-kirjakieli. Ensimmäisen vakavamieliseksi tarkoitetun kirjan dimotikí-kreikaksi kirjoitti Giánnis Psycháris vuonna 1888.

Kreikassa käytiin katharévousan ja dimotikín kannattajien välillä 1800-luvulta aina 1900-luvun jälkimmäiselle puoliskolle saakka ankariakin kiistoja, jotka tunnetaan Kreikan kielikiistana. Kirjakielen valinnasta tuli vahvasti poliittisesti värittynyt kysymys, ja yleensä oikeisto ja konservatiivit kannattivat katharévousaa, vasemmisto ja liberaalit dimotikía. Eri aikoina kumpikin vahvistettiin vuorollaan useita kertoja viralliseksi normiksi. Katharévousa oli Kreikan virallisena kielenä viimeksi sotilasjuntan hallitessa vuosina 1967–1974. Sotilasjuntan kaatumisen jälkeen dimotikí on vakiinnuttanut asemansa de facto -kirjakielenä, ja se on myös median ja koulujen kieli. Monet konservatiivit kannattavat kuitenkin yhä katharévousan käyttöä, ja sitä käytetään edelleen myös joissakin hallinnollisissa ja juhlallisissa yhteyksissä. Katharévousaa käyttävät myös jotkut kirjailijat, mutta enimmäkseen kauno­kirjallisuuden kielenäkin on jo kauan käytetty dimotikía.

Nykyisin kreikan puhujia on maailmassa noin 13 000 000. Kieltä puhuu Kreikassa noin 10,7 miljoonaa ihmistä ja Kyproksella noin 1,1 miljoonaa ihmistä. Sekä Kreikassa että Kyproksen tasavallassa kreikka on virallinen kieli. Lisäksi kreikkaa puhutaan jonkin verran muun muassa Albaniassa (noin 15 000 ihmistä), Italiassa ja Turkissa sekä kreikkalaisissa maahanmuuttajayhteisöissä (nk. kreikkalaisten diaspora) Yhdysvalloissa, Australiassa ja muissa maissa. Kreikka on myös yksi Euroopan unionin virallisista kielistä.

Fonologia ja kirjaimisto

Kreikkalainen kirjaimisto
Α α alfa Β β beeta Γ γ gamma Δ δ delta Ε ε epsilon Ζ ζ zeeta Η η eeta Θ θ theeta Ι ι ioota Κ κ kappa Λ λ lambda Μ μ myy Ν ν nyy Ξ ξ ksii Ο ο omikron Π π pii Ρ ρ rhoo Σ σ ς sigma Τ τ tau Υ υ ypsilon Φ φ fii Χ χ khii Ψ ψ psii Ω ω oomega Käytöstä poistuneet: Ϝ ϝ digamma Ϛ ϛ stigma Ͱ ͱ heeta Ϻ ϻ san Ϙ ϙ koppa Ͳ ͳ sampii Ϸ ϸ shoo
Infobox OK

Nykykreikan kieli poikkeaa merkittävästi ääntämiseltään muinaiskreikasta. Nykykreikassa on ainoastaan viisi vokaaliäännettä muinaiskreikan monimuotoisten vokaalikorkeuksien ja -pituuksien sekä useiden diftongien asemasta.

Nykykreikassa on konsonanteista paljon soinnillisia ja soinnittomia frikatiiveja, kun taas muinaiskreikassa esiintyy paljon aspiroituja, soinnittomia klusiileja. Vokaalien lyhyiden ja pitkien muotojen ero ei ole säilynyt nykykreikassa. Konsonanttien lyhyiden ja pitkien muotojen eli geminaattojen ero on säilynyt vain joissakin murteissa.

Nykykreikkaa kirjoitetaan muinaiskreikan tavoin kreikkalaisella kirjaimistolla, jossa on 24 kirjainta ja jokaisella kirjaimella iso ja pieni muoto. Poikkeuksena on kirjain sigma, jolla on myös erillinen sananloppuinen muoto. Kreikassa esiintyy sekä historiallista että foneettista oikeinkirjoitusta, jossa historiallista kirjoitusasua käytetään, mikäli se sopii moderniin ääntämiseen. Foneemien ja grafeemien välinen vastaavuus on pääosin yksikäsitteistä, mutta monet vokaaleista voidaan ääntää monella eri tavalla. Lukeminen on yleensä huomattavasti helpompaa kuin lausuminen.

Kirjoitetussa kielessä käytetään monotonista ortografiaa, jossa on kaksi diakriittistä merkkiä, akuuttiaksentti ( ´ ), joka kertoo sananpainon, sekä treema ( ¨ ), jolla peräkkäisten vokaalien merkitään kuuluvan eri tavuihin. Lukuisia muita, niin kutsutun polytonisen ortografian mukaisia diakriittisiä merkkejä käytettiin vuoteen 1982 saakka, kunnes ne jätettiin virallisesti pois kreikan oikeinkirjoituksesta, sillä niillä ei ole ollut merkitystä ääntämisen kannalta antiikin ajan jälkeen. Monotonista ortografiaa käytetään kaikissa virallisissa tahoissa, kouluissa sekä jokapäiväisessä arkikielessä Kreikassa. Polytonista ortografiaa käytetään – kielen vanhojen muotojen ohella – myös akateemisissa ja kaunokirjallisissa yhteyksissä sekä konservatiivisten tahojen keskuudessa erityisesti katharévousaa mutta myös dimotikía käytettäessä. Muun muassa Kreikan ortodoksinen kirkko käyttää polytonista ortografiaa, ja on myös vaatinut sen käyttämistä virallisena oikeinkirjoituksena.

Kreikan vokaalikirjaimet ääntämisineen ovat:〈α〉/a/,〈ε〉/e/,〈η〉/i/,〈ι〉/i/,〈ο〉/o/,〈υ〉/i/ ja〈ω〉/o/. Kreikassa käytetään myös vokaaliyhdistelmiä, jotka ovat foneettisesti monoftongeja:〈αι〉/e/,〈ει〉/i/,〈οι〉/i/,〈ου〉/u/ ja〈υι〉/i/. Kolme kirjainyhdistelmää〈αυ〉,〈ευ〉ja〈ηυ〉äännetään  /av/, /ev/ ja /iv/, mutta ennen soinnittomia konsonantteja ne äännetään vastaavasti /af/, /ef/ ja /if/.

Kreikan kirjaimet〈β〉ja〈δ〉äännetään /v/ ja /ð/. Kirjain〈γ〉äännetään tavallisesti /ɣ/, mutta ennen välistä tai suppeaa etuvokaalia se äännetään [ʝ] (tai [ʑ] ja [ʒ] joissakin murteissa, kuten Kreetan ja Mánin murteissa). Kuitenkin, ennen välistä tai suppeaa takavokaalia se äännetään taaempaa niin kuin velaarit tavallisesti; velaarisen [ɣ] ja uvulaarisen [ʁ] väliltä (merkitään ɣ̄).

Kirjaimet〈θ〉,〈φ〉ja〈χ〉äännetään järjestyksessä /θ/, /f/ ja /x/. Kirjain〈χ〉äännetään ennen välistä tai suppeaa etuvokaalia [ç] (tai [ɕ] ja [ʃ] joissakin murteissa) ja ennen keskistä tai suppeaa takavokaalia tavallisimmin postvelaarina [x̱]. Kirjain〈ξ〉vastaa äännettä /ks/ ja〈ψ〉äännettä /ps/.

Kirjainyhdistelmät〈γγ〉ja〈γκ〉 äännetään useimmin arkikielessä [ɡ], mutta [ɟ] ennen etuvokaaleita /e/ ja /i/, ja yleensä [ɡ̄] ennen takavokaaleita /o/ ja /u/. Kun näitä kirjainyhdistelmiä edeltää vokaali, ne äännetään [ŋɡ] ja [ɲɟ] ennen etuvokaaleita /e/ ja /i/ ja [ŋ̄ɡ̄] ennen takavokaaleita /o/ ja /u/. Kirjainyhdistelmä〈γγ〉voidaan ääntää [ŋɣ] joissakin sanoissa ([ɲj] ennen etuvokaaleita ja [ŋ̄ɣ̄] ennen takavokaaleita). Ääntäminen [ŋk] kirjainyhdistelmälle〈γκ〉on hyvin harvinainen, mutta sitä esiintyy oppineessa puheessa; yleensä ääntäminen [ŋk] esiintyy ainoastaan kirjainyhdistelmässä〈γκτ〉.

Konsonantit

	Labiaali	Dentaali	Alveolaari	Palataali	Velaari
Klusiili	p | b		t | d		k | g
Nasaali	m		n
Frikatiivi	f | v	θ | ð	s | z	ʝ	x | ɣ
Affrikaatta			ts | dz
Tremulantti			r
Lateraali			l

Lähde:

Vokaalit

	Etinen	Keskinen	Takainen
Suppea	i		u
Puoliavoin	ε		ɔ
Avoin		ɐ

Lähde:

Kielioppi

Kreikka on pitkälti synteettinen kieli. Se on toinen kahdesta indo-eurooppalaisesta kielestä, jossa on säilynyt synteettinen passiivi; toinen on albanian kieli.

Kieliopilliset muutokset muinaiskreikkaan

Merkillepantavimpia muutoksia kieliopissa verrattuna muinaiskreikkaan ovat:

• Datiivin poistuminen.
• Optatiivi poistuminen.
• Infinitiivi poistuminen.
• Duaali poistuminen.
• Partisiipit, paitsi menneen ajan partisiipit.
• Gerundin käytön lisääntyminen.
• Substantiivien deklinaatioiden määrän vähentyminen ja jokaisen deklinaatioiden erillisten muotojen vähentyminen.
• Modaalipartikkelin θα:n käytön lisääntyminen (supistuminen: ἐθέλω ἵνα → θέλω να → θε' να → θα) ilmaisemaan futuuria ja konditionaalia.
• Apuverbien käyttöönotto ilmaisemaan tiettyja aikamuotoja.
• Fuutuurin laajentuminen; ero eri aspektien välillä (preesens/imperfekti sekä aoristi).
• Kolmannen persoonan imperatiivin poistuminen.
• Kieliopillisten etuliitteiden systeemien tarkentuminen, kuten augmentaatio ja reduplikaatio.

Murteet

Suurin osa kreikan murteista on kehittynyt koinee-kreikasta, lukuun ottamatta joitakin suoraan vanhemmista muinaiskreikan muodoista kehittyneitä murteita, kuten tsakonián murretta.

Tyypillisimmät murrepiirteet

• Painottomien vokaaleiden katoaminen tai muuntuminen äännettäessä, erityisesti pohjoisissa murteissa. Osassa murteita katoavat painottomat /i/- ja /u/-äänteet, ja painoton /e/ > /i/ ja painoton /o/ > /u/. Osassa murteita nämä muutokset tapahtuvat vain sananalkuisille vokaaleille. Osassa murteita painottomat /i/- ja /u/-äänteet katoavat ilman muutoksia /e/:n ja /o/:n lausumisessa.
• Velaariäänteiden palatalisaatio. Useimmissa murteissa velaariäänteet liudentuvat etuvokaalien ja /j/:n edellä. Joissakin murteissa, erityisesti Egeanmeren eteläosien saarilla, /k, g, x, ɣ/ liudentuvat äänteiden /i, e, j/ edellä > [tɕ, dʑ, ɕ, ʑ] tai [tʃ, dʒ, ʃ, ʒ].
• Tsitakismós eli joukko konsonanttiäänteissä tapahtuvia muutoksia: /k/ ennen äänteitä /i, e, j/ > /ts/. Joskus myös /x, g/ > /s, dz/. Erityisesti Kykladien saarten murteissa.
• Ypsilonin υ ääntyminen /u/:na nykykreikan yleisen /i/:n sijasta, erityisesti vanhassa ateenalaisessa murteessa ja tsakonián murteessa sekä Kýmin ja Mánin murteissa.
• Muinaiskreikan geminaattojen säilyminen sekä sananalkuisten geminaattojen kehittyminen, muun muassa Kyproksen murteessa.
• Muinaiskreikan sananloppuisen ν (n) -kirjaimen säilyminen, muun muassa Kyproksen murteessa.

Murrealueet

Nykykreikan ylätason murrealueet.

Eräiden murrepiirteiden esiintymisalueet.

Nykykreikan päämurrealueita nykyisen Kreikan ja Kyproksen alueilla on neljätoista:

Keskiset murteet

Peloponnesos, läntinen Epeiros, Korfu, Kefaloniá ja Zákynthos. Näissä murteissa on vain vähän mainittuja yleisimpiä murrepiirteitä, koska ne ovat alueita, joiden kielen perusteella nykykreikan yleiskieli on pääasiassa kehittynyt.

Pohjoiset murteet

Pohjoinen Manner-Kreikka (Länsi-Epeirosta lukuun ottamatta), Lefkas, pohjoinen Euboia, Thásos, Samothráki, Imbros, Límnos, Lesbos, Sámos, Skýros, Skiáthos, Skópelos ja Alónnisos. Tyypillistä voimakas vokaalien katoaminen.

Mánin murre

Mánin niemimaa. Ypsilonin lausuminen /u/:na sekä velaariäänteiden palatalisaatio.

Tsakonián murre

Peloponnesoksen itäosat, mm. Lakonia. Kaikin puolin hyvin erilainen muihin murteisiin nähden, koska ei periydy koinee-kreikasta.

Vanha ateenalainen murre

Kadonnut murre, jota esiintyi viimeisenä kolmella erillisellä alueella: Ateena, Aígina ja Mégara. Ypsilonin lausuminen /u/:na ja tsitakismós.

Kýmin murre

Kými, Euboia. Ypsilonin lausuminen /u/:na ja velaariäänteiden palatalisaatio.

Eteläiset murteet

Kreeta, Kythera, Antikythera, Santoríni (Thíra), Mílos ja Anáfi. Velaariäänteiden palatalisaatio.

Kaakkoiset murteet

Kypros, Ródos, Kárpathos, Kásos, Kastellórizo, Kos, Léros ja Pátmos. Velaariäänteiden palatalisaatio, geminaatat ja loppu-n.

Itäiset murteet

Sými, Tílos, Nísyros, Kálymnos, Ikaría, Astypálaia sekä Chíos ja Joonian rannikon vanhat kreikkalaisalueet. Geminaatat ja loppu-n.

Smyrnan murre

Smyrna ja sen ympäristön vanhat kreikkalaisalueet. Monia omalaatuisia murrepiirteitä, mutta vain vähän mainittuja yleisimpiä murrepiirteitä.

Keskisten Kykladien murteet

Amorgós, Donoússa, Iráklia, Kéros, Koufonísi ja Schoinoúsa. Geminaatat, tsitakismós ja loppu-n.

Läntisten Kykladien murteet

Sérifos, Sífnos ja Kímolos. Velaariäänteiden palatalisaatio ja geminaatat.

Mýkonoksen murre

Mýkonos, pohjoiset Kykladit. Vokaaliäänteiden katoaminen ja tsitakismós.

Pohjoisten Kykladien murteet

Ándros, Folégandros, Íos, Kéa, Kýthnos, Náxos, Páros ja Antíparos, Síkinos, Sýros sekä Tínos. Tsitakismós.

Lisäksi kreikan murteisiin lukeutuvat seuraavat kaukaisemmat muodot, jotka ovat hyvin erilaisia muihin kreikan murteisiin verrattuna johtuen niiden pitkästä eristyksestä muuhun kreikkaan nähden, sekä naapurikielten vaikutuksesta:

Pontoksenkreikka

Mustanmeren rannikon vanhat kreikkalaiset alueet: Georgia, Pohjois-Turkki. Voimakas turkin vaikutus.

Kappadokian kreikka

Kappadokian vanhat kreikkalaiset alueet. Voimakas turkin vaikutus.

Mariupolin kreikka

Ukrainassa Asovanmeren pohjoisrannalla

Griko

Etelä-Italia eli vanha Suur-Kreikka. Italian vaikutusta.

Kielinäyte

»'Ολοι οι άνθρωποι γεννιούνται ελεύθεροι και ίσοι στην αξιοπρέπεια και τα δικαιώματα. Είναι προικισμένοι με λογική και συνείδηση, και οφείλουν να συμπεριφέρονται μεταξύ τους με πνεύμα αδελφοσύνης.»

Suomeksi:
»Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.»

(YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 1. artikla)

Kirjallisuutta

Sanakirjoja

• Schneider, Kim & Gavrielides, Eleftherios: Kreikkalais-suomalainen sanakirja. Ελληνo-Φινλανδικό Λεξικό. Kreikan Kirja Oy, 1992. ISBN 951-96501-0-5
• Schneider, Kim & Gavrielides, Eleftherios: Suomalais-kreikkalainen sanakirja. Φινλανδο-Ελληνικό Λεξικό. Kreikan Kirja Oy, 1985. ISBN 951-99654-3-2

Oppikirjoja

• Granqvist, Kimmo et al.: ΟΡΙΣΤΕ! (Oriste!) Nykykreikan alkeiskurssi. Oy Finn Lectura Ab, 2006. ISBN 951-792-257-4

Aiheesta muualla

Sanakirjoja nykykreikan ja muiden kielten välillä

• Kreikka - Englanti, Englanti - Kreikka.
• Kreikka - Englanti: Webster's Rosetta Edition.
• Kreikka-Espanja (Arkistoitu – Internet Archive).
• Virtuaalinäppäimistö

Muuta

• Portal for the Greek language. Centre for the Greek Language. (englanniksi)