Maria (Jeesuksen äiti)

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Maria, Jeesuksen äiti)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Neitsyt Maria
Sassoferraton Neitsyt Mariaa rukoilemassa esittävä maalaus noin vuodelta 1650.
Sassoferraton Neitsyt Mariaa rukoilemassa esittävä maalaus noin vuodelta 1650.
Syntynyt n. 18 eaa.
Kansalaisuus juutalainen
Vanhemmat Joakim ja Anna
Lapset Jeesus
Muut nimet Theotokos
Panagia
Dei genitrix
Deipara
Mater Dei
Mater Misericordiae
Regina Coeli

Maria (m.kreik. Μαριάμ, Mariam; arameaksi ܡܪܝܡ, Mariam; hepr. ‏מִרְיָם‎, Miriam; ven. Мари́я, Maríja; arab. مَرْيَم‎, maryam) on Raamatun mukaan Jeesuksen äiti. Maria on saanut arvonimen Jumalansynnyttäjä kolmannessa ekumeenisessa kirkolliskokouksessa vuonna 431.[1] Raamatun evankeliumien mukaan Mariaa ei hedelmöittänyt mies vaan Pyhä Henki. Myös Koraani ilmoittaa Jeesuksen syntyneen neitseellisesti.

Raamatun mukaan Marian puoliso oli Joosef. Maria oli läsnä poikansa viimeisissä vaiheissa[2] ja toimi alkukirkossa[3]. Juuri muuta Raamattu ei Mariasta kerrokaan.[4]

Marian vanhemmiksi on apokryfisessä Jaakobin evankeliumissa nimetty Joakim ja Anna.

Katolisille Maria (myös Madonna; ital. ma donna ’minun rouvani’) on Jumalan äiti, taivaan kuningatar ja ikuinen neitsyt. Hänet on otettu elämänsä jälkeen taivaaseen sieluineen ruumineen.[4] Katoliset ajattelevat Marian myös siinneen vailla peri­syntiä, siten että Kristuksen lunastustyö luettiin ainutlaatuisella tavalla Marian hyväksi jo sikiämisen hetkellä.''Dei genitrix''

Luterilainen kirkko ei kiistä tunnustuskirjoissaan Marian neitsyyden säilymistä Jeesuksen syntymän jälkeen. Maria on todella Jumalan äiti, mutta on silti säilynyt neitsyenä.Luterilaisuudessa tällä asialla ei kuitenkaan ole painoarvoa. Mariasta puhutaa luterilaisissa tunnustuskirjoissa vähän, koska reformaatioajan kiistojen painopiste on muualla.

Marian ilmestykset ovat melko usein varsinkin katolisen kirkon sisällä raportoituja tapauksia, joista osa on saanut Vatikaanin hyväksynnän, kuten Fátimassa, Lourdesissa ja Guadalupessa tapahtuneet ilmestykset. Marian uskotaan myös ilmestyneen dominikaanien perustajalle Dominic de Guzmánille vuonna 1214 ja antaneen tälle ruusukkorukouksen albigenssien ja muiden harhaoppisten käännyttämiseksi.[5]

Maria vietti suurimman osan elämästään Galileassa. Evankeliumien kirjoittajat ovat eri mieltä siitä, asuiko hän siellä jo kihlausaikanaan, mutta Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien mukaan Jeesus eli siellä perheineen kuolemaansa saakka. Maria ja Joosef eivät olleet käyneet läpi kaikkia avioliiton solmimisvaiheita Jeesuksen syntyessä. Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien mukaan he olivat kihloissa, ja Maria oli raskaaksi tullessaan vielä neitsyt. Maria ja Joosef asuivat yhdessä, mikä oli kylläkin tuon ajan tapa; kihlaus – avioliittosopimus – oli ratkaiseva, ja loppuseremoniat vähemmän tärkeitä. Ennen avioliiton solmimista enkeli ilmoitti Marialle, että tämä synnyttäisi pojan, jonka nimeksi pantaisiin Jeesus.[6]

Naista kunnioitetaan muunmuassa ihmiskunnan, benediktiinien, dominikaanien, jesuiittojen, karmeliittojen, sisterssiläisten, neitsyeiden, äitien, ristiretkiläisten, saksalaisen ritarikunnan, kultaseppien, hopeaseppien, kokkien, merimiesten, kalamiesten, veren lahjoittajien ja munkkien suojeluspyhimyksenä.

Mariaanisuudestaan tunnettuja pyhimyksiä ovat esimerkiksi pyhä Louis de Montfort (1673–1716), pyhä Alphonsus de Liguori (1696–1787) ja pyhä Maximillian Kolbe (1894–1941).

Muita Maria-nimisiä pyhimyksiä ovat olleet pyhä Maria Magdalena, pyhä Betanian Maria, pyhä Egyptin Maria, pyhä Mary de Cervellione, pyhä Maria Francesca delle Cinque Piaghe, pyhä Mary Magdalene de' Pazzi ja pyhä Mary MacKillop.

Teologinen merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marialla oli keskeinen rooli varhaisen kirkon muotoillessa oppia Jeesuksen ihmisyydestä. Päättäessään Efesoksen kirkolliskokouksessa että Kristuksella oli kaksi luontoa - Kristus oli tosi Jumala ja tosi ihminen - kirkko validoi myös käsityksen Mariasta Jumalansynnyttäjänä.

Sekä idässä että lännessä on ensimmäisistä kristillisestä vuosisadoista alkaen esiintynyt käsitys Marian taivaaseenottamisesta. Tämä oli pitkät ajat vain hurskas perimätieto, kunnes vuonna 1950 paavi Pius XII vahvisti asian katolisen kirkon dogmiksi. Ortodoksisessa kirkossa tapahtumaa nimitetään Marian kuolonuneennukkumiseksi (ven. uspenie, mistä Uspenskin katedraalin nimi).

Reformaattori Martti Luther ei poistanut Mariaa opistaan, vaikka kritisoikin katolisen Maria-kultin epäraamatullisuutta.[7]

Marian kunnioittaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katolisessa kirkossa Marialla on hyvin tärkeä asema. Suurin osa maailman katolisista kirkoista onkin omistettu hänelle. Lisäksi maailman jokaisessa katolisessa kirkossa on Marialle omistettu alttari, jolla on hänen kuvansa tai veistos hänestä. Katolilaisten, ortodoksien, luterilaisten ja muslimien tulkinnan mukaan Maria oli ikuinen neitsyt (lat. semper virgo) kuolemaansa asti. Tämän vahvistivat jo ensimmäiset ekumeeniset kirkolliskokoukset.[8] Myös Martti Luther, Ulrich Zwingli ja Jean Calvin puolustivat tätä tulkintaa, mutta myöhempi protestanttisuus hylkäsi sen.

Vuonna 1854 Paavi Pius IX julisti dogmin perisynnittömästä sikiämisestä, jonka mukaan Maria oli sikiämisensä ensihetkestä alkaen Jumalan erityisen armon ja etuoikeuden kautta Jeesuksen ansioiden tähden tullut varjelluksi kaikesta perisynnistä. Dogmin mukaan Kristus lunasti Marian vapaaksi kaikesta synnistä. Idän kirkot kutsuvat Mariaa ”autuaaksi” tarkoittaen hänen olleen vapaana kaikesta synnistä.

Kun aramean kielessä ei ollut veljeä tarkoittavaa sanaa, vaan samaa sanaa käytettiin myös serkuista, evankeliumeissa esiintyvät Jeesuksen veljet on toisinaan tulkittu Jeesuksen serkuiksi. Ortodoksisessa kirkossa yleisemmän ajattelutavan mukaan Marian puoliso Joosef oli vanha mies ja leski, ja veljet ovat Joosefin aiemman avioliiton lapsia. Tämä käsitys esiintyy jo Uuden testamentin apokryfeihin kuuluvassa Jaakobin protevankeliumissa.[9][10]

Katolisessa kirkossa Maria mainitaan kolmesti päivässä rukoillussa Angelus-rukouksessa sekä esimerkiksi hetkipalveluksen yhteydessä käytetyissä rukouksissa Alma Redemptoris Mater, Ave Regina Caelorum, Regina Coeli ja Salve Regina. Muita mariaanisia rukouksia ovat esimerkiksi ruusukko ja sen yhteydessä käytettävä Loreton litania.

Marian nimiin ja häneen liittyen on perustettu lukuisia sääntökuntia:[11]

  • Ordo Servorum Mariae, perustettu 15. elokuuta 1233
  • Congregatio Iesu et Mariae, perustettu 25. maaliskuuta 1643
  • Congregatio Clericorum Marianorum ab Immaculatae Conceptionis Bmae Virginis, perustettu 1673
  • Congregatio Sacrorum Cordium Iesu et Mariae necnon adorationis perpetuae Ss. Sacramenti altaris, perustettu 1800
  • Congregatio Oblatorum Beatae Mariae Virginis, perustettu vuonna 1815
  • Congregatio Missionariorum Oblatorum Beatae Mariae Virginis Immaculatae, perustettu 25. tammikuuta 1816
  • Societas Mariae, perustettu 2. lokakuuta 1817
  • Congregatio Missionariorum a Sacrorum Cordium Iesu et Mariae, perustettu 1833
  • Congregatio Filiorum Mariæ Immaculatæ, perustettu 31. maaliskuuta 1843
  • Congregatio Missionariorum Immaculatae Conceptionis B.M.V. (vulgo "de Lourdes"), perustettu 8. joulukuuta 1848
  • Congregatio Missionariorum Filiorum Immaculati Cordis Beatae Mariae Virginis, perustettu 16. heinäkuuta 1849
  • Congregatio Fratrum Carmelitarum B.V. Mariae Immaculatae, perustettu 1855
  • Congregatio Immaculati Cordis Mariae, perustettu 1862
  • Congregatio Canonicorum Regularium Immaculatae Conceptionis, perustettu 21. marraskuuta 1866
  • Congregatio Filiorum Sanctae Mariae Immaculatae, perustettu tammikuussa 1904
  • Missionari Sacri Cuori et Sanctae Mariae de Guadalupe, perustettu 3. kesäkuuta 1938
  • Congregatio Servorum Iesu et Mariae, perustettu 1988
  • Congregatio Fratrum Franciscanorum Immaculatae, perustettu 23. kesäkuuta 1990

Niinikään katolisessa rukouselämässä tunnetaan niinsanotut Marian seitsemän surua:[12]

  • 1. suru: Simeonin profetia
  • 2. suru: Pako Egyptiin
  • 3. suru: Jeesus-lapsen katoaminen kolmeksi päiväksi
  • 4. suru: Jeesuksen näkeminen kantavan ristiään
  • 5. suru: Jeesuksen ristiinnaulitseminen
  • 6. suru: Jeesuksen laskeminen ristiltä
  • 7. suru: Jeesuksen hautaaminen

Neitsyt Maria mainitaan lisäksi järjestyksessä ensimmäisenä kokonaisuudessaan viiden pyhimyksen, eli pyhän arkkienkeli Mikaelin, pyhän Johannes Kastajan, pyhän Pietarin ja pyhän Paavalin kanssa perinteisessä, osittain 700-luvulla laaditussa Confiteor-rukouksessa, jota käytetään myös tridentiinisen messun alussa:[13][14]

"Confíteor Deo omnipoténti, beátæ Maríæ semper Vírgini, beáto Michaéli Archángelo, beáto Ioánni Baptístæ, sanctis Apóstolis Petro et Páulo, ómnibus Sanctis, et vobis, fratres: quia peccávi nimis cogitatióne, verbo, et ópere: percutit sibi pectus ter, dicens: mea culpa, mea culpa, mea máxima culpa. Ideo precor beátam Maríam semper Virginem, beátum Michaélem Archángelum, beátum Ioánnem Baptístam, sanctos Apóstolos Petrum et Páulum, omnes Sanctos, et vos, fratres, oráre pro me ad Dóminum Deum nostrum."

Mariaa on muistettu muiden pyhimysten ohella messun kanonissa seuraavasti:[15]

"Communicántes, et memóriam venerántes, in primis gloriósæ semper Vírginis Maríæ, Genetrícis Dei et Dómini nostri Iesu Christi: sed et beati Ioseph, eiusdem Virginis Sponsi, et beatórum Apostolórum ac Mártyrum tuórum, Petri et Pauli, Andréæ, Iacóbi, Ioánnis, Thomæ, Iacóbi, Philíppi, Bartholomaei, Matthaei, Simónis et Thaddaei: Lini, Cleti, Cleméntis, Xysti, Cornélii, Cypriáni, Lauréntii, Chrysógoni, Ioánnis et Pauli, Cosmæ et Damiáni: et ómnium Sanctórum tuórum; quorum méritis precibúsque concédas, ut in ómnibus protectiónis tuæ muniámur auxílio. Per eúndem Christum, Dóminum nostrum. Amen.

Neitsyt Maria mainitaan nimeltä Apostolisessa uskontunnustuksessa ja Nikealais-konstantinopolilaisessa uskontunnustuksessa.

Maria Raamatussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Evankeliumeissa kerrotaan, että Jeesuksella oli sisaruksia. Luukkaan evankeliumissa Jeesusta sanotaan Marian ”esikoiseksi”, mikä viittaa siihen, että Maria sai myöhemmin lisää lapsia (Luukas 2:7).

Raamatussa sanotaan: ”Kun Jeesus oli lopettanut nämä vertaukset, lähti hän sieltä. Ja hän tuli kotikaupunkiinsa ja opetti heitä heidän synagoogassaan, niin että he hämmästyivät ja sanoivat: ’Mistä hänellä on tämä viisaus ja nämä voimalliset teot? Eikö tämä ole se rakentajan poika? Eikö hänen äitinsä ole nimeltään Maria ja hänen veljensä [kreik. a•del•foi′] Jaakob ja Joosef ja Simon ja Juudas? Ja eivätkö hänen sisarensa [kreik. a•del•fai′] ole kaikki meidän parissamme?’” (Matt. 13:53–56, KR-38)

New Catholic Encyclopedia (1967, IX osa, s. 337) sanoo Matteuksen 13:55, 56:ssa käytetyistä kreikkalaisista sanoista a•del•foi′ ja a•del•fai′, että ”Evankelistan ajan kreikkaa puhuvassa maailmassa nämä merkitsivät täysiveljeä ja -sisarta ja että hänen kreikkaa puhuva lukijansa ymmärsi luonnostaan ne siinä merkityksessä. 300-luvun lopulla (n. 380) Helvidius korosti eräässä nyt hävinneessä teoksessaan tätä tosiasiaa osoittaakseen, että Marialla oli Jeesuksen lisäksi muita lapsia, ja asettaakseen hänet suuriperheisten äitien malliksi. Kirkon perinteinen usko Marian ikuiseen neitsyyteen sai pyhän Hieronymuksen kirjoittamaan Helvidiusta vastaan traktaatin (v. 383), jossa hän kehitteli erästä selitystä – – jota katoliset oppineet yhä suosivat.”

Raamattu osoittaa että Maria oli neitsyt synnyttäessään Jeesuksen. Tämän jälkeen Maria ja Joosef elivät normaalia avioelämää ja saivat yhteisiä lapsia. Matteus kirjoitti Joosefista että, ” Herättyään unesta Joosef teki, niinkuin Herran enkeli oli käskenyt hänen tehdä, ja otti vaimonsa tykönsä eikä yhtynyt häneen, ennenkuin hän oli synnyttänyt pojan. Ja hän antoi hänelle nimen Jeesus.” (Matteus 1:24, 25, KR-38)

Maaria emoinen suomalaisena taruhahmona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristinuskon alettua vahvistaa otettaan Suomesta käsitykset Neitsyt Mariasta nivoutuivat pakanallisiin käsityksiin. Mariasta kerrottiin paljon paikallisia tarinoita, joissa ympäristö, henkilöt ja tavat olivat suomalaisia. Hänen usein käsitettiin eläneen joskus lähistöllä. Kalevalassakin Marjatta on paimentyttö, joka tulee raskaaksi puolukasta, synnyttää saunassa, ja rukoilee Ukko ylijumalaa synnytystuskissaan. Lopulta hän synnyttää pojan, jolle annetaan nimeksi Kaukomieli tai Kaukamoinen, ja joka perii kaiken vallan tai kaiken rahan Karjalassa tai Kainuussa. Varsinaisen kristillisen Marian kanssa yhteistä tällä suomalaisella hahmolla oli vain joissain yleisimmissä asioissa, kuten että kumpikin tuli raskaaksi neitsyenä ja synnytti merkittävän pojan.

Omaperäinen käsitys Mariasta oli vallitseva Karjalassa vielä 1800-luvulla. Maria koettiin maaäidiksi tai ihmisten kantaäidiksi. Loitsijalle Maaria oli henkiolento, jota puhuteltiin omana äitinä. Helläksi ja hoivaavaksi ajatellun Maarian apua pyydettiin varsinkin sairaita parannettaessa. Marian ajateltiin toisinaan edeltäneen kristinuskoa, sillä hän oli synnyttänyt Jeesuksen. Kun runonlaulajalta kysyttiin, ketä hänen esivanhempansa palvoivat ennen kristinuskoa, hän vastasi runomitassa: "Vaka vanhaa Väinämöistä ja neitsyt Maariaa emoista". Käsitys vastaa Martti Haavion käsitystä siitä, että kansanomaisesti Väinämöistä pidettiin Jeesuksen isänä.

Maria taiteessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Neitsyt Maria taiteessa

Marian palvonta katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa on synnyttänyt paljon kirkkomusiikkia[16], maalauksia ja veistoksia. Suosittuja aiheita ovat olleet muun muassa Marian ilmestys ja Madonna ja lapsi.

Marian juhlapäivät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristillinen kirkko on vanhoista ajoista viettänyt vuosittain useita juhlapäiviä Neitsyt Marian kunniaksi. Monia niistä vietetään samana päivänä sekä katolisessa että ortodoksisessa kirkossa, joskin kirkkokunnat saattavat nykyisin käyttää niistä toisistaan poikkeavia nimiä. Lisäksi eräät ortodoksiset kirkot käyttävät yhä juhlapäivien ajankohtien määrittämiseen vanhaa juliaanista ajanlaskua, jolloin ne ovat 13 päivää myöhemmin.

Protestanttiset kirkot ovat hylänneet Raamattuun perustumattomina muut Marian juhlapäivät paitsi Marian ilmestyspäivän. Suomessa monet muutkin niistä olivat kuitenkin merkittyinä almanakkoihin vielä 1900-luvun alussa, joskaan ne eivät enää uskonpuhdistuksen jälkeen olleet kirkollisia juhlapäiviä.[17] Nykyisinkin Maria-nimen eri muunnelmien nimipäivät ovat enimmäkseen 2. heinäkuuta ja 15. elokuuta, jotka molemmat ovat vanhoja Marian juhlapäiviä.

Mariaanisia juhlapäiviä katolisessa kirkossa Suomessa ovat seuraavat vietot:[18]

  • Pyhän Jumalansynnyttäjän Marian velvoittava juhlapyhä 1. tammikuuta
  • Lourdesin Neitsyt Marian päivä 11. helmikuuta
  • Fatiman Neitsyt Marian päivä 13. toukokuuta
  • Neitsyt Marian Elisabetin luona käynnin juhla 31. toukokuuta
  • Karmel-vuoren Neitsyt Marian päivä 16. heinäkuuta
  • Autuaan Neitsyt Marian Taivaaseen ottamisen juhlapyhä 15. elokuuta
  • Autuaan Neitsyt Marian, taivaan kuningattaren muistopäivä 22. elokuuta
  • Autuaan Neitsyt Marian syntymän juhla 8. syyskuuta
  • Neitsyt Marian pyhän nimen päivä 11. syyskuuta
  • Jeesuksen äidin tuskien muistopäivä 15. syyskuuta
  • Ruusukkorukouksen Neitsyt Marian muistopäivä 8. lokakuuta
  • Autuaan Neitsyt Marian temppelissä käynnin muistopäivä 21. marraskuuta
  • Autuaan Neitsyt Marian perisynnittömän sikiämisen juhlapyhä 8. joulukuuta
  • Guadalupen Neitsyt Marian päivä 12. joulukuuta
  • Autuaan Neitsyt Marian tahrattoman sydämen muistopäivä 3. helluntain jälkeisenä lauantaina
  • Pyhän perheen, Jeesuksen, Marian ja Joosefin juhla joulun jälkeisenä sunnuntaina tai 30. joulukuuta

Uudenvuodenpäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katolisessa kirkossa uudenvuodenpäivä, 1. tammikuuta on nykyisin omistettu Neitsyt Marialle.[19] Suomessa kirkko velvoittaa tänä päivänä jäseniään osallistumaan jumalanpalvelukseen.[20]

Marian ilmestyspäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marian ilmestyspäivä on alkujaan 25. maaliskuuta, siis yhdeksän kuukautta ennen joulua. Sitä vietetään sen muistoksi, että enkeli Gabriel ilmoitti Marialle Jeesuksen syntymästä. Juhlapäivää vietetään myös Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa, mutta vuonna 1955 se siirrettiin sunnuntaihin.[21] Katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa se on yhä alkuperäisenä ajankohtanaan.

Marian etsikkopäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katolinen kirkko vietti 1200-luvulta lähtien 2. heinäkuuta visitatio Mariae -nimistä juhlaa sen vierailun muistoksi, jonka Maria Luukkaan evankeliumin mukaan teki sukulaisensa Elisabetin, Johannes Kastajan äidin luona.[17][22]. Vuonna 1970 katolinen kirkko siirsi tämän juhlapäivän toukokuun 31. päivään, koska ajallisesti tämä vierailu sattui Marian ilmestyksen ja Johannes Kastajan syntymän (juhannuksen väliin[23].

Vanhoissa suomalaisissa almanakoissa heinäkuun 2. päivän nimenä on ollut Marian etsikkopäivä. Ennen vuotta 1774 se oli myös pyhäpäivä.[24] Suomalaisessa kansanperinteessä päivä on tunnettu Heinä-Maarian tai Kukka-Maarian nimellä[17]. Nykyään päivä on Marian ja nimen useiden muunnelmien nimipäivä.

Marian kuolin- ja taivaaseen ottamispäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sekä katolinen että ortodoksinen kirkko viettävät Marian kuoleman tai taivaaseen ottamisen muistopäivää 15. elokuuta, mutta niillä on eri käsitys juhlan merkityksestä. Katolisen kirkon käsityksen mukaan Maria otettiin ruumiineen taivaaseen, mikä vuonna 1950 julistettiin dogmiksi (Assumptio Mariae). Tämän vuoksi juhlapäivän nimi on esimerkiksi ranskaksi Assomption, italiaksi kuitenkin Ferragosto. Ortodoksisessa kirkossa ei tällaista dogmia ole, mutta sekin viettää päivää suurena juhlapäivänä, jonka täydellinen nimi on Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkumisen muistopäivä.[25] Siitä käytetään myös lyhempää nimeä Uspenie. Päivää vietetään pyhäpäivänä monissa Etelä-Euroopan maissa.

Suomalaisessa almanakassa päivälle on sijoitettu useita Maria-nimen muunnelmia kuten Marja, Marjatta, Marjaana ja Marjo. Kansanomaisesti päivää on nimitetty Jälki-Maariaksi[17]

Marian syntymäpäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marian syntymäpäivää vietetään sekä katolisessa että ortodoksisessa kirkossa 8. syyskuuta.

Jumalansynnyttäjän suojelusjuhla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jumalansynnyttäjän suojelusjuhla (ven. pokrova) on ortodoksinen juhla, jota vietetään 1. lokakuuta. Sen aihe liittyy legendaan näystä, jossa Maria tuli temppeliin ja levitti säteilevän huntunsa suojelemaan seurakuntaa.[25]

Marian temppeliinkäyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neitsyt Marian temppeliinkäynnin juhlaa vietetään ortodoksisessa kirkossa 21. marraskuuta sen muistoksi, että legendan mukaan Maria saapui kolmivuotiaana temppeliin ja vietti siellä 11 vuotta.[26]

Perisynnittömän sikiämisen päivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marian peri­synnittömän sikiämisen päivää (joskus myös 'saastattoman sikiämisen') vietetään katolisessa kirkossa 8. joulukuuta, siis 9 kuukautta ennen hänen syntymäpäiväänsä. Muutamissa katolisissa maissa kuten Italiassa päivä on myös virallinen pyhäpäivä.

Suomessa Marialle nimetyt kirkot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa on lukuisia autuaalle Pyhälle Marialle nimettyjä roomalaiskatolisen kauden kirkkoja tai rakennusvaiheensa vuoksi sakariston asteella jääneitä kirkon osia.

Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Neitsyt Maria.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Russell, Bertrand: Länsimaisen filosofian historia poliittisten ja sosiaalisten olosuhteiden yhteydessä varhaisimmista ajoista nykyaikaan asti, 1. osa , s. 437-349, WSOY 1992, ISBN 951-0-17867-5
  2. Joh. 19:25–27
  3. Ap. t. 1:12–15
  4. a b Korpela, Salla: Mitä kuuluu, Maria? Kirkko & kaupunki, 2009, nro 11, s. 12.
  5. History of the Rosary Viitattu 23. huhtikuuta 2017.
  6. Martin Woodrow ja E. P. Sanders: Raamatun henkilöitä, s. 123. Suomeksi toimittanut Tuomas Nevanlinna. Helsinki: Kauppiaitten Kustannus Oy, 1987. ISBN 951-635-644-3.
  7. Korpela, Salla: Mitä kuuluu, Maria? Kirkko & kaupunki, 2009, nro 11, s. 13.
  8. Aamenesta öylättiin -- kirkollinen sanasto Suomen ev.lut. kirkko. Viitattu 18.11.2013.
  9. Matti Myllykoski, Arto Järvinen: Varhaiskristilliset evankeliumit, s. 342-343. Yliopistopaino, Helsinki University Press, 1997. ISBN 951-570-318-2.
  10. ”Jaakobin protevankeliumi, IX luku”, Apokryfiset evankeliumit, s. 17. Suomentanut Johannes Seppälä. Ortokirjat, 1980. ISBN 951-95564-9-4.
  11. Religious Orders The Hierarchy of the Catholic Church. Viitattu 23. huhtikuuta 2017.
  12. The Seven Sorrows of the Blessed Virgin Mary Catholic Online. Viitattu 23. huhtikuuta 2017.
  13. Confiteor Thesaurus Precum Latinarum. Viitattu 25. huhtikuuta 2017.
  14. Ordo Missæ Sancta Missa. Viitattu 25. huhtikuuta 2017.
  15. Sancta Missa Sancta Missa. Divinum Officium. Viitattu 25. huhtikuuta 2017.
  16. Nordell, Risto: Musiikkia Neitsyt Marialle. Kirkko & kaupunki, 2009, nro 23, s. 12.
  17. a b c d Kustaa Vilkuna: Suuri nimipäiväkalenteri, 1969
  18. Liturginen kalenteri Katolinen kirkko Suomessa. Viitattu 23. huhtikuuta 2017.
  19. Oja 2007, s. 145.
  20. Liturginen kalenteri Katolinen kirkko Suomessa. Viitattu 23. huhtikuuta 2017.
  21. Oja 2007, s. 149–150, 166–167.
  22. Luuk. 1:39–56
  23. Lempiäinen, Pentti: Pyhät ajat, s. 122, 5. painos, Raamattutalo Oy 2000, ISBN 951-625-682-1
  24. Oja 2007, s. 166–167.
  25. a b Oja 2007, s. 177.
  26. Oja 2007, s. 277.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Serafeja korkeampi: bysanttilaisia saarnoja Jumalansynnyttäjästä. Suomentanut Damaskinos Ksenofontoslainen. Palokki: Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostari, 2017. ISBN 978-952-68382-3-6.
  • Serafim Seppälä: Elämän äiti. Neitsyt Maria varhaiskristillisessä teologiassa. Helsinki: Maahenki Oy, 2010. ISBN 978-952-5652-87-1.
  • Elina Vuola: Jumalainen nainen: Neitsyt Mariaa etsimässä. Helsinki: Otava, 2010. ISBN 978-951-1-22364-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]