Ampumahiihto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaisa Mäkäräinen ja Magdalena Neuner Kontiolahden maailmancupin takaa-ajokilpailussa vuonna 2012.

Ampumahiihto on talviurheilulaji, jossa on yhdistetty maastohiihto ja ammunta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ampumahiihdon perinteet juontavat osittain metsästys- ja sodankäyntitaitoihin. Arktisissa talvioloissa metsästävän tai taistelevan armeijan tuli kyetä ampumaan rasittavan hiihdon jälkeen tarkasti.lähde?

Tiettävästi ensimmäinen ampumahiihtoa muistuttanut kilpailu käytiin vuonna 1767 norjalaisten rajavartioston sotilaiden välillä.[1] Laji kasvatti asteittain suosiotaan Skandinaviassa sotilaiden harjoittelumenetelmänä. Ampumahiihdon esiaste, sotilaspartiohiihto, oli talviolympialaisten virallisessa kisaohjelmassa Chamonix’ssa vuonna 1924, sekä näytöslajina kolme kertaa vuosina 1928, 1936 ja 1948.

Nykyinen ampumahiihto on lähtöisin Ruotsista, jossa kilpailtiin yhdellä 20 kilometrin mittaisella lenkillä, jonka varrella oli neljä erillistä ampumapaikkaa. Niiden ampumamatkat olivat 250, 200, 150 ja 100 metriä. Kolme pisintä matkaa ammuttiin makuulta ja viimeinen pystystä. Aseena käytettiin metsästys- tai sotilaskivääriä ja ohilaukauksista sakotettiin kahdella lisäminuutilla loppuaikaan. Alkuperäinen taulu oli mustanruskea ympyrä, jonka läpimitta oli 25 cm, ja jonka alareunasta puuttui 5 cm:n segmentti. Suomessa suojeluskuntajärjestö aloitti ampumahiihtotoiminnan 1920-luvulla.[1] Vuonna 1966 siirryttiin käyttämään vain 150 metrin matkaa, jolta ammuttiin järjestyksessä makuu, pysty, makuu, pysty. Taulu muuttui kaksirenkaiseksi. Ulompaan renkaaseen osumisesta sakotettiin yhdellä ja ohilaukauksesta kahdella minuutilla. Samana vuonna kilpailtiin ensimmäisen kerran 4 × 7,5 kilometrin viestihiihdossa. Vuonna 1973 järjestettiin 10 kilometrin pikamatkakilpailu, jossa käytettiin viestin tapaan rikkoutuvia tauluja. Tässä kilpailumuodossa ammuntoja oli vain kaksi ja käytettiin 150 metrin sakkokierrosta rangaistuksena ohilaukauksesta.[2] Vuonna 1981 normaalimatkalla, eli 20 km matkalla, siirryttiin yhden minuutin sakkoon, jonka sai ohilaukauksesta.[1]

Ensimmäiset nykyaikaisen ampumahiihdon MM-kilpailut käytiin vuonna 1958, ja laji oli olympialaisten virallisessa kisaohjelmassa Squaw Valleyn kisoissa 1960.[3] Naiset kilpailivat lajissa ensimmäistä kertaa MM-tasolla 1984 ja olympiatasolla Albertvillessä 1992.

Ampumahiihdossa käytetty ase vaihdettiin vuonna 1978 suomalaisaloitteesta sotilaskivääristä pienoiskivääriksi.[1] Ampumamatka lyheni samalla 150:stä 50 metriin. Vuonna 1985 alettiin yleisesti käyttää luisteluhiihtoa, mikä on ollut merkittävä asia lajin kehittymiselle. Vuonna 1993 perustettiin lajin kansainvälinen kattojärjestö, Kansainvälinen ampumahiihtoliitto (IBU).[2]

Sääntöjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ampumahiihdossa hiihdetään vapaalla hiihtotavalla. Aseena käytetään pienoiskivääriä, jota kannetaan hiihdettäessä selässä. Juniori-ikäiset eivät kanna asetta selässään, vaan ase on hiihdon ajan ampumapaikalla. Ase tulee selkään 17-vuotiaiden sarjoissa sekä tytöillä että pojilla.[4] Uusimmissa asemalleissa on varmistin, mutta se ei ole pakollinen varuste eikä sitä ammunnassa käytettäisikään. Optiset tähtäimet eivät ole sallittuja; tähtäimenä käytetään diopteritähtäimiä. Ne koostuvat etu- ja takatähtäimestä. Takatähtäin on vain reikä, jonka läpi katsotaan etutähtäimeen, missä itse tähtäin sijaitsee. Lippaaseen mahtuu viisi patruunaa. Jos varapatruunoita joutuu käyttämään, ne täytyy ladata aseeseen yksitellen. Lippaita on yksi jokaista ampumakertaa varten ja ne kiinnitetään hiihdon aikana yleensä aseen tukkiin niille varatuille paikoille.

Ampumahiihdossa ammutaan makuu- ja pystyasennosta. Molemmista asennoista ammuttaessa ampumamatka on sama (50 metriä), mutta taulun osuma-alue on erikokoinen. Pystyasennosta ammuttaessa osuma-alueen koko on halkaisijaltaan 11,5 senttimetriä ja makuuasennosta ammuttaessa 4,5 senttimetriä. Taulun kaatumiseen riittää, kun puoli luotia osuu tauluun. Ohilaukauksen sattuessa kilpailija joutuu kilpailumuodosta riippuen sakkokierrokselle tai saa sakkominuutin.[4] Jokaisella ampumapaikalla on viisi taulua, joiden alas ampumiseen on käytettävissä viisi patruunaa. Yksilölajeissa sallitaan varapatruunat vain jos aseeseen tulee syöttöhäiriö. Viesteissä on käytettävissä 5+3 patruunaa viiden taulun alas ampumiseen eli kolme varapatruunaa[4], jotka on ladattava aseeseen ja ammuttava yksitellen.

Taululaitteistot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälisissä IBU:n alaisissa kilpailuissa käytetään kahta erilaista taulutekniikkaa: mekaanista suomalaista ja sähköistä saksalaista.[5] Suomalainen tekniikka toimii painovoimalla, ja sen on kehittänyt liperiläinen Ilmo Kurvinen. Taulut valmistetaan Liperin Ylämyllyllä, ja niitä on tehty noin 7 000 kappaletta ja viety yli 30 maahan.[6]

Kilpailumuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailijoita makuupaikalla Vancouverin olympiakilpailuissa.

Seuraavien kilpailumuotojen matkat ovat aikuisten sarjojen mukaan.

Normaalimatka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Normaalimatkan (engl. individual) pituus on miehillä 20 kilometriä ja naisilla 15 kilometriä. Lähtö tapahtuu lähettämällä kilpailijat matkaan yksitellen 30 sekunnin välein. Normaalimatkaan kuuluu neljä ammuntaa. Ensin on makuuammunta, seuraavaksi pystyammunta, sen jälkeen jälleen makuuammunta ja lopuksi pystyammunta. Jokaisesta ohilaukauksesta lisätään hiihtoaikaan yksi sakkominuutti.

Kansainvälinen ampumahiihtoliitto (IBU) esitteli vuoden 2018 kongressissaan lyhyemmän version normaalimatkasta, jota voidaan käyttää kun keliolosuhteet eivät salli kilpailun järjestämistä täysimittaisena. Lyhyempi normaalimatka on miehillä 15 km ja naisilla 12,5 km ja ohilaukauksista sakotetaan minuutin sijaan 45 sekunnin aikasakolla. [7]

Pikakilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikakilpailun (kutsutaan myös sprintiksi, engl. sprint) pituus on miehillä 10 kilometriä ja naisilla 7,5 kilometriä. Lähtö tapahtuu lähettämällä kilpailijat matkaan yksitellen 30 sekunnin välein. Pikamatkaan kuuluu kaksi ammuntaa. Ensin on makuuammunta, jonka jälkeen on pystyammunta. Jokaista ohilaukausta kohti joutuu kiertämään kerran 150 metrin pituisen sakkoringin.

Takaa-ajo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Takaa-ajokilpailuun (engl. pursuit) lähdetään pikamatkalla syntyneiden aikaerojen mukaisesti. (Tai vaihtoehtoisesti normaalimatkan puolitetuilla eroilla) Pikamatkan voittaja lähtee ensimmäisenä, toinen toisena ja niin edelleen. Kilpailuun pääsee yhteensä 60 pikakilpailun parasta. Matkan pituus on miehillä 12,5 kilometriä ja naisilla 10 kilometriä. Kilpailumuotoon kuuluu neljä ammuntaa. Kaksi ensimmäistä ammuntaa tapahtuu makuulta ja kaksi viimeistä ammuntaa pystystä. Jokaista ohilaukausta kohti joutuu kiertämään kerran sakkoringin, jonka pituus on 150 metriä.

Yhteislähtö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteislähtökilpailussa (kutsutaan myös massastartiksi, engl. mass start) kilpailijat lähtevät matkaan yhtä aikaa. Miehet hiihtävät 15 kilometriä ja naiset 12,5 kilometriä. Kilpailumuotoon kuuluu neljä ammuntaa, joista kaksi ensimmäistä ammuntaa tapahtuu makuulta ja kaksi viimeistä pystystä. Jokaista ohilaukausta kohti joutuu kiertämään kerran 150 metrin pituisen sakkoringin. Kilpailuun pääsee mukaan maailmancupin kokonaiskilpailun sen hetken 25 parasta ja sen ulkopuolelta viisi sinä kilpailuviikonloppuna parhaiten menestynyttä eli yhteensä 30 urheilijaa. Jos joku ei osallistu, ryhmää täydennetään niin, että 30 lähtee lopulta matkaan. Ennen mukaan pääsi suoraan maailmancupin 30 parasta. Sääntöä muutettiin kaudella 2010–2011.lähde?

IBU esitteli vuonna 2018 uuden yhteislähtöformaatin, joka mahdollistaisi 60 kilpailijan osallistumisen yhteislähtökilpailuihin. Sitä kutsutaan nimellä yhteislähtö 60 (engl. mass start 60). Siinä kokonaishiihtomatka on sama kuin tavallisessa yhteislähdössä, mutta se koostuu lyhyemmistä kierroksista. Kilpailun alussa kaikki 60 urheilijaa lähtevät yhtä aikaa matkaan. Ensimmäisellä ampumapaikalla ampuvat kuitenkin vain urheilijat, joiden kilpailunumero on 1–30. Loput urheilijat hiihtävät suoraan toiselle kierrokselle. Toisella ampumapaikalla ampuvat vastaavasti vain urheilijat numeroilla 31–60. Kolmannesta paikasta eteenpäin ampumapaikoilla ampuvat kaikki siinä järjestyksessä kuin he paikalle ehtivät ja kilpailu etenee kuten normaali takaa-ajo tai yhteislähtö.

Yhteislähtö 60 ei ole vielä maailmancupin ohjelmassa, mutta sitä testataan IBU-Cupissa kauden 2018–2019 päätöstapahtumana.[7]

Supersprintti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Supersprintissä (engl. super sprint) kilpaltiin ensimmäisen kerran kansainvälisellä tasolla IBU-Cupin finaalissa kaudella 2017–2018. Se on kuitenkin ollut jo pitkään käytössä usean maan kansallisissa kilpailuissa. Maailmancupin ohjelmaan supersprinttikilpailuita ei ole otettu.

Supersprintti koostuu kahdesta osasta. Ensimmäisenä käydään karsintakilpailu, jossa hiihdetään kolmesti kilometrin mittainen latu ja ammutaan välissä makuulta ja pystystä. Karsintakilpailu on väliaikalähtökilpailu, josta 30 parasta selviytyy loppukilpailuun. Loppukilpailussa karsinnat läpäisseet urheilijat lähtevät yhteislähtönä. Hiihdettävät lenkit ovat edelleen kilometrin mittaiset, mutta niitä on nyt viisi ja ammuntoja neljä. Ammunnat suoritetaan järjestyksessä makuu, makuu, pysty, pysty. Kilpailun kummassakin osassa kilpailijalla on käytettävissään yksi varapatruuna per paikka. Pystyyn jääneistä tauluista joutuu hiihtämään lyhennetyn sakkoringin.[8]

Alun perin hiihtomatka koostui 800 metrin hiihtokierroksista, mutta kierroksen mitta pidennettiin kaudelle 2018–2019 yhteen kilometriin, sillä hyvin harvalta stadionilta löytyy 800 metrin hiihtolenkki. Samalla varapatruunoiden määrä vähennettiin kolmesta yhteen per paikka.[9] Ennen kansainvälistä debyyttiään supersprintissä rangaistiin pystyyn jääneistä tauluista hylkäämisellä lyhennetyn sakkokierroksen sijaan.

Viesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viestikilpailu (engl. relay) käydään neljästä kilpailijasta muodostuvien joukkueiden välillä. Joukkueiden ensimmäiset viestinviejät lähtevät matkaan yhteislähtönä. Vaihdot tapahtuvat koskettamalla kädellä seuraavaa viestinviejää. Jokaisen viestiosuuden pituus on miehillä 7,5 kilometriä ja naisilla 6 kilometriä. Jokainen viestinviejä käy ampumapaikalla kahdesti ampuen ensin makuulta ja sen jälkeen pystystä. Viesti on sekaviestin ohella ainoa kilpailumuoto, jossa on käytettävissä varapanoksia. Jos kilpailija ei saa tauluja alas viidellä panoksella, voi hän käyttää kolme varapanosta. Varapanokset on ladattava ja ammuttava yksitellen. Jos vielä kolmen varapanoksen jälkeen on tauluja pystyssä, joutuu kilpailija kiertämään jokaista pystyyn jäänyttä taulua kohden yhden sakkoringin, jonka pituus on 150 metriä.

Sekaviesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sekaviestikilpailu (engl. mixed relay) koostuu samoista osa-alueista kuin viestikilpailukin, mutta kilpailussa hiihtää kaksi naista ja kaksi miestä. Naisilla osuuden matka on kuusi kilometriä ja miehillä 7,5 kilometriä. Kilpailijat ampuvat ensin makuulta ja sitten pystystä. Jos kilpailija ei saa tauluja alas viidellä panoksella, voi hän käyttää kolme varapanosta. Ne on ladattava aseeseen ja ammuttava yksitellen. Jos tauluja on pystyssä vielä varapanosten jälkeen, joutuu kilpailija kiertämään jokaista pystyyn jäänyttä taulua kohden yhden sakkokierroksen. Sekaviesti tuli uutena lajina Sotšin talviolympialaisiin 2014.[10]

Kaudesta 2018–2019 alkaen kansainvälisissä sekaviestikilpailuissa on mahdollista päättää miesten ja naisten hiihtojärjestys. Järjestys on kuitenkin päätettävä etukäteen ja on kaikille sama. Aiemmin sekaviestissä naiset hiihtivät aina ensimmäiset kaksi osuutta ja miehet kaksi jälkimmäistä osuutta.[7]

Pariviesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pariviestissä (tunnetaan myös nimellä sprinttisekaviesti, engl. single mixed relay) kilpailtiin ensimmäisen kerran maailmancupissa Nové Měston osakilpailussa helmikuussa 2015.[11] Kilpailussa maata edustaa kaksihenkinen joukkue, jossa kilpailee yksi nais- ja yksi miesurheilija. Kumpikin hiihtää kaksi osuutta. Kisa käydään kiertämällä 1,5 kilometrin mittaista lenkkiä. Ensimmäisen osuuden hiihtää nainen, joka kiertää lenkin kahdesti ampuen kerran makuulta ja kerran pystystä. Miehen toinen ja naisen kolmas osuus ovat samanlaisia. Neljännellä osuudella mies hiihtää vielä yhden 1,5 km:n lenkin lisää ennen maaliintuloa. Varapatruunat ovat käytössä. Sakkorinki on 75 metriä.[12]

Sekaviestin tavoin myös pariviestissä on kaudesta 2018–2019 alkaen kansainvälisissä kilpailuissa mahdollista päättää miesten ja naisten hiihtojärjestys. Järjestys on kuitenkin päätettävä etukäteen ja on kaikille sama.[7]

Joukkuekilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkuekilpailu (engl. team) on ainoa kansainvälisellä tasolla kilpailtu, mutta sittemmin lopetettu kilpailumuoto. Ennen viestikilpailun kehittämistä arvokilpailuissa jaettiin myös joukkuekilpailumitaleja laskemalla kunkin joukkueen neljän parhaan urheilijan ajat yhteen 20 km kilpailusta. Tämä joukkuekilpailu kuitenkin korvattiin vuonna 1966 viestikilpailulla.

Joukkuekilpailun toisessa versiossa neljä urheilijaa kustakin joukkueesta hiihti yhtä matkaa pikakilpailun matkan. Kaksi urheilijaa kustakin joukkueesta suoritti makuuammunnan ja kaksi muuta pystyn muiden joukkuejäsenten odottaessa ampumapaikan ulkopuolella. Ohilaukauksista kierrettiin sakkokierroksia. Varapatruunat eivät olleet käytössä. Kilpailu suoritettiin väliaikalähtönä ja joukkueen loppuaika otettiin joukkueen viimeisen jäsenen ylittäessä maalilinjan. Joukkuekilpailu ei koskaan yltänyt olympiaohjelmaan, mutta se kuului mm-ohjelmaan vuosina 1989–1998.

Lajin luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ampumapaikan taululaitteistoja Sotšin Laura-ampumahiihtokeskuksessa.

Vaikka ampumahiihdossa onkin kaksi lajia yhdistetty, on niistä hiihto lopputuloksen kannalta merkittävämpi osa-alue. Vaikka kilpailija pudottaisi kaikki taulut, mutta hiihtää huonosti, ei hän usein ole kovinkaan korkealla sijalla. Silti ohilaukauksiinkaan ei ole varaa edes viestissä, sillä yksi varapatruuna vie aikaa niin kauan kuin sen ampuminen kestää.

Ammunnassa huomioon otettava seikka on myös se, että hiihtäjä on ampuessaan hengästyneessä tilassa. Onkin tavallista, että hiihtäjä jo ennen ammuntapaikkaa löysää hieman vauhtiaan ja tasaa hengitystään näin valmistautuen ammuntasuoritukseen. Ammuntapaikalle tultaessa kilpailijan sydämen pulssi on noin 170–190, ja sieltä lähtiessä 130–­150.lähde?

Myös ammuntaan käytettävä aika on olennainen, sillä ampuessa aika kuluu koko ajan. Makuuammunta vie aikaa puolisen minuuttia, pystyammunta hieman vähemmän, koska ampuma-asennon ottaminen on nopeampaa. Toisinaan ammunnassa tapahtuu häiriöitä. Esimerkiksi hylsyn jäädessä patruunapesään ajanotto pysäytetään, ja asehäiriön poistamiseen kulunut aika hyvitetään. Kuitenkaan esimerkiksi patruunapesään jääneestä hylsystä ei saa hyvitystä.

Toisinaan adrenaliinin virratessa suonissaan kilpailija unohtaa kiertää sakkokierrokset. Tällöin IBU:n säännöt määräävät, että loppuaikaan lisätään kaksi minuuttia jokaisesta kiertämättömästä sakkokierroksesta. Kilpailija saattaa myös ampua väärään tauluun, jolloin kaikki laukaukset luetaan ohi ammutuiksi.

Kansainväliset kilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ampumahiihdossa kilpaillaan kauden aikana ampumahiihdon maailmancupissa ja IBU-Cupissa. Arvokisatasolla ampumahiihdossa kilpaillaan olympialaisissa ja ampumahiihdon MM-kilpailuissa. Ampumahiihto ei siis ole osa hiihdon MM-kilpailuja vaan Kansainvälinen ampumahiihtoliitto järjestää omat maailmanmestaruuskilpailut vuosittain lukuun ottamatta olympiavuosia.

Lajin valtiaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkään lajissa olivat vahvoja Neuvostoliitto ja Saksan demokraattinen tasavalta (DDR). Nykyään lähes kaikilla merkittävillä hiihtomailla on kohtuullinen ampumahiihtojoukkue. Menestystä on 2000-luvulla ollut kosolti sellaisilla mailla kuin Norja, Saksa, Valko-Venäjä, Ranska ja Tšekki. Viime vuosienmilloin? menestyneimpiä ampumahiihtäjiä naisissa ovat muiden muassa Kaisa Mäkäräinen, Darja Domratšava, Gabriela Koukalová, Marie Dorin Habert ja Laura Dahlmeier, sekä miehissä Martin Fourcade, Emil Hegle Svendsen ja Ole Einar Bjørndalen.

Ampumahiihtokeskuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen merkittävimpiä ampumahiihtokeskuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paikkakunta Stadion Järjestävä seura Merkittäviä ampumahiihtotapahtumia
Alavieskan vaakuna Alavieska Lumikurun maastohiihtokeskus Alavieskan Viri Nuorten SM: 2008
Haminan vaakuna Hamina Ruissalon hiihtokeskus Vehkalahden Veikot -
Kalajoen vaakuna Himanka Pernun hiihtomaja Himangan Urheilijat Nuorten SM: 2010
Hollolan vaakuna Hollola Hälvälän ampumarata Hollolan Urheilijat -46
Lahden Hiihtoseura 		SM: 1990, 1994, 1998
Nuorten SM: 2007, 2018
Ampumajuoksun SM: 2010, 2016
Hämeenlinnan vaakuna Hämeenlinna Ahvenisto Ahveniston Ampumahiihtäjät MM: 1962, 1971
MC: 1989
NMM: 1971
SM: 1979, 1982, 1985, 1993, 1996, 2000, 2008, 2014, 2019
Nuorten SM: 2005
Imatran vaakuna Imatra Immolan ampumarata Imatran Urheilijat SM: 1971
Ukonniemen stadion Kesä-SM: 2016, 2018
Kurikan vaakuna Jalasjärvi Kiuaskallio Jalasjärven Jalas SM: 1996, 1999
Nuorten SM: 2004, 2006
Jomalan vaakuna Jomala Ålands skid- och skidskyttecentrum IF Åland -
Kurikan vaakuna Jurva Jurvan ampumahiihtostadion Jurvan Urheilijat SM: 1979, 1981, 1987
Ampumajuoksun SM: 2017
Kangasniemen vaakuna Kangasniemi Kangasniemen ampumahiihtopaikka Kangasniemen Kalske -
Kauhajoen vaakuna Kauhajoki Sotka Kauhajoen Karhu SM: 1997, 2010
Veteraanisarjojen SM: 2017
Ampumajuoksun SM: 2009, 2015, 2019
Ampumajuoksun nuorten SM: 2006
Keuruun vaakuna Keuruu Keuruun liikuntapuisto Keuruun Kisailijat SM: 1978, 2005
Ampumajuoksun SM: 2006
Kontiolahden vaakuna Kontiolahti Kontiolahden ampumahiihtokeskus Kontiolahden Urheilijat MM: 1990, 1999, 2015
MC: 1990, 1993, 1998, 2003, 2006, 2007, 2010, 2012, 2014, 2017, 2018, 2020 (kevät), 2020 (syksy)
IC: 2017
EM: 1994, 2002
NMM: 1996, 2005, 2012
SM: 1986, 1989, 1995, 1997, 2001, 2004, 2005, 2006, 2007, 2008, 2009, 2011, 2018
Nuorten SM: 2012, 2013, 2015, 2021
Kesä-SM: 2003, 2004, 2005, 2006, 2008, 2009, 2017, 2019
Ampumajuoksun SM: 2005, 2008, 2020
Kotkan vaakuna Kotka Honkalan hiihtostadion Kymin Koskenpojat SM: 1984, 1997, 1999
Nuorten SM: 2005, 2009
Ampumajuoksun SM: 2003
Kouvolan vaakuna Kouvola Tyrrin ampumarata Kouvolan Hiihtoseura -
Kuhmon vaakuna Kuhmo Kalevalan liikuntakeskus Kuhmo-Ski SM: 2002, 2009
Kärkölän vaakuna Kärkölä Järvelän ampumahiihtostadion Kärkölän Kisa-Veikot
Riihimäen Kisko 		SM: 2004, 2006
Ampumajuoksun SM: 2003
Lahden vaakuna Lahti Lahden hiihtokeskus Lahden Hiihtoseura MM: 1981, 1987, 1991, 2000
MC: 1980, 1982, 1983, 1985, 1986, 1995, 2000, 2002, 2003, 2007
NMM: 1981, 1987
SM: 1991, 2003
Lemin vaakuna Lemi Kotalahden ampumarata Lemin Eskot Ampumajuoksun SM: 2004, 2007
Liperin vaakuna Liperi Pärnävaara Liperin Hiihtoseura -
Luodon vaakuna Luoto Larsmo idrottspark Larsmo IF -
Mikkelin vaakuna Mikkeli Kyrönpellon ampumarata Mikkelin Hiihtäjät SM: 1969, 1983
Nuorten SM: 2019
Veteraanisarjojen SM: 2018
Muonion vaakuna Muonio Olos Ensilumen Olos
Muonion Tunturi-Veikot 		Kesä-MM: 2005
Orimattilan vaakuna Orimattila Ämmäntöyräs Orimattilan Jymy -
Oripään vaakuna Oripää Oripään vapaa-ajankeskus Oripään Urheilijat -
Oulun vaakuna Oulu Sankivaara Oulun Hiihtoseura SM: 2013, 2017
Nuorten SM: 2007, 2008, 2020
Veteraanisarjojen SM: 2019
Ampumajuoksun SM: 2014, 2018
Raahen vaakuna Raahe Raahen hiihtomaja Saloisten Reipas SM: 2015
Veteraanisarjojen SM: 2012
Rovaniemen vaakuna Rovaniemi Toramo Ounasvaaran Hiihtoseura SM: 2012, 2016
Nuorten SM: 2009
Seinäjoen vaakuna Seinäjoki Joupiska Seinäjoen Hiihtoseura -
Sodankylän vaakuna Sodankylä Kommattivaara Lapin Biathlon Tokka MC: 1978, 1979
NMM: 1990
SM: 1984, 1996, 2001
Sotilaiden MM: 2014
Sotkamon vaakuna Sotkamo Vuokatti Sotkamon Jymy SM: 1980, 1993, 2007
Suonenjoen vaakuna Suonenjoki Onkilammen ampumarata Iisveden Kiri SM: 1974, 1975, 1976, 1981, 2000
Ampumajuoksun SM: 2004
Säkylän vaakuna Säkylä Huovinrinteen hiihtokeskus Säkylän Urheilijat SM: 1977, 1988, 1990, 1994, 1998, 2002
Kesä-SM: 2010
Tuusulan vaakuna Tuusula Tuusulan urheilukeskus Tuusulan Voima-Veikot Nuorten SM: 2006, 2010, 2017
Veteraanisarjojen SM: 2013
Ampumajuoksun SM: 2013, 2021
Ampumajuoksun nuorten SM: 2005, 2008
Seinäjoen vaakuna Ylistaro Ylistaron ampumarata Ylistaron Kilpa-Veljet -
Ähtärin vaakuna Ähtäri Mustikkavuoren ampumarata Ähtärin Seudun Ampujat -

Kansainvälisesti merkittävimpiä ampumahiihtokeskuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[13] [14]

Paikkakunta Maa Stadion Korkeus Kapasiteetti Maaston kapasiteetti
Hochfilzen  Itävalta Hochfilzenin ampumahiihtokeskus 1010 m 10500 10000
Duszniki-Zdrój  Puola Duszniki-Zdrój-Jamrozova Polana 600 m 1500 2000
Ostrov  Venäjä Maasto- ja ampumahiihtokeskus Junost 46 m 1000 12000
Tšaikovski  Venäjä 127 m 2000 1500
Östersund  Ruotsi Östersunds skidstadion 355 m 6000 Ei rajoitusta
Pokljuka  Slovenia Sports Centre Triglav 1345 m 7000 3000-8000
Nové Město na Moravě  Tšekki Vysočina Arena 620 m 20000 10000
Oberhof  Saksa DKB-Ski-Arena 814 m 12000 9000
Ruhpolding  Saksa Chiemgau-Arena 710 m 12000 18000
Anterselva  Italia Südtirol Arena 1634 m 10357 3000
Pyeongchang  Etelä-Korea Maasto- ja ampumahiihtokeskus Alpensia 756 m 4500 3000
Tjumen  Venäjä Tjumenin alueen talviurheilukeskus 62 m 5500 1000
Holmenkollen  Norja Holmenkollenin kansallisareena 325 m 13500 11500
Beitostølen  Norja Beitostølen Skiarena 820 m 5000 5000
Val Ridanna  Italia Biathlon-Trainingszentrum Ridnaun 1369 m 1500 1000
Obertilliach  Itävalta Obertilliachin ampumahiihtokeskus 1380 m 1000 300
Val Martello  Italia Biathlonzentrum Martell 1700 m 1000 500
Arber  Saksa Hohenzollern Skistadion 970 m 6000 4000
Osrblie  Slovakia Národné Biatlonové centrum 604 m 3000 1500
Kontiolahti  Suomi Kontiolahden ampumahiihtokeskus 120 m 15000 6000
Otepää  Viro Tehvandi spordikeskus 150 m 5000 5000
Lantsch/Lenz  Sveitsi Biathlon Arena Lenzerheide 1393 m 10000 15000
Cheile Grădiștei  Romania Cheile Grădiștein ampumahiihtokeskus 1290 m 1500 2500
Krasnaja Poljana  Venäjä Maasto- ja ampumahiihtokeskus Laura 1441 m 7500 1662
Le Grand-Bornand  Ranska Stade de Biathlon Sylvie Becaert 928 m 7500 1000-2000
Presque Isle  Yhdysvallat Nordic Heritage Center 267 m 2000 2000
Idre  Ruotsi Idre Fjäll 710 m 1000 1500
Altenberg  Saksa Sparkassen-Arena Osterzgebirge 830 m 5000 1500
Hanti-Mansijsk  Venäjä A. V. Filipenkon talviurheilukeskus 83 m 10000 2000
Bansko  Bulgaria Bansko Biathlon Center Banderica 1600 m 1000 0
Raubitš  Valko-Venäjä Kansallinen talviolympialaisten harjoituskeskus Raubitš 202 m 2500 20000
Canmore  Kanada Canmore Nordic Centre 1407 m 5000 5000
Cesana San Sicario  Italia Cesana San Sicarion olympiastadion 1670 m 6500
Lillehammer  Norja Birkebeiner Ski Stadium 480 m 13500
Park City  Yhdysvallat Soldier Hollow 1695 m 8000
Whistler  Kanada Whistler Olympic Park 880 m 6000
Forni Avoltri  Italia Forni Avoltrin ampumahiihtokeskus 1055 m 620 1500
Fort Kent  Yhdysvallat 10th Mountain Center 278 m
Haute Maurienne  Ranska Stade de Biathlon Haute Maurienne 1740 m
Ufa  Venäjä Biathlon Center Ufa 85 m
Sjusjøen  Norja Sjusjøen Skisenter 720 m 4000 8000
Uvat  Venäjä A. Tihonovin ampumahiihtokeskus 103 m 1300 500

Suomalaisia ampumahiihtäjiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miehiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uransa lopettaneita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d Kojo, Pauli; Räty, Ritva: Mitä missä milloin – Kansalaisen vuosikirja 1982, s. 449–451. Otava, 1981. ISBN 9511064827. (suomeksi)
  2. ↑ a b Kaari, Satu & Markkola, Jari: ”2. Ampumahiihdon historia”, Ampumahiihtäjien osallistumismotivaatio, s. 2. Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1997. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.3.2015).
  3. ↑ Lajiesittely: Ampumahiihto 2.3.2011. Yle. Arkistoitu 6.4.2015. Viitattu 14.3.2015.
  4. ↑ a b c Lajiesittely: Ampumahiihto Riihimäen Kisko. Viitattu 12.3.2015.
  5. ↑ Karttunen, Anu: Olisiko suomalainen taulutekniikka estänyt MM-kisaskandaalin? Yle Urheilu. 9.6.2012. Viitattu 11.3.2015.
  6. ↑ Heikkilä, Riikka: Ampumahiihtäjät tähtäävät Kurvisen tauluihin 15.4.2012. Yle Pohjois-Karjala. Viitattu 11.3.2015.
  7. ↑ a b c d New Season, New Rules 2.10.2018. Kansainvälinen ampumahiihtoliitto. Viitattu 30.11.2018. (englanniksi)
  8. ↑ Super Sprint: This is Really Fast... 19.12.2017. Kansainvälinen ampumahiihtoliitto. Viitattu 30.11.2018. (englanniksi)
  9. ↑ Some Changes at the IBU Cup 18.11.2018. Kansainvälinen ampumahiihtoliitto. Viitattu 30.11.2018. (englanniksi)
  10. ↑ The Mixed Relay in the Olympic program! 6.4.2011. IBU. Arkistoitu 27.12.2013. Viitattu 21.1.2015. (englanniksi)
  11. ↑ Aalto, Pekka: Tällainen on ampumahiihdon uusi kilpailumuoto Satakunnan Kansa. 5.2.2015. Arkistoitu 14.7.2015. Viitattu 7.2.2016.
  12. ↑ Single mixed relay confirmed for NMNM WC programme 19.11.2014. IBU. Viitattu 7.2.2016. (englanniksi)
  13. ↑ Kansainvälinen ampumahiihtoliitto, IBU: IBU Season Guide 2013-2014 (Sivut 98-131) (pdf) cdn.biathlonworld.com. Arkistoitu 28.11.2016. Viitattu 13.6.2014.
  14. ↑ Kansainvälinen ampumahiihtoliitto, IBU: IBU Season Guide 2016-2017 (Sivut 92-129) (pdf) ibu.blob.core.windows.net. Viitattu 27.11.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ampumahiihto.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ampumahiihto&oldid=22011357”