Ero sivun ”Esko Salminen” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
→Televisiotyöt: kuva |
|||
| Rivi 3: | Rivi 3: | ||
| nimi = Esko Salminen |
| nimi = Esko Salminen |
||
| kuva = Esko Salminen 2.jpg |
| kuva = Esko Salminen 2.jpg |
||
| |
| kuvankoko = |
||
| kuvateksti = Esko Salminen [[Helsingin kirjamessut|Helsingin kirjamessuilla]] 2010. |
| kuvateksti = Esko Salminen [[Helsingin kirjamessut|Helsingin kirjamessuilla]] 2010. |
||
| syntymäaika = {{Syntymäaika ja ikä|12|10|1940}} |
| syntymäaika = {{Syntymäaika ja ikä|12|10|1940}} |
||
| syntymäpaikka = [[Helsinki]], [[Suomi]] |
| syntymäpaikka = [[Helsinki]], [[Suomi]] |
||
| pituus = |
|||
| ammatti = [[näyttelijä]] |
|||
| aktiivisena = 1960– |
| aktiivisena = 1960– |
||
| kuolinaika = |
| kuolinaika = |
||
| kuolinpaikka = |
| kuolinpaikka = |
||
| oikea nimi = |
| asuinpaikka = |
||
| oikea nimi = Esko Kullervo Salminen |
|||
| muut nimet = |
| muut nimet = |
||
| ammatti = [[näyttelijä]] |
|||
| puoliso = |
|||
| avopuoliso = |
|||
| lapset = |
|||
| allekirjoitus = |
|||
| kotisivu = |
| kotisivu = |
||
| merkittävät roolit = {{Avattava | väri = #E6E6FA; | otsikko = Useita | sijoitus = left}} |
|||
| merkittävät roolit = '''teatteri:'''<br>Georges Danton<br>(''Dantonin kuolema'')<br>Willy Loman<br>(''[[Kauppamatkustajan kuolema]]'')<br>Esko<br>(''[[Nummisuutarit]]'')<br>Othello<br>(''[[Othello]]'')<br>Peer Gynt<br>(''[[Peer Gynt]]'')<br>[[Juhani (Seitsemän veljestä)|Juhani]]<br>(''[[Seitsemän veljestä]]'')<ref name="STTT1983">{{Kirjaviite | Tekijä = Tainio, Ilona (toim.) | Nimeke = Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983 | Vuosi = 1983 | Sivu = 391 | Selite = Salminen, Esko | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Tammi | Tunniste =ISBN 951-30-5727-5 }}</ref><br>'''elokuvat:'''<br>Klaus<br>(''[[Hamlet liikemaailmassa]]'')<br>Kaarlo<br>(''[[Pedon merkki]]'')<br>Veikko<br>(''[[Pohjanmaa (elokuva)|Pohjanmaa]]'')<br>Lindström<br>(''[[Tuhlaajapoika]]'')<ref name="Sininenlaulu">{{Kirjaviite | Tekijä = Bagh, Peter von | Nimeke = Sininen laulu - itsenäisen Suomen taiteiden tarina | Vuosi = 2007 | Sivu = 379 | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Werner Söderström Osakeyhtiö | Tunniste =ISBN 978-951-0-32895-8 }}</ref><br>'''televisio:'''<br>Hannu Hurmala<br>(''[[Blondi tuli taloon]]'')<br>Ivan Smith<br>(''[[Tuntemattomalle jumalalle]]'')<br>Kessu<br>(''Varpuset'') |
|||
{{Lista| |
|||
| imdb = |
|||
* '''Teatteri:''' |
|||
* '''Georges Danton''' |
|||
* (''Dantonin kuolema'') |
|||
* '''Willy Loman''' |
|||
* (''[[Kauppamatkustajan kuolema]]'') |
|||
* '''Esko''' |
|||
* (''[[Nummisuutarit]]'') |
|||
* '''Othello''' |
|||
* (''[[Othello]]'') |
|||
* '''Peer Gynt''' |
|||
* (''[[Peer Gynt]]'') |
|||
* '''[[Juhani (Seitsemän veljestä)|Juhani]]''' |
|||
* (''[[Seitsemän veljestä]]'')<ref name="STTT1983">{{Kirjaviite | Tekijä = Tainio, Ilona (toim.) | Nimeke = Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983 | Vuosi = 1983 | Sivu = 391 | Selite = Salminen, Esko | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Tammi | Isbn = 951-30-5727-5 }}</ref> |
|||
* '''Elokuvat:''' |
|||
* '''Klaus''' |
|||
* (''[[Hamlet liikemaailmassa]]'') |
|||
* '''Kaarlo''' |
|||
* (''[[Pedon merkki]]'') |
|||
* '''Veikko''' |
|||
* (''[[Pohjanmaa (elokuva)|Pohjanmaa]]'') |
|||
* '''Lindström''' |
|||
* (''[[Tuhlaajapoika]]'')<ref name="Sininenlaulu">{{Kirjaviite | Tekijä = Bagh, Peter von | Nimeke = Sininen laulu - itsenäisen Suomen taiteiden tarina | Vuosi = 2007 | Sivu = 379 | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Werner Söderström Osakeyhtiö | Isbn = 978-951-0-32895-8 }}</ref> |
|||
* '''Televisio:''' |
|||
* '''Hannu Hurmala''' |
|||
* (''[[Blondi tuli taloon]]'') |
|||
* '''Ivan Smith''' |
|||
* (''[[Tuntemattomalle jumalalle]]'') |
|||
* '''Kessu''' |
|||
* (''Varpuset'') |
|||
}} |
|||
{{AvattavaLoppu}} |
|||
| imdb = |
|||
| elonet = 166816 |
| elonet = 166816 |
||
| amg = 122473 |
|||
| palkinnot = Ida Aalberg -palkinto 1985<ref name="TN188">Toinen näytös, s. 188</ref><br>Pro Finlandia 1992<br>Parhaan miessivuosan Jussi-palkinto 1993 elokuvasta ''Tuhlaajapoika''<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.elonet.fi/fi/henkilo/166816 | Nimeke = Esko Salminen | Tekijä = Kansallinen audiovisuaalinen instituutti | Julkaisu = Elonet | Ajankohta = | Viitattu = 12.10.2015}}</ref> |
|||
| tietokanta-os = {{Filmdatabas-henkilö|77398|lyhyt=1}} |
|||
| tietok-nimi = Svensk Filmdatabas |
|||
| palkinnot = {{Avattava | väri = #E6E6FA; | otsikko = [[Jussi (palkinto)|Jussi]]… | sijoitus = left}} |
|||
{{Lista| |
|||
* 1985 '''[[Ida Aalberg -palkinto]]'''<ref name="TN188">Toinen näytös, s. 188</ref> |
|||
* 1992 '''[[Pro Finlandia]]''' |
|||
* '''[[Parhaan miessivuosan Jussi]]''' |
|||
* 1993 ''Tuhlaajapoika''<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.elonet.fi/fi/henkilo/166816 | Nimeke = Esko Salminen | Tekijä = Kansallinen audiovisuaalinen instituutti | Julkaisu = Elonet | Ajankohta = | Viitattu = 12.10.2015}}</ref> |
|||
}} |
|||
{{AvattavaLoppu}} |
|||
| ehdokkuudet = |
| ehdokkuudet = |
||
}} |
}} |
||
'''Esko Kullervo Salminen''' (s. [[12. lokakuuta]] [[1940]] [[Helsinki]]) on |
'''Esko Kullervo Salminen''' (s. [[12. lokakuuta]] [[1940]] [[Helsinki]]) on suomalainen [[näyttelijä]]. Jo varhaislapsuudessaan [[Suomen Kansallisteatteri]]n elämänmenoon kosketuksen saanut Salminen on yli puoli vuosisataa kestäneen uransa aikana ottanut taiteellisia voittoja niin [[Tragedia|traagisten]] kuin [[Komedia|koomistenkin]] roolien tulkitsijana ja kohonnut yhdeksi merkittävistä suomalaisista näyttämötaiteilijoista.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/1149/ | Nimeke = Salminen, Esko (1940 - ) | Tekijä = Paavolainen, Pentti | Julkaisu = Biografiakeskus | Ajankohta=9.10.2006 | Viitattu = 9.3.2016}}</ref> |
||
Salminen on profiloitunut laajaa tunneskaalaa vaativien klassisten roolien näyttelijänä ja osoittanut paitsi hioutunutta tekniikkaa<ref name="Sininenlaulu"/> myös huomattavaa fyysisyyttä. Suurimman osan urastaan hän on tehnyt Kansallisteatterissa ja [[Helsingin Kaupunginteatteri]]ssa. 1970-luvulla Salmisella oli intensiivinen jakso [[Turun kaupunginteatteri]]ssa, jossa hän kuului ensembleen, joka niitti suosiota vahvalla tulkinnallaan [[Aleksis Kivi|Aleksis Kiven]] ''[[Seitsemän veljestä|Seitsemästä veljeksestä]]''. |
Salminen on profiloitunut laajaa tunneskaalaa vaativien klassisten roolien näyttelijänä ja osoittanut paitsi hioutunutta tekniikkaa<ref name="Sininenlaulu"/> myös huomattavaa fyysisyyttä. Suurimman osan urastaan hän on tehnyt Kansallisteatterissa ja [[Helsingin Kaupunginteatteri]]ssa. 1970-luvulla Salmisella oli intensiivinen jakso [[Turun kaupunginteatteri]]ssa, jossa hän kuului ensembleen, joka niitti suosiota vahvalla tulkinnallaan [[Aleksis Kivi|Aleksis Kiven]] ''[[Seitsemän veljestä|Seitsemästä veljeksestä]]''. |
||
| Rivi 30: | Rivi 76: | ||
Salmisen luotto-ohjaajia vuosien varrella ovat olleet [[Jack Witikka]], [[Kalle Holmberg]], [[Ralf Långbacka]], [[Arto af Hällström]] ja [[Laura Jäntti]].<ref>Toinen näytös, s. 127, 130</ref> Elokuvataiteessa hän on työskennellyt useaan otteeseen [[Matti Kassila]]n ohjaamana. |
Salmisen luotto-ohjaajia vuosien varrella ovat olleet [[Jack Witikka]], [[Kalle Holmberg]], [[Ralf Långbacka]], [[Arto af Hällström]] ja [[Laura Jäntti]].<ref>Toinen näytös, s. 127, 130</ref> Elokuvataiteessa hän on työskennellyt useaan otteeseen [[Matti Kassila]]n ohjaamana. |
||
==Lapsuus ja nuoruus== |
== Lapsuus ja nuoruus == |
||
{{Sitaatti2|right|”Äiti on tumma kaunis nainen oviaukossa. Tukka heilahtaa ja hän sanoo: Muista, Esko, me ei antauduta ehdoitta. Me ei, Esko, antauduta ehdoitta, muista aina.”|Esko Salminen lapsuusvuosistaan<ref>Toinen näytös, s. 23</ref>}} |
|||
{{Sitaatti2|right|Äiti on tumma kaunis nainen oviaukossa. Tukka heilahtaa ja hän sanoo: Muista, Esko, me ei antauduta ehdoitta. Me ei, Esko, antauduta ehdoitta, muista aina.|Esko Salminen lapsuusvuosistaan<ref>Toinen näytös, s. 23</ref>}} |
|||
Esko Salmisen vanhemmat olivat näyttelijät [[Unto Salminen]] ja [[Kyllikki Väre]]. Kumpainenkin työskenteli 1940-luvulla Suomen Kansallisteatterissa, josta tuli merkittävä osa Eskon varhaislapsuutta: "Vähän kalman hajua, vanhojen näyttelijöiden ruumiita... Ehkä tuoksahdus vanhaa viinaakin --- ", Salminen kertoo lapsuusmuistoistaan.<ref>Toinen näytös, s. 15</ref> Salmisen lapsuudenkoti sijaitsi Helsingin [[Kruununhaka|Kruununhaassa]] Kirjatyöntekijänkadulla, samassa talossa asui muun muassa Krohnin perhe.<ref>Toinen näytös, s. 20</ref> Taloudellisesti hänen perheensä tuli hyvin toimeen ja lähiympäristössä asui runsaasti kulttuurivaikuttajia, joiden kanssa Salmiset olivat aktiivisesti vuorovaikutuksessa. Kyllikki Väre kuoli aivoverenvuotoon Eskon ollessa kymmenvuotias, Väre oli erotettu Kansallisteatterista 1947.<ref>Toinen näytös, s. 20 ja 21</ref> Unto Salminen joutui hunningolle puolisonsa kuoleman jälkeen, [[alkoholismi]]n ohella hän kärsi nivelreumasta - entiselle maajoukkuetason urheilijalle tilanne oli erityisen hankala. Hänet erotettiin Kansallisteatterista 1951.<ref>Toinen näytös, s. 24</ref> |
|||
Esko Salmisen vanhemmat olivat näyttelijät [[Unto Salminen]] ja [[Kyllikki Väre]]. Kumpainenkin työskenteli 1940-luvulla Suomen Kansallisteatterissa, josta tuli merkittävä osa Eskon varhaislapsuutta: "Vähän kalman hajua, vanhojen näyttelijöiden ruumiita... Ehkä tuoksahdus vanhaa viinaakin --- ", Salminen kertoo lapsuusmuistoistaan.<ref>Toinen näytös, s. 15</ref> Salmisen lapsuudenkoti sijaitsi Helsingin [[Kruununhaka|Kruununhaassa]] Kirjatyöntekijänkadulla, samassa talossa asui muun muassa Krohnin perhe.<ref>Toinen näytös, s. 20</ref> Taloudellisesti hänen perheensä tuli hyvin toimeen ja lähiympäristössä asui runsaasti kulttuurivaikuttajia, joiden kanssa Salmiset olivat aktiivisesti vuorovaikutuksessa. Kyllikki Väre kuoli aivoverenvuotoon Eskon ollessa kymmenvuotias, Väre oli erotettu Kansallisteatterista 1947.<ref>Toinen näytös, s. 20 ja 21</ref> Unto Salminen joutui hunningolle puolisonsa kuoleman jälkeen, [[alkoholismi]]n ohella hän kärsi nivelreumasta – entiselle maajoukkuetason urheilijalle tilanne oli erityisen hankala. Hänet erotettiin Kansallisteatterista 1951.<ref>Toinen näytös, s. 24</ref> |
|||
Teinivuosinaan Esko Salminen osoitti taiteellista ja liikunnallista lahjakkuutta.<ref>Toinen näytös, s. 29</ref> Hän kävi 15-vuotiaaksi saakka koulua Helsingin [[Kulmakoulu]]ssa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www2.hs.fi/extrat/kaupunki/korttelisarja/26_1.html | Nimeke=Kuusi vuotta ja kolme luokkaa Kulmakoulussa | Tekijä=Järvenpää, Eeva | Julkaisu=Helsingin Sanomat | Ajankohta=28.1.2006 | Viitattu=3.11.2010}}</ref> Samaan aikaan hän työskenteli enonsa rautakaupassa varastomiehenä ja sittemmin myyjänä; hänestä suunniteltiin myös yrityksen toiminnan jatkajaa.<ref>Toinen näytös, s. 35</ref> Unto Salminen avioitui toistamiseen 1950-luvun puolivälissä ja Esko Salminen alkoi samoihin aikoihin jälleen kiinnostua teatteritaiteesta. Nuorempi Salminen kuului 1956 perustetun [[Kellariteatteri]]n varhaisimpaan ensembleen yhdessä muun muassa [[Liana Kaarina]]n, [[Antti Litja]]n ja [[Katriina Rinne|Katriina Rinteen]] kera. Nuoren teatteriryhmän ensimmäiset näytökset, ''Onnen päivät'', ''Ruma Elsa'' ja ''Charleyn täti'', ovat myös suomalaisen televisiotoiminnan varhaishistoriaa. Ne esitettiin suorina lähetyksinä. [[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomien]] [[Sole Uexküll]] huomioi Salmisen "luontaisen ilmaisukyvyn" ja nyanssien hallinnan 22. huhtikuuta 1958 julkaistussa ''Charleyn tädin'' arvostelussa. Uexküll havaitsi toisaalta Salmisen puhetekniset puutteet, ja piti niiden korjaamista ensisijaisena, mikäli tämä aikoo teatterialalle; " --- ja olisipa sääli ellei aikoisi, kun perittyä lahjaa on näin valtavasti", Uexküll kirjoitti.<ref name="TN36">Toinen näytös, s. 36 ja 37</ref> |
|||
Teinivuosinaan Esko Salminen osoitti taiteellista ja liikunnallista lahjakkuutta.<ref>Toinen näytös, s. 29</ref> Hän kävi 15-vuotiaaksi saakka koulua Helsingin [[Kulmakoulu]]ssa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www2.hs.fi/extrat/kaupunki/korttelisarja/26_1.html | Nimeke = Kuusi vuotta ja kolme luokkaa Kulmakoulussa | Tekijä = Järvenpää, Eeva | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 28.1.2006 | Viitattu = 3.11.2010}}</ref> Samaan aikaan hän työskenteli enonsa rautakaupassa varastomiehenä ja sittemmin myyjänä; hänestä suunniteltiin myös yrityksen toiminnan jatkajaa.<ref>Toinen näytös, s. 35</ref> Unto Salminen avioitui toistamiseen 1950-luvun puolivälissä ja Esko Salminen alkoi samoihin aikoihin jälleen kiinnostua teatteritaiteesta. Nuorempi Salminen kuului 1956 perustetun [[Kellariteatteri]]n varhaisimpaan ensembleen yhdessä muun muassa [[Liana Kaarina]]n, [[Antti Litja]]n ja [[Katriina Rinne|Katriina Rinteen]] kera. Nuoren teatteriryhmän ensimmäiset näytökset, ''Onnen päivät'', ''Ruma Elsa'' ja ''Charleyn täti'', ovat myös suomalaisen televisiotoiminnan varhaishistoriaa. Ne esitettiin suorina lähetyksinä. [[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomien]] [[Sole Uexküll]] huomioi Salmisen ”luontaisen ilmaisukyvyn” ja nyanssien hallinnan 22. huhtikuuta 1958 julkaistussa ''Charleyn tädin'' arvostelussa. Uexküll havaitsi toisaalta Salmisen puhetekniset puutteet, ja piti niiden korjaamista ensisijaisena, mikäli tämä aikoo teatterialalle; " --- ja olisipa sääli ellei aikoisi, kun perittyä lahjaa on näin valtavasti", Uexküll kirjoitti.<ref name="TN36">Toinen näytös, s. 36 ja 37</ref> |
|||
Lahjojensa ansiosta Salmiselle tarjoutui mahdollisuus ryhtyä teatteriuralle ilman koulutusta: Kotkan teatterin [[Jouko Paavola]] olisi kiinnittänyt hänet saman tien. [[Jalmari Rinne]] kannusti vakaasti Salmista hankkimaan muodollisen pätevyyden: Salmiselle järjestettiin oma pääsykoe [[Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu|Teatterikouluun]] syksyllä 1958, pääsykoetehtävät olivat samat kuin muillekin. Jälkeenpäin Salminen arvioi saaneensa koulusta välttämättömän teoreettisen ja teknisen opin, valmiudet selviytyä näyttelijän ammatista. Salminen oli koulun nuorin, hänen kurssinsa "henkinen isä" oli [[Mikko Majanlahti]], samalla kurssilla oli muun muassa [[Rose-Marie Precht]].<ref>Toinen näytös, s. 39 ja 40</ref> |
Lahjojensa ansiosta Salmiselle tarjoutui mahdollisuus ryhtyä teatteriuralle ilman koulutusta: Kotkan teatterin [[Jouko Paavola]] olisi kiinnittänyt hänet saman tien. [[Jalmari Rinne]] kannusti vakaasti Salmista hankkimaan muodollisen pätevyyden: Salmiselle järjestettiin oma pääsykoe [[Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu|Teatterikouluun]] syksyllä 1958, pääsykoetehtävät olivat samat kuin muillekin. Jälkeenpäin Salminen arvioi saaneensa koulusta välttämättömän teoreettisen ja teknisen opin, valmiudet selviytyä näyttelijän ammatista. Salminen oli koulun nuorin, hänen kurssinsa "henkinen isä" oli [[Mikko Majanlahti]], samalla kurssilla oli muun muassa [[Rose-Marie Precht]].<ref>Toinen näytös, s. 39 ja 40</ref> |
||
| Rivi 41: | Rivi 88: | ||
Toisen lukuvuoden jälkeisenä kesänä Salminen saavutti ensimmäisen taiteellisen voittonsa Turun [[Samppalinnan kesäteatteri]]ssa. Näytelmä oli Aleksis Kiven ''Kullervo''.<ref name="TN42">Toinen näytös, s. 42</ref> [[Elokuva-aitta]] kirjoitti näytelmästä laajan artikkelin otsikkona "Kullervo riehuu Samppalinnan mäellä". Myös Suomen tuolloinen presidenttipari näki ''Kullervon''.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://kurjenkaivonkentta.blogspot.fi/2014/03/samppalinnan-kesateatteri.html | Nimeke = Erään kurkihirren alla / Samppalinnan kesäteatteri | Tekijä = Tossumies| Julkaisu = | Ajankohta = 19.3.2014 | Viitattu = 8.3.2016}}</ref> Salminen laskee näyttämövuosiensa alkaneen kyseisestä näytelmästä kesällä 1960, jolloin hän oli yhdeksäntoista. Hän sai näytellä ammattilaisten kanssa opiskelijana, ei enää näyttämötaiteen harrastajana.<ref name="Toinen näytös, s. 343">Toinen näytös, s. 343</ref> Kyseiset ammattilaiset olivat muun muassa [[Vili Auvinen]], [[Kaisu Leppänen]], [[Eila Roine]] ja [[Veikko Sinisalo]].<ref name="TN42"/> |
Toisen lukuvuoden jälkeisenä kesänä Salminen saavutti ensimmäisen taiteellisen voittonsa Turun [[Samppalinnan kesäteatteri]]ssa. Näytelmä oli Aleksis Kiven ''Kullervo''.<ref name="TN42">Toinen näytös, s. 42</ref> [[Elokuva-aitta]] kirjoitti näytelmästä laajan artikkelin otsikkona "Kullervo riehuu Samppalinnan mäellä". Myös Suomen tuolloinen presidenttipari näki ''Kullervon''.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://kurjenkaivonkentta.blogspot.fi/2014/03/samppalinnan-kesateatteri.html | Nimeke = Erään kurkihirren alla / Samppalinnan kesäteatteri | Tekijä = Tossumies| Julkaisu = | Ajankohta = 19.3.2014 | Viitattu = 8.3.2016}}</ref> Salminen laskee näyttämövuosiensa alkaneen kyseisestä näytelmästä kesällä 1960, jolloin hän oli yhdeksäntoista. Hän sai näytellä ammattilaisten kanssa opiskelijana, ei enää näyttämötaiteen harrastajana.<ref name="Toinen näytös, s. 343">Toinen näytös, s. 343</ref> Kyseiset ammattilaiset olivat muun muassa [[Vili Auvinen]], [[Kaisu Leppänen]], [[Eila Roine]] ja [[Veikko Sinisalo]].<ref name="TN42"/> |
||
==Teatteriura== |
== Teatteriura == |
||
===Suomen Kansallisteatteri 1961–1969=== |
=== Suomen Kansallisteatteri 1961–1969 === |
||
Teatterikoulun päätyttyä vuonna 1961 Salmisen oli määrä aloittaa Turun kaupunginteatterissa, mutta lopulta hänet kiinnitettiin Suomen Kansallisteatteriin, missä hänen uransa alkoi vaisusti.<ref>Toinen näytös, s. 60 ja 63</ref> Hänen ensimmäinen merkittävä roolinsa oli juutalaispoika Andri [[Max Frisch]]in näytelmässä ''Andorra''. Salminen itse ei pitänyt suorituksestaan, mutta kriitikkovastaanotto oli myönteinen ja hän sai enemmän roolitehtäviä.<ref>Toinen näytös, s. 66 ja 67</ref> |
Teatterikoulun päätyttyä vuonna 1961 Salmisen oli määrä aloittaa Turun kaupunginteatterissa, mutta lopulta hänet kiinnitettiin Suomen Kansallisteatteriin, missä hänen uransa alkoi vaisusti.<ref>Toinen näytös, s. 60 ja 63</ref> Hänen ensimmäinen merkittävä roolinsa oli juutalaispoika Andri [[Max Frisch]]in näytelmässä ''Andorra''. Salminen itse ei pitänyt suorituksestaan, mutta kriitikkovastaanotto oli myönteinen ja hän sai enemmän roolitehtäviä.<ref>Toinen näytös, s. 66 ja 67</ref> |
||
Salmisen varsinainen riemuvoitto Kansallisteatterissa oli Eskon rooli Aleksis Kiven ''Nummisuutareissa''. Suorituksen fyysisyys sai erityistä huomiota: |
Salmisen varsinainen riemuvoitto Kansallisteatterissa oli Eskon rooli Aleksis Kiven ''Nummisuutareissa''. Suorituksen fyysisyys sai erityistä huomiota: ”Tuskin meillä on tämän Eskon veroista ulkonaisia humalan ilmauksia – ilmahyppyjä, aitalentoja ja muuta mahdollista, hyvin irrallista akrobatiaa!”, [[Ilta-Sanomat]] hehkutti.<ref>Toinen näytös, s. 76 ja 77</ref> Seuraava taiteellinen voitto oli nimiosa [[Marcel Pagnol]]in näytelmässä ''Marius'' kevätkaudella 1966.<ref>Toinen näytös, s. 83</ref> Salminen oli alkanut saada arvostusta Kansallisteatterin näyttelijänä, ja päätti irtisanoutua vuonna 1969, mikä sai teatterin johdon ymmälleen.<ref>Toinen näytös, s. 88</ref> |
||
Ainoan teatterikiertueensa Salminen teki kesällä 1962. Kiertue oli jatkoa [[Ansa Ikonen|Ansa Ikosen]] 25-vuotiskiertueelle ja sillä olivat mukana edellä mainittujen lisäksi [[Tauno Palo]], [[Uuno Hemmo]], [[Katriina Rinne]] ja [[Tommi Rinne]]. Kiertueella esitettiin Katariina Suuren elämästä kertovaa komediaa ''Keisarinna'' ja se veti katsomot täyteen. Salminen näytteli Katariinan nuorta rakastajaa.<ref>Toinen näytös, s. 51</ref> |
Ainoan teatterikiertueensa Salminen teki kesällä 1962. Kiertue oli jatkoa [[Ansa Ikonen|Ansa Ikosen]] 25-vuotiskiertueelle ja sillä olivat mukana edellä mainittujen lisäksi [[Tauno Palo]], [[Uuno Hemmo]], [[Katriina Rinne]] ja [[Tommi Rinne]]. Kiertueella esitettiin Katariina Suuren elämästä kertovaa komediaa ''Keisarinna'' ja se veti katsomot täyteen. Salminen näytteli Katariinan nuorta rakastajaa.<ref>Toinen näytös, s. 51</ref> |
||
===Helsingin Kaupunginteatteri 1969–1971=== |
=== Helsingin Kaupunginteatteri 1969–1971 === |
||
1970-luvun taitteessa suomalainen teatteri oli voimakkaasti politisoitunut ja niin sanottu yhteiskunnallinen teatteri oli muotia. Suomalaisessa yhteiskunnassa teatteri oli tuohon aikaan merkittävä voima sekä taiteellisesti että poliittisesti ja etenkin kaupunginteattereiden ohjelmisto ja johto heijasteli paikallisia poliittisia voimasuhteita.<ref name="TN98">Toinen näytös, s. 98</ref> |
1970-luvun taitteessa suomalainen teatteri oli voimakkaasti politisoitunut ja niin sanottu yhteiskunnallinen teatteri oli muotia. Suomalaisessa yhteiskunnassa teatteri oli tuohon aikaan merkittävä voima sekä taiteellisesti että poliittisesti ja etenkin kaupunginteattereiden ohjelmisto ja johto heijasteli paikallisia poliittisia voimasuhteita.<ref name="TN98">Toinen näytös, s. 98</ref> |
||
Yhteiskunnallisen teatterin airut Ralf Långbacka houkutteli Esko Salmisen Helsingin Kaupunginteatteriin, missä tämä aloitti syyskaudella 1969. Salmisella oli merkittävä rooli [[Fjodor Dostojevski|Dostojevskin]] romaaniin perustuvassa näytelmässä ''Riivaajat'' ja kyseisen roolin puitteissa hän protestoi [[Eugen Terttula]]n, [[Kalle Holmberg]]in ja [[Ralf Långbacka]]n puolesta. Osa kaupunginteatterin väestä oli halunnut kyseisen kolmikon teatterin johtoon, lopulta johtajaksi valittiin kuitenkin [[Timo Tiusanen]], jonka teatterin hallitus puolestaan olisi halunnut edellä mainitun kolmikon lisäksi johtajiston neljänneksi jäseneksi.<ref name="TN98"/> |
Yhteiskunnallisen teatterin airut Ralf Långbacka houkutteli Esko Salmisen Helsingin Kaupunginteatteriin, missä tämä aloitti syyskaudella 1969. Salmisella oli merkittävä rooli [[Fjodor Dostojevski|Dostojevskin]] romaaniin perustuvassa näytelmässä ''Riivaajat'' ja kyseisen roolin puitteissa hän protestoi [[Eugen Terttula]]n, [[Kalle Holmberg]]in ja [[Ralf Långbacka]]n puolesta. Osa kaupunginteatterin väestä oli halunnut kyseisen kolmikon teatterin johtoon, lopulta johtajaksi valittiin kuitenkin [[Timo Tiusanen]], jonka teatterin hallitus puolestaan olisi halunnut edellä mainitun kolmikon lisäksi johtajiston neljänneksi jäseneksi.<ref name="TN98"/> |
||
===Turun kaupunginteatteri 1971–1977=== |
=== Turun kaupunginteatteri 1971–1977 === |
||
Salminen päätti Helsingin Kaupunginteatterin kautensa kevääseen 1971 yhdessä Holmbergin ja Långbackan kanssa. Kolmikko siirtyi [[Turku]]un ja Salmisen tuolloinen elämänkumppani [[Heidi Krohn]] seurasi perässä vuotta myöhemmin.<ref>Toinen näytös, s. 102 ja 103</ref> Turun kauden tapaus oli Kiven ''[[Seitsemän veljestä]]''. Salminen näytteli [[Juhani (Seitsemän veljestä)|Juhania]], ensi-ilta oli joulukuussa 1972 ja näytelmää esitettiin kolmen vuoden aikana lähes 250 kertaa.<ref>Toinen näytös, s. 108 ja 110</ref> Näytös vieraili myös ulkomailla, "[[Berliini]]ssä tuli sellaisia väliaplodeja, että näyttämölläkin hämmästyttiin", Salminen muistelee.<ref>Toinen näytös, s. 111</ref> Sole Uexküll piti ''Seitsemää veljestä'' "nerokkaana teatterina" ja ylisti Salmisen Juhania "mahtavaksi". [[Aamulehti|Aamulehden]] [[Olavi Veistäjä]] huomioi Salmisen taiteellisen rekisterin laajuuden, "sokeasta vimmasta herkkään kyynelehtimiseen".<ref>Toinen näytös, s. 111 ja 112</ref> Saksalaisen kritiikin mielestä Turun kaupunginteatteri oli löytänyt ''Seitsemässä veljeksessä'' spontaniteetin ja alkuvoiman.<ref>Toinen näytös, s. 112</ref> |
Salminen päätti Helsingin Kaupunginteatterin kautensa kevääseen 1971 yhdessä Holmbergin ja Långbackan kanssa. Kolmikko siirtyi [[Turku]]un ja Salmisen tuolloinen elämänkumppani [[Heidi Krohn]] seurasi perässä vuotta myöhemmin.<ref>Toinen näytös, s. 102 ja 103</ref> Turun kauden tapaus oli Kiven ''[[Seitsemän veljestä]]''. Salminen näytteli [[Juhani (Seitsemän veljestä)|Juhania]], ensi-ilta oli joulukuussa 1972 ja näytelmää esitettiin kolmen vuoden aikana lähes 250 kertaa.<ref>Toinen näytös, s. 108 ja 110</ref> Näytös vieraili myös ulkomailla, "[[Berliini]]ssä tuli sellaisia väliaplodeja, että näyttämölläkin hämmästyttiin", Salminen muistelee.<ref>Toinen näytös, s. 111</ref> Sole Uexküll piti ''Seitsemää veljestä'' "nerokkaana teatterina" ja ylisti Salmisen Juhania "mahtavaksi". [[Aamulehti|Aamulehden]] [[Olavi Veistäjä]] huomioi Salmisen taiteellisen rekisterin laajuuden, "sokeasta vimmasta herkkään kyynelehtimiseen".<ref>Toinen näytös, s. 111 ja 112</ref> Saksalaisen kritiikin mielestä Turun kaupunginteatteri oli löytänyt ''Seitsemässä veljeksessä'' spontaniteetin ja alkuvoiman.<ref>Toinen näytös, s. 112</ref> |
||
| Rivi 63: | Rivi 113: | ||
Myös [[Georges Danton|Dantonin]] rooli [[Georg Büchner]]in näytelmässä ''Dantonin kuolema'' kuuluu Salmisen Turun kauden voittoihin, hän itse kuvailee roolia "valtavaksi" ja "filosofialtaan suunnattomaksi". Turun kaupunginteatterin kaudellaan Salminen näytteli myös muun muassa näytelmissä ''[[Kuningas Lear]]'', ''[[Kirsikkapuisto]]'' ja Aleksis Kiven [[farssi]]ssa ''[[Olviretki Schleusingenissa|Olviretki]]'', joka jäi Turun vuosien viimeiseksi näytelmäksi.<ref>Toinen näytös, s. 132 ja 133</ref> Kaikkiaan Turun vuodet olivat Salmisen elämässä kiihkeitä ja kuluttavia.<ref>Toinen näytös, s. 133</ref> |
Myös [[Georges Danton|Dantonin]] rooli [[Georg Büchner]]in näytelmässä ''Dantonin kuolema'' kuuluu Salmisen Turun kauden voittoihin, hän itse kuvailee roolia "valtavaksi" ja "filosofialtaan suunnattomaksi". Turun kaupunginteatterin kaudellaan Salminen näytteli myös muun muassa näytelmissä ''[[Kuningas Lear]]'', ''[[Kirsikkapuisto]]'' ja Aleksis Kiven [[farssi]]ssa ''[[Olviretki Schleusingenissa|Olviretki]]'', joka jäi Turun vuosien viimeiseksi näytelmäksi.<ref>Toinen näytös, s. 132 ja 133</ref> Kaikkiaan Turun vuodet olivat Salmisen elämässä kiihkeitä ja kuluttavia.<ref>Toinen näytös, s. 133</ref> |
||
===Helsingin Kaupunginteatteri 1977–1992=== |
=== Helsingin Kaupunginteatteri 1977–1992 === |
||
Syksyllä 1977 Salminen palasi Heidi Krohnin kanssa Helsingin Kaupunginteatteriin, jossa hänen ensimmäinen suuri roolinsa oli nimiosa Shakespearen ''[[Othello]]ssa''. Salminen itse pitää Othelloa rajuine tunnetilojen vaihteluineen raskaimpana roolinaan Dantonin ohella.<ref>Toinen näytös, s. 139 ja 140</ref> Vuonna 1981 Salminen näytteli yhdessä [[Jukka-Pekka Palo]]n kanssa nimiroolin [[Henrik Ibsen]]in näytelmässä ''[[Peer Gynt]]'', jossa Salminen näytteli vanhaa ja Palo nuorta Gyntiä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.hkt.fi/ohjelmisto/luearvostelu.php?id=142 | Nimeke=Saarikoski ja Kaupunginteatteri | Tekijä=Tarkka, Pekka | Julkaisu=Helsingin Sanomat | Ajankohta=23.10.2004 | Viitattu=3.11.2010}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.ibsen.net/index.gan?id=67661&subid=0 | Nimeke=Peer Gynt | Julkaisija=Ibsen.net | Viitattu=3.11.2010}}</ref> Ralf Långbackan ohjaamasta näytelmästä tuli yleisö- ja arvostelumenestys: se sai yli 120 000 katsojaa. Vuorotellen Peer Gyntin roolin kanssa Salminen näytteli Eddie Carbonea [[Arthur Miller]]in teoksessa ''Näköala sillalta''. Ohjaajana oli [[Jack Witikka]]. Eddien rooli on yksi Salmisen mieluisimpia, ja hän kutsuu sitä "köyhän miehen Othelloksi".<ref>Toinen näytös, s. 149</ref> |
|||
Syksyllä 1977 Salminen palasi Heidi Krohnin kanssa Helsingin Kaupunginteatteriin, jossa hänen ensimmäinen suuri roolinsa oli nimiosa Shakespearen ''[[Othello]]ssa''. Salminen itse pitää Othelloa rajuine tunnetilojen vaihteluineen raskaimpana roolinaan Dantonin ohella.<ref>Toinen näytös, s. 139 ja 140</ref> Vuonna 1981 Salminen näytteli yhdessä [[Jukka-Pekka Palo]]n kanssa nimiroolin [[Henrik Ibsen]]in näytelmässä ''[[Peer Gynt]]'', jossa Salminen näytteli vanhaa ja Palo nuorta Gyntiä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hkt.fi/ohjelmisto/luearvostelu.php?id=142 | Nimeke = Saarikoski ja Kaupunginteatteri | Tekijä = Tarkka, Pekka | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 23.10.2004 | Viitattu = 3.11.2010}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ibsen.net/index.gan?id=67661&subid=0 | Nimeke = Peer Gynt | Julkaisija = Ibsen.net | Viitattu = 3.11.2010}}</ref> Ralf Långbackan ohjaamasta näytelmästä tuli yleisö- ja arvostelumenestys: se sai yli 120 000 katsojaa. Vuorotellen Peer Gyntin roolin kanssa Salminen näytteli Eddie Carbonea [[Arthur Miller]]in teoksessa ''Näköala sillalta''. Ohjaajana oli [[Jack Witikka]]. Eddien rooli on yksi Salmisen mieluisimpia, ja hän kutsuu sitä "köyhän miehen Othelloksi".<ref>Toinen näytös, s. 149</ref> |
|||
Loppuvuodesta 1985 ensi-iltaan tullut ''Tartuffe'' sai huomiota pohjoismaisilla teatterifestivaaleilla. Salminen tulkitsi Holmbergin ohjaamassa teoksessa Orgonin roolin, nimiroolin teki [[Juha Muje]]. Lokakuussa 1986 sai ensi-iltansa [[Neil Hardwick]]in ohjaama farssi ''Leikitäänkö lääkäriä'', jonka ennakkonäytökset onnistuivat erinomaisesti, mutta ensi-ilta oli fiasko. Lopulta näytelmästä tuli kuitenkin menestys. "Meille se oli hieno oppitunti englantilaisesta teatterista ja ajoituksen [[Aritmetiikka|aritmetiikasta]]", Salminen kuvailee.<ref>Toinen näytös, s. 159 ja 160</ref> |
Loppuvuodesta 1985 ensi-iltaan tullut ''Tartuffe'' sai huomiota pohjoismaisilla teatterifestivaaleilla. Salminen tulkitsi Holmbergin ohjaamassa teoksessa Orgonin roolin, nimiroolin teki [[Juha Muje]]. Lokakuussa 1986 sai ensi-iltansa [[Neil Hardwick]]in ohjaama farssi ''Leikitäänkö lääkäriä'', jonka ennakkonäytökset onnistuivat erinomaisesti, mutta ensi-ilta oli fiasko. Lopulta näytelmästä tuli kuitenkin menestys. "Meille se oli hieno oppitunti englantilaisesta teatterista ja ajoituksen [[Aritmetiikka|aritmetiikasta]]", Salminen kuvailee.<ref>Toinen näytös, s. 159 ja 160</ref> |
||
| Rivi 70: | Rivi 121: | ||
Holmbergin ohjaamassa ''[[Macbeth]]issä'' Salminen näytteli nimiroolin. Joulukuussa 1989 ensi-iltaan tullut näytelmä sai ristiriitaisen vastaanoton. Salmisen viimeiseksi rooliksi Helsingin Kaupunginteatterissa jäi siltä erää Fagin näytelmässä ''[[Oliver Twist]]''.<ref>Toinen näytös, s. 165 ja 166</ref> |
Holmbergin ohjaamassa ''[[Macbeth]]issä'' Salminen näytteli nimiroolin. Joulukuussa 1989 ensi-iltaan tullut näytelmä sai ristiriitaisen vastaanoton. Salmisen viimeiseksi rooliksi Helsingin Kaupunginteatterissa jäi siltä erää Fagin näytelmässä ''[[Oliver Twist]]''.<ref>Toinen näytös, s. 165 ja 166</ref> |
||
===Suomen Kansallisteatteri 1992–=== |
=== Suomen Kansallisteatteri 1992– === |
||
Esko Salmisen paluuroolina Kansallisessa oli Eugene O'Neill näytelmässä ''Elämää pitempi yö''. [[Lars Norén]]in kirjoittaman teoksen ohjasi [[Kurt Nuotio]]. Helsingin Sanomien Kirsikka Moring luonnehti Salmisen Eugenea "jättimäiseksi hermokimpuksi". Moringin mielestä Salminen otti paikkansa "suomalaisen teatterin valtiaana" ja ilmensi "lähes saatanallista fyysistä intensiteettiä". Salminen itse piti roolia upeana ja vaativana. Näytelmässä olivat mukana myös muun muassa [[Kyllikki Forssell]] ja [[Jukka-Pekka Palo]]. Sitä esitettiin kahden vuoden aikana lähes sata kertaa.<ref>Toinen näytös, s. 174, 175 ja 177</ref> |
|||
Esko Salmisen paluuroolina Kansallisessa oli Eugene O'Neill näytelmässä ''Elämää pitempi yö''. [[Lars Norén]]in kirjoittaman teoksen ohjasi [[Kurt Nuotio]]. Helsingin Sanomien Kirsikka Moring luonnehti Salmisen Eugenea ”jättimäiseksi hermokimpuksi”. Moringin mielestä Salminen otti paikkansa ”suomalaisen teatterin valtiaana” ja ilmensi ”lähes saatanallista fyysistä intensiteettiä”. Salminen itse piti roolia upeana ja vaativana. Näytelmässä olivat mukana myös muun muassa [[Kyllikki Forssell]] ja [[Jukka-Pekka Palo]]. Sitä esitettiin kahden vuoden aikana lähes sata kertaa.<ref>Toinen näytös, s. 174, 175 ja 177</ref> |
|||
[[Laura Jäntti|Laura Jäntin]] ohjaamassa näytelmässä ''Cyrano de Bergerac'' Salminen teki nimiroolin. Näytelmästä tuli menestys, jota esitettiin neljä vuotta. Salmisen Cyrano sai myös kriitikoilta myönteisen vastaanoton: "Jättiläisrooli soljuu kevään keveänä", [[Jukka Kajava]] kirjoitti Helsingin Sanomissa lokakuussa 1993.<ref>Toinen näytös, s. 190–192</ref> 35-vuotistaiteilijajuhlassaan 1. helmikuuta 1997 Salminen näytteli Cyranoa. Samassa yhteydessä hän sai Suomen Näyttelijäliitolta kultaisen kunniamerkin.<ref>Toinen näytös, s. 208–210</ref> |
[[Laura Jäntti|Laura Jäntin]] ohjaamassa näytelmässä ''Cyrano de Bergerac'' Salminen teki nimiroolin. Näytelmästä tuli menestys, jota esitettiin neljä vuotta. Salmisen Cyrano sai myös kriitikoilta myönteisen vastaanoton: "Jättiläisrooli soljuu kevään keveänä", [[Jukka Kajava]] kirjoitti Helsingin Sanomissa lokakuussa 1993.<ref>Toinen näytös, s. 190–192</ref> 35-vuotistaiteilijajuhlassaan 1. helmikuuta 1997 Salminen näytteli Cyranoa. Samassa yhteydessä hän sai Suomen Näyttelijäliitolta kultaisen kunniamerkin.<ref>Toinen näytös, s. 208–210</ref> |
||
Syksyllä 1997 sai ensi-iltansa ranskalaisen [[Yasmina Reza]]n uusi näytelmä ''Taide'' ohjaajanaan Arto af Hällström. Salminen näytteli Marcia. Taidetta ja ystävyyttä valottava ''Taide'' sai hyvän kriitikkovastaanoton ja sitä esitettiin noin kaksisataa kertaa aina syksyyn 2000. Samaan aikaan Salminen näytteli Helsingin Kaupunginteatterissa Willy Lomania Arthur Millerin ''Kauppamatkustajan kuolemassa'' sekä [[Aleksanterin teatteri]]ssa [[Coline Serreau]]n komediaa ''Välkky ja Pölkky''.<ref>Toinen näytös, s. 222, 224 ja 226</ref> [[Asko Sarkola]] oli Välkky ja Esko Salminen Pölkky. Rooliaan varten Salmisen tuli opetella soittamaan [[viulu]]lla sävelteos |
Syksyllä 1997 sai ensi-iltansa ranskalaisen [[Yasmina Reza]]n uusi näytelmä ''Taide'' ohjaajanaan Arto af Hällström. Salminen näytteli Marcia. Taidetta ja ystävyyttä valottava ''Taide'' sai hyvän kriitikkovastaanoton ja sitä esitettiin noin kaksisataa kertaa aina syksyyn 2000. Samaan aikaan Salminen näytteli Helsingin Kaupunginteatterissa Willy Lomania Arthur Millerin ''Kauppamatkustajan kuolemassa'' sekä [[Aleksanterin teatteri]]ssa [[Coline Serreau]]n komediaa ''Välkky ja Pölkky''.<ref>Toinen näytös, s. 222, 224 ja 226</ref> [[Asko Sarkola]] oli Välkky ja Esko Salminen Pölkky. Rooliaan varten Salmisen tuli opetella soittamaan [[viulu]]lla sävelteos ”Parlez moi d’amour” – naisten viettelemiseksi. ”[[Raakel Lignell]] oli mulla opettajana, antoi yhden oman pienen viulunsa lainaksi. --- Raksu piirsi tarkkaan, mitä minun pitää painaa milloinkin”, Salminen kertoi viuluopinnoistaan.<ref>Toinen näytös, s. 231 ja 232</ref> ''Välkky ja Pölkky'' oli kassamenestys ja sai myös myönteisen kriitikkovastaanoton.<ref>Toinen näytös, s. 232 ja 233</ref> |
||
''Kauppamatkustajan kuoleman'' Willy Loman oli rooli, josta Salminen sai huomattavasti yleisöpalautetta; saman verran kuin van Goghista. Elämäkerrassaan ''Toinen näytös'' Salminen käsittelee kyseistä roolia usean sivun verran: "Jokainen näkee Willyssä isänsä. Millerhän kirjoitti sen isästään", Salminen analysoi.<ref>Toinen näytös, s. 244</ref> Saku Heinonen kirjoitti [[Keskisuomalainen|Keskisuomalaisessa]] lokakuussa 1999: "Willy Lomanin hahmo koko tarinan ruumiillistumana on Esko Salmisen käsittelyssä niin aito, että se jää katsojaan. Olenko minä todellakin tuollainen, ja olenhan minä".<ref>Toinen näytös, s. 242</ref> ''Kauppamatkustajan kuolemaa'' esitettiin yli 70 kertaa, viimeisen kerran syystalvella 2000.<ref>Toinen näytös, s. 250</ref> Omasta mielestään Salminen oli tuohon aikaan ollut jo pitkään kypsä sairauseläkkeelle, lähinnä useaan otteeseen operoitujen polviensa tähden.<ref>Toinen näytös, s. 249</ref> |
''Kauppamatkustajan kuoleman'' Willy Loman oli rooli, josta Salminen sai huomattavasti yleisöpalautetta; saman verran kuin van Goghista. Elämäkerrassaan ''Toinen näytös'' Salminen käsittelee kyseistä roolia usean sivun verran: "Jokainen näkee Willyssä isänsä. Millerhän kirjoitti sen isästään", Salminen analysoi.<ref>Toinen näytös, s. 244</ref> Saku Heinonen kirjoitti [[Keskisuomalainen|Keskisuomalaisessa]] lokakuussa 1999: "Willy Lomanin hahmo koko tarinan ruumiillistumana on Esko Salmisen käsittelyssä niin aito, että se jää katsojaan. Olenko minä todellakin tuollainen, ja olenhan minä".<ref>Toinen näytös, s. 242</ref> ''Kauppamatkustajan kuolemaa'' esitettiin yli 70 kertaa, viimeisen kerran syystalvella 2000.<ref>Toinen näytös, s. 250</ref> Omasta mielestään Salminen oli tuohon aikaan ollut jo pitkään kypsä sairauseläkkeelle, lähinnä useaan otteeseen operoitujen polviensa tähden.<ref>Toinen näytös, s. 249</ref> |
||
Kevätkaudella 2001 sai ensi-iltansa Helsingin Kaupunginteatterissa ''Puntilan isäntä ja hänen renkinsä Matti'', jossa Salminen näytteli Puntilaa ja sai jälleen hyvät arvostelut. Kriitikoiden mukaan hän sai Puntilan roolissaan käyttää koko taiteellista rekisteriään. Teoksen ohjasi Kurt Nuotio.<ref>Toinen näytös, s. 284</ref> Kansallisteatterissa tuli ensi-iltaan joulukuussa 2003 Shakespearen ''Falstaff'', jossa Salminen näytteli jälleen nimiroolin. Kristo Salminen näytteli Falstaffin kasvattipoikaa prinssi Henrikiä. Näytelmän vastaanotossa kriitikot mainitsivat Esko Salmisen kyvyn ottaa yleisönsä pelkällä läsnäolollaan.<ref>Toinen näytös, s. 309</ref> Salmisen rooliluettelo karttui näytelmien pääosista myös vuosikymmenen jälkipuoliskolla: nimiosa ''[[Kuningas Lear]]issa'', Sirin rooli [[Ronald Harwood]]in ''Pukijassa'' ja James Tyronen rooli [[Eugene |
Kevätkaudella 2001 sai ensi-iltansa Helsingin Kaupunginteatterissa ''Puntilan isäntä ja hänen renkinsä Matti'', jossa Salminen näytteli Puntilaa ja sai jälleen hyvät arvostelut. Kriitikoiden mukaan hän sai Puntilan roolissaan käyttää koko taiteellista rekisteriään. Teoksen ohjasi Kurt Nuotio.<ref>Toinen näytös, s. 284</ref> Kansallisteatterissa tuli ensi-iltaan joulukuussa 2003 Shakespearen ''Falstaff'', jossa Salminen näytteli jälleen nimiroolin. Kristo Salminen näytteli Falstaffin kasvattipoikaa prinssi Henrikiä. Näytelmän vastaanotossa kriitikot mainitsivat Esko Salmisen kyvyn ottaa yleisönsä pelkällä läsnäolollaan.<ref>Toinen näytös, s. 309</ref> Salmisen rooliluettelo karttui näytelmien pääosista myös vuosikymmenen jälkipuoliskolla: nimiosa ''[[Kuningas Lear]]issa'', Sirin rooli [[Ronald Harwood]]in ''Pukijassa'' ja James Tyronen rooli [[Eugene O’Neill]]in näytelmässä ''[[Pitkän päivän matka yöhön]]''. |
||
Aamulehden Soila Lehtonen kirjoitti Sirin roolista: "Esko Salmisen Sir on mehevä sekoitus eksynyttä sonnia ja koditonta karitsaa; itsensä hukannut tähtinäyttelijä virkoaa hetkittäin teatteridespootiksi, jota karisma on kannatellut kaameimmissakin kiertueläävissä". Lehtonen kuvaili Salmista vanhaksi sotaratsuksi, jolla on kyky hurmata yleisönsä. [[Satakunnan Kansa]]n Matti Linnavuori katsoi Salmisen tekevän pilaa "näyttelijän itserakkaudesta ja hyväksymisen tarpeesta".<ref>Toinen näytös, s. 326</ref> |
Aamulehden Soila Lehtonen kirjoitti Sirin roolista: "Esko Salmisen Sir on mehevä sekoitus eksynyttä sonnia ja koditonta karitsaa; itsensä hukannut tähtinäyttelijä virkoaa hetkittäin teatteridespootiksi, jota karisma on kannatellut kaameimmissakin kiertueläävissä". Lehtonen kuvaili Salmista vanhaksi sotaratsuksi, jolla on kyky hurmata yleisönsä. [[Satakunnan Kansa]]n Matti Linnavuori katsoi Salmisen tekevän pilaa "näyttelijän itserakkaudesta ja hyväksymisen tarpeesta".<ref>Toinen näytös, s. 326</ref> |
||
''Pitkän päivän matka yöhön'' tuli ensi-iltaan aivan vuosikymmenen lopulla Kurt Nuotion ohjaamana. Kriitikot suitsuttivat kappaletta. [[Sana (lehti)|Sana-lehden]] Anne Valkonen piti Salmisen James Tyronea |
''Pitkän päivän matka yöhön'' tuli ensi-iltaan aivan vuosikymmenen lopulla Kurt Nuotion ohjaamana. Kriitikot suitsuttivat kappaletta. [[Sana (lehti)|Sana-lehden]] Anne Valkonen piti Salmisen James Tyronea ”uskomattomana”. Kirsikka Moring arvioi Helsingin Sanomissa: ”Salmisen suhteessa rooliinsa ja vastanäyttelijöihin löytyy tuhat sävyä itsesyytöksen kyyneleistä raivoon ja rakkauteen…”.<ref>Toinen näytös, s. 347</ref> ''Pitkän päivän matka yöhön'' oli myös Salmisen taiteilijajuhlan numero marraskuussa 2010.<ref name="Toinen näytös, s. 343"/> |
||
Salminen on jatkanut teatteriuraansa edelleen 2010-luvulla. Marraskuussa 2013 sai ensi-iltansa Suomen Kansallisteatterissa ''Ilta Esko Salmisen kanssa'', jossa Salminen kertoo elämästään ja lausuu monologeja. Syyskaudella 2014 Salminen näytteli Helsingin Kaupunginteatterissa professoria [[Anton Tšehov]]in klassikkonäytelmässä ''[[Vanja-eno]]''. |
Salminen on jatkanut teatteriuraansa edelleen 2010-luvulla. Marraskuussa 2013 sai ensi-iltansa Suomen Kansallisteatterissa ''Ilta Esko Salmisen kanssa'', jossa Salminen kertoo elämästään ja lausuu monologeja. Syyskaudella 2014 Salminen näytteli Helsingin Kaupunginteatterissa professoria [[Anton Tšehov]]in klassikkonäytelmässä ''[[Vanja-eno]]''. |
||
==Elokuvaura== |
== Elokuvaura == |
||
{{Sitaatti2|right|”Eniten pidän ''Tähdet kertovat, komisario Palmu'' -filmistä. Nahkatakkisen pikkurikollisen Ville Valkosen rooli oli oikea helmi. Siinä oli paljon samaa, jota olin itse joutunut kokemaan kadun kundina 50-luvulla.”|Esko Salminen varhaisesta elokuvaroolistaan<ref>Toinen näytös, s. 49</ref>}} |
|||
{{Sitaatti2|right|Eniten pidän ''Tähdet kertovat, komisario Palmu'' -filmistä. Nahkatakkisen pikkurikollisen Ville Valkosen rooli oli oikea helmi. Siinä oli paljon samaa, jota olin itse joutunut kokemaan kadun kundina 50-luvulla.|Esko Salminen varhaisesta elokuvaroolistaan.<ref>Toinen näytös, s. 49</ref>}} |
|||
Salminen esiintyi ensi kerran vanhempiensa kanssa epookkikomediassa ''[[Katupeilin takana]]'' (1949). Ammattimaisen elokuvauransa hän aloitti teatterikoululaisena draamakomediassa ''[[Skandaali tyttökoulussa]]'' (1960). Camp-klassikoissa ''[[Kuu on vaarallinen]]'' ja ''[[Jengi (elokuva)|Jengi]]'' Salmisella oli keskeinen miesrooli. ''Kuu on vaarallinen'' oli aikansa mittapuun mukaan rohkea, sillä Salmisen roolihahmo vietti turhan monta sekuntia [[Liana Kaarina]]n roolihahmon rintojen välissä, joten elokuvaa sensuroitiin.<ref>Toinen näytös, s. 363</ref> Salminen näytteli myös niin kutsuttuja ongelmanuoria muutamassa tuotannossa. Elokuvaura oli uinuksissa monta vuotta 1960-luvun alkupuolen [[Näyttelijälakko 1963–1965|näyttelijälakon]] jälkeen: Salminen näytteli lähinnä sivuosia, miespääosa hänellä oli komediassa ''[[Johan nyt on markkinat!]]'' vuonna 1966. Vuosikymmenen jälkipuoliskolla hän oli mukana myös muutamassa [[Spede Pasanen|Spede]]-elokuvassa. Kun hän pitkän tauon jälkeen 1970-luvulla palasi elokuvan pariin, tehtävät vastasivat paremmin hänen ominaislaatuaan: ''[[Runoilija ja muusa (elokuva)|Runoilija ja muusa]]'', ''[[Pedon merkki]]'', ''[[Niskavuori (elokuva)|Niskavuori]]'' ja ''[[Hamlet liikemaailmassa]]''. |
Salminen esiintyi ensi kerran vanhempiensa kanssa epookkikomediassa ''[[Katupeilin takana]]'' (1949). Ammattimaisen elokuvauransa hän aloitti teatterikoululaisena draamakomediassa ''[[Skandaali tyttökoulussa]]'' (1960). Camp-klassikoissa ''[[Kuu on vaarallinen]]'' ja ''[[Jengi (elokuva)|Jengi]]'' Salmisella oli keskeinen miesrooli. ''Kuu on vaarallinen'' oli aikansa mittapuun mukaan rohkea, sillä Salmisen roolihahmo vietti turhan monta sekuntia [[Liana Kaarina]]n roolihahmon rintojen välissä, joten elokuvaa sensuroitiin.<ref>Toinen näytös, s. 363</ref> Salminen näytteli myös niin kutsuttuja ongelmanuoria muutamassa tuotannossa. Elokuvaura oli uinuksissa monta vuotta 1960-luvun alkupuolen [[Näyttelijälakko 1963–1965|näyttelijälakon]] jälkeen: Salminen näytteli lähinnä sivuosia, miespääosa hänellä oli komediassa ''[[Johan nyt on markkinat!]]'' vuonna 1966. Vuosikymmenen jälkipuoliskolla hän oli mukana myös muutamassa [[Spede Pasanen|Spede]]-elokuvassa. Kun hän pitkän tauon jälkeen 1970-luvulla palasi elokuvan pariin, tehtävät vastasivat paremmin hänen ominaislaatuaan: ''[[Runoilija ja muusa (elokuva)|Runoilija ja muusa]]'', ''[[Pedon merkki]]'', ''[[Niskavuori (elokuva)|Niskavuori]]'' ja ''[[Hamlet liikemaailmassa]]''. |
||
| Rivi 94: | Rivi 147: | ||
Elokuvassa ''Runoilija ja muusa'' (1978) Salminen näyttelee [[Eino Leino]]a, [[L. Onerva|Onervaa]] tulkitsee [[Elina Salo]]. Helsingin Sanomien [[Helena Ylänen]] arvioi: " --- Salmisen kautta Leino elää meille uudelleen".<ref>Toinen näytös, s. 144</ref> Elokuva sai teatterikierroksellaan noin 220 000 katsojaa ja televisioensi-illassaan liki 1,4 miljoonaa katsojaa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.elonet.fi/fi/elokuva/118934 | Nimeke = Runoilija ja muusa (1978) | Tekijä = Kansallinen audiovisuaalinen instituutti | Julkaisu = Elonet - Kansallisfilmografia | Ajankohta = 2013 | Viitattu = 9.3.2016}}</ref> Lokakuussa 1979 tuli ensi-iltaan palkittu animaatioelokuva ''Seitsemän veljestä'', jossa Salminen on kertojana. Teos on ensimmäinen suomalainen pitkä animaatioelokuva.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.elonet.fi/fi/elokuva/119038 | Nimeke = Seitsemän veljestä (1979) | Tekijä = Kansallinen audiovisuaalinen instituutti | Julkaisu = Elonet - Kansallisfilmografia | Ajankohta = 2013 | Viitattu = 9.3.2016}}</ref> |
Elokuvassa ''Runoilija ja muusa'' (1978) Salminen näyttelee [[Eino Leino]]a, [[L. Onerva|Onervaa]] tulkitsee [[Elina Salo]]. Helsingin Sanomien [[Helena Ylänen]] arvioi: " --- Salmisen kautta Leino elää meille uudelleen".<ref>Toinen näytös, s. 144</ref> Elokuva sai teatterikierroksellaan noin 220 000 katsojaa ja televisioensi-illassaan liki 1,4 miljoonaa katsojaa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.elonet.fi/fi/elokuva/118934 | Nimeke = Runoilija ja muusa (1978) | Tekijä = Kansallinen audiovisuaalinen instituutti | Julkaisu = Elonet - Kansallisfilmografia | Ajankohta = 2013 | Viitattu = 9.3.2016}}</ref> Lokakuussa 1979 tuli ensi-iltaan palkittu animaatioelokuva ''Seitsemän veljestä'', jossa Salminen on kertojana. Teos on ensimmäinen suomalainen pitkä animaatioelokuva.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.elonet.fi/fi/elokuva/119038 | Nimeke = Seitsemän veljestä (1979) | Tekijä = Kansallinen audiovisuaalinen instituutti | Julkaisu = Elonet - Kansallisfilmografia | Ajankohta = 2013 | Viitattu = 9.3.2016}}</ref> |
||
''Pedon merkkiä'' (1981) alettiin kuvata välittömästi sen jälkeen, kun Salminen oli palannut [[New York]]ista, missä hän ystävineen oli viettänyt 40-vuotissyntymäpäiviään muutaman viikon. Salminen kuvailee ''Pedon merkkiä'' "tavattoman mielenkiintoiseksi". Hänen mukaansa teoksesta huomaa edelleen hänen kamerakammonsa ja liiallisen yrittämisensä.<ref>Toinen näytös, s. 146 ja 147</ref> Aamulehden [[Erkka Lehtola]]n mielestä Salmisen osasuoritus osoitti ammattitaitoa ja varmuutta, mutta jäi silti aavistuksen kapeaksi. ''Pedon merkki'' keräsi teattereihin kohtuulliset sata tuhatta silmäparia.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.elonet.fi/fi/elokuva/117910 | Nimeke = Pedon merkki (1981) | Tekijä = |
''Pedon merkkiä'' (1981) alettiin kuvata välittömästi sen jälkeen, kun Salminen oli palannut [[New York]]ista, missä hän ystävineen oli viettänyt 40-vuotissyntymäpäiviään muutaman viikon. Salminen kuvailee ''Pedon merkkiä'' "tavattoman mielenkiintoiseksi". Hänen mukaansa teoksesta huomaa edelleen hänen kamerakammonsa ja liiallisen yrittämisensä.<ref>Toinen näytös, s. 146 ja 147</ref> Aamulehden [[Erkka Lehtola]]n mielestä Salmisen osasuoritus osoitti ammattitaitoa ja varmuutta, mutta jäi silti aavistuksen kapeaksi. ''Pedon merkki'' keräsi teattereihin kohtuulliset sata tuhatta silmäparia.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.elonet.fi/fi/elokuva/117910 | Nimeke = Pedon merkki (1981) | Tekijä = | Julkaisu = Elonet | Ajankohta = 2013 | Julkaisija = Kansallinen audiovisuaalinen instituutti | Viitattu = 9.3.2016}}</ref> |
||
[[Matti Kassila]]n ''Niskavuoressa'' (1984) Salminen vetää keskeisen miesosan [[Satu Silvo]]a vastaan. [[Aarne Niskavuori|Niskavuoren Aarnen]] olivat näytelleet valkokankaalla aiemmin [[Tauno Palo]] ja [[Erkki Viljos]]. Silvo teki [[Ilona Ahlgren|Ilonan]] roolin. 1930-luvun Hämeeseen ja Helsinkiin sijoittuva, [[Hella Wuolijoki|Hella Wuolijoen]] näytelmiin perustuva elokuva sai varovaisen myönteisen vastaanoton ja noin 150 000 katsojaa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.elonet.fi/fi/elokuva/119875 | Nimeke = Niskavuori (1984) | Tekijä = |
[[Matti Kassila]]n ''Niskavuoressa'' (1984) Salminen vetää keskeisen miesosan [[Satu Silvo]]a vastaan. [[Aarne Niskavuori|Niskavuoren Aarnen]] olivat näytelleet valkokankaalla aiemmin [[Tauno Palo]] ja [[Erkki Viljos]]. Silvo teki [[Ilona Ahlgren|Ilonan]] roolin. 1930-luvun Hämeeseen ja Helsinkiin sijoittuva, [[Hella Wuolijoki|Hella Wuolijoen]] näytelmiin perustuva elokuva sai varovaisen myönteisen vastaanoton ja noin 150 000 katsojaa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.elonet.fi/fi/elokuva/119875 | Nimeke = Niskavuori (1984) | Tekijä = | Julkaisu = Elonet | Ajankohta = 2013 | Julkaisija = Kansallinen audiovisuaalinen instituutti | Viitattu = 8.3.2016}}</ref> |
||
[[Pekka Parikka|Pekka Parikan]] ''Pohjanmaassa'' (1988) Salminen tulkitsi Veikko Hakalan roolin. Salminen luonnehti roolia isoksi ja hän teki siitä vanhan voimamiehen, joten tehtävää varten oli treenattava rajusti. Asiaan kuuluvaa murretta hän oppi Jorma-enoltaan.<ref>Toinen näytös, s. 183 ja 184</ref> 1980-luvun lopulla Salminen näytteli myös kolmessa Kaurismäen veljesten elokuvassa ja teki sivuroolin [[Pekka Parikka|Pekka Parikan]] ''Talvisodassa'', joka keräsi teattereihin noin 630 000 katsojaa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.elonet.fi/fi/elokuva/126330 | Nimeke = Talvisota (1989) | Tekijä = |
[[Pekka Parikka|Pekka Parikan]] ''Pohjanmaassa'' (1988) Salminen tulkitsi Veikko Hakalan roolin. Salminen luonnehti roolia isoksi ja hän teki siitä vanhan voimamiehen, joten tehtävää varten oli treenattava rajusti. Asiaan kuuluvaa murretta hän oppi Jorma-enoltaan.<ref>Toinen näytös, s. 183 ja 184</ref> 1980-luvun lopulla Salminen näytteli myös kolmessa Kaurismäen veljesten elokuvassa ja teki sivuroolin [[Pekka Parikka|Pekka Parikan]] ''Talvisodassa'', joka keräsi teattereihin noin 630 000 katsojaa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.elonet.fi/fi/elokuva/126330 | Nimeke = Talvisota (1989) | Tekijä = | Julkaisu = Elonet | Ajankohta = 2013 | Julkaisija = Kansallinen audiovisuaalinen instituutti | Viitattu = 8.3.2016}}</ref> Seuraavalla vuosikymmenellä hän oli pitkästä aikaa mukana [[Ere Kokkonen|Ere Kokkosen]] ja Speden komedioissa. ''Uuno Turhapuron veljestä'' (1994) tuli Turhapuro-sarjan erikoisuus, sillä [[Vesa-Matti Loiri]]a ei nähty siinä lainkaan. Salminen lähti näyttelemään Uunon veljeä siinä luulossa, että Loiri on mukana elokuvassa.<ref>Toinen näytös, s. 184</ref> |
||
Kassilan rikosdraamassa ''Kaikki pelissä'' (1994) Salminen näytteli miespääosan, komisario Nummensyrjän. [[Hannele Lauri]] ja Satu Silvo näyttelivät keskeiset naisroolit ja elokuvan "pahiksena" oli [[Jukka Puotila]]. Elokuva sai vain kymmenisen tuhatta katsojaa ja kriitikkovastaanottokin oli vaisu.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.elonet.fi/fi/elokuva/156824 | Nimeke = Kaikki pelissä (1994) | Tekijä = |
Kassilan rikosdraamassa ''Kaikki pelissä'' (1994) Salminen näytteli miespääosan, komisario Nummensyrjän. [[Hannele Lauri]] ja Satu Silvo näyttelivät keskeiset naisroolit ja elokuvan "pahiksena" oli [[Jukka Puotila]]. Elokuva sai vain kymmenisen tuhatta katsojaa ja kriitikkovastaanottokin oli vaisu.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.elonet.fi/fi/elokuva/156824 | Nimeke = Kaikki pelissä (1994) | Tekijä = | Julkaisu = Elonet | Ajankohta = 2013 | Julkaisija = Kansallinen audiovisuaalinen instituutti | Viitattu = 8.3.2016}}</ref> |
||
Ere Kokkosen ohjaamassa [[Arto Paasilinna]]n romaaniin perustuvassa elokuvassa ''Kymmenen riivinrautaa'' (2002) Salminen näytteli pääosan, Rauno Rämekorven. Ilkikurisessa komediassa Salminen näyttelee useita naisrooleja vastaan, joita tulkitsevat muun muassa [[Kristiina Elstelä]] ja [[Tea Ista]]. Halpatuotantona toteutettu elokuva sai verraten nuivan kriitikkovastaanoton, näyttelijäsuoritukset saivat kuitenkin kiitosta. Iltalehden Olli Kangassalo kirjoitti: "Komedia kyntää eteenpäin Esko Salmisen vitaalisen farssiroolin varassa ---". Katsojia elokuva keräsi vain noin 26 000.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.elonet.fi/fi/elokuva/1075653 | Nimeke = Kymmenen riivinrautaa (2002) | Tekijä = |
Ere Kokkosen ohjaamassa [[Arto Paasilinna]]n romaaniin perustuvassa elokuvassa ''Kymmenen riivinrautaa'' (2002) Salminen näytteli pääosan, Rauno Rämekorven. Ilkikurisessa komediassa Salminen näyttelee useita naisrooleja vastaan, joita tulkitsevat muun muassa [[Kristiina Elstelä]] ja [[Tea Ista]]. Halpatuotantona toteutettu elokuva sai verraten nuivan kriitikkovastaanoton, näyttelijäsuoritukset saivat kuitenkin kiitosta. Iltalehden Olli Kangassalo kirjoitti: "Komedia kyntää eteenpäin Esko Salmisen vitaalisen farssiroolin varassa ---". Katsojia elokuva keräsi vain noin 26 000.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.elonet.fi/fi/elokuva/1075653 | Nimeke = Kymmenen riivinrautaa (2002) | Tekijä = | Julkaisu = Elonet | Ajankohta = 2013 | Julkaisija = Kansallinen audiovisuaalinen instituutti | Viitattu = 8.3.2016}}</ref> |
||
[[Klaus Härö]]n palkitussa draamassa ''Äideistä parhain'' Salminen näytteli vanhaa Eeroa, nuorta näytteli Topi Majaniemi. [[Heikki Hietamies|Heikki Hietamiehen]] romaaniin perustuva teos kertoo [[Ruotsi]]in lähetetyistä sotalapsista. Se sai [[Suomi|Suomen]] teatterikierroksellaan noin 220 000 katsojaa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.elonet.fi/fi/elokuva/1251008 | Nimeke = Äideistä parhain (2005) | Tekijä = |
[[Klaus Härö]]n palkitussa draamassa ''Äideistä parhain'' Salminen näytteli vanhaa Eeroa, nuorta näytteli Topi Majaniemi. [[Heikki Hietamies|Heikki Hietamiehen]] romaaniin perustuva teos kertoo [[Ruotsi]]in lähetetyistä sotalapsista. Se sai [[Suomi|Suomen]] teatterikierroksellaan noin 220 000 katsojaa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.elonet.fi/fi/elokuva/1251008 | Nimeke = Äideistä parhain (2005) | Tekijä = | Julkaisu = Elonet | Ajankohta = 2013 | Julkaisija = Kansallinen audiovisuaalinen instituutti | Viitattu = 8.3.2016}}</ref> |
||
2010-luvulla Esko Salminen on näytellyt useissa elokuvissa, kuten ''[[Veljekset (vuoden 2011 elokuva)|Veljekset]]'', ''[[Varasto (elokuva)|Varasto]]'', ''[[Härmä (elokuva)|Härmä]]'' sekä ''[[Juoppohullun päiväkirja (elokuva)|Juoppohullun päiväkirja]]''. Hänen roolinsa ovat olleet tyypillisesti isohkoja sivuosia, kuten ''Varaston'' Kataja. |
2010-luvulla Esko Salminen on näytellyt useissa elokuvissa, kuten ''[[Veljekset (vuoden 2011 elokuva)|Veljekset]]'', ''[[Varasto (elokuva)|Varasto]]'', ''[[Härmä (elokuva)|Härmä]]'' sekä ''[[Juoppohullun päiväkirja (elokuva)|Juoppohullun päiväkirja]]''. Hänen roolinsa ovat olleet tyypillisesti isohkoja sivuosia, kuten ''Varaston'' Kataja. |
||
| Rivi 112: | Rivi 165: | ||
Salminen dubbasi Clayton-hahmon suomenkielisessä ''[[Tarzan (vuoden 1999 elokuva)|Walt Disneyn Tarzan]]'' -elokuvassa ja ''[[Yli aidan]]'' -elokuvan Ozzie-hahmon. |
Salminen dubbasi Clayton-hahmon suomenkielisessä ''[[Tarzan (vuoden 1999 elokuva)|Walt Disneyn Tarzan]]'' -elokuvassa ja ''[[Yli aidan]]'' -elokuvan Ozzie-hahmon. |
||
==Televisiotyöt== |
== Televisiotyöt == |
||
[[File:Esko-Salminen-1963.jpg|thumb|right|Nuori Salminen vuonna 1963.]] |
|||
Esko Salminen näytteli televisiossa ensi kerran vuonna 1958, jolloin hän oli mukana Kellariteatterin televisioiduissa tuotannoissa. Lähetykset katosivat eetteriin, sillä niitä ei voitu tallentaa. Kellariteatteri näytteli ja parikymppinen [[Lenita Airisto]] juonsi lähetykset [[Albertinkatu|Albertinkadun]] studiosta Helsingin [[Kamppi|Kampista]].<ref name="TN36"/> Myös 1960-luvulla ja edelleen 1970-luvulla Salmisen televisioroolit olivat enimmäkseen televisioituja teatterikappaleita. Hänen ensimmäisiä televisiosarja-roolejaan oli sivuosa MTV:n ''Asemahotellissa'' helmikuussa 1965. Sarja ei ole säilynyt jälkipolville.<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Yle.fi / Muistikuvaputki / Asemahotelli | Osoite = http://yle.fi/vintti/yle.fi/muistikuvaputki/muistikuvaputki/rouvaruutu/asemahotelli.htm | Luettu= 7.3.2016}}</ref> Tallennettua ja säilynyttä tuotantoa edustaa muun muassa [[Jukka Sipilä]]n ''Kukunor'' vuodelta 1973, Salmisen rooli televisionäytelmässä oli Kalahari/Atlantis.<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Elonet / Elokuvat / Kukunor | Osoite = http://www.elonet.fi/fi/elokuva/204443 | Luettu= 7.3.2016}}</ref> |
|||
[[Tiedosto:Esko-Salminen-1963.jpg|thumb|right|Nuori Salminen vuonna 1963.]] |
|||
Vuonna 1982 Salminen näytteli Pohjolan isäntää [[Kalle Holmberg]]in palkitussa fiktiosarjassa ''[[Rauta-aika]]''. Varsinaisia pitkien televisiosarjojen rooleja Salminen näytteli 1990- ja 2000-luvuilla [[MTV3]]:n suosituissa sarjoissa ''[[Blondi tuli taloon]]'', ''[[Ihmeidentekijät]]'' ja ''[[Parhaat vuodet]]''. ''Blondi tuli taloon'' -sarjaa tuotettiin puolisentoistasataa jaksoa vuosina 1994–1995, Salminen näytteli siinä keskeisen miesroolin, Hannu Hurmalan. ''Ihmeidentekijöissä'' ja sen jatko-osassa ''Parhaat vuodet'' Salminen näytteli lääkäri Mauri Niskaa. |
|||
Esko Salminen näytteli televisiossa ensi kerran vuonna 1958, jolloin hän oli mukana Kellariteatterin televisioiduissa tuotannoissa. Lähetykset katosivat eetteriin, sillä niitä ei voitu tallentaa. Kellariteatteri näytteli ja parikymppinen [[Lenita Airisto]] juonsi lähetykset [[Albertinkatu|Albertinkadun]] studiosta Helsingin [[Kamppi|Kampista]].<ref name="TN36"/> Myös 1960-luvulla ja edelleen 1970-luvulla Salmisen televisioroolit olivat enimmäkseen televisioituja teatterikappaleita. Hänen ensimmäisiä televisiosarja-roolejaan oli sivuosa MTV:n ''Asemahotellissa'' helmikuussa 1965. Sarja ei ole säilynyt jälkipolville.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/vintti/yle.fi/muistikuvaputki/muistikuvaputki/rouvaruutu/asemahotelli.htm | Nimeke = Asemahotelli | Selite = Muistikuvaputki | Julkaisu = Yle Vintti | Ajankohta = 11.6.2008 | Julkaisija = Yleistadio Oy | Viitattu = 7.3.2016}}</ref> Tallennettua ja säilynyttä tuotantoa edustaa muun muassa [[Jukka Sipilä]]n ''Kukunor'' vuodelta 1973, Salmisen rooli televisionäytelmässä oli Kalahari/Atlantis.<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Elonet / Elokuvat / Kukunor | Osoite = http://www.elonet.fi/fi/elokuva/204443 | Viitattu = 7.3.2016}}</ref> |
|||
Vuonna 1982 Salminen näytteli Pohjolan isäntää [[Kalle Holmberg]]in palkitussa fiktiosarjassa ''[[Rauta-aika]]''. Varsinaisia pitkien televisiosarjojen rooleja Salminen näytteli 1990- ja 2000-luvuilla [[MTV3|MTV3:n]] suosituissa sarjoissa ''[[Blondi tuli taloon]]'', ''[[Ihmeidentekijät]]'' ja ''[[Parhaat vuodet]]''. ''Blondi tuli taloon'' -sarjaa tuotettiin puolisentoistasataa jaksoa vuosina 1994–1995, Salminen näytteli siinä keskeisen miesroolin, Hannu Hurmalan. ''Ihmeidentekijöissä'' ja sen jatko-osassa ''Parhaat vuodet'' Salminen näytteli lääkäri Mauri Niskaa. |
|||
[[Hannu Kahakorpi|Hannu Kahakorven]] ohjaamassa viisiosaisessa televisiosarjassa ''[[Tuntemattomalle jumalalle]]'' (1993) Salminen teki kaksoisroolin. Sarja keräsi huomiota eritoten näyttävillä erikoistehosteillaan. Vuonna 1995 Esko Salmisella oli iso sivuosa [[JP Siili]]n televisioelokuvassa ''[[Ruuvimies]]'', pääosan näytteli [[Kristo Salminen]]. Esko Salminen näytteli päähenkilön isää. [[Heidi Köngäs|Heidi Köngäksen]] televisioelokuvassa ''Varpuset'' (2005) Esko Salminen näytteli puliukkoa. [[Liisamaija Laaksonen]] oli kirjoittanut Kessun roolin Salmista ajatellen ja tämä piti kyseisestä roolista.<ref>Toinen näytös, s. 276</ref> Vuonna 2014 Salmisella oli rooli Köngäksen televisioelokuvassa ''Hyväntekijät''. |
[[Hannu Kahakorpi|Hannu Kahakorven]] ohjaamassa viisiosaisessa televisiosarjassa ''[[Tuntemattomalle jumalalle]]'' (1993) Salminen teki kaksoisroolin. Sarja keräsi huomiota eritoten näyttävillä erikoistehosteillaan. Vuonna 1995 Esko Salmisella oli iso sivuosa [[JP Siili]]n televisioelokuvassa ''[[Ruuvimies]]'', pääosan näytteli [[Kristo Salminen]]. Esko Salminen näytteli päähenkilön isää. [[Heidi Köngäs|Heidi Köngäksen]] televisioelokuvassa ''Varpuset'' (2005) Esko Salminen näytteli puliukkoa. [[Liisamaija Laaksonen]] oli kirjoittanut Kessun roolin Salmista ajatellen ja tämä piti kyseisestä roolista.<ref>Toinen näytös, s. 276</ref> Vuonna 2014 Salmisella oli rooli Köngäksen televisioelokuvassa ''Hyväntekijät''. |
||
| Rivi 122: | Rivi 176: | ||
Salminen näyttelee yhtä pääosista, Väinö Vallgrenia [[Yle]]n vuonna 2017 alkaneessa ''[[Presidentti (televisiosarja)|Presidentti]]''-sarjassa. |
Salminen näyttelee yhtä pääosista, Väinö Vallgrenia [[Yle]]n vuonna 2017 alkaneessa ''[[Presidentti (televisiosarja)|Presidentti]]''-sarjassa. |
||
==Perhe ja suku== |
== Perhe ja suku == |
||
Salminen avioitui ensi kerran 21-vuotiaana [[Rose-Marie Precht]]in kanssa, vuonna 1961. Avioliitto kesti kuitenkin vain vähän aikaa. Salminen seurusteli 1960–1970-luvulla kymmenisen vuotta näyttelijä [[Kyllikki Forssell]]in kanssa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.uta.fi/festnews/fn2001/viihde/sanottua.htm | Nimeke=Festival News 2001: Sanottua... Aforismeja ja huumoria elokuvan tekijöistä | Tekijä=Hölttä, Marketta & Valtonen, Arja | Ajankohta=7.3.2001 | Julkaisija=Tampere Film Festival | Viitattu=16.8.2007}}</ref> Salminen on asunut avoliitossa sittemmin näyttelijä [[Heidi Krohn]]in kanssa, ja näyttelijä [[Kristo Salminen]] on heidän poikansa. Esko Salmisen isä [[Unto Salminen]] kuoli viisi päivää ennen Kriston syntymää. Lyhyen aikaa Salminen oli naimisissa tanssija [[Riikka Korppi-Tommola]]n kanssa ja heillä on tytär [[Kreeta Salminen]]. Vuodesta 1998 Salminen on ollut naimisissa näyttelijä [[Aino Seppo|Aino Sepon]] kanssa, ja heillä on tytär Sonja Salminen. |
|||
Salminen avioitui ensi kerran 21-vuotiaana [[Rose-Marie Precht]]in kanssa, vuonna 1961. Avioliitto kesti kuitenkin vain vähän aikaa. Salminen seurusteli 1960–1970-luvulla kymmenisen vuotta näyttelijä [[Kyllikki Forssell]]in kanssa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.uta.fi/festnews/fn2001/viihde/sanottua.htm | Nimeke = Festival News 2001: Sanottua… Aforismeja ja huumoria elokuvan tekijöistä | Tekijä = Hölttä, Marketta & Valtonen, Arja | Ajankohta = 7.3.2001 | Julkaisija = Tampere Film Festival | Viitattu = 16.8.2007}}</ref> Salminen on asunut avoliitossa sittemmin näyttelijä [[Heidi Krohn]]in kanssa, ja näyttelijä [[Kristo Salminen]] on heidän poikansa. Esko Salmisen isä [[Unto Salminen]] kuoli viisi päivää ennen Kriston syntymää. Lyhyen aikaa Salminen oli naimisissa tanssija [[Riikka Korppi-Tommola]]n kanssa ja heillä on tytär [[Kreeta Salminen]]. Vuodesta 1998 Salminen on ollut naimisissa näyttelijä [[Aino Seppo|Aino Sepon]] kanssa, ja heillä on tytär Sonja Salminen. |
|||
Näyttelijä [[Tauno Palo]] on toisinaan mainittu Esko Salmisen biologiseksi isäksi. Palo ei julkisesti ottanut isyysväitteeseen suoraa kantaa.<ref>Nevalainen, s. 203–205</ref> Kyllikki Väreen sukujuuret ulottuvat [[Pohjanmaa]]lle, Unto Salmisen suku on lähtöisin [[Savo]]sta.<ref>Toinen näytös, s. 18</ref> Tauno Palon sukujuuret johtavat äidin puolelta [[Häme]]eseen ja isän puolelta Pohjanmaalle. |
Näyttelijä [[Tauno Palo]] on toisinaan mainittu Esko Salmisen biologiseksi isäksi. Palo ei julkisesti ottanut isyysväitteeseen suoraa kantaa.<ref>Nevalainen, s. 203–205</ref> Kyllikki Väreen sukujuuret ulottuvat [[Pohjanmaa]]lle, Unto Salmisen suku on lähtöisin [[Savo]]sta.<ref>Toinen näytös, s. 18</ref> Tauno Palon sukujuuret johtavat äidin puolelta [[Häme]]eseen ja isän puolelta Pohjanmaalle. |
||
==Muuta== |
== Muuta == |
||
Vuonna 1997 ilmestyi Esko Salmisen muistelmateos ''Elämä Eskona'' ja vuonna 2010 jatko-osa ''Toinen näytös''. Suomen näyttelijäliitto myönsi Salmiselle vuonna 2010 liiton kaikkien aikojen ensimmäisen ''ylinäyttelijän'' arvonimen.<ref name=HSYli/> Yleisradio teki vuonna 2010 dokumentin ''Esko Salminen - läsnä''. Jarmo Heikkisen ohjaamassa tunnin mittaisessa ohjelmassa ovat mukana Salminen ja Aino Seppo.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.elonet.fi/fi/elokuva/1514852 | Nimeke = Esko Salminen - läsnä (2010) | Tekijä = | Ajankohta = 2013 | Julkaisija = Elonet - Kansallisfilmografia - Kansallinen audiovisuaalinen instituutti | Viitattu = 9.3.2016}}</ref> |
|||
Vuonna 1997 ilmestyi Esko Salmisen muistelmateos ''Elämä Eskona'' ja vuonna 2010 jatko-osa ''Toinen näytös''. Suomen näyttelijäliitto myönsi Salmiselle vuonna 2010 liiton kaikkien aikojen ensimmäisen ''ylinäyttelijän'' arvonimen.<ref name=HSYli/> Yleisradio teki vuonna 2010 dokumentin ''Esko Salminen - läsnä''. Jarmo Heikkisen ohjaamassa tunnin mittaisessa ohjelmassa ovat mukana Salminen ja Aino Seppo.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.elonet.fi/fi/elokuva/1514852 | Nimeke = Esko Salminen - läsnä (2010) | Tekijä = | Julkaisu = Elonet | Ajankohta = 2013 | Julkaisija = Kansallinen audiovisuaalinen instituutti | Viitattu = 9.3.2016}}</ref> |
|||
== Kiinnitykset == |
== Kiinnitykset == |
||
* 1961–1969 [[Suomen Kansallisteatteri]] |
* 1961–1969 [[Suomen Kansallisteatteri]] |
||
* 1969–1971 [[Helsingin Kaupunginteatteri]] |
* 1969–1971 [[Helsingin Kaupunginteatteri]] |
||
| Rivi 139: | Rivi 196: | ||
Lisäksi vierailevana näyttelijänä Helsingin kaupunginteatterissa 1998, 2002 ja [[KOM-teatteri]]ssa 2001–2002. |
Lisäksi vierailevana näyttelijänä Helsingin kaupunginteatterissa 1998, 2002 ja [[KOM-teatteri]]ssa 2001–2002. |
||
==Valikoitu rooliluettelo== |
== Valikoitu rooliluettelo == |
||
===Suomen Kansallisteatteri=== |
=== Suomen Kansallisteatteri === |
||
*Lauri (''[[Seitsemän veljestä]]'', 1962) |
|||
*Andri (''Andorra'', 1962) |
|||
*Esko (''[[Nummisuutarit]]'', 1965) |
|||
*Marius (''Marius'', 1966) |
|||
*Eugene (''Elämää pitempi yö'', 1992) |
|||
*Cyrano de Bergerac (''Cyrano de Bergerac'', 1993) |
|||
*Prospero (''[[Myrsky (näytelmä)|Myrsky]]'', 1995) |
|||
*Marc (''Taide'', 1997) |
|||
*Falstaff (''Falstaff'', 2003) |
|||
*Lear (''[[Kuningas Lear]]'', 2005) |
|||
*Sir (''Pukija'', 2006) |
|||
*James Tyrone (''[[Pitkän päivän matka yöhön]]'', 2009) |
|||
*Esko Salminen (''Ilta Esko Salmisen kanssa'', 2013) |
|||
* Lauri (''[[Seitsemän veljestä]]'', 1962) |
|||
===Helsingin Kaupunginteatteri=== |
|||
* |
* Andri (''Andorra'', 1962) |
||
* Esko (''[[Nummisuutarit]]'', 1965) |
|||
*Useita rooleja (''Berliini järjestyksen kourissa'', 1970) |
|||
* |
* Marius (''Marius'', 1966) |
||
* |
* Eugene (''Elämää pitempi yö'', 1992) |
||
* |
* Cyrano de Bergerac (''Cyrano de Bergerac'', 1993) |
||
* Prospero (''[[Myrsky (näytelmä)|Myrsky]]'', 1995) |
|||
*Orgon (''Tartuffe - eli herra Hurskainen'', 1985) |
|||
* |
* Marc (''Taide'', 1997) |
||
* |
* Falstaff (''Falstaff'', 2003) |
||
* |
* Lear (''[[Kuningas Lear]]'', 2005) |
||
* |
* Sir (''Pukija'', 2006) |
||
* |
* James Tyrone (''[[Pitkän päivän matka yöhön]]'', 2009) |
||
* Esko Salminen (''Ilta Esko Salmisen kanssa'', 2013) |
|||
*Puntila (''Puntilan isäntä ja hänen renkinsä Matti'', 2001) |
|||
=== Helsingin Kaupunginteatteri === |
|||
===Turun kaupunginteatteri=== |
|||
*Juhani (''Seitsemän veljestä'', 1972) |
|||
* |
* Nikolai (''[[Riivaajat]]'', 1969) |
||
* Useita rooleja (''Berliini järjestyksen kourissa'', 1970) |
|||
*van Gogh (''Van Gogh ja postinkantaja'', 1975) |
|||
* |
* Othello (''[[Othello]]'', 1978) |
||
* |
* Peer Gynt vanhana (''[[Peer Gynt]]'', 1981) |
||
* Eddie (''Näköala sillalta'', 1982) |
|||
* Orgon (''Tartuffe - eli herra Hurskainen'', 1985) |
|||
* Ivanov (''Ivanov'', 1986) |
|||
* Macbeth (''[[Macbeth]]'', 1989) |
|||
* Fagin (''[[Oliver Twist]]'', 1991) |
|||
* Pölkky (''Välkky ja Pölkky'', 1998) |
|||
* Willy Loman (''[[Kauppamatkustajan kuolema]]'', 1999) |
|||
* Puntila (''Puntilan isäntä ja hänen renkinsä Matti'', 2001) |
|||
=== Turun kaupunginteatteri === |
|||
* Juhani (''Seitsemän veljestä'', 1972) |
|||
* Lopahin (''[[Kirsikkapuisto]]'', 1974) |
|||
* van Gogh (''Van Gogh ja postinkantaja'', 1975) |
|||
* Georges Danton (''Dantonin kuolema'', 1977) |
|||
* Patrik (''[[Olviretki Schleusingenissa|Olviretki]]'', 1977) |
|||
== Radio == |
|||
==Radio== |
|||
Esko Salminen on näytellyt kymmenissä radiokuunnelmissa ja -sarjoissa vuodesta 1960 alkaen.<ref>Toinen näytös, s. 379–382</ref> |
Esko Salminen on näytellyt kymmenissä radiokuunnelmissa ja -sarjoissa vuodesta 1960 alkaen.<ref>Toinen näytös, s. 379–382</ref> |
||
*vanha ystävä eli Kellonsoittaja (''Muunnelmia legendasta'', 1960) |
* vanha ystävä eli Kellonsoittaja (''Muunnelmia legendasta'', 1960) |
||
*kertoja (''Tarinoita kerrottavaksi'', 1966) |
* kertoja (''Tarinoita kerrottavaksi'', 1966) |
||
*Kariluoto (''Tuntematon sotilas'', osat 1–19, 1966–1967) |
* Kariluoto (''Tuntematon sotilas'', osat 1–19, 1966–1967) |
||
*Werther (''Nuoren Wertherin kärsimykset'', 1970) |
* Werther (''Nuoren Wertherin kärsimykset'', 1970) |
||
*Antti (''Antti, lintujen satama'', 1971) |
* Antti (''Antti, lintujen satama'', 1971) |
||
*kertoja (''Arkusta nousi toivo'', 1973) |
* kertoja (''Arkusta nousi toivo'', 1973) |
||
*Tarelkin, Kandid Kastorovitš, kollegianeuvos (''Tarelkinin kuolema'', 1974) |
* Tarelkin, Kandid Kastorovitš, kollegianeuvos (''Tarelkinin kuolema'', 1974) |
||
*Kuningas Rikhard Leijonanmieli (''Robin Hood, Englannin paras jousimies'', osat 1–16, 1993) |
* Kuningas Rikhard Leijonanmieli (''Robin Hood, Englannin paras jousimies'', osat 1–16, 1993) |
||
*Vincent van Gogh (''Kirjeitä veljelleni, osat 1–14. Vincent van Goghin monologeja'', 1994–1995) |
* Vincent van Gogh (''Kirjeitä veljelleni, osat 1–14. Vincent van Goghin monologeja'', 1994–1995) |
||
*kertoja (''Krokotiili Gena ja ystävänsä'', osat 1–8, 2002) |
* kertoja (''Krokotiili Gena ja ystävänsä'', osat 1–8, 2002) |
||
== Osittainen filmografia == |
== Osittainen filmografia == |
||
=== Elokuvat === |
=== Elokuvat === |
||
{| border="2" cellpadding="4" cellspacing="0" style="margin:1em 1em 1em 0; background:#f9f9f9; border:1px #aaa solid; border-collapse:collapse; font-size:90%;" |
|||
{| class="wikitable" style="font-size:90%" |
|||
|- bgcolor="#B0C4DE" align="center" |
|||
|- |
|||
! Vuosi |
|||
! style="background:#B0C4DE;"| Vuosi |
|||
! Elokuva |
|||
! style="background:#B0C4DE;"| Elokuva |
|||
! Rooli |
|||
! style="background:#B0C4DE;"| Rooli |
|||
! Muuta |
|||
! style="background:#B0C4DE;"| Muuta |
|||
|- |
|- |
||
| 1960 || ''[[Komisario Palmun erehdys (elokuva)|Komisario Palmun erehdys]]'' || poika uima-altaassa || VHS, DVD |
| 1960 || ''[[Komisario Palmun erehdys (elokuva)|Komisario Palmun erehdys]]'' || poika uima-altaassa || VHS, DVD |
||
|- |
|- |
||
| 1961 || ''[[Kaasua, komisario Palmu!]]'' || kadetti Leppä || VHS, DVD |
| rowspan=2| 1961 || ''[[Kaasua, komisario Palmu!]]'' || kadetti Leppä || VHS, DVD |
||
|- |
|- |
||
| ''[[Kuu on vaarallinen]]'' || Reino || DVD |
|||
|- |
|- |
||
| 1962 || ''[[Tähdet kertovat, komisario Palmu]]'' || Ville Valkonen || VHS, DVD |
| 1962 || ''[[Tähdet kertovat, komisario Palmu]]'' || Ville Valkonen || VHS, DVD |
||
| Rivi 228: | Rivi 290: | ||
| 1984 || ''[[Niskavuori (elokuva)|Niskavuori]]'' || Aarne Niskavuori || DVD |
| 1984 || ''[[Niskavuori (elokuva)|Niskavuori]]'' || Aarne Niskavuori || DVD |
||
|- |
|- |
||
| rowspan="2" |
| rowspan="2"| 1988 || ''[[Pohjanmaa (elokuva)|Pohjanmaa]]'' || Veikko || VHS, DVD |
||
|- |
|- |
||
|[[Ariel (elokuva)|''Ariel'']] |
| [[Ariel (elokuva)|''Ariel'']] || Thug || Bluray, DVD |
||
|Thug |
|||
|Bluray, DVD |
|||
|- |
|- |
||
| 1989 || ''[[Talvisota (elokuva)|Talvisota]]'' || everstiluutnantti Matti Laurila || VHS, DVD, Bluray |
| 1989 || ''[[Talvisota (elokuva)|Talvisota]]'' || everstiluutnantti Matti Laurila || VHS, DVD, Bluray |
||
| Rivi 238: | Rivi 298: | ||
| 1992 || ''[[Tuhlaajapoika (vuoden 1992 elokuva)|Tuhlaajapoika]]'' || Lindström |
| 1992 || ''[[Tuhlaajapoika (vuoden 1992 elokuva)|Tuhlaajapoika]]'' || Lindström |
||
|- |
|- |
||
|rowspan="2"| 1994 || ''[[Uuno Turhapuron veli]]'' || Tarmo Turhapuro || DVD |
| rowspan="2"| 1994 || ''[[Uuno Turhapuron veli]]'' || Tarmo Turhapuro || DVD |
||
|- |
|- |
||
| ''[[Kaikki pelissä (vuoden 1994 elokuva)|Kaikki pelissä]]'' || komisario Max Nummensyrjä |
| ''[[Kaikki pelissä (vuoden 1994 elokuva)|Kaikki pelissä]]'' || komisario Max Nummensyrjä |
||
| Rivi 250: | Rivi 310: | ||
| 2006 || ''[[Unna ja Nuuk]]'' || ukki || DVD |
| 2006 || ''[[Unna ja Nuuk]]'' || ukki || DVD |
||
|- |
|- |
||
|rowspan="2"| 2011 || ''[[Veljekset (vuoden 2011 elokuva)|Veljekset]]'' || Paavo || DVD |
| rowspan="2"| 2011 || ''[[Veljekset (vuoden 2011 elokuva)|Veljekset]]'' || Paavo || DVD |
||
|- |
|- |
||
| ''[[Varasto (elokuva)|Varasto]]'' || Kataja || Bluray, DVD |
| ''[[Varasto (elokuva)|Varasto]]'' || Kataja || Bluray, DVD |
||
|- |
|- |
||
|rowspan="2"| 2012 || ''[[Härmä (elokuva)|Härmä]]'' || Antti Välitalo || Bluray, DVD |
| rowspan="2"| 2012 || ''[[Härmä (elokuva)|Härmä]]'' || Antti Välitalo || Bluray, DVD |
||
|- |
|- |
||
| ''[[Juoppohullun päiväkirja (elokuva)|Juoppohullun päiväkirja]]'' || Eino || Bluray, DVD |
| ''[[Juoppohullun päiväkirja (elokuva)|Juoppohullun päiväkirja]]'' || Eino || Bluray, DVD |
||
| Rivi 264: | Rivi 324: | ||
=== Televisioelokuvat ja -näytelmät === |
=== Televisioelokuvat ja -näytelmät === |
||
{| border="2" cellpadding="4" cellspacing="0" style="margin:1em 1em 1em 0; background:#f9f9f9; border:1px #aaa solid; border-collapse:collapse; font-size:90%;" |
|||
{| class="wikitable" style="font-size:90%" |
|||
|- bgcolor="#B0C4DE" align="center" |
|||
|- |
|||
! Vuosi |
|||
! style="background:#B0C4DE;"| Vuosi |
|||
! Elokuva/näytelmä |
|||
! style="background:#B0C4DE;"| Elokuva/näytelmä |
|||
! Rooli |
|||
! style="background:#B0C4DE;"| Rooli |
|||
! Muuta |
|||
! style="background:#B0C4DE;"| Muuta |
|||
|- |
|- |
||
| 1958 || ''Onnen päivät'' || - || Suora lähetys, ei tallennettu |
| 1958 || ''Onnen päivät'' || - || Suora lähetys, ei tallennettu |
||
| Rivi 289: | Rivi 350: | ||
| 1982 || ''Kolme sisarta'' || Versinin |
| 1982 || ''Kolme sisarta'' || Versinin |
||
|- |
|- |
||
| 1984 || ''Vieras'' || |
| 1984 || ''Vieras'' || – |
||
|- |
|- |
||
| 1990 || ''Axel'' || Jean Sibelius |
| 1990 || ''Axel'' || Jean Sibelius |
||
| Rivi 297: | Rivi 358: | ||
| 2005 || ''Varpuset'' || Kessu |
| 2005 || ''Varpuset'' || Kessu |
||
|- |
|- |
||
| 2014 || ''Hyväntekijät'' || |
| 2014 || ''Hyväntekijät'' || – || DVD |
||
|} |
|} |
||
=== Televisiosarjat === |
=== Televisiosarjat === |
||
{| border="2" cellpadding="4" cellspacing="0" style="margin:1em 1em 1em 0; background:#f9f9f9; border:1px #aaa solid; border-collapse:collapse; font-size:90%;" |
|||
{| class="wikitable" style="font-size:90%" |
|||
|- bgcolor="#B0C4DE" align="center" |
|||
|- |
|||
! Vuosi |
|||
! style="background:#B0C4DE;"| Vuosi |
|||
! Sarja |
|||
! style="background:#B0C4DE;"| Sarja |
|||
! Rooli |
|||
! style="background:#B0C4DE;"| Rooli |
|||
! Muuta |
|||
! style="background:#B0C4DE;"| Muuta |
|||
|- |
|- |
||
| 1982 || '' [[Rauta-aika]]'' || Pohjolan isäntä || VHS, DVD <small>(metallikansin)</small> |
| 1982 || '' [[Rauta-aika]]'' || Pohjolan isäntä || VHS, DVD <small>(metallikansin)</small> |
||
| Rivi 332: | Rivi 394: | ||
== Palkinnot == |
== Palkinnot == |
||
* Gösta Ekmanin palkinto (1965)<ref name="oulunsalo">[http://oulunsalosoi.fi/2014/artistit/esko-salminen/ Esko Salminen, lausunta]</ref> |
* Gösta Ekmanin palkinto (1965)<ref name="oulunsalo">[http://oulunsalosoi.fi/2014/artistit/esko-salminen/ Esko Salminen, lausunta]</ref> |
||
* Ida Aalberg -palkinto (1986)<ref name="oulunsalo" /> |
* Ida Aalberg -palkinto (1986)<ref name="oulunsalo" /> |
||
| Rivi 342: | Rivi 405: | ||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
*{{Kirjaviite | Tekijä = Salminen, Esko ; Kinnunen, Raila | Nimeke = Toinen näytös | Suomentaja = | Vuosi = 2010 | Luku = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Werner Söderström Osakeyhtiö | Tunniste = ISBN 978-951-0-36831-2 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }} |
|||
*{{Kirjaviite | Tekijä = |
* {{Kirjaviite | Tekijä = Salminen, Esko ; Kinnunen, Raila | Nimeke = Toinen näytös | Suomentaja = | Vuosi = 2010 | Luku = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Werner Söderström Osakeyhtiö | Isbn = 978-951-0-36831-2 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = }} |
||
* {{Kirjaviite | Tekijä = Nevalainen, Petri | Nimeke = Kaikkien aikojen Tauno Palo | Suomentaja = | Vuosi = 2007 | Luku = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Ajatus kirjat | Isbn = 978-951-20-7400-6 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = }} |
|||
=== Viitteet === |
=== Viitteet === |
||
{{Viitteet|viitteet= |
|||
{{Viitteet|sarakkeet|viitteet= |
|||
<ref name=HSYli>Ylinäyttelijä Salminen. ''Helsingin Sanomat'', ''Kulttuuri'' 20.11.2010</ref>}} |
<ref name=HSYli>Ylinäyttelijä Salminen. ''Helsingin Sanomat'', ''Kulttuuri'' 20.11.2010</ref>}} |
||
== Kirjallisuutta == |
== Kirjallisuutta == |
||
* {{Kirjaviite | Tekijä=Ollikainen, Anneli (toim.) | Nimeke=Haaveesta vai pakosta? Näkökulmia teatteriohjaajan työhön | Julkaisija=Teatterikorkeakoulu | Vuosi=1986}} |
|||
* {{Kirjaviite | Tekijä= |
* {{Kirjaviite | Tekijä = Ollikainen, Anneli (toim.) | Nimeke = Haaveesta vai pakosta? Näkökulmia teatteriohjaajan työhön | Julkaisija = Teatterikorkeakoulu | Vuosi = 1986}} |
||
* {{Kirjaviite | Tekijä=Salminen, Esko & Kinnunen, Raila | Nimeke= |
* {{Kirjaviite | Tekijä = Salminen, Esko & Kinnunen, Raila | Nimeke = Elämä Eskona. ”Still going wrong” | Julkaisupaikka = Porvoo | Julkaisija = WSOY | Vuosi=1997 | Isbn = 951-0-22031-0}} |
||
* {{Kirjaviite | Tekijä = Salminen, Esko & Kinnunen, Raila | Nimeke = Toinen näytös | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 2010 | Isbn = 978-951-0-36831-2}} |
|||
== Aiheesta muualla == |
== Aiheesta muualla == |
||
* {{Elonet-h|id=166816}} |
|||
* {{Elonet-h|166816}} |
|||
* {{IMDb-h|0758722}} |
* {{IMDb-h|0758722}} |
||
* {{Kansallisbiografia|id = 1149|nimi = Salminen, Esko (1940–)|tekijä = Pentti Paavolainen|ajankohta = 9.10.2006|viitattu = }} |
* {{Kansallisbiografia|id = 1149|nimi = Salminen, Esko (1940–)|tekijä = Pentti Paavolainen|ajankohta = 9.10.2006|viitattu = }} |
||
Versio 2. huhtikuuta 2017 kello 01.28
| Esko Salminen | |
|---|---|
 Esko Salminen Helsingin kirjamessuilla 2010. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Esko Kullervo Salminen |
| Syntynyt | 12. lokakuuta 1940 Helsinki, Suomi |
| Ammatti | näyttelijä |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1960– |
| Merkittävät roolit |
Useita
|
| Palkinnot | |
|
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
| Svensk Filmdatabas | |
Esko Kullervo Salminen (s. 12. lokakuuta 1940 Helsinki) on suomalainen näyttelijä. Jo varhaislapsuudessaan Suomen Kansallisteatterin elämänmenoon kosketuksen saanut Salminen on yli puoli vuosisataa kestäneen uransa aikana ottanut taiteellisia voittoja niin traagisten kuin koomistenkin roolien tulkitsijana ja kohonnut yhdeksi merkittävistä suomalaisista näyttämötaiteilijoista.[5]
Salminen on profiloitunut laajaa tunneskaalaa vaativien klassisten roolien näyttelijänä ja osoittanut paitsi hioutunutta tekniikkaa[2] myös huomattavaa fyysisyyttä. Suurimman osan urastaan hän on tehnyt Kansallisteatterissa ja Helsingin Kaupunginteatterissa. 1970-luvulla Salmisella oli intensiivinen jakso Turun kaupunginteatterissa, jossa hän kuului ensembleen, joka niitti suosiota vahvalla tulkinnallaan Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä.
Elokuvauransa Salminen aloitti suomalaisen elokuvan studiokauden loppuvuosina lähinnä komedioissa ja iskelmäelokuvissa. Sittemmin hän on näytellyt laaja-alaisesti niin draamoissa kuin komedioissakin. 1990-luvulla Salminen näytteli MTV3:n suosituissa komediasarjoissa ja kevyessä draamatuotannossa. Hän on näytellyt myös useissa televisioelokuvissa ja tehnyt lukuisia radiorooleja.
Salmisen luotto-ohjaajia vuosien varrella ovat olleet Jack Witikka, Kalle Holmberg, Ralf Långbacka, Arto af Hällström ja Laura Jäntti.[6] Elokuvataiteessa hän on työskennellyt useaan otteeseen Matti Kassilan ohjaamana.
Lapsuus ja nuoruus
| ” | Äiti on tumma kaunis nainen oviaukossa. Tukka heilahtaa ja hän sanoo: Muista, Esko, me ei antauduta ehdoitta. Me ei, Esko, antauduta ehdoitta, muista aina. | ” |
– Esko Salminen lapsuusvuosistaan[7] | ||
Esko Salmisen vanhemmat olivat näyttelijät Unto Salminen ja Kyllikki Väre. Kumpainenkin työskenteli 1940-luvulla Suomen Kansallisteatterissa, josta tuli merkittävä osa Eskon varhaislapsuutta: "Vähän kalman hajua, vanhojen näyttelijöiden ruumiita... Ehkä tuoksahdus vanhaa viinaakin --- ", Salminen kertoo lapsuusmuistoistaan.[8] Salmisen lapsuudenkoti sijaitsi Helsingin Kruununhaassa Kirjatyöntekijänkadulla, samassa talossa asui muun muassa Krohnin perhe.[9] Taloudellisesti hänen perheensä tuli hyvin toimeen ja lähiympäristössä asui runsaasti kulttuurivaikuttajia, joiden kanssa Salmiset olivat aktiivisesti vuorovaikutuksessa. Kyllikki Väre kuoli aivoverenvuotoon Eskon ollessa kymmenvuotias, Väre oli erotettu Kansallisteatterista 1947.[10] Unto Salminen joutui hunningolle puolisonsa kuoleman jälkeen, alkoholismin ohella hän kärsi nivelreumasta – entiselle maajoukkuetason urheilijalle tilanne oli erityisen hankala. Hänet erotettiin Kansallisteatterista 1951.[11]
Teinivuosinaan Esko Salminen osoitti taiteellista ja liikunnallista lahjakkuutta.[12] Hän kävi 15-vuotiaaksi saakka koulua Helsingin Kulmakoulussa.[13] Samaan aikaan hän työskenteli enonsa rautakaupassa varastomiehenä ja sittemmin myyjänä; hänestä suunniteltiin myös yrityksen toiminnan jatkajaa.[14] Unto Salminen avioitui toistamiseen 1950-luvun puolivälissä ja Esko Salminen alkoi samoihin aikoihin jälleen kiinnostua teatteritaiteesta. Nuorempi Salminen kuului 1956 perustetun Kellariteatterin varhaisimpaan ensembleen yhdessä muun muassa Liana Kaarinan, Antti Litjan ja Katriina Rinteen kera. Nuoren teatteriryhmän ensimmäiset näytökset, Onnen päivät, Ruma Elsa ja Charleyn täti, ovat myös suomalaisen televisiotoiminnan varhaishistoriaa. Ne esitettiin suorina lähetyksinä. Helsingin Sanomien Sole Uexküll huomioi Salmisen ”luontaisen ilmaisukyvyn” ja nyanssien hallinnan 22. huhtikuuta 1958 julkaistussa Charleyn tädin arvostelussa. Uexküll havaitsi toisaalta Salmisen puhetekniset puutteet, ja piti niiden korjaamista ensisijaisena, mikäli tämä aikoo teatterialalle; " --- ja olisipa sääli ellei aikoisi, kun perittyä lahjaa on näin valtavasti", Uexküll kirjoitti.[15]
Lahjojensa ansiosta Salmiselle tarjoutui mahdollisuus ryhtyä teatteriuralle ilman koulutusta: Kotkan teatterin Jouko Paavola olisi kiinnittänyt hänet saman tien. Jalmari Rinne kannusti vakaasti Salmista hankkimaan muodollisen pätevyyden: Salmiselle järjestettiin oma pääsykoe Teatterikouluun syksyllä 1958, pääsykoetehtävät olivat samat kuin muillekin. Jälkeenpäin Salminen arvioi saaneensa koulusta välttämättömän teoreettisen ja teknisen opin, valmiudet selviytyä näyttelijän ammatista. Salminen oli koulun nuorin, hänen kurssinsa "henkinen isä" oli Mikko Majanlahti, samalla kurssilla oli muun muassa Rose-Marie Precht.[16]
Toisen lukuvuoden jälkeisenä kesänä Salminen saavutti ensimmäisen taiteellisen voittonsa Turun Samppalinnan kesäteatterissa. Näytelmä oli Aleksis Kiven Kullervo.[17] Elokuva-aitta kirjoitti näytelmästä laajan artikkelin otsikkona "Kullervo riehuu Samppalinnan mäellä". Myös Suomen tuolloinen presidenttipari näki Kullervon.[18] Salminen laskee näyttämövuosiensa alkaneen kyseisestä näytelmästä kesällä 1960, jolloin hän oli yhdeksäntoista. Hän sai näytellä ammattilaisten kanssa opiskelijana, ei enää näyttämötaiteen harrastajana.[19] Kyseiset ammattilaiset olivat muun muassa Vili Auvinen, Kaisu Leppänen, Eila Roine ja Veikko Sinisalo.[17]
Teatteriura
Suomen Kansallisteatteri 1961–1969
Teatterikoulun päätyttyä vuonna 1961 Salmisen oli määrä aloittaa Turun kaupunginteatterissa, mutta lopulta hänet kiinnitettiin Suomen Kansallisteatteriin, missä hänen uransa alkoi vaisusti.[20] Hänen ensimmäinen merkittävä roolinsa oli juutalaispoika Andri Max Frischin näytelmässä Andorra. Salminen itse ei pitänyt suorituksestaan, mutta kriitikkovastaanotto oli myönteinen ja hän sai enemmän roolitehtäviä.[21]
Salmisen varsinainen riemuvoitto Kansallisteatterissa oli Eskon rooli Aleksis Kiven Nummisuutareissa. Suorituksen fyysisyys sai erityistä huomiota: ”Tuskin meillä on tämän Eskon veroista ulkonaisia humalan ilmauksia – ilmahyppyjä, aitalentoja ja muuta mahdollista, hyvin irrallista akrobatiaa!”, Ilta-Sanomat hehkutti.[22] Seuraava taiteellinen voitto oli nimiosa Marcel Pagnolin näytelmässä Marius kevätkaudella 1966.[23] Salminen oli alkanut saada arvostusta Kansallisteatterin näyttelijänä, ja päätti irtisanoutua vuonna 1969, mikä sai teatterin johdon ymmälleen.[24]
Ainoan teatterikiertueensa Salminen teki kesällä 1962. Kiertue oli jatkoa Ansa Ikosen 25-vuotiskiertueelle ja sillä olivat mukana edellä mainittujen lisäksi Tauno Palo, Uuno Hemmo, Katriina Rinne ja Tommi Rinne. Kiertueella esitettiin Katariina Suuren elämästä kertovaa komediaa Keisarinna ja se veti katsomot täyteen. Salminen näytteli Katariinan nuorta rakastajaa.[25]
Helsingin Kaupunginteatteri 1969–1971
1970-luvun taitteessa suomalainen teatteri oli voimakkaasti politisoitunut ja niin sanottu yhteiskunnallinen teatteri oli muotia. Suomalaisessa yhteiskunnassa teatteri oli tuohon aikaan merkittävä voima sekä taiteellisesti että poliittisesti ja etenkin kaupunginteattereiden ohjelmisto ja johto heijasteli paikallisia poliittisia voimasuhteita.[26]
Yhteiskunnallisen teatterin airut Ralf Långbacka houkutteli Esko Salmisen Helsingin Kaupunginteatteriin, missä tämä aloitti syyskaudella 1969. Salmisella oli merkittävä rooli Dostojevskin romaaniin perustuvassa näytelmässä Riivaajat ja kyseisen roolin puitteissa hän protestoi Eugen Terttulan, Kalle Holmbergin ja Ralf Långbackan puolesta. Osa kaupunginteatterin väestä oli halunnut kyseisen kolmikon teatterin johtoon, lopulta johtajaksi valittiin kuitenkin Timo Tiusanen, jonka teatterin hallitus puolestaan olisi halunnut edellä mainitun kolmikon lisäksi johtajiston neljänneksi jäseneksi.[26]
Turun kaupunginteatteri 1971–1977
Salminen päätti Helsingin Kaupunginteatterin kautensa kevääseen 1971 yhdessä Holmbergin ja Långbackan kanssa. Kolmikko siirtyi Turkuun ja Salmisen tuolloinen elämänkumppani Heidi Krohn seurasi perässä vuotta myöhemmin.[27] Turun kauden tapaus oli Kiven Seitsemän veljestä. Salminen näytteli Juhania, ensi-ilta oli joulukuussa 1972 ja näytelmää esitettiin kolmen vuoden aikana lähes 250 kertaa.[28] Näytös vieraili myös ulkomailla, "Berliinissä tuli sellaisia väliaplodeja, että näyttämölläkin hämmästyttiin", Salminen muistelee.[29] Sole Uexküll piti Seitsemää veljestä "nerokkaana teatterina" ja ylisti Salmisen Juhania "mahtavaksi". Aamulehden Olavi Veistäjä huomioi Salmisen taiteellisen rekisterin laajuuden, "sokeasta vimmasta herkkään kyynelehtimiseen".[30] Saksalaisen kritiikin mielestä Turun kaupunginteatteri oli löytänyt Seitsemässä veljeksessä spontaniteetin ja alkuvoiman.[31]
Seitsemästä veljeksestä tehtiin kahdesta eri yleisönäytöksestä koottu televisiotaltionti vuonna 1975. Se julkaistiin DVD:nä vuonna 2015. Myös televisioversio sai hyvän vastaanoton. Jukka Kajava kirjoitti Helsingin Sanomissa tammikuussa 1976: "Sana taltiointi itseasiassa unohtui: katsoimme elävää teatteriesitystä."[32]
Salmisen Turun vuosien toinen taiteellinen voitto oli Ernst Bruun Olsenin Van Gogh ja postinkantaja. Långbackan ohjaama tuotanto sai ensi-iltansa syystalvella 1975. Salminen näytteli van Goghia, postinkantajaa näytteli Martti Tschokkinen. Itä-Häme-lehden Maija Kippola kehui Salmisen suoritusta "näyttämölliseksi ihmeeksi". "Erittäin kiintoisaa tulee olemaan, miten hän saa repäistyksi itsensä irti van Goghista", Kippola kirjoitti arviossaan.[33]
Myös Dantonin rooli Georg Büchnerin näytelmässä Dantonin kuolema kuuluu Salmisen Turun kauden voittoihin, hän itse kuvailee roolia "valtavaksi" ja "filosofialtaan suunnattomaksi". Turun kaupunginteatterin kaudellaan Salminen näytteli myös muun muassa näytelmissä Kuningas Lear, Kirsikkapuisto ja Aleksis Kiven farssissa Olviretki, joka jäi Turun vuosien viimeiseksi näytelmäksi.[34] Kaikkiaan Turun vuodet olivat Salmisen elämässä kiihkeitä ja kuluttavia.[35]
Helsingin Kaupunginteatteri 1977–1992
Syksyllä 1977 Salminen palasi Heidi Krohnin kanssa Helsingin Kaupunginteatteriin, jossa hänen ensimmäinen suuri roolinsa oli nimiosa Shakespearen Othellossa. Salminen itse pitää Othelloa rajuine tunnetilojen vaihteluineen raskaimpana roolinaan Dantonin ohella.[36] Vuonna 1981 Salminen näytteli yhdessä Jukka-Pekka Palon kanssa nimiroolin Henrik Ibsenin näytelmässä Peer Gynt, jossa Salminen näytteli vanhaa ja Palo nuorta Gyntiä.[37][38] Ralf Långbackan ohjaamasta näytelmästä tuli yleisö- ja arvostelumenestys: se sai yli 120 000 katsojaa. Vuorotellen Peer Gyntin roolin kanssa Salminen näytteli Eddie Carbonea Arthur Millerin teoksessa Näköala sillalta. Ohjaajana oli Jack Witikka. Eddien rooli on yksi Salmisen mieluisimpia, ja hän kutsuu sitä "köyhän miehen Othelloksi".[39]
Loppuvuodesta 1985 ensi-iltaan tullut Tartuffe sai huomiota pohjoismaisilla teatterifestivaaleilla. Salminen tulkitsi Holmbergin ohjaamassa teoksessa Orgonin roolin, nimiroolin teki Juha Muje. Lokakuussa 1986 sai ensi-iltansa Neil Hardwickin ohjaama farssi Leikitäänkö lääkäriä, jonka ennakkonäytökset onnistuivat erinomaisesti, mutta ensi-ilta oli fiasko. Lopulta näytelmästä tuli kuitenkin menestys. "Meille se oli hieno oppitunti englantilaisesta teatterista ja ajoituksen aritmetiikasta", Salminen kuvailee.[40]
Holmbergin ohjaamassa Macbethissä Salminen näytteli nimiroolin. Joulukuussa 1989 ensi-iltaan tullut näytelmä sai ristiriitaisen vastaanoton. Salmisen viimeiseksi rooliksi Helsingin Kaupunginteatterissa jäi siltä erää Fagin näytelmässä Oliver Twist.[41]
Suomen Kansallisteatteri 1992–
Esko Salmisen paluuroolina Kansallisessa oli Eugene O'Neill näytelmässä Elämää pitempi yö. Lars Norénin kirjoittaman teoksen ohjasi Kurt Nuotio. Helsingin Sanomien Kirsikka Moring luonnehti Salmisen Eugenea ”jättimäiseksi hermokimpuksi”. Moringin mielestä Salminen otti paikkansa ”suomalaisen teatterin valtiaana” ja ilmensi ”lähes saatanallista fyysistä intensiteettiä”. Salminen itse piti roolia upeana ja vaativana. Näytelmässä olivat mukana myös muun muassa Kyllikki Forssell ja Jukka-Pekka Palo. Sitä esitettiin kahden vuoden aikana lähes sata kertaa.[42]
Laura Jäntin ohjaamassa näytelmässä Cyrano de Bergerac Salminen teki nimiroolin. Näytelmästä tuli menestys, jota esitettiin neljä vuotta. Salmisen Cyrano sai myös kriitikoilta myönteisen vastaanoton: "Jättiläisrooli soljuu kevään keveänä", Jukka Kajava kirjoitti Helsingin Sanomissa lokakuussa 1993.[43] 35-vuotistaiteilijajuhlassaan 1. helmikuuta 1997 Salminen näytteli Cyranoa. Samassa yhteydessä hän sai Suomen Näyttelijäliitolta kultaisen kunniamerkin.[44]
Syksyllä 1997 sai ensi-iltansa ranskalaisen Yasmina Rezan uusi näytelmä Taide ohjaajanaan Arto af Hällström. Salminen näytteli Marcia. Taidetta ja ystävyyttä valottava Taide sai hyvän kriitikkovastaanoton ja sitä esitettiin noin kaksisataa kertaa aina syksyyn 2000. Samaan aikaan Salminen näytteli Helsingin Kaupunginteatterissa Willy Lomania Arthur Millerin Kauppamatkustajan kuolemassa sekä Aleksanterin teatterissa Coline Serreaun komediaa Välkky ja Pölkky.[45] Asko Sarkola oli Välkky ja Esko Salminen Pölkky. Rooliaan varten Salmisen tuli opetella soittamaan viululla sävelteos ”Parlez moi d’amour” – naisten viettelemiseksi. ”Raakel Lignell oli mulla opettajana, antoi yhden oman pienen viulunsa lainaksi. --- Raksu piirsi tarkkaan, mitä minun pitää painaa milloinkin”, Salminen kertoi viuluopinnoistaan.[46] Välkky ja Pölkky oli kassamenestys ja sai myös myönteisen kriitikkovastaanoton.[47]
Kauppamatkustajan kuoleman Willy Loman oli rooli, josta Salminen sai huomattavasti yleisöpalautetta; saman verran kuin van Goghista. Elämäkerrassaan Toinen näytös Salminen käsittelee kyseistä roolia usean sivun verran: "Jokainen näkee Willyssä isänsä. Millerhän kirjoitti sen isästään", Salminen analysoi.[48] Saku Heinonen kirjoitti Keskisuomalaisessa lokakuussa 1999: "Willy Lomanin hahmo koko tarinan ruumiillistumana on Esko Salmisen käsittelyssä niin aito, että se jää katsojaan. Olenko minä todellakin tuollainen, ja olenhan minä".[49] Kauppamatkustajan kuolemaa esitettiin yli 70 kertaa, viimeisen kerran syystalvella 2000.[50] Omasta mielestään Salminen oli tuohon aikaan ollut jo pitkään kypsä sairauseläkkeelle, lähinnä useaan otteeseen operoitujen polviensa tähden.[51]
Kevätkaudella 2001 sai ensi-iltansa Helsingin Kaupunginteatterissa Puntilan isäntä ja hänen renkinsä Matti, jossa Salminen näytteli Puntilaa ja sai jälleen hyvät arvostelut. Kriitikoiden mukaan hän sai Puntilan roolissaan käyttää koko taiteellista rekisteriään. Teoksen ohjasi Kurt Nuotio.[52] Kansallisteatterissa tuli ensi-iltaan joulukuussa 2003 Shakespearen Falstaff, jossa Salminen näytteli jälleen nimiroolin. Kristo Salminen näytteli Falstaffin kasvattipoikaa prinssi Henrikiä. Näytelmän vastaanotossa kriitikot mainitsivat Esko Salmisen kyvyn ottaa yleisönsä pelkällä läsnäolollaan.[53] Salmisen rooliluettelo karttui näytelmien pääosista myös vuosikymmenen jälkipuoliskolla: nimiosa Kuningas Learissa, Sirin rooli Ronald Harwoodin Pukijassa ja James Tyronen rooli Eugene O’Neillin näytelmässä Pitkän päivän matka yöhön.
Aamulehden Soila Lehtonen kirjoitti Sirin roolista: "Esko Salmisen Sir on mehevä sekoitus eksynyttä sonnia ja koditonta karitsaa; itsensä hukannut tähtinäyttelijä virkoaa hetkittäin teatteridespootiksi, jota karisma on kannatellut kaameimmissakin kiertueläävissä". Lehtonen kuvaili Salmista vanhaksi sotaratsuksi, jolla on kyky hurmata yleisönsä. Satakunnan Kansan Matti Linnavuori katsoi Salmisen tekevän pilaa "näyttelijän itserakkaudesta ja hyväksymisen tarpeesta".[54]
Pitkän päivän matka yöhön tuli ensi-iltaan aivan vuosikymmenen lopulla Kurt Nuotion ohjaamana. Kriitikot suitsuttivat kappaletta. Sana-lehden Anne Valkonen piti Salmisen James Tyronea ”uskomattomana”. Kirsikka Moring arvioi Helsingin Sanomissa: ”Salmisen suhteessa rooliinsa ja vastanäyttelijöihin löytyy tuhat sävyä itsesyytöksen kyyneleistä raivoon ja rakkauteen…”.[55] Pitkän päivän matka yöhön oli myös Salmisen taiteilijajuhlan numero marraskuussa 2010.[19]
Salminen on jatkanut teatteriuraansa edelleen 2010-luvulla. Marraskuussa 2013 sai ensi-iltansa Suomen Kansallisteatterissa Ilta Esko Salmisen kanssa, jossa Salminen kertoo elämästään ja lausuu monologeja. Syyskaudella 2014 Salminen näytteli Helsingin Kaupunginteatterissa professoria Anton Tšehovin klassikkonäytelmässä Vanja-eno.
Elokuvaura
| ” | Eniten pidän Tähdet kertovat, komisario Palmu -filmistä. Nahkatakkisen pikkurikollisen Ville Valkosen rooli oli oikea helmi. Siinä oli paljon samaa, jota olin itse joutunut kokemaan kadun kundina 50-luvulla. | ” |
– Esko Salminen varhaisesta elokuvaroolistaan.[56] | ||
Salminen esiintyi ensi kerran vanhempiensa kanssa epookkikomediassa Katupeilin takana (1949). Ammattimaisen elokuvauransa hän aloitti teatterikoululaisena draamakomediassa Skandaali tyttökoulussa (1960). Camp-klassikoissa Kuu on vaarallinen ja Jengi Salmisella oli keskeinen miesrooli. Kuu on vaarallinen oli aikansa mittapuun mukaan rohkea, sillä Salmisen roolihahmo vietti turhan monta sekuntia Liana Kaarinan roolihahmon rintojen välissä, joten elokuvaa sensuroitiin.[57] Salminen näytteli myös niin kutsuttuja ongelmanuoria muutamassa tuotannossa. Elokuvaura oli uinuksissa monta vuotta 1960-luvun alkupuolen näyttelijälakon jälkeen: Salminen näytteli lähinnä sivuosia, miespääosa hänellä oli komediassa Johan nyt on markkinat! vuonna 1966. Vuosikymmenen jälkipuoliskolla hän oli mukana myös muutamassa Spede-elokuvassa. Kun hän pitkän tauon jälkeen 1970-luvulla palasi elokuvan pariin, tehtävät vastasivat paremmin hänen ominaislaatuaan: Runoilija ja muusa, Pedon merkki, Niskavuori ja Hamlet liikemaailmassa.
Elokuvassa Runoilija ja muusa (1978) Salminen näyttelee Eino Leinoa, Onervaa tulkitsee Elina Salo. Helsingin Sanomien Helena Ylänen arvioi: " --- Salmisen kautta Leino elää meille uudelleen".[58] Elokuva sai teatterikierroksellaan noin 220 000 katsojaa ja televisioensi-illassaan liki 1,4 miljoonaa katsojaa.[59] Lokakuussa 1979 tuli ensi-iltaan palkittu animaatioelokuva Seitsemän veljestä, jossa Salminen on kertojana. Teos on ensimmäinen suomalainen pitkä animaatioelokuva.[60]
Pedon merkkiä (1981) alettiin kuvata välittömästi sen jälkeen, kun Salminen oli palannut New Yorkista, missä hän ystävineen oli viettänyt 40-vuotissyntymäpäiviään muutaman viikon. Salminen kuvailee Pedon merkkiä "tavattoman mielenkiintoiseksi". Hänen mukaansa teoksesta huomaa edelleen hänen kamerakammonsa ja liiallisen yrittämisensä.[61] Aamulehden Erkka Lehtolan mielestä Salmisen osasuoritus osoitti ammattitaitoa ja varmuutta, mutta jäi silti aavistuksen kapeaksi. Pedon merkki keräsi teattereihin kohtuulliset sata tuhatta silmäparia.[62]
Matti Kassilan Niskavuoressa (1984) Salminen vetää keskeisen miesosan Satu Silvoa vastaan. Niskavuoren Aarnen olivat näytelleet valkokankaalla aiemmin Tauno Palo ja Erkki Viljos. Silvo teki Ilonan roolin. 1930-luvun Hämeeseen ja Helsinkiin sijoittuva, Hella Wuolijoen näytelmiin perustuva elokuva sai varovaisen myönteisen vastaanoton ja noin 150 000 katsojaa.[63]
Pekka Parikan Pohjanmaassa (1988) Salminen tulkitsi Veikko Hakalan roolin. Salminen luonnehti roolia isoksi ja hän teki siitä vanhan voimamiehen, joten tehtävää varten oli treenattava rajusti. Asiaan kuuluvaa murretta hän oppi Jorma-enoltaan.[64] 1980-luvun lopulla Salminen näytteli myös kolmessa Kaurismäen veljesten elokuvassa ja teki sivuroolin Pekka Parikan Talvisodassa, joka keräsi teattereihin noin 630 000 katsojaa.[65] Seuraavalla vuosikymmenellä hän oli pitkästä aikaa mukana Ere Kokkosen ja Speden komedioissa. Uuno Turhapuron veljestä (1994) tuli Turhapuro-sarjan erikoisuus, sillä Vesa-Matti Loiria ei nähty siinä lainkaan. Salminen lähti näyttelemään Uunon veljeä siinä luulossa, että Loiri on mukana elokuvassa.[66]
Kassilan rikosdraamassa Kaikki pelissä (1994) Salminen näytteli miespääosan, komisario Nummensyrjän. Hannele Lauri ja Satu Silvo näyttelivät keskeiset naisroolit ja elokuvan "pahiksena" oli Jukka Puotila. Elokuva sai vain kymmenisen tuhatta katsojaa ja kriitikkovastaanottokin oli vaisu.[67]
Ere Kokkosen ohjaamassa Arto Paasilinnan romaaniin perustuvassa elokuvassa Kymmenen riivinrautaa (2002) Salminen näytteli pääosan, Rauno Rämekorven. Ilkikurisessa komediassa Salminen näyttelee useita naisrooleja vastaan, joita tulkitsevat muun muassa Kristiina Elstelä ja Tea Ista. Halpatuotantona toteutettu elokuva sai verraten nuivan kriitikkovastaanoton, näyttelijäsuoritukset saivat kuitenkin kiitosta. Iltalehden Olli Kangassalo kirjoitti: "Komedia kyntää eteenpäin Esko Salmisen vitaalisen farssiroolin varassa ---". Katsojia elokuva keräsi vain noin 26 000.[68]
Klaus Härön palkitussa draamassa Äideistä parhain Salminen näytteli vanhaa Eeroa, nuorta näytteli Topi Majaniemi. Heikki Hietamiehen romaaniin perustuva teos kertoo Ruotsiin lähetetyistä sotalapsista. Se sai Suomen teatterikierroksellaan noin 220 000 katsojaa.[69]
2010-luvulla Esko Salminen on näytellyt useissa elokuvissa, kuten Veljekset, Varasto, Härmä sekä Juoppohullun päiväkirja. Hänen roolinsa ovat olleet tyypillisesti isohkoja sivuosia, kuten Varaston Kataja.
Parhaimpana elokuvanaan Salminen pitää Veikko Aaltosen ohjaamaa teosta Tuhlaajapoika (1992), jossa hän näyttelee sadomasokistista psykiatria. Elokuva sai neljä Jussi-palkintoa, yksi niistä Salmiselle parhaasta miessivuosasta. Iltalehden Olli Manninen vertasi Salmisen suoritusta Anthony Hopkinsin Hannibal Lecteriin.[70] Vuonna 1999 Salminen näytteli sivuroolin Aaltosen draamaelokuvassa Rakkaudella, Maire.
Salminen dubbasi Clayton-hahmon suomenkielisessä Walt Disneyn Tarzan -elokuvassa ja Yli aidan -elokuvan Ozzie-hahmon.
Televisiotyöt
Esko Salminen näytteli televisiossa ensi kerran vuonna 1958, jolloin hän oli mukana Kellariteatterin televisioiduissa tuotannoissa. Lähetykset katosivat eetteriin, sillä niitä ei voitu tallentaa. Kellariteatteri näytteli ja parikymppinen Lenita Airisto juonsi lähetykset Albertinkadun studiosta Helsingin Kampista.[15] Myös 1960-luvulla ja edelleen 1970-luvulla Salmisen televisioroolit olivat enimmäkseen televisioituja teatterikappaleita. Hänen ensimmäisiä televisiosarja-roolejaan oli sivuosa MTV:n Asemahotellissa helmikuussa 1965. Sarja ei ole säilynyt jälkipolville.[71] Tallennettua ja säilynyttä tuotantoa edustaa muun muassa Jukka Sipilän Kukunor vuodelta 1973, Salmisen rooli televisionäytelmässä oli Kalahari/Atlantis.[72]
Vuonna 1982 Salminen näytteli Pohjolan isäntää Kalle Holmbergin palkitussa fiktiosarjassa Rauta-aika. Varsinaisia pitkien televisiosarjojen rooleja Salminen näytteli 1990- ja 2000-luvuilla MTV3:n suosituissa sarjoissa Blondi tuli taloon, Ihmeidentekijät ja Parhaat vuodet. Blondi tuli taloon -sarjaa tuotettiin puolisentoistasataa jaksoa vuosina 1994–1995, Salminen näytteli siinä keskeisen miesroolin, Hannu Hurmalan. Ihmeidentekijöissä ja sen jatko-osassa Parhaat vuodet Salminen näytteli lääkäri Mauri Niskaa.
Hannu Kahakorven ohjaamassa viisiosaisessa televisiosarjassa Tuntemattomalle jumalalle (1993) Salminen teki kaksoisroolin. Sarja keräsi huomiota eritoten näyttävillä erikoistehosteillaan. Vuonna 1995 Esko Salmisella oli iso sivuosa JP Siilin televisioelokuvassa Ruuvimies, pääosan näytteli Kristo Salminen. Esko Salminen näytteli päähenkilön isää. Heidi Köngäksen televisioelokuvassa Varpuset (2005) Esko Salminen näytteli puliukkoa. Liisamaija Laaksonen oli kirjoittanut Kessun roolin Salmista ajatellen ja tämä piti kyseisestä roolista.[73] Vuonna 2014 Salmisella oli rooli Köngäksen televisioelokuvassa Hyväntekijät.
Salminen näyttelee yhtä pääosista, Väinö Vallgrenia Ylen vuonna 2017 alkaneessa Presidentti-sarjassa.
Perhe ja suku
Salminen avioitui ensi kerran 21-vuotiaana Rose-Marie Prechtin kanssa, vuonna 1961. Avioliitto kesti kuitenkin vain vähän aikaa. Salminen seurusteli 1960–1970-luvulla kymmenisen vuotta näyttelijä Kyllikki Forssellin kanssa.[74] Salminen on asunut avoliitossa sittemmin näyttelijä Heidi Krohnin kanssa, ja näyttelijä Kristo Salminen on heidän poikansa. Esko Salmisen isä Unto Salminen kuoli viisi päivää ennen Kriston syntymää. Lyhyen aikaa Salminen oli naimisissa tanssija Riikka Korppi-Tommolan kanssa ja heillä on tytär Kreeta Salminen. Vuodesta 1998 Salminen on ollut naimisissa näyttelijä Aino Sepon kanssa, ja heillä on tytär Sonja Salminen.
Näyttelijä Tauno Palo on toisinaan mainittu Esko Salmisen biologiseksi isäksi. Palo ei julkisesti ottanut isyysväitteeseen suoraa kantaa.[75] Kyllikki Väreen sukujuuret ulottuvat Pohjanmaalle, Unto Salmisen suku on lähtöisin Savosta.[76] Tauno Palon sukujuuret johtavat äidin puolelta Hämeeseen ja isän puolelta Pohjanmaalle.
Muuta
Vuonna 1997 ilmestyi Esko Salmisen muistelmateos Elämä Eskona ja vuonna 2010 jatko-osa Toinen näytös. Suomen näyttelijäliitto myönsi Salmiselle vuonna 2010 liiton kaikkien aikojen ensimmäisen ylinäyttelijän arvonimen.[77] Yleisradio teki vuonna 2010 dokumentin Esko Salminen - läsnä. Jarmo Heikkisen ohjaamassa tunnin mittaisessa ohjelmassa ovat mukana Salminen ja Aino Seppo.[78]
Kiinnitykset
- 1961–1969 Suomen Kansallisteatteri
- 1969–1971 Helsingin Kaupunginteatteri
- 1971–1977 Turun kaupunginteatteri
- 1977–1992 Helsingin Kaupunginteatteri
- 1992– Suomen Kansallisteatteri
Lisäksi vierailevana näyttelijänä Helsingin kaupunginteatterissa 1998, 2002 ja KOM-teatterissa 2001–2002.
Valikoitu rooliluettelo
Suomen Kansallisteatteri
- Lauri (Seitsemän veljestä, 1962)
- Andri (Andorra, 1962)
- Esko (Nummisuutarit, 1965)
- Marius (Marius, 1966)
- Eugene (Elämää pitempi yö, 1992)
- Cyrano de Bergerac (Cyrano de Bergerac, 1993)
- Prospero (Myrsky, 1995)
- Marc (Taide, 1997)
- Falstaff (Falstaff, 2003)
- Lear (Kuningas Lear, 2005)
- Sir (Pukija, 2006)
- James Tyrone (Pitkän päivän matka yöhön, 2009)
- Esko Salminen (Ilta Esko Salmisen kanssa, 2013)
Helsingin Kaupunginteatteri
- Nikolai (Riivaajat, 1969)
- Useita rooleja (Berliini järjestyksen kourissa, 1970)
- Othello (Othello, 1978)
- Peer Gynt vanhana (Peer Gynt, 1981)
- Eddie (Näköala sillalta, 1982)
- Orgon (Tartuffe - eli herra Hurskainen, 1985)
- Ivanov (Ivanov, 1986)
- Macbeth (Macbeth, 1989)
- Fagin (Oliver Twist, 1991)
- Pölkky (Välkky ja Pölkky, 1998)
- Willy Loman (Kauppamatkustajan kuolema, 1999)
- Puntila (Puntilan isäntä ja hänen renkinsä Matti, 2001)
Turun kaupunginteatteri
- Juhani (Seitsemän veljestä, 1972)
- Lopahin (Kirsikkapuisto, 1974)
- van Gogh (Van Gogh ja postinkantaja, 1975)
- Georges Danton (Dantonin kuolema, 1977)
- Patrik (Olviretki, 1977)
Radio
Esko Salminen on näytellyt kymmenissä radiokuunnelmissa ja -sarjoissa vuodesta 1960 alkaen.[79]
- vanha ystävä eli Kellonsoittaja (Muunnelmia legendasta, 1960)
- kertoja (Tarinoita kerrottavaksi, 1966)
- Kariluoto (Tuntematon sotilas, osat 1–19, 1966–1967)
- Werther (Nuoren Wertherin kärsimykset, 1970)
- Antti (Antti, lintujen satama, 1971)
- kertoja (Arkusta nousi toivo, 1973)
- Tarelkin, Kandid Kastorovitš, kollegianeuvos (Tarelkinin kuolema, 1974)
- Kuningas Rikhard Leijonanmieli (Robin Hood, Englannin paras jousimies, osat 1–16, 1993)
- Vincent van Gogh (Kirjeitä veljelleni, osat 1–14. Vincent van Goghin monologeja, 1994–1995)
- kertoja (Krokotiili Gena ja ystävänsä, osat 1–8, 2002)
Osittainen filmografia
Elokuvat
| Vuosi | Elokuva | Rooli | Muuta |
|---|---|---|---|
| 1960 | Komisario Palmun erehdys | poika uima-altaassa | VHS, DVD |
| 1961 | Kaasua, komisario Palmu! | kadetti Leppä | VHS, DVD |
| Kuu on vaarallinen | Reino | DVD | |
| 1962 | Tähdet kertovat, komisario Palmu | Ville Valkonen | VHS, DVD |
| 1963 | Jengi | Paavo Korpela | DVD |
| 1964 | Juokse kuin varas | Kari | |
| 1966 | Johan nyt on markkinat | yliluutnantti, myöh. kapteeni Heikki Lilja | |
| 1967 | Pähkähullu Suomi | Luigi Cravatto | VHS, DVD |
| 1970 | Speedy Gonzales – Noin 7 veljeksen poika | Manolito | VHS, DVD |
| 1978 | Runoilija ja muusa | Eino Leino | DVD |
| 1979 | Seitsemän veljestä | kertoja | |
| 1980 | Tulipää | Arwid | |
| 1981 | Pedon merkki | Kaarlo | DVD |
| 1984 | Niskavuori | Aarne Niskavuori | DVD |
| 1988 | Pohjanmaa | Veikko | VHS, DVD |
| Ariel | Thug | Bluray, DVD | |
| 1989 | Talvisota | everstiluutnantti Matti Laurila | VHS, DVD, Bluray |
| 1992 | Tuhlaajapoika | Lindström | |
| 1994 | Uuno Turhapuron veli | Tarmo Turhapuro | DVD |
| Kaikki pelissä | komisario Max Nummensyrjä | ||
| 1999 | Tarzan (ääni) | Clayton | DVD |
| 2002 | Kymmenen riivinrautaa | Rauno Rämekorpi | DVD |
| 2005 | Äideistä parhain | Eero nykyajassa | DVD |
| 2006 | Unna ja Nuuk | ukki | DVD |
| 2011 | Veljekset | Paavo | DVD |
| Varasto | Kataja | Bluray, DVD | |
| 2012 | Härmä | Antti Välitalo | Bluray, DVD |
| Juoppohullun päiväkirja | Eino | Bluray, DVD | |
| 2013 | Mieletön elokuu | Ståhl | Bluray, DVD |
| 2014 | Aikuisten poika | Jaakko | DVD |
Televisioelokuvat ja -näytelmät
| Vuosi | Elokuva/näytelmä | Rooli | Muuta |
|---|---|---|---|
| 1958 | Onnen päivät | - | Suora lähetys, ei tallennettu |
| 1961 | Kauppamatkustajan kuolema | Stanley | |
| 1963 | Hän on Sysmästä | Valter | |
| 1968 | Venetsian kauppias | Bassanio | |
| 1973 | Kukunor | Kalahari, Atlantis | |
| 1976 | Seitsemän veljestä | Juhani | DVD |
| 1980 | Luulosairas | Argan, luulosairas | |
| 1980 | Miesten koulu | taiteilija | |
| 1982 | Kolme sisarta | Versinin | |
| 1984 | Vieras | – | |
| 1990 | Axel | Jean Sibelius | |
| 1995 | Ruuvimies | Rauno Sikiö | |
| 2005 | Varpuset | Kessu | |
| 2014 | Hyväntekijät | – | DVD |
Televisiosarjat
| Vuosi | Sarja | Rooli | Muuta |
|---|---|---|---|
| 1982 | Rauta-aika | Pohjolan isäntä | VHS, DVD (metallikansin) |
| 1991 | Talvisota | everstiluutnantti Matti Laurila | Pidennetty 5-osainen tv-versio vuoden 1989 elokuvasta, DVD |
| 1993 | Tuntemattomalle jumalalle | Ivan Smith | DVD |
| 1994–1995 | Blondi tuli taloon | Hannu Hurmala | DVD |
| 1996–1998 | Ihmeidentekijät | Mauri Niska | DVD |
| 2000 | Raid | Uki Kukkamaa | VHS, DVD |
| 2000–2002 | Parhaat vuodet | Mauri Niska | DVD |
| 2010 | Taivaan tulet | Joju | Jakso Meidän herramme hurmaamia, DVD |
| 2015 | Punainen kolmio | Aarne Sihvo | |
| 2016 | Joulukalenteri: Jäätävä seikkailu | Joulupukki | |
| 2017 | Presidentti | Väinö Vallgren |
Palkinnot
- Gösta Ekmanin palkinto (1965)[80]
- Ida Aalberg -palkinto (1986)[80]
- Pro Finlandia (1992)[80]
- Jussi-patsas (1993)
- MTV:n vuoden kulttuuripalkinto (1994)
- Näyttämötaiteen Suomi-palkinto (1997)[80]
- Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton kultainen kunniamerkki (1997)[81]
- Stadin Kundi (2012)[82]
Lähteet
- Salminen, Esko ; Kinnunen, Raila: Toinen näytös. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 2010. ISBN 978-951-0-36831-2.
- Nevalainen, Petri: Kaikkien aikojen Tauno Palo. Helsinki: Ajatus kirjat, 2007. ISBN 978-951-20-7400-6.
Viitteet
- ↑ Tainio, Ilona (toim.): Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983, s. 391. Salminen, Esko. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1983. ISBN 951-30-5727-5.
- ↑ a b Bagh, Peter von: Sininen laulu - itsenäisen Suomen taiteiden tarina, s. 379. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 2007. ISBN 978-951-0-32895-8.
- ↑ Toinen näytös, s. 188
- ↑ Kansallinen audiovisuaalinen instituutti: Esko Salminen Elonet. Viitattu 12.10.2015.
- ↑ Paavolainen, Pentti: Salminen, Esko (1940 - ) Biografiakeskus. 9.10.2006. Viitattu 9.3.2016.
- ↑ Toinen näytös, s. 127, 130
- ↑ Toinen näytös, s. 23
- ↑ Toinen näytös, s. 15
- ↑ Toinen näytös, s. 20
- ↑ Toinen näytös, s. 20 ja 21
- ↑ Toinen näytös, s. 24
- ↑ Toinen näytös, s. 29
- ↑ Järvenpää, Eeva: Kuusi vuotta ja kolme luokkaa Kulmakoulussa Helsingin Sanomat. 28.1.2006. Viitattu 3.11.2010.
- ↑ Toinen näytös, s. 35
- ↑ a b Toinen näytös, s. 36 ja 37
- ↑ Toinen näytös, s. 39 ja 40
- ↑ a b Toinen näytös, s. 42
- ↑ Tossumies: Erään kurkihirren alla / Samppalinnan kesäteatteri kurjenkaivonkentta.blogspot.fi. 19.3.2014. Viitattu 8.3.2016.
- ↑ a b Toinen näytös, s. 343
- ↑ Toinen näytös, s. 60 ja 63
- ↑ Toinen näytös, s. 66 ja 67
- ↑ Toinen näytös, s. 76 ja 77
- ↑ Toinen näytös, s. 83
- ↑ Toinen näytös, s. 88
- ↑ Toinen näytös, s. 51
- ↑ a b Toinen näytös, s. 98
- ↑ Toinen näytös, s. 102 ja 103
- ↑ Toinen näytös, s. 108 ja 110
- ↑ Toinen näytös, s. 111
- ↑ Toinen näytös, s. 111 ja 112
- ↑ Toinen näytös, s. 112
- ↑ Seitsemän veljestä -DVD-julkaisu, takakansi
- ↑ Toinen näytös, s. 117
- ↑ Toinen näytös, s. 132 ja 133
- ↑ Toinen näytös, s. 133
- ↑ Toinen näytös, s. 139 ja 140
- ↑ Tarkka, Pekka: Saarikoski ja Kaupunginteatteri Helsingin Sanomat. 23.10.2004. Viitattu 3.11.2010.
- ↑ Peer Gynt Ibsen.net. Viitattu 3.11.2010.
- ↑ Toinen näytös, s. 149
- ↑ Toinen näytös, s. 159 ja 160
- ↑ Toinen näytös, s. 165 ja 166
- ↑ Toinen näytös, s. 174, 175 ja 177
- ↑ Toinen näytös, s. 190–192
- ↑ Toinen näytös, s. 208–210
- ↑ Toinen näytös, s. 222, 224 ja 226
- ↑ Toinen näytös, s. 231 ja 232
- ↑ Toinen näytös, s. 232 ja 233
- ↑ Toinen näytös, s. 244
- ↑ Toinen näytös, s. 242
- ↑ Toinen näytös, s. 250
- ↑ Toinen näytös, s. 249
- ↑ Toinen näytös, s. 284
- ↑ Toinen näytös, s. 309
- ↑ Toinen näytös, s. 326
- ↑ Toinen näytös, s. 347
- ↑ Toinen näytös, s. 49
- ↑ Toinen näytös, s. 363
- ↑ Toinen näytös, s. 144
- ↑ Kansallinen audiovisuaalinen instituutti: Runoilija ja muusa (1978) Elonet - Kansallisfilmografia. 2013. Viitattu 9.3.2016.
- ↑ Kansallinen audiovisuaalinen instituutti: Seitsemän veljestä (1979) Elonet - Kansallisfilmografia. 2013. Viitattu 9.3.2016.
- ↑ Toinen näytös, s. 146 ja 147
- ↑ Pedon merkki (1981) Elonet. 2013. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 9.3.2016.
- ↑ Niskavuori (1984) Elonet. 2013. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 8.3.2016.
- ↑ Toinen näytös, s. 183 ja 184
- ↑ Talvisota (1989) Elonet. 2013. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 8.3.2016.
- ↑ Toinen näytös, s. 184
- ↑ Kaikki pelissä (1994) Elonet. 2013. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 8.3.2016.
- ↑ Kymmenen riivinrautaa (2002) Elonet. 2013. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 8.3.2016.
- ↑ Äideistä parhain (2005) Elonet. 2013. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 8.3.2016.
- ↑ Toinen näytös, s. 184 ja 185
- ↑ Asemahotelli (Muistikuvaputki) Yle Vintti. 11.6.2008. Yleistadio Oy. Viitattu 7.3.2016.
- ↑ Elonet / Elokuvat / Kukunor elonet.fi. Viitattu 7.3.2016.
- ↑ Toinen näytös, s. 276
- ↑ Hölttä, Marketta & Valtonen, Arja: Festival News 2001: Sanottua… Aforismeja ja huumoria elokuvan tekijöistä 7.3.2001. Tampere Film Festival. Viitattu 16.8.2007.
- ↑ Nevalainen, s. 203–205
- ↑ Toinen näytös, s. 18
- ↑ Ylinäyttelijä Salminen. Helsingin Sanomat, Kulttuuri 20.11.2010
- ↑ Esko Salminen - läsnä (2010) Elonet. 2013. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 9.3.2016.
- ↑ Toinen näytös, s. 379–382
- ↑ a b c d Esko Salminen, lausunta
- ↑ Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton myöntämät kultaiset kunniamerkit 2014–1947, Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto 2014 (pdf). Viitattu 27.2.2016.
- ↑ Taru Valjakka on Stadin friidu, Esko Salminen Stadin kundi
Kirjallisuutta
- Ollikainen, Anneli (toim.): Haaveesta vai pakosta? Näkökulmia teatteriohjaajan työhön. Teatterikorkeakoulu, 1986.
- Salminen, Esko & Kinnunen, Raila: Elämä Eskona. ”Still going wrong”. Porvoo: WSOY, 1997. ISBN 951-0-22031-0.
- Salminen, Esko & Kinnunen, Raila: Toinen näytös. Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36831-2.
Aiheesta muualla
- Esko Salminen Elonetissä.
- Esko Salminen Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Pentti Paavolainen: Salminen, Esko (1940–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 9.10.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.