Aikuisten poika

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aikuisten poika
Ohjaaja Juha Lehtola
Käsikirjoittaja Juha Lehtola
Tuottaja Pauli Pentti
Säveltäjä Timo Hietala
Kuvaaja Hena Blomberg
Leikkaaja Harri Ylönen
Lavastaja Otso Linnalaakso
Pääosat Esa Nikkilä
Kari Hietalahti
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomen lippu Suomi
Tuotantoyhtiö Edith Film Oy
First Floor Productions Oy
Ensi-ilta 29. elokuuta 2014 [1]
Kesto 94 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Tuotto 106 000 €[2]
Katsojat 12 500[2]
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Aikuisten poika on Juha Lehtolan ohjaama ja käsikirjoittama suomalainen draamakomedia vuodelta 2014. Tampereelle sijoittuva elokuva kertoo yksitoistavuotiaan Oliverin vaiheikkaasta kesästä: hän menettää molemmat vanhempansa auto-onnettomuudessa, joutuu kolmiodraaman myrskynsilmään ja saa kesätyön henkitoreissaan olevasta elokuvateatterista.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Oliverin isä ja äiti ajavat autolla päin seinää ja kuolevat. Peruskoulun lukuvuosi on loppusuoralla ja Oliver saa tiedon onnettomuudesta kouluun. Hän katoaa iltapäiväksi ja kun hän palaa kotiinsa, häntä odottavat isoäiti ja joukko muita sukulaisia.

Oliver tapaa Joonaksen, jonka kanssa hän ystävystyy. Virallisen holhoojan paikan ottaa Oliverin isoäiti ja Joonaksesta kehittyy Oliverille jonkinlainen isähahmo. Oliver alkaa selvittää onnettomuuden syitä - hän ei usko isänsä ajaneen ylinopeutta. Oliverin surutyön ulkoinen ilmenemismuoto on raivo. Suutuspäissään hän paljastaa Joonaksen ja Katrin kuusi vuotta kestäneen rakkaussuhteen Katrin aviomiehelle, joka ei kuitenkaan usko mieleltään järkkyneen pojan tarinaa. Epäilys jää kuitenkin itämään.

Oliver joutuu pettymään onnettomuuden syyn suhteen: hänen isänsä todella ajoi ylinopeutta katuosuudella, jolla on aiemminkin sattunut runsaasti tapaturmia. Oliverin edesmenneet vanhemmat ovat mukana parissa kohtauksessa eräänlaisina haamuina. Elokuva päättyy uuden lukuvuoden alkamiseen.

Sivujuonena seurataan Oliverin tutustumista Jaakkoon ja Rafuun, jotka pitävät nuhruista elokuvateatteria ja palkkaavat Oliverin kesäapulaisekseen.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikuisten poika on Lehtolan ensimmäinen kokoillanelokuva, aiemmin hän oli työskennellyt teatterissa ja televisiossa.

Helsingin Sanomien Leena Virtanen piti Aikuisten poikaa kypsänä teoksena: "Elokuva tasapainoilee kevyen ja äärimmäisen tragiikan välillä, ja se myös onnistuu siinä. Se on sekä aidosti hauska että aidosti itkettävä." Virtasen mielestä elokuvan roolitus oli onnistunut. Hän mainitsi myös, että Lehtolan omat vanhemmat kuolivat auto-onnettomuudessa; tosin Lehtola oli tällöin jo aikuisiässä.[3] Aamulehden Antti Selkokari arvioi elokuvan onnistuneeksi, Nikkilää hän piti osassaan jopa "häikäisevän hyvänä". Selkokari kiinnitti huomiota teoksen nimeen: "Elokuvan nimi Aikuisten poika saa katsojan miettimään, keitä kaikkia ovat ne aikuiset, joiden poika Oliver on." Selkokarin mielestä Lehtola oli tavoittanut jotain oleellisesta käsitellessään iloa ja surua Oliverin kautta: "Oliverin elämässä suru ja ilo sekoittuvat yhtenä virtana, ja juuri se häiritsee kaikkia muita kuin Oliveria itseään. Lehtola on ymmärtänyt tärkeimmän asian tällaisella herkkyysalueella liikkuvan elokuvan tekemisessä."[4]

Ilta-Sanomien Tarmo Poussu piti elokuvan heikkouksina sen epäuskottavuuksia ja Esa Nikkilän heikkoa suoriutumista roolistaan. Myöskään Joonaksen, Katrin ja Mikaelin kolmiodraama ei vakuuttanut. Vanhan elokuvateatterin ympärille rakennettua sivujuonta Poussu piti turhana.[5] Episodin Jussi Huhtala oli eri linjoilla: hänen mielestään Nikkilä selviytyi roolistaan erinomaisesti. Huhtala arvioi Aikuisten pojan visuaalisen ilmeen pelkistetyksi ja käsikirjoituksen monitasoiseksi.[6]

Aikuisten poika menestyi teatterikierroksellaan heikonlaisesti: elokuva keräsi teattereihin runsaat kaksitoista tuhatta katsojaa.[2]

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikuisten poika julkaistiin digitaalisena DVD:nä loppuvuodesta 2014.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Esa Nikkilä  … Oliver  
 Kari Hietalahti  … Joonas  
 Susanna Haavisto  … isoäiti  
 Maria Heiskanen  … Katri  
 Esko Salminen  … Jaakko  
 Sulevi Peltola  … Rafu  
 Tommi Korpela  … Mikael  
 Torig Sieberg  … Eetu  
 Kukka Luukkanen  … Selma  
 Liisa Mustonen  … Oliverin äiti  
 Petteri Summanen  … Oliverin isä  
 Kirsi Ylijoki  … täti  
 Aaro Wichmann  … setä  
 Janne Virtanen  … tädin mies  
 Aino Seppo  … rehtori  
 Eero Ritala  … opettaja  
 Toni Harjajärvi  … opettaja  
 Tommi Raitolehto  … valmentaja  

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Aikuisten poika (2014) / Esitystiedot elonet.fi. Elonet - Kansallisfilmografia. Viitattu 27.3.2016.
  2. a b c Suomen elokuvasäätiö: Elokuvavuosi 2014 Suomen elokuvasäätiö / Vuositilastot. 2015. Viitattu 27.3.2016.
  3. Virtanen, Leena: Aikuisten poika ja itsepetoksen voima Helsingin Sanomat. 28.8.2014. Viitattu 28.3.2016.
  4. Selkokari, Antti: Arvio: Aikuisten poika -elokuvassa lapsi käsittelee surunsa itse Aamulehti. 29.8.2014. Viitattu 28.3.2016.
  5. Poussu, Tarmo: Aikuisten poika - lue IS:n arvio elokuvasta Ilta-Sanomat. 29.8.2014. Viitattu 28.3.2016.
  6. Huhtala, Jussi: Aikuisten poika Episodi. 28.8.2014. Viitattu 28.3.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]