Jengi (elokuva)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jengi
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Åke Lindman
Käsikirjoittaja Olavi Karu
Perustuu Lauri Jauhiaisen ja Olavi Karun alkuperäiskäsikirjoitukseen Ota minut nuorena
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Erkki Melakoski
Kuvaaja Olavi Tuomi
Leikkaaja Armas Vallasvuo
Lavastaja Reino Helkesalo
Pääosat Tarja Nurmi
Esko Salminen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta 15. maaliskuuta 1963
Kesto 97 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Jengi on Åke Lindmanin ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1963. Elokuvan aiheena on nuorten maaltamuutto ja jengiytyminen. Päähenkilöt Eeva ja Paavo asuvat naapuripitäjissä ja tapaavat toisensa lavatansseissa. He ovat kyllästyneet maaseudun pieniin ympyröihin ja muuttavat tahoillaan Helsinkiin, missä he kohtaavat toisensa uudestaan. Rakkaus syttyy. Eeva ja Paavo kohtaavat ongelmia työpaikkojen, yöpaikkojen ja asuntojen suhteen. Heidän lähin viiteryhmänsä kaupungissa on heidän työkavereistaan ja näiden ystävistä koostuva jengi, jonka toiminta liikkuu laillisuuden rajoilla ja välillä ylittää sen.

Alkuperäiskäsikirjoituksessa elokuvan nimi oli Ota minut nuorena, mutta Elokuvatarkastamo ei hyväksynyt sitä, joten elokuva sai nimekseen Jengi. Mainonnassa tätä hyödynnettiin tehokkaasti. Elokuva sai katsojia vuoden toiseksi eniten, ja se myytiin Ruotsiin ja Saksaan.[1] Kriitikot eivät elokuvalle juuri lämmenneet.[2]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Tarja Nurmi  Eeva Raittinen  
 Esko Salminen  Paavo ”Pave” Korpela  
 Ville-Veikko Salminen  Kale  
 Liana Kaarina  Pipsa  
 Ann-Mari Spjut  Kristiina ”Krisse”  
 Sirpa Rantanen  Pirjo  
 Pertti Roisko  Eka  
 Juha Mäkelä  Sake  
 Matti Vienovirta  Veka  
 Siiri Angerkoski  Tilda  
 Ossi Räikkä  Jannu  
 Paavo Hukkinen  Kalle Kinnunen  
 Eino Kaipainen  poliisikomisario  
 Marja Korhonen  rouva Kinnunen  
 Irja Kuusla  Korpelan emäntä (Paavon äiti)  
 Aarne Laine  Korpelan isäntä (Paavon isä)  
 Senni Nieminen  Jannun äiti  
 Laila Rihte  baarin emäntä  
 Tommi Rinne  huoltopoliisin etsivä  

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eeva ja Paavo tunnelmoivat meren rannalla.

Elokuvan päähenkilöt Eeva Raittinen ja Paavo Korpela tutustuvat toisiinsa lavatansseissa. Kumpikin on kyllästynyt maalaiselämään. Paavo muuttaa Helsinkiin ja saa työpaikan rakennusmiehenä. Myös Eeva muuttaa Helsinkiin ja saa alkuvaikeuksien jälkeen paikan baarista. Työtoverinsa Pirjon kanssa Eeva tutustuu Paavon työkavereihin. Hän päätyy juhliin epämääräiseen paikkaan; siellä hän tapaa myös Paavon ja tanssii tämän kanssa. Paavon työporukan johtajahahmo Kale tulee mustasukkaiseksi ja tympääntynyt Eeva häipyy juhlista. Yksin yössä hän joutuu vaaratilanteisiin ja päätyy putkaan.

Paavo asuu työkaverinsa Tildan alivuokralaisena. Eräänä iltana sekä Paavon että Eevan kaverit ovat kokoontuneet baariin, jossa Eeva työskentelee tarjoilijana. Jengi lähtee Paavo ja Eeva mukanaan hurjastelemaan Kalen autolla. Matkalla sattuu väkivaltaisia tilanteita. Illan edetessä porukkaa päätyy eräälle saarelle juhlimaan. Pipsa antaa rohkeahkon tanssiesityksen. Paavo ja Eeva erkanevat jengistä vaivihkaa. He palaavat kaupunkiin ja menevät yöksi matkustajakotiin, jossa he ottavat ajan tavan mukaisesti eri huoneet. He eivät kuitenkaan malta olla toisistaan erossa. Samaan aikaan poliisi on tekemässä tarkastusta ja yhyttää nuoret lähes itseteosta: on ilmiselvää, että Eevan huoneessa on suoritettu yhdyntä, joten Eeva ja Paavo joutuvat lähtemään matkustajakodista. He päätyvät Tildan luokse, joka suostuu ottamaan Eevan yöksi hoiviinsa, kunhan tämä vain ei nuku Paavon kanssa samassa huoneessa.

Seuraavana iltana jengi lähtee merelle. Veneessä kehittyy riitaa naisista ja moottori sammuu. Jengiläisten marinaan kyllästynyt laskuhumalainen Kale valittaa, että hänen täytyy aina vastata kaikesta. Samassa rahtilaiva törmää veneeseen, joka tuhoutuu täysin. Katsojalle jätetään epäselväksi, ketkä selviävät onnettomuudesta. Hypätään ajassa vuosi eteenpäin. Eeva saapuu Paavon vanhempien luo lapsi sylissään. Lapsen isä on Paavo, joka ennen kuolemaansa on neuvonut Eevaa kääntymään maaseudulla asuvien vanhempiensa puoleen. Ilmiselvästi Eeva ja vauva ovat tulleet pysyvästi, mistä Paavon vanhemmat ovat onnellisia.

Tuotanto ja julkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jengi oli Lindmanin neljäs elokuvaohjaus. Käsikirjoitusta lyhennettiin sekä kuvaus- että leikkausvaiheessa, jolloin lopullisesta versioista jäivät pois muun muassa Ture Juntun, Vilho Ruuskasen ja Yrjö Tähtelän roolityöt.[2]

Alkuperäiskäsikirjoituksessa elokuvan nimi oli Ota minut nuorena, mutta Elokuvatarkastamo ei hyväksynyt sitä, joten elokuva sai nimekseen Jengi. Kiellettyä nimeä käytettiin hyödyksi mainonnassa. Elokuvalle määrättiin kymmenen prosentin vero, johon tuottaja yritti muutosta viemällä valituksen aina korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti. Väkivaltaisia ja seksikohtauksia leikattiin pois kuusi minuuttia. Ikärajaksi tuli 16, vaikka tuotantoyhtiö olisi halunnut 18 vuoden ikärajan.[1]

Elokuva sai katsojia vuoden toiseksi eniten, ja se myytiin Ruotsiin ja Saksaan.[1] Televisiossa Jengi nähtiin ensi kerran 8. syyskuuta 1973.[2] Finnkino Oy on julkaissut Jengin DVD:nä.

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kriitikot teilasivat Jengin epärealistiseksi. Uuden Suomen Heikki Eteläpää tuomitsi käsikirjoituksen ”tökeröksi”, Aamulehden Erkka Lehtola määritteli teoksen ”roskafilmiksi”. Helsingin Sanomien Paula Talaskivi kehui kuvausta ”tehokkaaksi” ja nosti esiin Angerkosken, Spjutin ja nuorten miesnäyttelijöiden vahvat roolityöt. Hänen mielestään Jengissä oli aineksia, joita ei kuitenkaan osattu hyödyntää. Elokuva-Aitan Kirsi Jaantila kiitteli nuoren Tarja Nurmen suoritusta, mutta katsoi, että Esko Salminen ”häpesi” ja ”aristeli” omaa rooliaan.[2]

Kun Jengi esitettiin televisiossa vuonna 1992, kriitikot eivät tuolloinkaan lämmenneet elokuvalle, vaan pitivät sitä huonona.[2] Harri Moilanen (Kansan Uutiset 30.1.1992) kirjoitti: ”Tuntuu, että ainoastaan hyväntahtoisella ironialla varustetun katsojan kannattaa suunnistaa Jengin pariin. Lauri Jauhiaisen ja Olavi Karun käsikirjoitus on näet maalaisliittolaisessa moralismissaan sellainen pommi, että sen epäuskottavuus oli jo 60-luvun alussa selviö.”[3] Vuonna 2007 Elokuvauutiset.fi arvioi Esko Salmisen ja Ville-Veikko Salmisen roolityöt ”heikoiksi” ja tyrmäsi Liana Kaarinan suorituksen suorastaan pohjanoteeraukseksi. Kuten aiemmat kriitikot, myös Elokuvauutisten kriitikko piti Tuomen kuvausta onnistuneena.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Jengi (elokuva) Elonetissä Taustaa. Viitattu 22.7.2014.
  2. a b c d e http://www.elonet.fi/fi/elokuva/117615
  3. Jengi (elokuva) Elonetissä Lehdistöarvio. Viitattu 22.7.2014.
  4. http://elokuvauutiset.fi/site/dvd-arvostelut/kotimaiset/662-jengi-1963