Asko Sarkola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lauri Asko Antero Sarkola (s. 3. syyskuuta 1945 Helsinki) on suomalainen näyttelijä ja teatterinjohtaja.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarkola opiskeli Svenska Teaterskolanissa vuosina 1963–1966. Hän teki pitkän uran ruotsinkielisessä Lilla Teaternissa, jossa näytteli ensin vuodet 1967–1974 ja toimi vuodet 1972–1974 apulaisjohtajana. Vuosina 1974–1981 ja 1984–1997 Sarkola oli Lilla Teaternin johtaja. Vuosina 1982–1985 Sarkola toimi professorina Teatterikorkeakoulussa.[2] Helsingin Kaupunginteatteria hän johti vuosina 1998–2016.[1][3]

Sarkolalla on ollut lukuisia rooleja niin televisiossa, teatterissa kuin elokuvissakin. Hän näytteli pääosaa, kirjailija Algot Untolaa, vuoden 1980 elokuvassa Tulipää. Teatterirooleja mm. Benno Bessonin ohjaaman Hamletin nimirooli. Kari Heiskasen ohjaamassa Tartuffessa niin ikään nimirooli. Sarkolan komediarooleihin kuuluu muun muassa Ministeriä viedään -näytelmässä poliittisen sihteerin Mika Petäjän rooli. Näytelmän ohjasi Neil Hardwick.

Sarkola on näytellyt sekä suomalaisissa että ruotsalaisissa elokuvissa sekä toiminut kertojana kuunnelmasarjassa Knalli ja sateenvarjo.

Sarkola on toiminut Finlands Svenska Teaterförbundetin puheenjohtajana 1978–1983, 1985–1986, Centralförbundet för Finlands svenska teaterorganisationerin puheenjohtajana 1983–1988, Pohjoismaisen teatteri- ja tanssikomitean Suomen edustajana 1988–2000 ja Norjan kulttuuriministeriön teatterikomitean asiantuntijajäsenä (ainoana ulkomaalaisena) 2000–2002.[4]

Vuonna 2013 Sarkola valitsi kirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajan.[5]

Sarkola siirtyi Helsingin Kaupunginteatterin johtajan tehtävästä eläkkeelle loppuvuodesta 2016. Syksyllä 2017 hän näytteli Juha Vakkurin näytelmässä Mannerheim ja saksalainen suudelma Mannerheimin roolin.[6]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarkola on ollut kahdesti naimisissa. Ensimmäisestä avioliitostaan (1978–1984) hänellä on kolme lasta,[1] joista Sampo Sarkola (s. 1978) on näyttelijä ja Milja Sarkola (s. 1975)[7] ohjaaja ja näytelmäkirjailija.[8]

Vuodesta 1990 Sarkola on ollut naimisissa näyttelijä Jonna Järnefeltin kanssa. Heillä on kolme yhteistä lasta.[1]

Sarkolan isä oli kirjailija Riku Sarkola.[1]

Osittainen filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Koski, Pirkko: ”Sarkola, Asko (1945–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 680–681. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.11.2013).
  2. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 651. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  3. Helsingin kaupunginteatterin johtoa
  4. Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 822. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
  5. Asko Sarkola valitsee kirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajan Helsingin Sanomat. 16.4.2013. Viitattu 26.11.2013.
  6. Sarkola eläkkeelle, Arffman ehdolla teatteripomoksi Helsingin Uutiset. 25.2.2016. Viitattu 26.2.2016.
  7. Milja Sarkola Helsingin Sanomat. 8.11.2011. Viitattu 30.4.2014.
  8. Esittely: Milja Sarkola Näytemät.fi. Viitattu 26.11.2013.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pyysalo, Riitta: Asko Sarkola: näyttelijä, teatterinjohtaja. Suomen Kuvalehti, 1997, nro 2, s. 52–55. Helsinki: Yhtyneet kuvalehdet.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]