Riku Sarkola

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Riku Sarkola jatkosodan aikaan 1943.

Riku Jalmari Sarkola (24. maaliskuuta 1910 Helsinki8. heinäkuuta 1970) oli suomalainen kirjailija ja runoilija.[1]

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarkolan vanhemmat olivat maanmittari Jalmari Sarkola ja Tyyne Maria Liukkonen.[2] Sarkola oli naimisissa kaksi kertaa; hänen ensimmäinen puolisonsa 1938–1948 oli puhelinvirkailija Elsa Linnea Sjöblom ja toinen vuodesta 1950 Eine Maria Alanko. Sarkolalla oli kolme lasta ensimmäisestä avioliitosta; yksi heistä on näyttelijä ja teatterinjohtaja Asko Sarkola. Hän pääsi 1926 keskikoulusta ja toimi sitten Tietoteos Oy:n kustannusvirkailijana 1933–1937, Sotainvaliidi-lehden toimitussihteerinä 1946–1952 sekä toimittajana Valojuova-lehdessä 1945–1946 ja Finlandia-kuvassa 1947–1948.

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskeisiä teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarkolan parhaimpina teoksina pidetään kolmea 1930-luvulla ilmestynyttä romaania, Tanssiaisten jälkeen (1931), Mies, joka rakasti elämää (1937) ja Mitään ei voi salata (1938). Viimeksi Sarkola julkaisi 1960 selvityksen säveltäjä Toivo Kuulan viimeisistä vaiheista Viipurin seurahuoneella 1918.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Säikähtyneitä pilviä: Runoja. Otava 1931
  • Tanssiaisten jälkeen: Romaani. Otava 1931
  • Enkelten kiusaaja: Romaani. Otava 1932
  • Mies, joka rakasti elämää: Romaani. Gummerus 1937
  • Mitään ei voi salata: Romaani. WSOY 1938
  • Pelastus. Suomen säästöpankkiliiton kirjasia n:o 1. Vammala 1938
  • Ratkaiseva hetki. Suomen säästöpankkiliiton kirjasia n:o 3. Vammala 1938
  • Antti maailmanomistaja: Romaani. WSOY 1943
  • Taivaan kartanon lasikuisti. Suomen kirja. Helsinki 1945
  • Lumivaltakunta. Lastenkirja. Kuvat Onni Mansnerus. Kuvataide. Helsinki 1952
  • Tuupovaarasta Tukholmaan: Petsamon Pekan ihmeellinen matka. WSOY 1955
  • Sosiaalinen asunnontuotanto oy SATO 1940–1960. Sosiaalinen asunnontuotanto oy SATO, Helsinki 1960
  • Suomen rakennustyönantajaliitto 1920–1960. Suomen rakennustyönantajaliitto, Helsinki 1960
  • Toivo Kuulan matkanpää: Murhenäytelmä Viipurissa 1918. Helsinki 1960

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Korhonen, Juhani – Rantala, Risto (toim.): Suomalaisia kirjailijoita, s. 246. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19094-6.
  2. Pekkanen, Toivo – Rauanheimo, Reino (toim.): ”Riku Sarkola”, Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon: Suomalaisten kirjailijain elämäkertoja, s. 306-311. Porvoo: WSOY, 1947.