Georg Büchner

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Georg Büchner

Karl Georg Büchner (17. lokakuuta 1813 Goddelau, Hessen-Darmstadt, Saksa19. helmikuuta 1837 Zürich, Sveitsi)[1] oli saksalainen kirjailija. Häntä pidetään yhtenä modernien teatterisuuntausten isänä. Hän kirjoitti pääasiassa näytelmätekstejä, novelleja sekä esseitä ja käsitteli traagisia ihmiskohtaloita. Hänen mukaansa on nimetty Saksan merkittävin kirjallisuuspalkinto, Georg Büchner -palkinto.[2]

Büchner oli kuusilapsisen perheen vanhin lapsi. Hänen isänsä oli lääkäri ja halusi poikansakin opiskelevan lääkäriksi. Büchner aloittikin lääketieteen opinnot Strasbourgin yliopistossa vuonna 1831, mutta siirtyi opiskelemaan eläintieteitä ja vertailevaa anatomiaa ja päätyi lopulta kirjallisuuden ja filosofian opintoihin. Hänen veljensä oli filosofi ja lääkäri Ludwig Büchner.

Strasbourgissa opiskellessaan Büchner rakastui Wilhelmine Jaeglé -nimiseen naiseen ja kihlautui tämän kanssa. Kirjallisuuden ja filosofian opiskeluistaan innostuneena hän siirtyi vuonna 1833 Giessenin yliopistoon, osittain myös isänsä tyytymättömyyden ajamana. Büchner erosi Jaegléstä, ja vaikea elämäntilanne ajoi häntä purkamaan tuntojaan kirjoittamiseen. Hän julkaisi pamfletin Der Hessische Landbote (1834, suom. Hessenin sanansaattaja, 1984) ja oli mukana perustamassa Gesellschaft der Menschenrechte -liikettä Giessenissä tapaamiensa vallankumouksellisten kanssa. Jouduttuaan poliittisiin vaikeuksiin Büchner palasi Strasbourgiin, ja pian tämän jälkeen julkaistiin hänen näytelmänsä Dantons Tod (1835, suom. Dantonin kuolema, 1984), joka kertoo Ranskan vallankumouksen epäonnistumisesta.

Büchner jatkoi tieteen ja filosofian opintojaan Zürichin yliopistossa haaveillen tutkijan- ja opettajanurasta. Vuonna 1836 hän otti vastaan vertailevan anatomian luennoitsijan toimen, tosin palkattoman, Zürichin yliopistossa. Hän palasi yhteen kihlattunsa kanssa ja kirjoitti kaksi hyvin synkkää teosta: runoilijan skitsofreniasta kertovan novellin Lenz (1835, suom. 1984) sekä tunnetuimman näytelmänsä Woyzeckin (1837, suom. 1984), jossa sotilas murhaa traagisten tapahtumien jälkeen vaimonsa ja tuomitaan kuolemaan oikeudenkäynnissä, jossa syntyy kohu Woyzeckin syyntakeisuudesta. Teokset tulivat suuren yleisön tietoisuuteen vasta sata vuotta Büchnerin kuoleman jälkeen.

Büchner kuoli lavantautiin 23-vuotiaana.

Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Büchner, Georg: Teokset ja kirjeet. Toimittanut Riitta Pohjola. Love Kirjat, Helsinki. 1984. ISBN 951-835-079-5
    • Hessenin sanansaattaja (suom. Riitta Pohjola)
    • Dantonin kuolema (suom. Outi ja Kalevi Nyytäjä)
    • Lenz (suom. Eeva-Liisa Manner)
    • Leonce ja Lena (suom. Eeva-Liisa Manner)
    • Woyzeck (suom. Eeva-Liisa Manner)
    • Kirjeet (suom. Riitta Pohjola)
    • Georg Büchner – saari ja kuitenkin kokonainen maailma (Ralf Långbacka).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Georg Buchner Britannica.com. Viitattu 27.7.2016. (englanniksi)
  2. Büchner-palkinto Friedrich Deliukselle. Helsingin Sanomat 19.5.2011, s. C 2.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Canetti, Elias: "Georg Büchner". Suomentanut Markus Lång. Kerberos 1/2008 (8. vsk.), s. 38–45. (Alkuteos: Georg Büchner, 1972.)
  • Kaidl-Hönig, Christina: Theater ohne Illusionen: Georg Büchners Ästhetik der Emanzipation. Marburg: Tectum, 2011. ISBN 978-3-8288-2646-5.
  • Kurzke, Hermann: Georg Büchner: Geschichte eines Genies. München: C. H. Beck, 2013. ISBN 978-3-406-64493-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]