Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
| Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK | |
|---|---|
 |
|
| Perustettu | 1969 |
| Toimiala | Ammattiliittojen keskusjärjestö |
| Kotipaikka | Helsinki |
| Puheenjohtaja | Lauri Lyly |
| Jäsenmäärä | 21 ammattiliiton keskusjärjestö Edustaa yli 1 000 000 palkansaajaa |
| Sivusto | www.sak.fi |
| Jäsenlehti | Palkkatyöläinen |
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK on Suomen suurin ammatillinen keskusjärjestö. SAK edustaa yli miljoonaa suomalaista. SAK:hon kuuluu 21 teollisuuden, julkisen sektorin, kuljetusalojen ja yksityisten palvelualojen ammattiliittoa. Sen edeltäjiä ovat Suomen Ammattijärjestö ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto.
Järjestön puheenjohtaja on ollut vuodesta 2009 lähtien Lauri Lyly. SAK:n valtuuston puheenjohtajina toimivat toistaiseksi varapuheenjohtajat Piia Yli-Heikkuri ja Mika Vuoti, kun Tuire Santamäki-Vuori siirtyi valtiovarainministeri Urpilaisen valtiosihteeriksi kesäkuussa 2011. Hallituksen varapuheenjohtaja on Matti Huutola.
SAK on poliittisesti sitoutumaton organisaatio, joka osallistuu yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ennen kaikkea kolmikannan ja tulopolitiikan kautta. SAK on myös kampanjoinut vaalien alla ja julkaissut kannanottoja tärkeinä pitämistään asioista, kuten asuntorakentamisen kohtaanto-ongelmista[1] ja työeläketurvan hoitamisesta[2]
SAK julkaisee kolmea lehteä. Palkkatyöläinen-lehti on suunnattu ammattiyhdistysliikkeen aktiivijäsenille, Löntagaren ruotsinkielisille jäsenille ja Arvo-lehti nuorille jäsenille. SAK toimii tiiviissä yhteistyössä Ammattiin Opiskelevat - SAKKI ry:n kanssa.[3]
Sisällysluettelo |
Historia [muokkaa]
SAK:n edeltäjä, Suomen ensimmäinen keskusjärjestö Suomen Ammattijärjestö SAJ perustettiin 15. huhtikuuta 1907 ja se oli läheisessä suhteessa Suomen Sosialidemokraattiseen puolueeseen. Suomen sisällissodan jälkeen SAJ:ssa saivat enemmistön kommunistit ja vasemmistososialistit, ja heinäkuussa 1930 se lakkautettiin valtiovallan toimesta Lapuan liikkeen painostuksen takia. Uusi keskusjärjestö, Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto (SAK) perustettiin 19. lokakuuta 1930 pääasiassa sosiaalidemokraattien toimesta. SAK:n jäsenmäärä ylitti vuoden 1944 lopussa 100 000, vuonna 1947 jäsenmäärä oli 341 600 henkilöä.[4]
1950-luvun lopulla sosiaalidemokraattien keskinäinen riita ulottui myös ammattiyhdistysliikkeeseen. SAK:n jäätyä TPSL:n kannattajien haltuun, osa SDP:n kannattajien hallitsemista liitoista erosi ja muodosti uuden Suomen Ammattijärjestön, osin CIA:lta saadun rahoituksen turvin.[5] TPSL:n kuihduttua SAJ ja SAK yhdistyivät jälleen 1969 Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestöksi, eli nykyiseksi SAK:ksi.
Kansainvälinen toiminta [muokkaa]
SAK on ollut mukana kansainvälisessä toiminnassa perustamisestaan lähtien. Liitto kuuluu vuonna 2006 perustettuun Ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestöön (ITUC). Ennen ITUC:n perustamista SAK oli sen edeltäjän, Vapaiden ammattiyhdistysten kansainvälisen liiton (VAKL), jäsen. Eurooppa-tasolla SAK on vuodesta 1974 alkaen kuulunut Euroopan ammatilliseen yhteisjärjestöön (EAY). Pohjoismainen kattojärjestö on Pohjolan Ammatillinen Yhteisjärjestö (PAY), johon SAK on kuulunut vuodesta 1972.
Kansainvälisen ay-liikkeen yksi vaikutuskanava on myös ay-liikkeen neuvoa-antava komitea OECD:ssä (TUAC).
Vuonna 1991 SAK, STTK ja Akava perustivat yhteisen toimiston edunvalvontaan Euroopassa. Toimiston nimi oli aluksi Keskusjärjestöjen Eurooppa-yhteistyö (KEY) ja vuodesta 2006 se on toiminut nimellä Palkansaajajärjestöjen EU-edustusto FinUnions. Toimisto siirtyi Brysseliin 1. helmikuuta 1995.
Johto [muokkaa]
|
|
|
|
|
Tulopolitiikka [muokkaa]
SAK jäsenliittoineen on tulopolitiikan osapuoli. Se pyrkii vaikuttamaan siihen, että tehtäisiin tulopoliittisia kokonaisratkaisuja, jotka hillitsisivät inflaatiota estämällä suuret palkankorotukset, mutta samalla tukisivat tulonjaon tasaisuutta. Tästä seuraa, että SAK:lla on kantoja myös nettotuloihin vaikuttaviin asioihin, muun muassa verotukseen, veronalennuksiin jne. SAK:lla on vahva ekonomistiosasto, ja järjestön pääekonomisti on Olli Koski.
Jäsenliittojen jäsenistö [muokkaa]
SAK:n suurimmat jäsenliitot ovat suuruusjärjestyksessä: Julkisten ja hyvinvointialojen liitto (JHL), Palvelualojen ammattiliitto (PAM), Metallityöväen Liitto, Rakennusliitto, TEAM Teollisuusalojen ammattiliitto, Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto, Paperiliitto sekä Puu- ja erityisalojen liitto.
SAK jäsenliittojen yhteenlaskettu jäsenmäärä oli vuoden 2013 alussa 1 038 399 henkilöä, joista miehiä on 556 360 (53,6 %) ja naisia 482 039 (46,4 %). Järjestöjen yhteenlaskettu jäsenmäärä on pysynyt viime vuosina suhteellisen vakaana − vuonna 2003 jäseniä oli yhteensä 1 049 259, joista miehiä 565 514 ja naisia 483 745.[7]
Työttömyyskassoihin maksavia jäseniä on sen jäsenjärjestöissä arviolta yhteensä runsaat 800 000.[8]
Vuonna 2005 keskimäärin SAK:laiset olivat 45-vuotiaita kunnan palveluksessa olevia naisia ja 42-vuotiaita metallialalla töissä olevia miehiä. [7]
Yhteiskunnallinen osallistuminen [muokkaa]
SAK on julkisesti kannattanut muun muassa viidennen ydinvoimalan rakentamista ja Euroopan unionin jäsenyyttä. EU:n rahaliiton jäsenyyden edellytykseksi muodostettiin niin sanotut EMU-puskurit, joita SAK muiden työmarkkinajärjestöjen lailla piti jäsenyyden edellytyksinä[9].
SAK:n vaalikampanjointi [muokkaa]
SAK:n jäsenet äänestävät laiskasti [muokkaa]
Keskusliitto kampanjoi vaalien edellä (erityisesti oman jäsenkunnan) äänestysaktiivisuuden nostamiseksi. SAK:n lähtökohtana on, että mitä korkeampi äänestysprosentti eduskuntavaaleissa, sitä enemmän eduskuntaan tulee valituksi palkansaajien asioita ymmärtäviä kansanedustajia.[10]
SAK:n jäsenet äänestävät selvästi muuta väestöä laiskemmin[11]: esimerkiksi vuoden 2007 eduskuntavaalien edellä helmikuussa 2007 tehtyssä tutkimuksessa SAK:n jäsenistä 55 % ilmoitti äänestävänsä varmasti ja 26 % melko varmasti[10]. Kaikkien suomalaisten äänestysikäisten vastaavat luvut olivat 63 % ja 22 %.[10] Puhelimitse tehdyn tutkimuksen virhemarginaali oli 4 % suuntaansa.
Vuoden 2007 eduskuntavaalien kampanja [muokkaa]
Vuoden 2007 sensuroidussa televisiomainoksessa Oiva Lohtanderin esittämä öykkärimäinen johtaja mässäili ruualla ja pilkkasi työläisiä, jotka eivät edes vaivaudu äänestämään. Mainoksen tarkoituksena oli herätellä palkansaajia äänestämään. Vaalien jälkeen erityisesti SDP:n piirissä on arvioitu[12], että mainoskampanja heikensi vasemmiston suosiota.
Mainos herätti ihmetystä muun muassa Perheyritysten liitossa ja Helsingin Sanomissa[13]. Vastalauseita tuli myös SDP:n piirissä –- muun muassa Jukka Gustafsson[14] katsoi blogissaan SAK:n menneen mainonnassaan jo liian pitkälle. Vaikka aluksi SAK:n johto seisoi mainoksensa takana,[15][16] luovuttiin mainoksen esittämisestä ennen ensimmäistä TV-esityskertaa.[17]
Muita vaalikampanjoita [muokkaa]
Suomalaisissa medioissa SAK:n kampanjointia on useaan otteeseen pidetty vasemmiston tukemisena[18]. Tämä ei ole mitenkään poikkeuksellista, sillä poliittisella työväenliikkeellä ja ammatillisella työväenliikkeellä on yhteistä työläisten elinolojen puolustaminen ja parantaminen.
Vuoden 1997 kampanjassa esiintyi mieshahmo, joka laukoi kärkkäitä mielipiteitä. Vuoden 1999 vaaleissa SAK kampanjoi televisiomainoksella, jossa öykkärimäisesti käyttäytyvät rikkaat mollasivat äänestämättä jättävää työväestöä.
SAK tuki avoimesti Tarja Halosta vuoden 2006 presidentinvaaleissa[19].
Jäsenliitot [muokkaa]
Nykyiset [muokkaa]
Kuljetusala [muokkaa]
- Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT, 50 730 jäsentä (88 % miehiä)
- Ilmailualan Unioni, 3 662 jäsentä (77 % miehiä)
- Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU, 31 285 jäsentä (51 % naisia)
- Rautatievirkamiesliitto, 1 654 jäsentä (57 % naisia)
- Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys SLSY 1 801 jäsentä (90 % naisia) SAK:ssa 2002 lähtien
- Suomen Merimies-Unioni SM-U, 11 094 jäsentä (57 % miehiä)
- Veturimiesten Liitto, 2 868 jäsentä (99,8 % miehiä)
Teollisuus [muokkaa]
- Metallityöväen Liitto, 165 485 jäsentä (80 % miehiä)
- Paperiliitto, 47 796 jäsentä (75 % miehiä)
- Puu- ja erityisalojen liitto, 46 133 jäsentä (76 % miehiä)
- Rakennusliitto, 80 922 jäsentä (95 % miehiä)
- Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL, 39 473 jäsentä (59 % naisia)
- Sähköalojen ammattiliitto, 31 824 jäsentä (96 % miehiä) aiemmin Sähköalan Työntekijäin Liitto
- Teollisuusalojen ammattiliitto TEAM
Julkinen sektori [muokkaa]
- Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL 225 052 jäsentä (70 % naisia), joka sisältää seuraavat yhteisöjäsenliittojen jäsenmäärät:
- Merivartioliitto, 581 jäsentä (88 % miehiä)
- Tulliliitto, 1 523 jäsentä (60 % miehiä)
- Vankilavirkailijain Liitto, 1 796 jäsentä (77 % miehiä)
- Aliupseeriliitto
Yksityinen palveluala [muokkaa]
- Kaupanalan Esimiesliitto, 6 328 jäsentä (63 % naisia), SAK:n jäsen Palvelualan Unionin kautta
- Palvelualojen ammattiliitto PAM, 225 185 jäsentä (80 % naisia)
- Suomen Huippu-urheilijoiden Unioni SHU, 3 216 jäsentä (82 % miehiä)
- Suomen Muusikkojen Liitto, 3 018 jäsentä (74 % miehiä)
- Teatteri- ja Mediatyöntekijät TeMe
Lehtimiesliitot [muokkaa]
- Suomen Sosialidemokraattinen Sanomalehtimiesliitto SSSL, 303 jäsentä (70 % miehiä)
- Yleinen Lehtimiesliitto YLL, 187 jäsentä (61 % miehiä)
Entiset [muokkaa]
|
|
Lähteet [muokkaa]
- SAK:n kotisivut
- SAK osana kansainvälistä ay-liikettä
- Jalometallialan työntekijöillä 40 vuotta ammatillista yhteistoimintaa
- Metallin toimintakertomus 1974
- Kemian Työntekijäin Liitto r.y.n ja Kemian Työntekijäin Työttömyyskassan Perustavan kokouksen pöytäkirja 1970
- SAK:n vuosikirja 1946
- SAK:n vuosikirja 1970
- Teknisten ja Erikoisammattien Liitto ry:n toimintakertomus vuosilta 1970-1973
Viitteet [muokkaa]
- ↑ SAK:n Matti Huutola: Asuntorakentamisella kohtaanto-ongelman kimppuun SAK.
- ↑ SAK:n Pertti Parmanne: Työeläketurvan hoitamisessa kilpailu on renki, ei isäntä SAK.
- ↑ SAK:n kalvosarja oppilaitoskäyttöön (word-tiedosto) (sivu 8 Kalvo 5, viimeinen ranskalainen viiva. (ei löydy enää SAK:n sivulta, mutta Archive.orgissa on) SAK.
- ↑ Osmo Jussila, Seppo Hentilä, Jukka Nevakivi: Suomen poliittinen historia 1809-2006, s. 232. Helsinki: WSOY, 2006 (5.,uudistettu painos).
- ↑ Palkkatyöläinen vuosina 1959—69: Yli orkesterin Palkkatyöläinen. 4.5.1999. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö. Viitattu 2. tammikuuta 2007.
- ↑ SAK:n puheenjohtajat, varapuheenjohtajat ja sihteerit SAK 10.3.2006
- ↑ a b SAK:n kalvosarja oppilaitoskäyttöön (Word-tiedosto) SAK.
- ↑ Aamulehti: SAK:n jäsenmäärä harhaanjohtava MTV3. Viitattu 4.2.2008.
- ↑ EMU-puskuri oli 90-luvun lopulla poliittisessa keskustelussa käytetty talouspoliittinen termi. Niillä viitattiin talouden liikkumavaraan esimerkiksi valtion asuntorahaston omaisuudella. Kannanottoja puolesta ja vastaan - joissa viitataan työmarkkinajärjestöjen osuuteen - esimerkiksi Sinikka Mönkäre 10/1997 ja Esko Aho 04/1998
- ↑ a b c SAK haluaa nostaa äänestysprosenttia 26.02.2007. SAK.
- ↑ Matti Tukiainen: SAK:n mainos on kannanotto äänestämisen puolesta 01.03.2007.
- ↑ SDP:n Uudenmaan piirin puheenjohtaja Esko Ranta Aamu-TV:ssä 23.3. ja Arja Alho YLE TV-uutisissa esitetyissä pätkissä 19.3. ja 20.3. Liisa Jaakonsaari YLEn Aamu-TV:ssä 23.3.: ... paljasti sen vähän pimeän puolen, joka on SAK:ssa ja SDP:ssä...
- ↑ Punaisen maailman strategia perustuu muiden lokaamiseen 3.3.2007 00:44. Helsingin Sanomat. Viitattu 10.03.2007.
- ↑ Jukka Gustafsson: Mielikuvamainonnasta nyt vilkkaasti SDP:n tavoitteisiin
- ↑ Matti Tukiainen: SAK:n mainos on kannanotto äänestämisen puolesta 1.3.2007. SAK.
- ↑ Ihalainen puolustaa SAK:n äänestyskampanjaa 2.3.2007. Helsingin Sanomat.
- ↑ SAK luopuu kohutuista televisiomainoksistaan 4.3.2007. Helsingin Sanomat.
- ↑ YLEn Lauantaiseura 10.3.2007 ja MTV3:n puheenjohtajatentti 5.3.2007
- ↑ Lauri Ihalainen YLEn Launtaiseura 10.3.2007
