Kalevi Rahikainen

Kalevi Ferdinand Rahikainen (3. huhtikuuta 1927 Koskenpää – 9. huhtikuuta 1992 Espoo) oli suomalainen runoilija.

Rahikainen julkaisi esikoisrunokokoelmansa Hyvää huomenta vuonna 1958. Samoihin aikoihin hän liittyi myös jäseneksi taiteilijaryhmä Kiilaan. Rahikaisen runojen aiheina olivat sodanvastaisuus, kansalaissodan muistot ja myös kuoleman ja katoavaisuuden teemat.

Rahikainen kirjoitti vappu- ja joulurunoja eri ammattiyhdistyslehtiin (Palkkatyöläinen, Rakentaja, Ahjo) ja hän toimi myös 1960-luvulta lähtien Porissa ilmestyneen Satakunnan Työ -lehden kolumnistina. Rahikainen julkaisi monet runokokoelmistaan omakustanteina, sillä hän halusi saada ne nopeasti julkaistua, ja lisäksi hänellä oli itsellään kirjapainoalan työkokemusta ja myös painokone käytettävissä. Omakustannekirjojen painosmäärät jäivät kuitenkin materiaalikulujen vuoksi pieniksi, keskimäärin noin 1000 kappaleeseen.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvää huomenta!, runoja. Omakustanne, Helsinki 1958
Kuin maa: Valikoima kauneimpia runoja. Omakustanne, Helsinki 1958
Aurinko on vielä nuori, romaani. Karisto 1962
Vaiti minussa, runoja. Akateeminen kustannusliike, Helsinki 1962
Kaikki se: Uusiromanttinen romaani kesästä ja rakkaudesta. Karisto 1966
Paikka maassa, runoja. Omakustanne, Helsinki 1969
Asiakirja: Kirjeet, asiat, säkeet, omistukset. Omakustanne, Helsinki 1970
Pois päin, runoja. Omakustanne, Helsinki 1972
EKAlogia, juhlaruno, piirrokset Elisabeth Rahikainen. EKA-market, Kannelmäen tavaratalo, Helsinki 1973
Minä, Urho ja Mao, romaani. Weilin & Göös 1973
Välähtää ikuinen silmissä, runoja. Weilin & Göös 1977
Itse metsäni pohjoinen: Kootut runot. Toimittaneet Immo Pekkarinen ja Klaus Rahikainen. Mariehamn: IAMBooks, 2010. ISBN 978-951-96121-7-1.