Tilanne (lehti)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tilanne oli vuosina 1961–1966 Helsingissä ilmestynyt sosialistinen aikakauslehti, oman määritelmänsä mukaan ”riippumaton, sosialistinen, humanistinen kuukausilehti”.[1] Se ilmoitti pyrkimyksekseen työväenliikkeen yhtenäisyyden edistämisen sosialismista käytävän vapaan keskustelun avulla. Lehden päätoimittaja ja perustaja oli Jarno Pennanen. Hän oli toiminut aiemmin kommunistisessa ja kansandemokraattisessa liikkeessä, mutta oli kääntynyt niiden kriitikoksi. Tämä näkyi myös Tilanteessa, jossa arvosteltiin Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) johtoa, neuvostososialismia ja dogmaattista marxismi-leninismiä.[2] Toimitussihteerinä oli aluksi Ilkka Ryömä[3].

Tilanne pyrki tuomaan esiin länsimaisten kriittisten sosialististen ajattelijoiden, kuten Erich Frommin ja Leszek Kołakowskin näkemyksiä. Myös C. Wright Millsin ja Antonio Gramscin teorioita esiteltiin. Lehdellä oli vahva kulttuuripainotus ja siihen kirjoittivat muun muassa Raoul Palmgren, Elvi Sinervo, Anja Vammelvuo, Arvo Turtiainen, Esa Adrian ja Ywe Jalander, joista monet olivat kirjoittaneet myös pari vuosikymmentä aiemmin ilmestyneeseen 40-luku-lehteen. Monet Tilanteeseen kirjoittaneista kuuluivat joko vasemmistolaiseen taiteilijayhdistys Kiilaan tai samoihin aikoihin lehden kanssa perustettuun Faros-seuraan. Tilanteen ja Faros-seuran on sanottu olleen ensimmäisiä uusvasemmistolaisuuden edustajia Suomessa.[2]

Tilannetta julkaisi alkuun kustannusyhtiö Maa-ja-kuu ja myöhemmin ”Sosialismin tutkimussäätiö”. Sen salaisena rahoittajana oli oikeistolainen säätiö Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki (SYT), joka yritti käyttää sitä kommunistien rivien hajottamiseen. On huhuttu, että Tilanne olisi saanut samasta syystä rahoitusta myös Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA:lta.[2] SKP ja Neuvostoliitto suhtautuivat Tilanteeseen vihamielisesti.[4] SKP perusti vuonna 1964 Pentti Saarikosken päätoimittaman kulttuurilehti Aikalaisen saadakseen Tilanteelle uskottavan kilpailijan.[2]

Tilanteen ilmestyminen oli epäsäännöllistä. Vuonna 1962 sitä ilmestyi 12 numeroa, mutta vuonna 1966 vain viisi numeroa. Viimeinen eli jäähyväisnumero ilmestyi vuoden 1967 alussa. Pennanen lopetti lehden osittain siksi, että SKP:n ja SKDL:n sisällä käynnistyneen uudistumisen ja uuden kansanrintamahallituksen muodostamisen jälkeen hän katsoi lehden tavoitteet saavutetuiksi. Jotkut aikalaiset arvioivat lehden todella vaikuttaneen vasemmiston voittoon vuoden 1966 eduskuntavaaleissa ja kansanrintamayhteistyön käynnistymiseen.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tilanne Fennica-tietokanta. Viitattu 14.2.2018.
  2. a b c d e Eriikka Kekki: Kolmatta linjaa etsimässä – uusvasemmisto 1960-luvun keskusteluissa, s. 10–11, 21–24, 32–34, 44–46, 56, 64–65. Suomen historian pro gradu -tutkielma, Itä-Suomen yliopisto 2011.
  3. Salo, Arvo: Valvojasta Uuteen Kirjallisuuslehteen. Helsingin Sanomat, 8.12.1961, s. 25. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  4. Kalevi Kalemaa: Pennanen, Jarmo (1906 - 1969) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.