O. V. Turunen
| O. V. Turunen | |
|---|---|
 O. V. Turunen vuonna 1909. |
|
| Kansanedustaja | |
|
1.6.1909–3.4.1917
|
|
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Viipurin itäinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. marraskuuta 1875 Heinävesi |
| Kuollut | 9. syyskuuta 1954 (78 vuotta) Mikkelin mlk |
| Ammatti | rautatieläinen |
Otto Vilhelm Turunen (30. marraskuuta 1875 Heinävesi – 9. syyskuuta 1954 Mikkelin mlk) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1909–1917.[1]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turusen vanhemmat olivat tilallinen Paavo Turunen ja Anna Loviisa Koikkalainen. Kaksi vuotta kansakoulua käynyt Turunen oli yhdeksänvuotiaasta lähtien maa- ja metsätöissä sekä myöhemmin kauppa-apulaisena Hiitolassa. Turunen suoritti asepalveluksensa Mikkelin 6. tarkk'ampujapataljoonassa, josta hän kotiutui aliupseerina vuonna 1900. Sotaväen jälkeen Turunen työskenteli Valtionrautateiden konepajalla Viipurissa 1900–1902, vaihdemiehenä Raivolassa 1903–1914 sekä jarrumiehenä ja konduktöörinä Pieksämäellä 1914–1918.[1][2][3]
Turunen oli Raivolan työväenyhdistyksen puheenjohtaja 1903-1914. Hän oli perustamassa Suomen Rautatieläisten Liittoa ja toimi sen ensimmäisenä liittosihteerinä. Vuonna 1909 Turunen valittiin kansanedustajaksi. Hän istui eduskunnassa yhtäjaksoisesti kevääseen 1917 saakka. Vuonna 1911 hän oli mukana Uudenkirkon ja Kivennavan alueliitosta Pietarin kuvernementtiin vastustaneessa toimikunnassa. Lisäksi Turunen oli muun muassa Raivolan ja Pieksamäen osuusliikkeiden perustajajäseniä.[1][2]
Sisällissodan jälkeen Turunen oli jonkin aikaa vangittuna ja toimintansa vuoksi hänet erotettiin rautateiltä. Vapauduttuaan Turunen työskenteli SDP:n Viipurin läänin itäisen vaalipiirin piirisihteerinä ja Sortavalan Työväentalo Oy:n toimitusjohtajana 1919–1920, Sortavalassa ilmestyneen Kansan Voiman taloudenhoitajana 1919–1921, Viipurin maalaiskunnan taksoitussihteerinä 1921–1933 ja lastenvalvojana 1926–1944 sekä Viipurin Ympäristön Sähkö Oy:n toimitusjohtajana 1928–1944. Vuodesta 1921 lähtien Turunen viljeli myös omaa maatilaansa Viipurin maalaiskunnan Karisalmessa. Hän alkoi harjoittaa myös asianajotoimintaa 1920-luvulta alkaen. Sotavuosien jälkeen Turunen joutui evakkoon Mikkelin maalaiskuntaan, jossa hänellä oli oma palstatila.[1][4]
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
O. V. Turusen puoliso oli Matilda Marianna Kuusisto, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1907.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d O. V. Turunen Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 11.8.2008.
- ↑ a b c Turunen, Otto Vilhelm (1875-1954) Kansallisarkiston asiointipalvelu Astia. Kansallisarkisto. Viitattu 19.7.2023.
- ↑ Punaset III : v. 1909 valittujen uusien sosialidemokratisten edustajien kuvat ja elämäkerrat, s. 16. Helsinki: Työväen Sanomalehti, 1909. Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ Toveri O. W. Turunen 50-vuotias. Kansan Työ, 30.11.1935, nro 277, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 19.7.2023.
| ||||||
| ||||||
| ||||||
|
