Marie Curie

Maria Skłodowska-Curie
Tiedosto:Marie Curie (cropped).png
Henkilötiedot
Syntynyt	7. marraskuuta 1867 Varsova, Puola
Kuollut	4. heinäkuuta 1934 Sallanches, Ranska
Kansalaisuus	Ranska Puola
Koulutus ja ura
Tutkinnot	Sorbonne ESPCI
Väitöstyön ohjaaja	Henri Becquerel
Instituutti	Sorbonne
Oppilaat	André-Louis Debierne Marguerite Catherine Perey
Tutkimusalue	Fysiikka ja kemia
Tunnetut työt	Radioaktiivisuus
Palkinnot	Nobelin fysiikanpalkinto (1903) Nobelin kemianpalkinto (1911)
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Marie Curie (puolaksi Maria Skłodowska-Curie, omaa sukua Maria Skłodowska, 7. marraskuuta 1867 – 4. heinäkuuta 1934) oli puolalais-ranskalainen radioaktiivisuuden tutkimuksen pioneeri ja kaksinkertainen Nobel-palkinnon saaja. Ensimmäisen Nobel-palkinnon Curie sai vuonna 1903 työstään radioaktiivisuuden parissa ja toisen löytämiensä alkuaineiden, radiumin ja poloniumin, ansiosta vuonna 1911. Curie oli ensimmäinen nainen, jolle myönnettiin Nobel-palkinto. Hän oli myös ensimmäinen, jolle myönnettiin kaksi Nobel-palkintoa. Curie oli myös ensimmäinen nainen, joka väitteli tohtoriksi ranskalaisesta yliopistosta.

Elämä

Nuoruus

Curie syntyi vuonna 1867 Venäjän keisarikunnan hallinnan alla olevassa Varsovassa. Hänen isänsä Wladyslaw Skłodowski oli ammatiltaan opettaja. Hän opiskeli Varsovan yliopistossa biologiaa. Curie sai perusopetuksensa paikallisissa kouluissa, mutta sai opetusta myös kotonaan isänsä avustuksella. Curien isoisä Jozef Sklodowski oli myös ammatiltaan opettaja. Curien äiti oli Bronislawa Boguska. Hän oli Varsovalaisen tyttökoulun rehtori. Perheeseen syntyi Curie mukaan luettuna viisi lasta. Wladyslawin veli muutti samaan asuntoon asumaan vuonna 1871. Hän sairasti tuberkuloosia, mutta perhe ei tiennyt tätä. Todennäköisesti Curien äiti sai tuberkuloositartunnan juuri miehensä veljeltä, mutta hän on voinut saada tartunnan myös koulusta, jossa hän työskenteli. Bronislawa eristettiin perheen lapsista ja häntä hoidettiin kalliilla hoidoilla. Hoidot eivät kuitenkaan tehonneet ja Bronislawa kuoli vuonna 1878, jolloin Curie oli yksitoistavuotias. Curie vaipui masennukseen äitinsä kuoleman takia.

Toinen merkittävä tapahtuma Curien nouruudessa liittyi puolalaisten vastarintaliikkeeseen. Nykyistä Puolan aluetta hallitsi kolme valtiota; Venäjän keisarikunta, Preussi ja Itävalta (Itävalta-Unkari). Venäjän keisarikuntaa vastaan järjestettiin useita vastarintoja, joista yksi 1830 ja toinen kolme vuotta ennen Curien syntymää vuonna 1864. Viimeisimmän vastarinnan jälkeen tuhannet Puolan professoreista ja älymystöön kuuluneista ihmisistä muuttivat muualle Eurooppaan, esimerkiksi Pariisiin. Tuhansia kapinoitsijoita lähetettiin Siperiaan, mukana myös Curien äidin veli, Henryk, jota pidettiin siperialaisessa vankilassa neljä vuotta. Pian Curien liityttyä opiskelijoiden vallankumousjärjestöön hän huomasi, että olisi parasta jättää Varsova ja muuttaa Itävallan hallinnassa olleeseen Krakovaan.

Curie työskenteli kotiopettajana, minkä avulla hän pystyi rahoittamaan vanhemman siskonsa, Bronian, lääkäriopintoja Pariisissa. Curien keräämien varojen ansiosta hän kykeni muuttamaan Pariisiin vuonna 1891. Hän asui lääkäriksi valmistuneen siskonsa luona.

Opiskeluvuodet

Curie opiskeli Sorbonnessa, Ranskassa kemiaa ja fysiikkaa Sorbonnen luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Curiesta tuli lisensiaatti ja Sorbonnessa hän tapasi myös tulevan miehensä Pierre Curien, joka oli fysiikan ja kemian opettaja.

Marie ja Pierre menivät naimisiin vuonna 1894 ja he saivat kaksi lasta; Ève Curie ja Irène Curie. Nuorempi tytär, Ève Curie, meni naimisiin diplomaatti Henry Labouissen kanssa ja kuten monet diplomaatinrouvat, loi avioliitostaan myös uran. Vanhin tytär Irène Curie vastaanotti Nobelin kemianpalkinnon 1935. Pierre Curien kanssa Marie aloitti radioaktiivisuuden tutkimuksen.

Aikuisikä ja kuolema

Yhdessä Pierre Curien ja Henri Becquerelin kanssa Marie vastaanotti Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1903 työstään radioaktiivisuuden tutkimuksessa. Miehensä tapaturmaisen kuoleman jälkeen Curie peri tämän aseman Sorbonnen yliopiston fysiikan professorina. Hänestä tuli siten yliopiston ensimmäinen naisprofessori. Curie jatkoi miehensä kanssa aloittamiaan tutkimuksia ja sai yksin vastaanottaa Nobelin kemianpalkinnon 1911 radiumin ja poloniumin löytämisestä sekä tutkimisesta. Hän oli ensimmäinen joka vastaanotti yksin tai jaettuna kaksi Nobelin palkintoa. Marie Curie on ainoa kahdella Nobelin palkinnolla palkittu nainen.

Säteilyn aiheuttama harmaakaihi alkoi sokaista häntä sodan jälkeen; leikkauksella ja erikoissilmälaseilla hänen näkönsä onnistuttiin pelastamaan, ja uusilla tuhkanharmaiksi muuttuneilla silmillään hän seurasi valppaasti kokeita entiseen tapaan

Ensimmäisen maailmansodan aikana Marie auttoi sotasairaaloita varustamalla röntgenlaitteita kuljettavia autoja. Hän kuoli runsaan säteilyn aiheuttamaan leukemiaan vuonna 1934.

Palkinnot ja huomionosoitukset

Alkuaine curium on nimetty Marie ja Pierre Curien mukaan. Muualla fysiikassa heidän nimensä esiintyy mm. termeissä Curie-piste ja Curien laki.

Kirjallisuutta

• Äitini Marie Curie, Ève Curie, WSOY 1938
• Marie Curie. Elämä, Susan Quinn, Terra Cognita 2001

Aiheesta muualla

• Arno Forsius: Marie Curie – radiumin keksijä, fyysikko ja kemisti

• Marie Curie: ”Radiumin löytämisestä” (Puhe teoksesta Simon Sebag Montefiore: Suuret puheet, jotka muuttivat maailmaa, Ajatus Kirjat 2008)