Harold Clayton Urey
| Harold Clayton Urey | |
|---|---|
 Harold Urey vuonna 1934. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. huhtikuuta 1893 Walkerton, Indiana, Yhdysvallat |
| Kuollut | 5. joulukuuta 1981 (88 vuotta) La Jolla, Kalifornia, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus | Yhdysvaltalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Väitöstyön ohjaaja | Gilbert Newton Lewis |
| Instituutti | Kalifornian yliopisto |
| Tutkimusalue | Kemia |
| Palkinnot |  Nobelin kemianpalkinto (1934)Franklin-mitali (1943) |
 Nimikirjoitus |
|
Harold Clayton Urey (29. huhtikuuta 1893 – 5. joulukuuta 1981) oli yhdysvaltalainen kemisti. Hän toimi Columbian yliopistossa New Yorkissa vuodesta 1929, ja Chicagon yliopiston professorina vuodesta 1945. Urey sai vuonna 1934 Nobelin kemianpalkinnon raskaan vetyisotoopin deuteriumin keksimisestä.[1]
Vuonna 1953 Urey ja Stanley Miller suorittivat Chicagon yliopistossa kuuluisan Miller-Ureyn kokeen, joka silloisen tiedon mukaan simuloi varhaisen maapallon ilmakehän koostumusta. Miller ja Urey onnistuivat tuottamaan koelaitteistollaan useita elämän kannalta tärkeitä molekyyleja, kuten aminohappoja, sokereita ja nukleotidiemäksiä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ The Nobel Prize in Chemistry 1934 Nobelprize.org – The Official Website of the Nobel Prize. Viitattu 11.7.2012. (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
