Jacques Dubochet

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jacques Dubochet
Jacques Dubochet (2017).
Jacques Dubochet (2017).
Syntynyt 8. kesäkuuta 1942 (ikä 76)
Aigle, Sveitsi
Tunnustukset Nobel-palkinto Nobelin kemianpalkinto (2017)

Jacques Dubochet (8. kesäkuuta 1942 Aigle, Sveitsi[1]) on sveitsiläinen biofyysikko. Dubochet tunnetaan erityisesti kryoelektronimikroskopiatutkimuksistaan. Dubochetille myönnettiin Nobelin kemianpalkinto vuonna 2017 yhdessä Joachim Frankin ja Richard Hendersonin kanssa biomolekyylien tutkimiseen käytetyistä korkeanresoluution kryoelektronimikroskopiamentelmistä.[2]

Dubochet väitteli tohtoriksi Geneven yliopistosta vuonna 1974. Hänen aiheensa liittyi elektronimikroskopian pimeäkenttämenetelmiin ja Dubochet suoritti väitöskirjatutkimuksensa professori E. Kellenbergerin alaisuudessa. Vuosina 1974–1978 hän toimi tutkijana Baselin yliopistossa keskittyen elektronimikroskopiaan. Tämä aikana hän myös vieraili useissa yliopistoissa Yhdysvalloissa. Vuosina 1978–1987 Dubochet toimi elektronimikroskopialaboratorion johtajana Euroopan molekyylibiologian laboratoriossa EMBL) Heidelbergissä Saksassa.[1] Dubochet suoritti Nobelin kemianpalkintoon johtaneet tutkimuksessa ollessaan EMBL:ssä. Elektronimikroskopiassa käytetty elektronisuihku tuohoaa biologiset näytteet, koska niiden sisältämä vesi haihtuu ja näytteet kuivuvat. Jää haihtuu vettä hitaammin, mutta jääkiteet tekevät elektronimikroskoopin kuvista hyvin heikkolaatuisia. Dubochet kehitti menetelmän, jossa näyte applikoitiin metallihilalle, joka asetettiin nestemäiseen etaaniin -196 °C:n lämpötilaan. Tässä lämpötilassa vesi jäätyi hyvin nopeasti niin kutsutuksi lasimaiseksi vedeksi, jolla ei ole selkeää kiderakennetta, eikä se häiritse elektronimikroskooppitutkimuksia. Dubochet tutki erityisesti virusten, DNA:n ja kromatiinin rakenteita ja julkaisi ensimmäiset kryoelektronimikroskooppikuvat virusten rakenteista vuonna 1984.[1][3] Vuodesta 1987 vuoteen 2011 Dubochet toimi biofysiikan professorina Lausannen yliopistossa. Vuonna 2015 hänelle myönnettiin EMBL:n jakama Lennart Philipson -palkinto[4].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Members' Directory – EMBL EMBL. Viitattu 11.10.2017. (englanniksi)
  2. The Nobel Prize in Chemistry 2017 Nobelprize.org. Viitattu 11.10.2017. (englanniksi)
  3. Ann Fernholm: The Nobel Prize in Chemistry 2017 – Popular science background: They captured life in atomic detail Kungliga Vetenskapsakademin. Viitattu 11.10.2017. (englanniksi)
  4. Alumni Awards – The Lennart Philipson Award EMBL. Viitattu 11.10.2017. (englanniksi)