Svante Arrhenius

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Svante Arrhenius
Arrhenius2.jpg
Syntynyt 19. helmikuuta 1859
Uppsala, Ruotsi
Kuollut 2. elokuuta 1927
Tukholma, Ruotsi
Asuinpaikka Ruotsi
Kansallisuus ruotsalainen
Tutkimusala fysiikka
kemia
Instituutti Kuninkaallinen teknillinen korkeakoulu
Tutkinnot Uppsalan yliopisto
Tukholman yliopisto
Väitöstyön ohjaaja Per Teodor Cleve, Erik Edlund
Oppilaat Oskar Klein
Tunnetuimmat työt Arrheniuksen yhtälö
dissosiaatioteoria
Tunnustukset Nobel-palkinto Nobelin kemianpalkinto (1903)

Svante August Arrhenius (19. helmikuuta 1859 Uppsala, Ruotsi2. elokuuta 1927 Tukholma, Ruotsi) oli ruotsalainen fyysikko ja kemisti, Tukholman korkeakoulun (Stockholms högskola, nyk. Tukholman yliopisto) fysiikan professori 1895–1905 ja ensimmäinen ruotsalainen Nobel-palkinnon saanut (Nobelin kemianpalkinto 1903). Palkinnon perusteena oli Arrheniuksen dissosiaatiota koskevat teoriat. Eniten hän on vaikuttanut juuri kemian alalla. Arrheniusta pidetään yhdessä Wilhelm Ostwaldin ja Jacobus Henricus van't Hoffin kanssa fysikaalisen kemian luojana.

Uppsalan yliopistossa 1884 valmistuneessa väitöskirjassaan Arrhenius esitti muun muassa elektrolyyttisen disassosiaatioteorian perusajatukset. Tämä teoria korvasi Faradayn virheellisen kuvauksen kahden materiafaasin välisestä reaktiosta. Aluksi väitöskirja arvioitiin ala-arvoiseksi, eikä sen laatua pidetty riittävän hyvänä dosentuurin myöntämiseksi. Sittemmin Arrheniuksen terävä-älyisyys ja omaleimaisuus huomattiin Wilhelm Ostwaldin ansiosta, ja hänet nimitettiin Uppsalaan fysikaalisen kemian dosentiksi. Myöhemmin hän jatkoi työskentelyään, ja hänet nimitettiin Tukholman korkeakoulun professoriksi.

Arrhenius oli eräs niistä aikalaisistaan, jotka esittivät panspermia-hypoteesia selitykseksi sille, miten elämä Maassa oli syntynyt. Siinä selitettiin elämän 'alkusiementen' tulleen avaruudesta. Viime vuosina ajatus on jälleen saanut melkoista suosiota avaruustutkimuksessa.

Vuonna 1896 Arrhenius tutki ensimmäisenä kvantitatiivisesti kasvihuoneilmiötä, erityisesti hiilidioksidin ja vesihöyryn lämpösäteilyominaisuuksia, mutta jo Joseph Fourier oli havainnut ilmiön 1827. Arrhenius selitti kasvihuoneilmiön avulla teoriaansa, jonka mukaan jääkausien ja lämpimien kausien vaihtelu riippuu ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden vaihteluista.

Arrhenius oli myös tieteen popularisoija ja kirjoitti useita suomennettujakin teoksia.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Världarnas utveckling (1906) (Suom. Maailmojen kehitys, Otava 1907),
  • Människan inför världsgåtan (1907) (Suom. Maailman arvoitusta ratkaisemassa : Eri aikojen ja eri kansojen käsitykset maailman kehittymisestä, Otava 1908),
  • Smittkoppar och deras bekämpande (1913),
  • Stjärnornas öden (1915) (Suom. Tähtien kohtalot, Otava 1916)
  • Kemien och det moderna livet (1919).(suom. Kemia ja nykyaikainen elämä, Otava 1923)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arrheniuksen yhtälö

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]