Otto Wallach

Otto Wallach
Henkilötiedot
Syntynyt	27. maaliskuuta 1847 Königsberg, Preussi
Kuollut	26. helmikuuta 1931 (83 vuotta) Göttingen, Saksa
Kansalaisuus	Saksalainen
Koulutus ja ura
Tutkinnot	Göttingenin yliopisto
Väitöstyön ohjaaja	August Wilhelm von Hofmann, Friedrich Wöhler, Friedrich Kekulé
Instituutti	Göttingenin yliopisto Bonnin yliopisto
Oppilaat	Walter Haworth
Tutkimusalue	Kemia
Tunnetut työt	Terpeenien kemia ja isopreenisääntö
Palkinnot	Nobelin kemianpalkinto (1910)
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Otto Wallach (27. maaliskuuta 1847 Königsberg – 26. helmikuuta 1931 Göttingen) oli saksalainen kemisti, joka sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1910 työstään alisyklisten yhdisteiden parissa. Hän nimesi terpeenin ja pineenin. Wallach esitti, että terpeenejä voidaan pitää isopreenin oligomeereinä. Tätä on käytetty monien terpeenien rakenteiden selvittämiseen.

Wallach syntyi Königsbergissä. Vuonna 1867 hän meni Göttingeniin opiskelemaan kemiaa Wöhlerin, Fittigin ja Hübnerin johdolla, mutta muutti pian Berliiniin opiskelemaan lukukauden A.W. Hofmannin ja G. Magnuksen johdolla. Palattuaan Göttingeniin hän luki ahkerasti ja väitteli jo viiden lukukauden kuluttua vuonna 1869. Hänen väitöskirjansa käsitteli tolueenisarjan isomeerejä. Wallach työskenteli assistenttina Berliinissä ja Bonnissa, mutta 1870 hänen oli kuitenkin lähdettävä Bonnista asepalvelukseen Saksan–Ranskan sotaan.

Sodan jälkeen hän työskenteli lyhyesti yrityksessä ”Aktien-Gesellschaft für Anilin-Fabrikation” (myöhemmin ”Agfa”), ja vuonna 1872 hän palasi Bonniin, jossa hän työskenteli 19 vuotta. Hänestä tuli ensin assistentti orgaanisen kemian laboratoriossa, sitten dosentti, ja vuonna 1876 hänet nimitettiin ylimääräiseksi professoriksi. Kun farmakologian professorin virka vapautui vuonna 1879, hänen oli pakko ottaa se haltuunsa, mikä pakotti hänet erikoistumaan tähän suuntaan. Hän tutki C10H16-ryhmän eri jäsenten monimuotoisuudesta. Näitä yhdisteitä kutsuttiin tuolloin useilla eri nimillä terpeenistä kamfeeniin, sitreeniin, karveeniin, sineniin, kajuputeeniin, eukalyptiiniin, hesperidiiniin jne. Käyttämällä yleisiä reagensseja, kuten kloorivetyä ja bromidia, hän onnistui karakterisoimaan näiden yhdisteiden rakenteelliset erot. Vuotta myöhemmin hän pystyi osoittamaan, että monet niistä olivat todellakin identtisiä.

Wallachin monet tulokset kertovat hänen käytännön taidoistaan: hän luotti enemmän huolellisesti suoritettuihin kokeisiin kuin teoreettisiin pohdintoihin.

Vuonna 1889 hänet nimitettiin Victor Meyerin seuraajaksi Wöhlerin professoriksi, mikä teki hänestä samalla Göttingenin kemian instituutin johtajan. Hän jäi eläkkeelle näistä tehtävistä vuonna 1915, kun ensimmäisen maailmansodan alussa kuusi hänen avustajaansa kaatui taisteluissa.

Aiheesta muualla

• Wallachin elämäkerta Nobel-säätiön sivuilla (englanniksi)