Glenn Theodore Seaborg

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Glenn Theodore Seaborg
Glenn Seaborg - 1964.jpg
Syntynyt 19. huhtikuuta 1912
Ishpeming, Yhdysvallat
Kuollut 25. toukokuuta 1999
Lafayette, Yhdysvallat
Asuinpaikka Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Kansallisuus Yhdysvaltain lippu Yhdysvaltalainen
Tutkimusala Kemia
Instituutti Kalifornian yliopisto (Berkeley)
Tutkinnot Kalifornian yliopisto (Los Angeles)
Kalifornian yliopisto (Berkeley)
Väitöstyön ohjaaja George Ernest Gibson
Gilbert Newton Lewis
Oppilaat Joseph W. Kennedy
Kenneth Ross MacKenzie
Elizabeth Rauscher
Tunnetuimmat työt Transuraanit
Tunnustukset Nobel-palkinto Nobelin kemianpalkinto (1951)

Glenn Theodore Seaborg (19. huhtikuuta 1912 Ishpeming, Michigan, Yhdysvallat25. toukokuuta 1999) oli yhdysvaltalainen ydinkemisti. Hän sai vuonna 1951 Edwin Mattison McMillanin ohella Nobelin kemianpalkinnon transuraanien kemian havaintojensa ansiosta. Hänet muistetaan parhaiten työstään uraania raskaampien alkuaineiden eriyttämisestä ja tunnistamisesta. Seaborgilla oli ruotsalaiset sukujuuret.

Kemian alalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seaborg hankki koulutuksensa Kalifornian yliopistossa Los Angelesin ja Berkeleyn kampuksilla. Berkeleyssä hän sai filosofian tohtorin arvonimen vuonna 1937, ja vuosina 1937–1945 hän toimi yliopiston tutkimusapulaisena, kouluttajana sekä apulaisprofessorina. Hänestä tuli kemian professori vuonna 1946, minkä jälkeen hän toimi Berkeleyssä vielä rehtorina vuodet 19581961.

Sodan aikana Seaborg kuului Manhattan projektin henkilökuntaan. Myöhemmin hän kampanjoi ydinenergian rauhanomaisen käytön ja aseriisunnan puolesta.

Yhteistyökumppaneidensa kanssa Seaborg vuosien 19401955 aikana lisäsi kymmenen uutta alkuainetta niiden jaksolliseen järjestelmään, järjestysnumeroiltaan 94–102, sekä 106. Tunnetuin näistä on ydinvoimateollisuudesta tuttu plutonium (94). Muut Seaborgin johdolla löydetyt alkuaineet olivat amerikium, curium, berkelium, kalifornium, einsteinium, fermium, mendelevium, nobelium sekä Seaborgin itsensä mukaan nimetty seaborgium. Kaikki Seaborgin löytämät alkuaineet transaktinoidi seaborgiumia lukuun ottamatta kuuluvat aktinoideihin. Myös aktinoidien sarjan käsite ja sijainti jaksollisessa järjestelmässä lantanoidien alapuolella on Seaborgin keksintöä. Seaborgium on sikäli poikkeuksellinen, että se on ainoa alkuaine, joka on nimetty nimityshetkellä elävänä olleen henkilön mukaan.

Vuosina 1961–1971 Seaborg toimi Yhdysvaltain atomienergiakomission puheenjohtajana aikana, jolloin Yhdysvaltain ydinvoimateollisuus kehittyi kiihkeästi. Hän toimi kymmenen Yhdysvaltain presidentin neuvonantajana, aina Harry Trumanista Bill Clintoniin.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]