Hermann Staudinger

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hermann Staudinger
Hermann Staudinger ETH-Bib Portr 14419.jpg
Syntynyt 23. maaliskuuta 1881
Worms, Saksa
Kuollut 8. syyskuuta 1965
Freiburg im Briesgau, Länsi-Saksa
Asuinpaikka Saksan lippu Saksa
Kansallisuus Saksan lippu Saksalainen
Tutkimusala Kemia
Instituutti Strasbourgin yliopisto
Karlsruhen yliopisto
ETH Zürich
Freiburgin yliopisto
Tutkinnot Martin-Luther-Universität Halle-Wittenberg
Väitöstyön ohjaaja Daniel Vorländer
Oppilaat Lavoslav Ružička
Tunnetuimmat työt Polymeerikemia
Tunnustukset Nobel-palkinto Nobelin kemianpalkinto (1953)
Hermann Staudingerin hauta.

Hermann Staudinger (23. maaliskuuta 1881 Worms, Saksa8. syyskuuta 1965 Freiburg im Briesgau, Länsi-Saksa) oli kemisti. Hän oli makromolekyyli­kemian perustaja ja kehittäjä.

Jo 1800-luvulla oli todettu, että eräistä orgaanisista yhdisteistä voi tietyissä olosuhteissa muodostua tervamaisia, liukenemattomia aineita. Näiden aineiden kemiallista rakennetta ei kuitenkaan tunnettu, ennen kuin Staudinger 1930-luvulla osoitti niiden samoin kuin luonnonkuminkin muodostuvan erittäin pitkistä ketjumaisista molekyyleistä. Staudingerin tutkimukset vaikuttivat osaltaan siihen, että näitä aineita voitiin käyttää muovien raaka-aineina.[1]

Vuonna 1953 Staudinger sai Nobelin kemianpalkinnon "for his discoveries in the field of macromolecular chemistry" ("löydöistään makromolekyylikemian saralla").[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. John Hudson: Suurin tiede - kemian historiaa, s. 380. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Art House, 2002. ISBN 951-884-346-5.
  2. Hudson, s. 392

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.