Ero sivun ”Merikarvia” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Rivi 57: Rivi 57:


== Väestönkehitys ==
== Väestönkehitys ==
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on tilanteen 1.1.2017 mukainen.
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys vuodesta 1900 lähtien. Käytetty aluejako on tilanteen 1.1.2017 mukainen.


{{Pylväsdiagrammi
{{Pylväsdiagrammi
|title = Merikarvian väestönkehitys 1980–2020
|title = Merikarvian väestönkehitys 1900–2020
|titlebar= #DDD
|titlebar= #DDD
|width = 600px
|width = 700px
|barwidth= 500px
|barwidth= 500px
|left1 = Vuosi
|left1 = Vuosi
|right1 = Asukkaita
|right1 = Asukkaita
|bars =
|bars =
{{bar pixel|1900|#0099FF|491||7 049}}
{{bar pixel|1910|#0099FF|495||8 208}}
{{bar pixel|1920|#0099FF|497||8 647}}
{{bar pixel|1930|#0099FF|499||8 662}}
{{bar pixel|1940|#0099FF|495||8 193}}
{{bar pixel|1950|#0099FF|492||7 265}}
{{bar pixel|1960|#0099FF|490||6 372}}
{{bar pixel|1970|#0099FF|485||4 781}}
{{bar pixel|1980|#0099FF|476||4 150}}
{{bar pixel|1980|#0099FF|476||4 150}}
{{bar pixel|1985|#0099FF|480||4 189}}
{{bar pixel|1985|#0099FF|480||4 189}}
Rivi 76: Rivi 84:
{{bar pixel|2015|#0099FF|365||3 185}}
{{bar pixel|2015|#0099FF|365||3 185}}
{{bar pixel|2020|#0099FF|350||3 062}}
{{bar pixel|2020|#0099FF|350||3 062}}
|caption = Lähde: Tilastokeskus. <ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vrm__vaerak/statfin_vaerak_pxt_011.px | Nimeke =Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta =29.3.2017 | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Tilastokeskus | Viitattu =16.1.2018 | Kieli = }}</ref>
|caption = Lähde: Tilastokeskus. <ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vrm__vaerak/statfin_vaerak_pxt_011.px | Nimeke =Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta =29.3.2017 | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Tilastokeskus | Viitattu =16.1.2018 | Kieli = }}</ref> sekä: Kuunarin Kryssi Merikarviasten historiaa 1860-luvulta 2000-luvulle<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Kuunarin Kryssi Merikarviasten historiaa 1860-luvulta 2000-luvulle | Julkaisija = Merikarvian Kunta 2017 Vuosi=2017 ISBN=978-952-93-9764-8}}</ref>
}}
}}


Rivi 151: Rivi 159:
== Lähteet ==
== Lähteet ==
* {{Kirjaviite | Tekijä=Santavuori, Martti | Nimike=Merikarvian historia | Vuosi=1981 | Julkaisija=Merikarvian kunta | Tunniste=}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Santavuori, Martti | Nimike=Merikarvian historia | Vuosi=1981 | Julkaisija=Merikarvian kunta | Tunniste=}}
* Kuunarin Kryssi: Merikarvialaisten historiaa 1860-luvulta 2000-luvulle.


=== Viitteet ===
=== Viitteet ===

Versio 18. lokakuuta 2020 kello 16.00

Merikarvia
Sastmola

vaakuna

sijainti

Sijainti 61°51′40″N, 021°30′30″E
Maakunta Satakunnan maakunta
Seutukunta Porin seutukunta
Kuntanumero 484
Hallinnollinen keskus Merikarvian kirkonkylä
Perustettu 1639/1865
Pinta-ala ilman merialueita 450,74 km²
204:nneksi suurin 2022 
Kokonaispinta-ala 1 246,24 km²
92:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 446,16 km²
– sisävesi 4,58 km²
– meri 795,50 km²
Väkiluku 2 966
216:nneksi suurin 31.12.2023 [2]
– väestötiheys 6,65 as./km² (31.12.2023)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 13,9 %
– 15–64-v. 50,6 %
– yli 64-v. 35,5 %
Äidinkieli 2023 [4]
– suomenkielisiä 96,3 %
– ruotsinkielisiä 0,5 %
– muut 3,3 %
Kunnallisvero 7,90 %
257:nneksi suurin 2024 [5]
Työttömyysaste 9,7 % (2018) [6]
Kunnanjohtaja Kimmo Puolitaival
Kunnanvaltuusto 21 paikkaa
  2017–2021[7]
 • Kesk.
 • SDP
 • Kok.
 • Ps.
11
7
2
1
www.merikarvia.fi
Merikarvianjokea
Kauppakatu ja kirkko Merikarvian keskustassa.

Merikarvia (ruots. Sastmola) on Suomen kunta, joka sijaitsee Satakunnan maakunnassa. Kunnassa asuu 2 966 henkilöä.[2] Sen pinta-ala on 1 246,24 neliökilometriä, josta 4,58 neliökilometriä on sisävesiä ja 795,50 merialueita.[1] Väestötiheys on 6,6 asukasta/km². Merikarvian naapurikunnat ovat Isojoki, Kristiinankaupunki, Pomarkku, Pori ja Siikainen.

Merikarvian seurakunta perustettiin vuonna 1639 sen erottua Porin ja Ulvilan seurakunnasta. Pitäjänhallinto alkoi 1647 ja kunnallishallinto 1865. Carolus Lindberg on suunnitellut vuonna 1951 vahvistetun kunnan vaakunan.[8]

Historia

 Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Tarkennus: Tiedot näyttävän suurelta osin olevan peräisin Santavuoren Merikarvian historiasta.

Nykyisen Merikarvian kunnan alueella on ollut asutusta jo noin 1800 eaa. Tämän vahvistavat esinelöydöt, joita on sekä Satakunnan Museossa että Kansallismuseossa. Lisäksi kunnan alueelta on löytynyt useita pronssikautisia ja rautakaudelle ajoittuvia kiviröykkiöhautoja. Suurin yhtenäinen röykkiöhauta- eli niin sanottu hiidenkiuasalue Merikarvialla sijaitsee Tuorilassa. Pronssikaudelta Merikarvialta ei ole esinelöytöjä, vaikka on selvää että alueella on silloinkin ollut asutusta.

Merikarvialle johti myös erätie Sastamalasta, nykyisen Mouhijärven alueelta. Tämä eränkäynti on luultavasti alkanut samaan aikaan kun Sastamalaan on vakiintunut pysyvä asutus noin vuosina 400–800. Nimestä Sastamala oletetaan myös juontuvaksi Merikarvian ruotsinkielinen nimi Sastmola. Merikarvialle siirtyi myös ruotsalaisperäistä asutusta 1200-luvun loppupuoliskolla. Merikarvia sijoittui Etelä-Pohjanmaan ruotsalaisen asuttamisen äärimmäiseen eteläreunaan. Ruotsalaista asutusta Suomeen levitti erityisesti Birger-jaarli. Merikarvian varhaisimpien kylien Kasalan, Riispyyn, Ala- ja Ylikylän sekä Köörtilän synty ajoittuu myös 1200-luvun loppuun tai 1300-luvun alkuun.

Merikarvian alueen ei uskota koskaan kuuluneen kirkollisesti Sastamalaan. Tätä tukee myös toisen Sastamalan eräalueen, Närpiön, kuuluminen Ulvilan emäkirkkoon keskiajalla ja uuden ajan alussa. Merikarvialla oli jo katolisella ajalla nykyisen noin 1899 valmistuneen kirkon paikalla pieni rukoushuone, josta on säilynyt kaksi puista pyhimyksenkuvaa. Oma pappi Merikarvialle saatiin vasta kun Merikarvian seurakunta vuonna 1639 erosi Ulvilan seurakunnasta.[9] Uusi kirkko vanhan rukoushuoneen tilalle rakennettiin 1776 ja ristittiin silloisen kuningattaren Sofia Magdalenan mukaan. Sen tilalle rakennettiin nykyinen kirkko vuosina 1898 ja 1899. Nykyinen kirkko on Suomen suurin ympärivuotisessa käytössä oleva puukirkko.

Merikarvialla kukoisti 1700-luvun loppupuolella herännäisyysliike, jonka keskushahmo oli Anna Rogel. Anna syntyi vuonna 1751 ja oli koko ikänsä sairaalloinen. Elämänsä loppupuolella, vuoden 1770 jälkeen, hän alkoi saarnata sairasvuoteeltaan ja jatkoi sitä 14 vuotta kuolemaansa asti vuonna 1784. Annaa tultiin kuulemaan jopa Ruotsista. Rogelin talon vieressä kalliolla on Annalle pystytetty muistokivi.

Merikarvialla toimi 1800-luvulla useita sahoja. Puutavaraa kuljetettiin laivoilla, mistä tulee myös Merikarvian vaakunan fregatti. Merikarvian varhaisen teollisuuden tunnetuin nimi on Antti Ahlström. Ahlström toimi laajalti eri aloilla suurimmassa osassa Suomea. Ahlströmillä oli suuri merkitys Merikarvian kansansivistykselle, sillä hän maksoi 1874 kunnan ensimmäisen kansakoulun, joka on sittemmin purettu.

Laivan- ja veneenrakennus oli Merikarvialla merkittävä elinkeino 1840–1870-luvuilla. Vanhat pikkuveistämöt laajenivat ja veistämöitä oli muun muassa Kasalassa, Riispyyssä, Pohjanrannalla, Brandöössä, Kuuskerissa, Peipussa ja Köörtilässä. Veistämöillä rakennettiin nelisenkymmentä suurta purjelaivaa, useimmat turkulaisten ja uusikaupunkilaisten tilauksesta. Parkkilaiva Lankoski oli Ahlströmin ylpeys ja suurin paikkakunnalla rakennettu alus. Sillä oli sisaralus Saarikoski. Paikalliset talonpojat rakensivat ja varustivat myös purjelaivoja, muun muassa kaksimastoisen kaljaasin Sanoma, jonka pituus oli 76,3, leveys 8,60 ja syväys 2,75 metriä. 1900-luvulle tultaessa monet aluksista myytiin tai ne poistuivat muuten käytöstä. Merikarvialla palattiin puuveneiden, rääkipaattien ja pienempien veneiden valmistukseen.

Toinen merikarvialaisille tärkeä tulonlähde oli kalastus. Kalastuksen ulkomerellä mahdollisti niin kutsuttu rääkipaatti, tavallisesti pituudeltaan 10–12 kyynärää. Paatissa oli yhdestä kolmeen mastoa. Merikarvialaisia rääkipaatteja esitellään myös Arvo Salon Ouraoopperassa, joka sai kantaesityksensä Merikarvialla Krookan rannassa vuonna 2002. Paatteja on myös esillä Merikarvian Kalastusmuseossa.

Merikarviaa nosti kulttuuriselle kartalle kirjailija Mathilda Roslin-Kalliola, jonka kotitalo on nykyisin museo. Hän syntyi 1837 ja aloitti kirjallisen uransa kirjoittamalla lyhyitä lehtijuttuja amerikansuomalaisiin lehtiin ja Satakuntaan. Näistä hän siirtyi novelleihin, joita kirjoitti useita vuosien 1896 ja 1903 välillä. Ensimmäisen romaanin Inkeri varhaisin versio on jo vuodelta 1889. Muistelmat Varjoja julkaistiin alun perin Satakunnassa jatkokertomuksena vuosina 1889 ja 1890 nimimerkillä Tyyne Alho. 1890 ilmestyi myös Joulu autiolla karilla. Roslin-Kalliola käytti useita nimimerkkejä kuten Rikka ja Tapani Tarkka. Matilda Roslin-Kalliola kuoli vuonna 1923.

Merikarvialla toimii lukuisia urheiluseuroja, joista merkittävimpänä jo vuonna 1896 perustettu Merikarvian Into.

Merikarvian paikallislehti on kerran viikossa torstaisin ilmestyvä Merikarvia-lehti.

Väestönkehitys

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys vuodesta 1900 lähtien. Käytetty aluejako on tilanteen 1.1.2017 mukainen.

Merikarvian väestönkehitys 1900–2020
Vuosi Asukkaita
1900
  
 7 049
1910
  
 8 208
1920
  
 8 647
1930
  
 8 662
1940
  
 8 193
1950
  
 7 265
1960
  
 6 372
1970
  
 4 781
1980
  
 4 150
1985
  
 4 189
1990
  
 4 187
1995
  
 4 088
2000
  
 3 811
2005
  
 3 582
2010
  
 3 347
2015
  
 3 185
2020
  
 3 062
Lähde: Tilastokeskus. [10] sekä: Kuunarin Kryssi Merikarviasten historiaa 1860-luvulta 2000-luvulle[11]

Taajamat

Vuoden 2017 lopussa Merikarvialla oli 3 156 asukasta, joista 1 801 asui taajamissa, 1 306 haja-asutusalueilla ja 49 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa. Näin laskettuna Merikarvian taajama-aste oli 58,0 %.[12] Merikarvian taajamaväestö kuuluu vain yhteen taajamaan eli kunnan keskustaajamaan Merikarvian kirkonkylään, jossa oli vuoden 2017 lopussa 1 801 asukastaselvennä.[13]

Kylät ja kulmakunnat

Merikarvialla on 17 henkikirjakylää (tieto vuodelta 1973):[14]

  • Alakylä (Ytterby)[15]
  • Etelämaa
  • Filppula
  • Honkajärvi
  • Kangasniemi
  • Kasala (Kasaböle)[16]
  • Köörtilä (Gördböle)[16]
  • Lammela
  • Lankoski (Långfors)[17]
  • Lauttijärvi
  • Pappila (Prästgården)[15]
  • Peippu
  • Pooskeri (Bogaskär)[16]
  • Riispyy (Risby)[16]
  • Saari
  • Tuorila (Torsby)[18].
  • Ylikylä (Överby)[15]
  • Värenmäki

Kulmakuntia Merikarvialla ovat: Harvala, Koittankoski, Kuvaskangas, Pohjansaha (Norrsågen)[19], Timmerheidi (Timmerheidenlähde?) ja Trolssi (Trolls)[16].

Uskonnolliset yhteisöt

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Merikarvialla on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[20]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Merikarvian alueella toimii Tampereen ortodoksinen seurakunta.[21] Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä paikkakunnalla toimii vanhoillislestadiolaisuus, jolla on paikkakunnalla Merikarvian Rauhanyhdistys[22]. Lisäksi paikkakunnalla toimii helluntaiherätykseen lukeutuva Merikarvian Helluntaiseurakunta[23].

Nähtävyyksiä

Ruokakulttuuri

Merikarvian pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla prötti, joka on perunoista, ruisjauhoista, mallasjauhoista ja siirapista valmistettu uunipuuro.[24]

Tunnettuja merikarvialaisia

Fiktiossa

Katso myös

Lähteet

  • Santavuori, Martti: Merikarvian historia. Merikarvian kunta, 1981.
  • Kuunarin Kryssi: Merikarvialaisten historiaa 1860-luvulta 2000-luvulle.

Viitteet

  1. ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. ↑ a b Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 26.4.2024. Tilastokeskus. Viitattu 28.4.2024.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. ↑ Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
  5. ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. ↑ Työllisyyskatsaus 31.5.2018. ELY-keskus. Viitattu 26.6.2018.
  7. ↑ Kuntavaalit 2017, Merikarvia Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
  8. ↑ Mitä-Missä-Milloin 1980, s. 165. Helsinki: Otava, 1979.
  9. ↑ Historiaa Merikarvian kunta. Viitattu 10.1.2016.
  10. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 16.1.2018.
  11. ↑ Kuunarin Kryssi Merikarviasten historiaa 1860-luvulta 2000-luvulle. Merikarvian Kunta 2017 Vuosi=2017 ISBN=978-952-93-9764-8.
  12. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 5.12.2018.
  13. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 5.12.2018.
  14. ↑ Eskola, Aarne ym. (neuvottelukunta); Tarmio, Hannu; Papunen, Pentti & Korpela, Kalevi (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos. 5, Lieksa – Närpiö, s. 178. Porvoo: WSOY, 1973. ISBN 951-0-00650-5.
  15. ↑ a b c Merikarvia, Rippikirja Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys. Viitattu 13.01.2014. (suomeksi)
  16. ↑ a b c d e Svenska ortnamn i Finland Institutet för de inhemska språken. Viitattu 24.10.2013. (ruotsiksi)
  17. ↑ Bigrafiskt lexikon för Finland Svenska litteratursällskapet i Finland. Viitattu 13.01.2014. (ruotsiksi)
  18. ↑ Vittisbofjärd i Satakunda - en resa längs den gamla postvägen Gunnar Nybond. Viitattu 12.01.2014.
  19. ↑ Waldenström, Stellan: Vittisbofjärds svenska ortnam och bebyggelsehistoria. Pori: Svenska kulturfonden i Björneborg, 2009. ISBN 978-952-92-5980-9.
  20. ↑ Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  21. ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/tampereen-ortodoksinen-seurakunta
  22. ↑ Merikarvian Rauhanyhdistys rauhanyhdistys.fi. Viitattu 2.1.2013.
  23. ↑ Merikarvian Helluntaiseurakunta Merikarvian Helluntaiseurakunta. Viitattu 2.1.2013.
  24. ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 42. Helsinki: Patakolmonen Ky.

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Merikarvia&oldid=19242352”