Jussi Vares
| Jussi Vares | |
|---|---|
 Juha Veijonen esittää Varesta elokuvissa Vares – yksityisetsivä ja V2 – Jäätynyt enkeli |
|
| Luoja(t) | Reijo Mäki |
| Näyttelijä(t) |
Juha Veijonen Antti Reini Leo Sjöman |
| Ensi- esiintyminen |
Moukanpeli (1986) |
| Kustantaja | Karisto, Weilin & Göös, Gummerus, Book Studio, Otava |
| Henkilötiedot | |
| Ammatti | yksityisetsivä |
| Ikä | 20. kesäkuuta 1958[1] |
| Kotipaikka | Merikarvia |
| Asuinpaikka | Turku |
| Suhteet | |
| Sisarukset | sisko |
| Lapset | yksi lapsi |
| Lastenlapset | yksi lapsenlapsi |
| Tädit ja sedät | Valtteri Vares |
| Tutut |
novellikirjailija Luusalmi ”Kyypakkaus” pastori Johannes Alanen toimittaja Ruuhio Anna Huttunen Komisario Jaakko Hautavainio Jarkko Tienvieri (kuollut) Veikko Hopea (kuollut) |
Jussi Valtteri Vares on kirjailija Reijo Mäen luoma kuvitteellinen henkilö, joka esiintyy Vares-jännitysromaaneissa ja niiden pohjalta tehdyissä elokuvissa ja televisiosarjassa.
Hahmo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vares toimii yksityisetsivänä Turussa. Vareksella on ystäviä lain molemmilta puolilta ja hän toimii usein molempien puolien edustajien palveluksessa, turhia kyselemättä, kunhan palkka on hyvä. Jussi Vareksen heikkouksiin kuuluvat kylmä olut ja kauniit naiset, joista hänellä ei ole yleensä tapana kieltäytyä.[2][3]
Vares on kotoisin Merikarvialta ja kasvanut pienellä maatilalla.[4] Hän on syntynyt juhannusaattona 1958 laturiongelmista kärsivän taksi-Mersun takapenkillä Vaasan tien levähdyspaikalla.[5] Mäki on haastattelussa täsmentänyt paikan jonnekin Tuorilan tasalle.[6] Syntymätarina muistuttaa Morgan Kanen syntymää jossain Santa Fen tien varrella.[7]
Koulutukseltaan Vares on oikeustieteen ylioppilas. Viiden opiskeluvuotensa aikana Vares suoritti viisi tenttiä.[8]
Asevelvollisuutensa Vares on suorittanut Säkylän Huovinrinteellä.[9] Sotilasarvoltaan hän on vänrikki. Kertausharjoituksissa sinisten joukoissa Vares joutui vastapuolen partion vangiksi.[10] Vares on kirjasarjan alussa 28-vuotias[11], ja hän vanhenee sarjan edetessä 45-vuotiaaksi.[12] Mäki on kertonut pysäyttäneensä Vareksen ja tämän lähipiirin vanhenemisen.[13] Poikkeuksellisesti tulevaisuuteen sijoittuvassa kirjassa Hard Luck Cafe Vares on jo vanha mies.[14]
Vareksella on ollut kissa nimeltään Jeesus.[15]
Vareksen lempijuomiin kuuluvat muun muassa olut, sekä miehen itsensä nimittämä drinkki, Talonmiehen vapaapäivä, joka yksinkertaisesti on jallukola ilman kolaa. Vareksen eri drinkeistä on koottu kirja Jussi Vareksen drinkkiopas (2003).[16]
Vares on yksityisetsivän tehtävistään useimmiten selvinnyt hengissä enemmänkin hyvällä tuurilla kuin omalla nokkeluudellaan, ja joskus rikoksen motiivi tai alkuperä on jäänyt jopa ratkaisematta. Esimerkiksi romaanissa Jäätynyt enkeli rikoksen alkuperä paljastuu vain lukijalle itselleen.
Vareksen pahin vihamies oli rikollinen Veikko Hopea (es. Jussi Lampi).
Vares-kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Vares (kirjasarja)
Ensimmäinen Vares-romaani Moukanpeli ilmestyi vuonna 1986. Sittemmin uusia romaaneja on ilmestynyt lähes vuosittain, ja vuonna 2023 ilmestynyt Köyhä ritari on sarjan 34. kirja.[17] Sheriffistä (2012) Mäki sai Suomen dekkariseuran Vuoden johtolanka -palkinnon.[18]
Vares elokuvissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Vares (elokuvasarja)
Ensimmäisen Vares-elokuvan Vares – yksityisetsivä ensi-ilta oli vuonna 2004. Sen ohjasi Aleksi Mäkelä ja tuotti Solar Films. Jussi Varesta esittää Juha Veijonen. Elokuvan menestyksen jälkeen tehtiin V2 – Jäätynyt enkeli, jonka ensi-ilta oli 2007. Veijonen jatkoi Vareksen roolissa ja Mäkelä ohjaajana.
Vareksesta suunniteltiin mittavaa hanketta, kun Solar Films ryhtyi yhteistyössä Turun kaupungin kanssa tuottamaan kuuden pitkän Vares-elokuvan sarjaa. Vuosina 2011–2012 ilmestyneiden elokuvien menestys ei kuitenkaan ensimmäistä (Vares – Pahan suudelma) lukuun ottamatta noussut aiempien tasolle.[19] Myöhemmin 2015 sarjalle tehtiin vielä jatko-osa Vares – Sheriffi. Pääosaa kaikissa 2010-luvulla tehdyissä Vares-elokuvissa esitti Antti Reini.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Mäki, Reijo 2000. Mullan maku (s. 118).
- ↑ Kolmijalkaisen miehen VI osan 2. luvussa Jussi Vares kieltäytyy aamupäivällä Luusalmen kutsusta Uuteen Apteekkiin (Kolmijalkainen mies 2011, 327). Pimeyden tangon 9. luvussa iso Karhu sen sijaan kelpaa Varekselle Luusalmen seurassa kello yksi yöllä (Pimeyden tango 2012, 70).
- ↑ Vares kieltäytyy kauniin naisen houkutuksesta Marraskuu on musta hauta -romaanin neljännen luvun lopussa (Marraskuu on musta hauta 2005, 43). Esimerkiksi Moukanpelin prologissa kieltäytyminen ei tule kysymykseenkään (Moukanpeli 2009, 9).
- ↑ Mäki, Reijo 2005. Nuoruustango.
- ↑ Talvitie, Liisa: Vares yhdisti Reinin ja Mäen www.apu.fi. 7.11.2014. Viitattu 7.5.2023.
- ↑ Dyer, Kristiina: Se tapahtui laturiongelmista kärsivän mersutaksin takapenkillä – Tiesitkö, missä Jussi Vares oikeasti syntyi? Merikarvia-lehti. 3.10.2018. Viitattu 7.5.2023.
- ↑ Urrio, Risto: Kortepohjalainen 3/2018 by Kortepohjalainen - Issuu issuu.com. 2018. Arkistoitu 7.5.2023. Viitattu 7.5.2023.
- ↑ Mäki, Reijo 1988. Marraskuu on musta hauta.
- ↑ Mäki, Reijo 1991. Kuoleman kapellimestari, s. 26
- ↑ Mäki, Reijo 1999. Keltainen leski
- ↑ Mäki, Reijo: Moukanpeli, s. 8. Otava, 1986.
- ↑ Kimmo Rantanen, Turku: Reijo Mäki pisti kaiken yhden kortin varaan ja irtisanoutui työstään – nyt hän on miljoonia myynyt menestyskirjailija: ”Suosio oli valtava helpotus” Ilta-Sanomat. 2.6.2019. Viitattu 14.1.2023.
- ↑ Kerttula, Suvi: Kirjailija Reijo Mäki laukoo suorat sanat nykykulttuurista: ”Voisi yrittää suhtautua vähemmän ryppyotsaisesti” Ilta-Sanomat. 9.6.2018. Viitattu 13.7.2020.
- ↑ Marttila, Hannu: kirjat | Vanha Vares, poika ja pojanpoika Helsingin Sanomat. 6.6.2006. Viitattu 13.7.2020.
- ↑ Mäki, Reijo 2004. Huhtikuun tytöt.
- ↑ Mäki, Reijo: Jussi Vareksen drinkkiopas. kuvat: Serge Clerc, toimittanut ja juomat testannut Mikko Aarne. Helsinki: Otava, 2003. ISBN 951-1-18639-6.
- ↑ Varjonen, Jukkapekka: Yksityisetsivä Vares ohitti jo komisario Susikosken – Reijo Mäen uuden dekkarin pahiksella on Kankaanpään Mailan jäsenkortti, mutta miten pahiksen lopulta käy? Satakunnan Kansa. 29.4.2023. Viitattu 6.5.2023.
- ↑ Johtolanka-palkitut 1985-2018 Suomen dekkariseura. Arkistoitu 14.11.2018. Viitattu 24.11.2018.
- ↑ Veli-Pekka Lehtonen: Saksassa poliisisarjoja ohjannut Hannu Salonen tekee uudet Vares-elokuvat Helsingin Sanomat. 4.10.2013. Viitattu 15.12.2014.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vares elokuvien virallinen sivusto (Arkistoitu – Internet Archive) (suomeksi)