Ihminen

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Homo sapiens)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ihminen
Pioneer 10:n mukana lähetetty piirros ihmisestä.
Pioneer 10:n mukana lähetetty piirros ihmisestä.
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Alaluokka: Theria
Osaluokka: Istukkanisäkkäät Eutheria
Lahko: Kädelliset Primates
Alalahko: Haplorrhini[2]
Osalahko: Apinat Simiiformes[2]
Yläheimo: Ihmisapinat Hominoidea
Heimo: Isot ihmisapinat Hominidae
Suku: Ihmiset Homo
Laji: sapiens
Kaksiosainen nimi

Homo sapiens
Linnaeus, 1758

World human population density map.png
Alalajeja
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Ihminen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Ihminen Commonsissa

Ihminen (Homo sapiens) on ainoa nykyisin elossa oleva ihmisten (Homo) sukuun kuuluva nisäkäs. Ihminen kuuluu kädellisten (Primates) lahkon isojen ihmisapinoiden (Hominidae) heimoon ja on nykyisin elävistä kädellisistä laajimmalle levinnyt ja runsaslukuisin laji. Ihmisiä on noin 7,7 miljardia. Ihmisellä on kehittyneet aivot, joiden ansiosta ihminen kykenee abstraktiin ajatteluun, kieleen ja itsetarkkailuun. Tämä on yhdessä pystyasennon ja esineiden käsittelyyn kykenevien yläraajojen kanssa antanut ihmiselle kyvyn käyttää työkaluja monipuolisemmin kuin mikään toinen eläinlaji.

Ihmiset ovat muiden kädellisten tapaan luonnostaan yhteisöllisiä, mutta ihmiset ovat erityisen kyvykkäitä käyttämään viestintää ja kieltä ideoiden välittämiseen sekä menneisyyden ja tulevaisuuden pohtimiseen. Ihmiset muodostavat monimutkaisia yhteistyötä tekeviä ja kilpailevia sosiaalisia ryhmiä, perheistä aina kansakuntiin asti. Ihmisyhteisön perustan muodostavat kielen kautta välittyvät rituaalit, traditiot, arvot ja lait. Ihmiset tekevät ainoana lajina tulen, kypsentävät ruoan, pukeutuvat ja käyttävät lukuisia tekniikoita. Ihmisellä on myös taiteen tapaisia kulttuuri-innovaatioita, kuten maalaustaide, arkkitehtuuri, kirjallisuus ja musiikki.

Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ihmisen evoluutio

Ihmislaji kuuluu ihmisten (Homo) sukuun, joka on kehittynyt ihmisapinoista (Hominidae) ja kädellisistä (Primates). Lähimmät ihmislajin elossa olevat sukulaiset ovat simpanssi ja bonobo. Simpanssien kehityslinja erkani ihmisistä noin 5–6 miljoonaa vuotta sitten ja gorillojen noin 7–8 miljoonaa vuotta sitten.

Nykyihminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kartta varhaisista ihmisen migraatioista mitokondrioiden perusteella (tuhatta vuotta ennen nykyhetkeä).

Taksonomisen luokittelun mukaan nykyisin elävät ihmiset kuuluvat Homo sapiens -lajin alalajiin Homo sapiens sapiens. Laji ja alalaji on ainoa ihmisten suvun elossaoleva, muiden suvun jäsenten kuoltua sukupuuttoon.[3]

Nykytiedon (v. 2017) mukaan nykyihminen kehittyi Afrikassa noin 300 000 vuotta sitten myöhäispleistoseenisella aikakaudella. Varhaisimmat löydöt ovat Marokosta Jebel Irhoudista löydetyt noin 300 000 vuoden ikäisiksi ajoitetut fossiilit, jotka edustavat nykyihmisen varhaisinta kehitysvaihetta. Niiden aivokoppa tosin vaikuttaa hiukan nykyisin elävien ihmisten aivokoppaa alkeellisemmalta.[4] Ennen vuotta 2017 vanhimpina nykyihmisen jäännöksinä pidettiin Etiopiasta vuonna 1967 löydettyjä kalloja Omo I ja Omo II, jotka on ajoitettu noin 195 000 vuotta vanhoiksi.[5]

Genetiikan tutkija David Reichin johtaman tutkimusryhmän tammikuussa 2020 julkaistun tutkimuksen mukaan nykyihminen haarautui vähintään neljään eri sukulinjaan 250 000–200 000 vuotta sitten. Yhdestä haarasta polveutuu keskisen Afrikan nykyisiä väestöjä, toisesta eteläisen Afrikan nykyisiä väestöjä ja kolmannesta itäisen Afrikan nykyisiä väestöjä. Neljännestä haarasta on pieniä jälkiä nykyisissä itä- ja länsiafrikkalaisissa. Itä-Afrikassa tapahtui 80 000–60 000 vuotta sitten vielä yksi jakautuminen neljään ryhmään. Näistä ryhmistä yksi muutti pois Afrikasta ja asutti muut mantereet.[6]

Yleisesti vanhentuneeksi katsotun monialuehypoteesin mukaan ihmisiä olisi kehittynyt maapallolla samanaikaisesti monella alueella.[7] Ihmisten DNA-perimä verrattuna muihin samaan aikaan eläneisiin lajeihin kuitenkin viittaa myöhäisellä pleistoseenikaudella ihmispopulaation olleen erittäin pieni, maksimissaan 10 000 yksilöä, mikä johti ihmisten pieneen geenipooliin.[8] Ihmisten evoluutiossa tärkeässä asemassa oli kasvanut aivotilavuus, joka on tyypillisesti aikuisilla nykyihmisillä noin 1 400 cm³. Kasvanut älykkyys ja kehittyneet kommunikointitaidot johtivat ihmiskunnan nopeaan sosiaaliseen ja kulttuurilliseen kehitykseen.[9][10]

Levittäytyminen koko maapallolle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähi-idästä on löytöjä nykyihmisen varhaisesta asutuksesta 125 000 vuoden takaa.[11] Aikaisemmin ajateltiinkin, että ihmiset siirtyivät tuohon aikaan ensi kerran pois Afrikan mantereelta.[12] Kuitenkin vuonna 2018 julkaistiin tutkimus, jonka mukaan ihmiset levittäytyivät Afrikan ulkopuolelle jo 174 000–188 000 vuotta sitten.[12] Nykyihmiset palasivat alueelle useita kertoja, ja läpimurto sieltä ulos tapahtui noin 60 000 vuotta sitten. Nykyihmiset levittäytyivät Etelä-Aasiaan noin 50 000 vuotta sitten ja saapuivat Australiaan viimeistään 40 000 vuotta sitten.[13] Euroopasta on löytynyt nykyihmisen jäänteitä 41 000–45 000 vuoden takaa.[14] Viimeisimpänä ihminen saapui Alaskan kautta Aasiasta Amerikkaan 10 000–30 000 vuotta sitten.

Varhaisimmat ihmiset olivat keräilijä-metsästäjiä, joiden elämäntyyli oli sopeutunut savannien elämään. Myöhemmät ihmiset omaksuivat maanviljelyn ja vakituiset asuinpaikat. Ihmiset voivat asua useimmissa paikoissa maailmaa. Asutusta on nykyisin kaikilla mantereilla, joskaan Etelämantereella se ei ole vakituista[1]. Ihminen on vieraillut avaruudessa, ja miehittää jatkuvasti kansainvälistä avaruusasemaa Maan kiertoradalla.[1] Suurin osa ihmisistä, 61 prosenttia, elää Aasiassa. Loput ovat jakautuneet maapallolle seuraavasti: ihmisistä 14 % on Amerikassa, 13 % Afrikassa, 12 % Euroopassa ja 0,5 % Oseaniassa.

Ihmispopulaatio on viimeisenä kahtena vuosisatana kasvanut miljardista seitsemään miljardiin henkeen. 2,5 miljardia ihmistä (39,7 %) elää kaupungeissa tai niiden välittömässä läheisyydessä.lähde?

Ihmisen biologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihminen on monisoluinen aitotumallinen eliö, joka koostuu noin 100 biljoonasta solusta ja noin 70-prosenttisesti vedestä. Ihmisyksilön kehitys alkaa, kun siittiö hedelmöittää munasolun. Sen jakautuessa muodostuu alkio, joka muuttuu sikiöksi kahdeksannella viikolla hedelmöityksestä. Täysikasvuisuuden ihminen saavuttaa murrosiän päättyessä. Merkittäviä orgaanisia järjestelmiä ihmisessä ovat luuranko, hermoverkosto, verenkierto, lihaksisto ja hengitysjärjestelmä. Sukupuolia ihmisellä on kaksi, mies ja nainen.

Anatomia ja fysiologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ihmisen anatomia
Ihmisen luuranko.

Ihmisvartalojen tyyppejä on useita, ja niiden koko ja ominaisuudet määräytyvät geeniperimän ja ympäristötekijöiden, kuten ruokavalion ja liikunnan, mukaan. Aikuisen ihmisen pituus vaihtelee keskimäärin 150 cm:n ja 200 cm:n välillä. Naiset ovat keskimäärin miehiä pienempiä. Keskipituuksissa on myös alueellista eroavaisuutta. Suomalaisten keskipituus on miehillä 178,5 cm ja naisilla 168,0 cm vuonna 2014 tehdyn tutkimuksen mukaan. Suomalaiset ovat maailmantilastossa sijoilla 16. miehissä ja 13. naisissa.[15] Ihmisen tiheys on suurin piirtein sama kuin veden; luu- ja lihaskudos ovat vettä tiheämpiä ja rasvakudos vettä harvempaa. Rinta- ja vatsaontelo pienentävät keskitiheyttä.[16]

Ihmiset ovat omaksuneet pystyasentoisen liikkumistavan ja pystyvät näin täysin kaksiraajaiseen liikkumiseen. Siten yläraajat vapautuvat käsittelemään muita esineitä. Koska fysiologia ei ole vielä täysin kehittynyt pystyasentoiseen liikkumiseen, ihmisten liikkumismuoto tuottaa heille vaikeuksia erityisesti myöhemmässä iässä, ja vammojen sattuessa kriittisiin kohtiin voi liikkumiskyky kadota hetkellisesti täysin.

Ihmisellä ruumiin karvoitus on vähentynyt huomattavasti. Osaltaan joillain yksilöillä karvoituksen vähentyminen on enemmän näennäistä kuin todellista. Heillä karvoja on yhtä tiheässä kuin muillakin ihmisapinoilla, mutta ne ovat lyhyempiä ja huomaamattomampia, koska ne ovat vähäpigmenttisempiä. Joidenkin alueiden ihmisillä karvoitus on vähentynyt huomattavasti voimakkaammin toisten alueiden ihmisiin verrattuna. Karvoituksen puutetta on pyritty selittämään erilaisilla teorioilla. Karvattomuutta on pidetty etenkin metsästyksen aikana tarvittavana jäähdytysjärjestelmänä ja myös ulkoloisten määrää vähentävänä. Myös seksuaalivalinnalla ja muilla sosiaalisilla suhteilla lienee osuutensa karvattomuuteen.[17]

Toisaalta muun ihon vähäisen karvapeitteen vastapainoksi useimmilla ihmisillä on päälaellaan karvat – hiukset – jotka kasvavat peräti pidemmiksi kuin minkään muun eläinlajin karvat. Tosin joillakin tietyn perimän omaavilla ihmisillä hiukset jäävät lyhyeksi ja hyvin kiharaiseksi, lisäksi monet miehet vanhemmiten kaljuuntuvat. Ihmisen päälaen karvoituksen huikea pituus on ollut arvoitus tieteilijöille. On arveltu, että pitkät hiukset olisivat olleet varhaisina aikoina tärkeitä seksuaalisen valinnan kannalta, vaikka myöhemmin monien alueiden kulttuuri on kehittynyt siihen suuntaan, ettei hiusten vapaata kasvua pidetä jommallakummalla tai molemmilla sukupuolilla toivottavana.

Ihmisten ihon ja hiusten väri johtuu kudosten väriaineesta eli pigmentistä, johon ihmisillä ja muilla eläimillä vaikuttaa melaniini. Ihonväri vaihtelee tummanruskeasta vaaleanpunaiseen. Ihonväri on kehittynyt suojaamaan Auringon haitalliselta UV-säteilyltä ja foolihapon hajoamiselta, mutta sallimaan D-vitamiinin muodostumisen iholla auringonvalon vaikutuksesta. Tyypillistä on, että pohjoisten seutujen ihmisten iho on vaalea, ja päiväntasaajaa kohti mentäessä populaation keskimääräinen ihonväri tummuu. Tukan väri voi olla vaalea, tumma, ruskea, punainen tai niiden sekoitus. Musta ja ruskea lienevät tavallisimmat, luonnostaan punaiset harvinaisimmat, ja lähinnä eurooppalaisten keskuudessa esiintyvä ominaisuus. Ihmisten iholla on myös ominaisuus ruskettua auringonpaisteessa suojautuakseen ultraviolettisäteilyltä. Ruskettuminen on sitä voimakkaampaa mitä vaaleampi iho ihmisellä on luonnostaan.

Aikuisen ihmisen unentarve on keskimäärin 7–8 tuntia ja 3–18-vuotiaan lapsen 9–12 tuntia vuorokaudessa, riippuen iästä. Alle kolmevuotiaiden unentarve on suurin. Vanhemmat ihmiset nukkuvat vain 6–7 tuntia päivässä.kenen mukaan? Univaje eli univelka heikentää ihmisen suorituskykyä ja hidastaa tämän aivotoimintaa.[18] Pitkäaikainen intensiivinen ja aktiivinen toiminta vaatii yleensä vähintään 4–6 tunnin unijaksoja. Ilman unta ihminen menettää toimintakykynsä täysin noin 70 valvotun tunnin kuluttua.[19]

Normaalisti ihmisellä on 46 kromosomia (23 paria) jokaisessa solussa, joissa on valmistuneiden kartoitusten mukaan noin 3,9 miljardia ”emäspaikkaa”. Mahdollisia geenejä ihmisellä on noin 20 000. Human Genome -projekti on viime aikoina tehnyt merkittävää työtä kartoituksessa. Ihmisen DNA-perimä on noin 96-prosenttisesti[20] sama kuin simpanssin, joka on ihmisen lähimpiä elossa olevia sukulaisia. Erotuksena kaikista muista ”tavallisista” kromosomeista eli autosomeista, sukupuolikromosomi määrää ihmisen sukupuolen, kuten muillakin nisäkkäillä.

Elämänkaari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen syntymää[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisyksilö saa alkunsa, kun munasolu hedelmöittyy naisen munanjohtimessa, ja munasolun ja siittiön kromosomiaineet liittyvät yhdeksi tumaksi. Hedelmöitynyt muna alkaa jakautua toistuvasti, ja se kiinnittyy kohdun seinämään rakkulamaisena blastokystana. Osa sen soluista muodostaa uuden ihmisyksilön alkion, jolle alkaa hyvin monimutkaisessa tapahtumasarjassa vaiheittain kehittyä kudoksia ja ruumiinosia.[21] Elinkelvottomat alkiot ja sikiöt tuhoutuvat usein keskenmenossa.[22]

60 vuorokautta hedelmöitymisen jälkeen ovat useimmat elimet jo muodostuneet. Sen jälkeisellä kasvukaudella puhutaan sikiöstä.[23]

Syntymä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Synnytys

Ihmislapsi syntyy noin yhdeksän kuukautta kestäneen raskausajan jälkeen. Varakkaissa maissa täysiaikaisen vastasyntyneen paino on noin 3–4 kg ja pituus 45–60 cm.

Lapsi tulee tavallisesti ulos naisen kohdusta emättimen kautta. Joissakin tapauksissa lapsi syntyy keisarileikkauksella.

Muihin nisäkäslajeihin verrattuna ihmisen syntymä on kohtalaisen monimutkainen tapahtuma, mikä johtuu sikiön suuresta päästä. Synnytys voi kestää jopa päivän verran ja saattaa olla hyvin kivulias äidille. Joskus äiti, lapsi tai molemmat kuolevat synnytyksessä tai sen yhteydessä.

Moderneissa kulttuureissa syntynyttä lasta pidetään henkilönä, ja sitä suojaavat kaikki samat lait kuin täysikasvuisiakin ihmisiä. Joidenkin maiden lait pitävät jo sikiötä henkilönä sen vielä ollessa naisen kohdun sisässä. Kaikissa maissa abortti eli raskaudenkeskeytys ei ole laillinen.

Syntymän jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastasyntynyt lapsi.

Heti syntymän jälkeen keuhkot täyttyvät ilmalla, ja lapsi alkaa hengittää. Myös lapsen pieni verenkierto tulee täydellisesti käyttöön, kun verenkiertojen väliset oikotiet sulkeutuvat. Veren hemoglobiinipitoisuus laksee huomattavasti, mikä voi aiheuttaa keltaisuutta. Mikrobien torjumiseksi lapsella on luontaista immuniteettia ja äidiltä saatuja vasta-aineita, ja lapsen suolistoon kehittyy muutamassa päivässä bakteerikasvusto.[24]

Vauvaikä ja lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsia Turun pääkirjastossa.

Lapsi kasvaa ensimmäisen ikävuotensa aikana voimakkaasti. Painonlisäys on noin 20 grammaa päivässä usean kuukauden ajan, niin että vuoden iässä lapsi on jo noin 10 kilogramman painoinen. Toisella ikävuodellaan lapsi kasvaa keskimäärin enää 2,5 kilogrammaa, ja 100 senttimetrin pituuden lapsi saavuttaa noin 3,5–4 vuoden iässä. Lapsen kehon ja pään mittasuhteet ovat erilaiset kuin aikuisella, ja esimerkiksi pää ja aivot ovat suhteellisen suuret. Lapsen aivot saavuttavat 90 prosenttia lopullisesta painostaan jo kuuden vuoden iässä. Myös silmät ja maksa kasvavat lähes täyteen mittaansa jo varhain.[25]

Kouluiässä lapsi alkaa muuttua solakammaksi ja pitkäraajaisemmaksi, ja hän näyttää usein laihalta vaikka syökin erittäin runsaasti. Lapsuusiässä luunmurtumat paranevat suhteellisen nopeasti. Lapsi kuitenkin sairastuu herkästi moniin tulehdustauteihin.[26]

Murrosikä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukupuolihormonien vaikutuksesta poikien ja tyttöjen kehitys alkaa eriytyä murrosiässä eli puberteetissa. Tytöillä murrosikä alkaa ensimmäisistä kuukautisista noin 13 vuoden iässä, pojilla vähän myöhemmin. Murrosikään kuuluvat sukupuolitunnusmerkkien kehittyminen, sukukypsyys ja nopea pituuskasvu. Tytöille kehittyvät rinnat ja lantio levenee, ja poikien lihakset kasvavat, parrankasvu alkaa ja ääni madaltuu.[27]

Suomalaiset tytöt kasvavat noin 15–16 ikävuoteen saakka, pojat kasvavat vielä jopa 17–20 vuoden ikäisinä. Ihmisen psyykkinen kehitys ja kypsyminen jatkuvat pitkälle aikuisikään.

Aikuisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Murrosiän päätyttyä ihminen on fyysisesti huippukunnossa. Ihmisen fyysinen kehitys saavuttaa huippunsa noin 21–22-vuotiaana. Tässä iässä myös naisen hedelmällisyys on yleensä kaikkein korkeimmillaan. Miehen testosteronitasot saavuttavat huippunsa vasta noin 24–25-vuotiaana.

Useimmat mitatut fysiologiset toiminnot alkavat heiketä tasaisesti 20–30 ikävuoden jälkeen.[28] 30. ikävuoden jälkeen kasvojen iholle alkaa ilmaantua pieniä juonteita ja ryppyjä hitaalla tahdilla, ja naisen raskaaksi tulemisen mahdollisuus pienenee. 40 vuoden iästä eteenpäin ihmisen aineenvaihdunnan hidastuessa keski-ikäinen lihoo aiempaa helpommin.

Vaihdevuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naisten sukukypsyys loppuu vaihdevuosiin, ja kuukautisvuodot loppuvat keskimäärin 50 vuoden iässä. Miehillä hormonituotanto vähenee hitaammin kuin naisilla, ja miehen elimistö pystyy tuottamaan sukusoluja korkeaan ikään saakka.[29]

Vanhuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhuuden aiheuttamat muutokset ovat yksilöllisiä. Vanhenevan ihmisen fyysinen suorituskyky ja henkiset toiminnot rappeutuvat pikku hiljaa, ja sairauksia ilmenee aiempaa enemmän.[30] Havaintokyky alkaa heiketä keski-iässä, mutta useimmat kognitiiviset eli ajatteluun liittyvät toiminnot säilyvät hyvinä noin 60–70 ikävuoteen asti. Kielelliset toiminnot alkavat heiketä yleensä vasta 80 ikävuoden jälkeen. Usein vanhuuden psyykkisten toimintojen huomattava huonontuminen liittyy johonkin dementoivaan sairauteen, kun taas terveiden vanhusten kognitiiviset toiminnot heikkenevät vain vähän.[31]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jos ihminen ei ole kuollut johonkin tautiin, hän kuolee elettyään omalle lajilleen ominaisen eliniän.[32]

Kuolinhetki voidaan määritellä verenkierron ja hengityksen loppumisena (sydänkuolema, kliininen kuolema) tai aivojen toiminnan loppumisena (aivokuolema) ja se määritellään kuolemanmerkkien kuten lautumien ja kuolonkankeuden sekä ruumiin jäähtymisen ja hajoamisen avulla.

Yleensä ihmisen kuoltua hänen läheisensä hautaavat vainajan kuolleen ruumiin ja pystyttävät muistomerkin. Useimmille ihmisyhteisöille on ominaista myös halu uskoa kuolemanjälkeiseen elämään tai sielun kuolemattomuuteen.

Rotu ja etnisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ihmisrotu

Eri maantieteellisillä alueilla asuu ihmispopulaatioita, joiden ulkonäkö, kieli ja kulttuuri eroavat toisistaan. Eri populaatiot ovat erilaisia pääasiassa siksi, koska ne ovat historiansa aikana kokeneet erilaisia vaiheita. Ryhmien on täytynyt selviytyä eri puolilla maapalloa hyvinkin erilaisissa olosuhteissa. Kulttuurillinen, kielellinen ja geneettinen kehitys on kulkenut eri polkuja ja kehittänyt vaihtelua ja paikallisia erikoisuuksia.

Yleensä ihmiset määrittelevät itsensä johonkin ryhmään rodun ja etnisyyden perusteella, tosin tieteen kannalta rodun käsitteestä ei olla lainkaan yksimielisiä. Luokittelu yleensä perustuu esivanhempiin ja näkyviin ominaisuuksiin, kuten ihonväriin ja kasvonmuotoihin. Etnisesti ihmiset luokittelevat itsensä kielen, kulttuurin, perinteiden, uskonnon tai syntymäpaikan mukaan johonkin ryhmään, mikä lisää yhteenkuuluvuutta. Etnisyyttä voidaan kutsua myös kansallisuudeksi, mutta termit eivät kaikissa tapauksissa ole yhteneväiset. Etnisyys tai kansallisuus on monille tärkeä samaistumisen kohde, ikään kuin laajennettu perhe; sen kautta monet kokevat kuuluvansa perhettä ja sukua laajempaan ryhmään, jolla on merkittäviä yhdistäviä ja muista ryhmistä erottavia tekijöitä. Etnisyyteen tai kansallisuuteen kohdistuva aatteellinen itsetietoisuus ja tiedostava samaistuminen on 1700- ja 1800-lukujen taitteessa kehittynyt nationalismi. Nationalismin eli kansallisuusaatteen vaikutuksesta monet tahtovat etnisen ryhmänsä saavan hallita tiettyä aluetta itsehallinnollisella tai itsenäisenä. Etnisten ryhmien ristiriitaiset aluevaatimukset ovat johtaneet moniin sotiin.

Lähes kaikki ihmiset elävät jonkin valtion tai yhteiskunnan alueella ja useimmiten ovat jonkun valtion tai yhteiskunnan virallisia jäseniä eli kansalaisia. Kansalaisuus on eri asia kuin kansallisuus tai etnisyys, sillä saman valtion kansalaisina voi olla useita etnisyyksiä. Myös valtio tai yhteiskunta voi olla voimakkaan samaistumisen kohde. Tällaista samaistumista kutsutaan patriotismiksi.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erilaisia hedelmiä. Ihmiset yhä harvemmin keräävät itse ravintonsa luonnosta.

Ihmiset tarvitsevat elääkseen säännöllisesti ruokaa ja juomaa. Ruoan puute ihmisellä johtaa jo lyhyessä ajassa nälkäkuolemaan, mutta vedenpuute on sitäkin vakavampi: se johtaa dehydraatioon ja kuolemaan jo muutamassa päivässä. Vettä tai muita nesteitä ihminen juo keskimäärin 1,5 litraa päivässä. Ihmiset voivat syödä elääkseen sekä kasvikunnan että eläinkunnan tuotteita. Ihminen on siis lajina kaikkiruokainen. Ihmiset ovat käyttäneet sekä liha- että kasvisravintoa jo metsästäjä-keräilijä-kaudella. Ihminen voi kuitenkin tulla toimeen myös pelkällä kasvisravinnolla, jota osa ihmisistä käyttää nykyään eettisistä tai terveydellisistä syistä. 10 000 vuotta sitten ihmiset omaksuivat maanviljelyskulttuurin, joka johti populaation nopeaan kasvuun ruoan riittäessä yhä useammalle.

Nykyisin tavaraliikenne on parantunut, ja yhä useammilla ihmisillä on mahdollisuus saada erilaisia ruoka-aineita eri puolilta maailmaa, eikä valikoima rajoitu enää vain paikalliseen tarjontaan.

Nälkä ja aliravitsemus on myös yksi suurimpia ihmiskunnan ongelmia. Aliravittuja ja nälkäisiä ihmisiä elää maapallolla lähes miljardi, lähinnä kehitysmaissa Afrikassa ja Etelä-Aasiassa. Vuosittain lähes 10 miljoonaa ihmistä kuolee nälkään ja aliravitsemukseen.[33] Monet kehittyneet maat auttavat köyhiä kehitysmaita elintarvikeavun kautta torjumaan nälkää.

Aivot, mieli ja tietoisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisen aivot ovat keskushermoston tärkein osa. Aivojen paino on vain noin 2 % koko ruumiinpainosta, mutta ne käyttävät 25 % ihmisen hengitysilman hapesta. Ihmisaivojen oikeaa ja vasenta puoliskoa yhdistävä aivokurkiainen sisältää noin 100 miljoonaa hermosyytä. Aikuisen miehen aivot painavat keskimäärin 1 424 grammaa, mutta paino alenee iän myötä 1 395 grammaan. Naisen aivot painavat noin 1 265 grammaa.

Ihminen on yksi seitsemästä lajista, joka läpäisee peilitestin, tosin yleensä alle kaksivuotiaat ihmislapset eivät läpäise sitä. Testattavan pitää tunnistaa oma itsensä peilistä. Muut lajit, jotka läpäisevät testin, ovat simpanssi, norsu, bonobo, oranki, delfiini ja kyyhkynen. Yleensä muiden eläinlajien edustajat reagoivat omaan peilikuvaansa samalla tavalla kuin lajikumppaniinsa.[34]

Yhteiskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmiskunnan tilastoja
Maailman väkiluku 7 550 262 000[35] (2017)
Väestötiheys 12,7 as./km² (koko maapallo)
43,6 as./km² (maa-alue)
Suurimmat väestön
keskittymät
Tokio, New York, México, Soul, São Paulo, Moskova
Puhutuimmat kielet (2000, arvio) Mandariinikiina 14,37 %
Hindi 6,02 %
Englanti 5,61 %
Espanja 5,59 %
Arabia 4,59 %
Suurimmat uskonnot
(2002, arvio)
Kristinusko 32,71 %
Islam 19,67 %
(Ei uskontoa 14,84 %)
Hindulaisuus 13,28 %
Buddhalaisuus 5,84 %
Käytetyimmät valuutat USD, euro, jeni, punta
Elinkeinorakenne[36]

(miljardia, 2016)

  • 1,9 G alle 15-vuotiaita lapsia
  • 1,7 G palvelualalla,
  • 1,4 G maataloudessa
  • 0,800 G teollisuudessa
  • 0,577 G eläkkeellä tai liian iäkkäitä työhön
  • 0,430 G työttöminä
  • 0,400 G yrittäjiä

Yhteiskunta muodostuu ihmisistä ja heidän muodostamistaan yhteisöistä, jotka ovat keskenään tiiviissä vuorovaikutuksessa tietyllä maantieteellisellä alueella. Kaikki yhteiskunnat yhdessä muodostavat koko ihmiskunnan. Kulttuuri tarkoittaa tietylle ihmisryhmälle ominaista käytöstä, tapoja ja historiaa. Ihmisillä on monia arvoja, normeja ja perinteitä, ja ne yhdistävät ryhmiä.

Vastaavaa sosiaalista kanssakäymistä ja yhteiskuntaa on myös esimerkiksi muurahaisilla ja linnuilla. Ihmiset eroavat muista lajeista kuitenkin monimuotoisen sosiaalisen kanssakäymisen ja kulttuurin sekä voimakkaan kulttuurievoluution ansiosta.

Evoluutiossa ihmisen keinoja selvitä muita lajeja paremmin on ollut keskeisesti älykkyys, ihmisen aivot. Muita vastaavia keinoja, osin aivoihin perustuen, ovat olleet esimerkiksi

  • kommunikaatiotekniikka, kieli
  • muu teknologia
  • tieto ja ymmärrys
  • organisaatiotaito, joukon voima ja sen mahdollistama erikoistuminen.
  • pitkälle kehittyneet kädet, jotka mahdollistavat työkalujen käytön ja hienomotoriikan

Ihmiset pitävät itseään hyvinä tilanteiden arvioinnissa, yleiskäsityksen muodostamisessa, asiayhteyksien tajuamisessa, mallien tunnistamisessa ja vaistojen käytössä. Toisaalta ihmiselle tuottavat vaikeuksia käsitellä asioita rinnakkain, muistaa yksityiskohtia, suorittaa rutiinitehtäviä, luopua vääristä päätelmistä ja hallita stressiä. Kuitenkin kaikkien näiden ominaisuuksien suhteen yksilöllinen vaihtelu on varsin suurta: joillekin ihmisille esimerkiksi suorittava rutiininomainen työ sopii hyvin ja monien ihmisten paineensietokyky on kehittynyt erittäin vahvaksi.

Kieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kieli

Ihmiset eroavat muista lajeista kielellisillä kyvyillään, joiden ansiosta he voivat jakaa keskenään ideoita, suunnitella tulevaisuutta ja siirtää hankittua tietoa jälkipolville. Kieli on järjestelmä, jossa ihminen ilmaisee ajatuksensa kielellisillä merkeillä, abstraktioilla. Näitä merkkejä nimitetään kielellisiksi ilmauksiksi. Puhutuissa kielissä kuuluvia merkkejä tuotetaan puhe-elimillä. Kirjoitetussa kielessä kielelliset ilmaukset on tehty silmin nähtäviksi eli luettaviksi. Viitotuissa kielissä kielelliset ilmaukset ovat visuaalisia, eivät kuuluvia. Kieliä tutkii kielitiede. Ihmisillä on tällä hetkellä käytössä eri kieliä noin 6 000, ja lukemattomat kielet ovat hävinneet aikojen saatossa. Ihmiskunnan kielellinen monimuotoisuus on kuitenkin vähentymässä ja kieliä kuolee yhä kasvavalla nopeudella, johtuen suurelta osin globalisaatiosta. Valtaosan kielistä pelätään kuolevan tämän vuosisadan aikana.

Kirjoitustaidon ihmiset kehittivät noin 5 000 vuotta sitten. Se oli tehokas tapa säilöä tietoa muistiin jälkipolville, ja sillä oli huomattava merkitys ihmisten kulttuurievoluutiossa.

Taiteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikin allegoria (noin 1594), Lorenzo Lippin maalaus kuvaa naista, joka kirjoittaa partituuria
Pääartikkeli: Taide

Kuvataidetta on esiintynyt ihmiskunnassa aina esihistoriallisesta ajasta lähtien. Se on erikoinen ilmaisun, viestinnän, kannanoton ja mielihyvän tuottamisen muoto, eikä vastaavaa muilla lajeilla esiinny.

Musiikki on ihmisen kulttuurille ominainen ääneen perustuva taiteen ja viestinnän muoto. Sen synnyn arvellaan liittyneen puheen kehittymiseen, ja siihen ovat saattaneet vaikuttaa luonnon äänien – kuten lintujen – matkiminen, työliikkeiden rytmi ja ihmisen leikkisä ja seurallinen perusolemus. Nykyisin musiikki on yksi levinneimmistä viihteen muodoista ihmiskunnan keskuudessa.

Kirjallista perinnettä edeltää ihmiskunnan suullisen kerronnan, tarinoiden, kaskujen ja tarujen pitkä perinne. Kirjallista taidetta edustavat runot, draama ja proosa.

Motivaatio ja tunteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Motivaation käsitettä on käytetty kuvaamaan sitä 1) mikä aktivoi organismin (aktivaatio) 2) mikä saa organismin valitsemaan juuri tietyn vasteen tai käyttäytymisen (valinta/selektio ja ohjaaminen) ja 3) miksi organismi vastaa samaan ärsykkeeseen välillä eri tavoilla (valmius vasteeseen). Yksinkertaisesti motivaatioteorian tulisi vastata kysymykseen ”miksi käyttäydymme siten kuin käyttäydymme”. Motivaatioteorioiden jaoksi on ehdotettu niin sanottua push-pull-dikotomiaa: toisissa teorioissa oletetaan jokin ”työntävä”, organismin sisäinen motivaatiovoima (perinteisesti tension/sisäisen jännitteen vähentäminen, tension reduction), toisissa taas jokin ”vetävä”, organismin ulkopuolella oleva motivaatiovoima (perinteisesti palkkiot/rangaistukset). Hedonistisia motivaatioteorioita yhdistää korostus organismin pyrkimisestä nautinnon tavoitteluun ja ahdistuksen/kivun välttämiseen. Tärkeitä motivaatiokäsitteitä ovat muun muassa vietti, tarve, tavoite, attribuutio ja flow.[37]

Tunne on kokonaisuus kompleksisen järjestelmän, kuten ihmisen, koordinoimiseksi tiettyyn perustilanteeseen. Esimerkiksi pelon tunne herkistää aisteja, keskittää huomiota, pienentää pintaverenkiertoa (pienemmät vauriot taistelutilanteessa), nostaa sydämen lyöntitiheyttä, erittää vereen adrenaliinia ja niin edelleen. Vaikka ihmiset tietävätkin tunteista nykyään paljon, ovat ne edelleenkin tieteellinen mysteeri. Näitä asioita tutkii erityisesti psykologia.

Rakkaus ja seksuaalisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakkaus on yksi ihmisen voimakkaimmista tunteista. Se voi kohdistua toiseen ihmiseen, aatteeseen, uskontoon, taiteeseen, luontoon tai johonkin muuhun asiaan. Aikuisten välisissä suhteissa keskeistä on seksuaalisuus, joka on tärkeä keino rakkauden ilmaisemiseksi. Kaikki rakkaussuhteet eivät kuitenkaan sisällä lainkaan seksuaalista ulottuvuutta, eivätkä kaikki seksuaaliset suhteet ole rakkaussuhteita. Vanhempien jälkeläisiään (usein myös muiden lapsia) kohtaan tuntemassa rakkaudessa on keskeisenä vaikuttimena biologinen huoltamisvaisto eli hoivavietti.

Seksuaalisuus ei ole keskeistä rakkaudessa, vaikka se onkin yksi niistä merkittävistä tunnealueista (kuten hoivavietti), jotka limittyvät osittain rakkauden kanssa. Seksuaalisuus on keskeistä vain niissä rakkaussuhteissa, jotka ovat seksisuhteita. Lisäksi seksuaalisuudella on merkittävä - joskaan ei yleensä keskeinen - osa myös joissakin muissa ihmissuhteissa.

Seksuaalisuus on ihmisellä esiintyvä ilmiö. Eläimillä sukupuolista käyttäytymistä esiintyy lähinnä vain silloin kun hedelmöityminen on mahdollista, ja eläinten kosiskelu- ja parittelutoiminnot ovat vaistonvaraisia ja kiinteästi lajisidonnaisia. Ihmisten seksuaalisuus on monimutkaisinta kaikista eläimistä, eikä ihmisten välinen seksuaalinen kanssakäyminen useimmiten liity suoraan lisääntymiseen.

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Uskonto

Uskonto tarkoittaa ihmisen uskoa jumaliin tai muuhun yli-inhimilliseen mahtiin, hänen turvautumistaan siihen sekä siihen liittyvää pyhyyden kokemusta. Nämä ovat uskonnossa usein muotoutuneet oppijärjestelmäksi ja ilmenevät erilaisina yhteisöllisinä tapoina ja palvontamenoina.[38] Yleensä uskonnot sisältävät myös moraalisia arvoja ja/tai sääntöjä, joiden mukaan ihmisten oletetaan elävän. Uskonnon määritelmiä on lukuisia eikä niistä vallitse yksimielisyyttä. On ajateltu muun muassa, että ihminen on kehittänyt erilaisia uskonnonmuotoja tietämättömyyden pelossa.[39][40] [41] Yhden näkemyksen mukaan uskonnon keskeinen merkitys ihmiselle on vastata olemassaoloon liittyviin, eksistentiaalisiin kysymyksiin, esimerkiksi ”mitä tapahtuu kuoleman jälkeen”, ”mitä merkitystä elämällä on” ja niin edelleen.[42]

Filosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Filosofia

Filosofia on noin 600–400 eaa. välisenä aikana antiikin Kreikassa syntynyt ajatteluperinne ja oppiala, joka pyrkii tutkimaan todellisuuden perimmäistä olemusta, tiedon yleisiä ehtoja, kauneuden ja arvojen olemassaoloa, hyvän yhteiskunnan ehtoja, ihmisenä olemisen luonnetta sekä näihin kytkeytyviä yleisiä teemoja.

Tiede ja tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tiede, Tekniikka

Tiede viittaa systemaattiseen tiedonhankintajärjestelmään, jolla ihmiset pyrkivät ymmärtämään todellisuutta yhä tarkemmin. Tiede perustuu teorioihin, joiden perusteella luodaan ennustuksia ja joita sitten testataan kokeilla. Moderni tiede syntyi Euroopassa uudella ajalla. Tieteen tekemät ennustukset usein hyödyttävät yhteiskuntaa tai yksilöitä, jotka käyttävät niitä. Tiede ja erityisesti teknologian kehitys ovat olleet yksi keskeisimmistä ihmisten kulttuuria ohjaavista tekijöistä.

Varhaisimmat tekniikan alkumerkit ovat hyvin vanhoja, jopa 3,4 miljoonaa vuotta[43]. Tekniikan ollessa näin vanhaa on ilmeistä, että tekniikka ei ole vaikuttanut vain ihmisen kulttuuriin vaan myös ihmisen evoluutioon, minkä seurauksena ihminen ilman tekniikkaa on luonnossa varsin avuton eläin. Samanaikaisesti nyky-ihmisen ilmaantuessa 200 000 vuotta sitten on varhaisesta kivikaudesta löytöjen perusteella siirrytty keskiseen kivikauteen, jolle on tyypillistä hienostuneemmin tehdyt kivityökalut ja nuolen kärjet.[44] Myös vaatetuksen käyttö on noihin aikoihin ollut niin laajaa, että ihmisen loisesta, täistä, kehittyi vain ihmisen vaatteissa elävä alalaji, vaatetäi.

Valtio ja politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Valtio, politiikka

Valtio on nykyisin keskeinen yhteiskunnallisen organisoitumisen muoto. Sitä edelsi esimerkiksi klaani, heimo tai päällikkökunta.

Sovinnaisen käsityksen mukaan politiikka tarkoittaa ihmisyhteisön päätöksentekoa ja muuta siihen liittyvää toimintaa. Laajimman määrittelyn mukaan politiikka on toimimista jonkin asian puolesta jotain toista asiaa vastaan.

Väkivalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Väkivalta
Sodat ja vainot ovat näyttävimpiä esimerkkejä väkivallasta, mutta suurin osa väkivallasta tapahtuu pienemmässä mittakaavassa, ja jää siksi vähemmälle huomiolle.

Ihmisille kuten muillekin kädellisille ja nisäkkäille on luonteenomaista ryhmien väliset aggressiot, jotka useimmiten rajoittuvat uhkailuun. Väkivaltaa esiintyy runsaasti niin ihmisyksilöiden kuin yhteisöjenkin välillä. Ihmisryhmään kohdistuvaa väkivaltaa kutsutaan esimerkiksi vainoksi. Sota on kahden ihmisyhteisön väkivaltainen yhteenotto. Vaikka yhteisö ei olisi osallisena missään sodassa tai vainossa, sen yksilöt voivat kuitenkin kohdata väkivaltaa toistensa taholta. Yhteiskunnat pyrkivät rajoittamaan väkivaltaa tai monopolisoimaan sen vain tietyille tahoille. Monissa kulttuureissa väkivaltaa sekä ihannoidaan että paheksutaan. Väkivalta voi olla myös henkistä.

Väkivalta on ihmisille useimmiten vallankäyttöä, sillä pyritään alistamaan toinen tai saavuttamaan jokin tavoite.

Sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Sota

Arkeologisten löytöjen ja kulttuuriantropologisen vertailun perusteella on päätelty, että ihmiset ovat käyneet heimojen tai klaanien välisiä sotia noin 10 000–12 000 vuoden ajan. Tämä tekee sodasta varsin nuoren ilmiön ihmisen biologisessa ja kulttuurisessa evoluutiossa.[45] Viime vuosituhansien aikana sotiminen on kuitenkin ollut yleistä monien kulttuurien keskuudessa. Ihmiskunnan historian tuhoisin sota on ollut toinen maailmansota, jonka seurauksena kuoli yli 50 miljoonaa ihmistä.

Kaupankäyntiä kirkon portailla Guatemalassa.

Kaupankäynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kaupankäynti

Ihmisillä kaupankäynti tarkoittaa tavaran tai palvelun vaihdantaa, jossa vaihdannan tapahtumaan ei liity tiiviin henkilökohtaisen suhteen solmimista. Alun perin ihmiset vaihtoivat tavaroita toisiin tavaroihin, mutta kyse oli usein pikemminkin sosiaalisia suhteita vahvistavien lahjojen vaihdosta kuin kaupankäynnistä. Rahan keksiminen tehosti kaupankäyntiä. Kun vaihdannassa käytetään rahaa, voidaan erottaa ostaminen ja myyminen erillisinä tapahtumina. Toisten eläinten ei tiedetä käyvän kovinkaan merkittävää kauppaa.

Suhde ympäristöön[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fossiilisten polttoaineiden käyttö ja niiden korvaaminen on keskeisessä asemassa sekä hyvinvoinnin kehittymisessä että kestävän kehittymisen turvaamisessa.

Monet metsästäjä-keräilijäkansat ja varhaiset maanviljelijätkin elivät melko lailla ympäristönsä kantokyvyn sisällä. Poikkeuksiakin on. Ihmistoiminnalle erityisen herkissä ekosysteemeissä esimerkiksi monet suuret riistaeläimet tapettiin sukupuuttoon. Paikallisesti melko varhaiskantaisetkin yhteiskunnat hävittivät jopa kokonaisia ekosysteemejä, kuten Pääsiäissaarella.[46]

Erityisesti teollisen vallankumouksen myötä tilanne muuttui ratkaisevasti. Ihminen on viime vuosisatoina levittäytynyt yhä laajemmalle ja ottanut käyttöönsä yhä enemmän luonnonvaroja, sekä uusiutuvia että uusiutumattomia. Yhä enemmän maa-aluetta on otettu ihmisten aktiiviseen käyttöön ja viety se näin pois muulta luonnolta. Maata on sekä rakennettu että muutettu viljelykäyttöön. Monia uusiutuvia luonnonvaroja on alettu hyödyntää yli niiden uusiutumiskapasiteetin, minkä myötä niiden uusiutumisvauhti ja -kyky on heikentynyt. Jotkut uusiutuvat luonnonvarat, kuten monet eliölajit, on käytetty kokonaan loppuun siten, että ne ovat tuhoutuneet kokonaan. Teollisen vallankumouksen keskeinen osa on ollut uusiutumattomien ei-kierrättettävien luonnonvarojen käyttöönotto. Näitä ovat etupäässä fossiiliset polttoaineet ja fissiokelpoinen uraani eli toistaiseksi keskeisimmät energialähteet. Myös kierrätyskelpoisten uusiutumattomien luonnovarojen käyttö on lisääntynyt huomattavasti. Neitseellisen varojen ehtyessä ja niiden hyödyntämisen vaikeutuessa on alettu kierrättää.

Mm. sairaanhoidossa ja ravitsemuksessa saavutetun edistyksen myötä ihmisen väestönkasvu kiihtyi selvästi 1900-luvulla, jolloin sitä myös alettiin pitää vakavana ongelmana. Kuolleisuus pieneni mutta syntyvyyden lasku seurasi vasta viiveellä perässä. Väestönkasvu on jo hidastunut ensimmäisenä teollistuneissa maissa ja näin oletetaan käyvän myös vasta teollistumassa olevissa maissa. 2000-luvun alussa valtaosa ihmisistä elää esiteollisessa kurjuudessa ja köyhyydessä, sekä useat myös nälässä tai kunnollisten elintarvikkeiden ja veden puutteessa. Esimerkiksi WWF:n ekologinen jalanjälki -mittarin mukaan ihmiskunnan luonnonvarojen kulutus ylitti Maan biokapasiteetin 25 prosentilla vuonna 2003.[47]

Ihmistä tutkivia tieteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Biologia tutkii elämää ja siksi myös ihmistä, mutta silti se ei ota huomioon kaikkia ihmisen ominaisuuksia. Eri tieteenalat tutkivat ihmistä ja ihmisen toimintaa eri tavalla ja osin eri lähtökohdista. Niitä ovat esimerkiksi:

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nienstedt, Walter & Hänninen, Osmo & Arstila, Antti & Björkqvist, Stig-Eyrik: Ihmisen fysiologia ja anatomia. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35826-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Mittermeier, R.A. & Rylands, A.B. (Primate Red List Authority); & Hoffmann, M. (Global Mammal Assessment Team): Homo sapiens IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.12.2013. (englanniksi)
  2. a b Don E. Wilson & DeeAnn M. Reeder: Homo sapiens Mammal Species of the World. 2005. Bucknell University. Viitattu 1.11.2010. (englanniksi)
  3. Human evolution: the fossil evidence in 3D, by Philip L. Walker and Edward H. Hagen, Dept of Anthropology, University of California, Santa Barbara
  4. Junttila, Johanna: Fossiililöytö paljastaa: Nykyihminen on lajina puolet vanhempi kuin olemme tienneet Helsingin Sanomat. 7.6.2017. Viitattu 7.6.2017.
  5. Ihmisen ikä tarkentui Tiede -lehti. 17.2.2005. Viitattu 16.9.2020.
  6. Mikko Puttonen: Uudet tutkimukset muuttavat käsitystä ihmiskunnan alkuvaiheista Helsingin Sanomat. 23.1.2020. Viitattu 23.1.2020.
  7. Eswaran, Vinayak, Harpending, Henry & Rogers, Alan R. Genomics refutes an exclusively African origin of humans, Journal of Human Evolution, In Press, Corrected Proof
  8. Juha Valste, Ihmisen kehitys, Kirjayhtymä; OY Länsi-Suomi, Rauma 1991, ISBN 951-26-3654-9; kuva ja kuvateksti sivu 142
  9. Boyd, Robert & Silk, Joan B.: How Humans Evolved. New York: Norton & Company, 2003. ISBN 0-393-97854-0.
  10. Dobzhansky, Theodosius (1963). Anthropology and the natural sciences-The problem of human evolution, Current Anthropology 4 (2): 138–148.
  11. Bruce Bower: Hints of earlier human exit from Africa. Science News, 2011, 179. vsk, s. 5. doi:10.1126/science.1199113.
  12. a b Sarolahti, Mari: Esi-isämme muuttivat Afrikasta noin 50 000 vuotta aiemmin kuin olemme luulleet Yle Uutiset. 26.1.2018. Viitattu 26.1.2018.
  13. Bowler, James M. & Johnston, Harvey & Olley, Jon M. & Prescott, John R., et al.: New ages for human occupation and climatic change at Lake Mungo, Australia Nature. 20.2.2003. Viitattu 7.2.2013. (englanniksi)
  14. Wilford, John Noble: Fossil Teeth Put Humans in Europe Earlier Than Thought The New York Times. 2.11.2011. Viitattu 7.2.2013. (englanniksi)
  15. Paukku, Timo: Hollantilaiset ja latvialaiset pisimpiä maailmassa – suomalaismiehen keskipituus on nyt 178,5 senttiä ja -naisen 168 senttiä. Helsingin Sanomat. 27.7.2016. Viitattu 29.7.2016.
  16. Keskinen, Ossi: Kooste vesijuoksututkimuksista, s. 5–6. Jyväskylä: Suomalainen Vesiliikuntainstituutti Oy /Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laitos, 2003. ISBN 951-39-1648-0. Teoksen verkkoversio (viitattu 16.9.2020).
  17. Eläinten maailma, osa1, s. 436
  18. Univaje väsyttää myös aivosoluja, Duodecim 15.11.2017
  19. Sotilaan käsikirja 2019, Puolustusvoimat, s. 133
  20. Geoff Spencer, New Genome Comparison Finds Chimps, Humans Very Similar at the DNA Level
  21. Nienstedt ym. 2009, s. 587–588.
  22. Nienstedt ym. 2009, s. 588.
  23. Nienstedt ym. 2009, s. 587.
  24. Nienstedt ym. 2009, s. 590.
  25. Nienstedt ym. 2009, s. 590–591.
  26. Nienstedt ym. 2009, s. 591.
  27. Nienstedt ym. 2009, s. 592–594.
  28. Nienstedt ym. 2009, s. 597.
  29. Nienstedt ym. 2009, s. 595–596.
  30. Nienstedt ym. 2009, s. 596–598.
  31. Suutama, T. ja Ruoppila, R. (2008): Kognitiivisten testitulosten ja itsearviointien muutoksia ikävälillä 65-90 vuotta. Psykologia 6:408-420
  32. Nienstedt ym. 2009, s. 599.
  33. Faktoja ja lukuja. World Food Programme – WFP. Päivitetty lokakuussa 2008.. Arkistoitu 6.9.2009. Viitattu 16.9.2020.
  34. Palmer, Jack: Consciousness and the Symbolic Universe Evolutionary Psychology: The Ultimate Origins of Human Behavior. Viitattu 16.9.2020. (englanniksi)
  35. World Population Prospects: The 2017 Revision, Key Findings and Advance Tables. Working Paper No. ESA/P/WP/248.. United Nations, Department of Economic and Social Affairs, 2017. Teoksen verkkoversio (viitattu 16.9.2020).
  36. Päivän kuva 21.8.2013: Mitä 7 miljardia ihmistä tekevät? Tiedetuubi. Viitattu 9.11.2016.
  37. Pervin 2003: The science of personality, 104–142.
  38. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  39. Hartikainen, Erkki: Ateismi ja aatteet. Vapaa Ajattelija, 2000, nro 2. Artikkelin verkkoversio.
  40. Gunn, T. Jeremy: The Complexity of Religion and the Definition of “Religion” in International Law. Harvard Human Rights Journal, 29.4.2004, 16. vsk. Arkisto 5.8.2004. (englanniksi)
  41. Definitions of the word “religion“ and also of many other religious terms. None are universally accepted. Ontario Consultants on Religious Tolerance. 13.2.2018. Viitattu 21.7.2007. (englanniksi)
  42. Niemelä, Jussi: Yleinen teologia / Uskontotiede Helsingin yliopisto, Uskontotiede. Viitattu 16.9.2020.
  43. What does it mean to be Human? – Oldest Use of Stone Tools? The Smithsonian’s National Museum of Natural History. Viitattu 16.9.2020. (englanniksi)
  44. What does it mean to be Human? – Stone Tools The Smithsonian’s National Museum of Natural History. Viitattu 16.9.2020. (englanniksi)
  45. Raymond C. Kelly: Warless Societies and the Origins of War. The University of Michigan Press; Ann Arbor 2000; Douglas P. Fry: The Human Potential For Peace. An Anthropological Challenge to Assumptions about War and Violence. Oxford University Press; New York - Oxford 2006.
  46. Diamond, Jared: Tykit, taudit ja teräs: ihmisen yhteiskuntien kohtalot. Terra Cognita, 2000. ISBN 952-5202-56-9 (nid.).
  47. Global ecosystems 'face collapse' BBC News. 24.10.2006. Viitattu 16.9.2020. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jared Diamond: Kolmas simpanssi: Ihmiseläimen evoluutio ja tulevaisuus. Terra Cognita. ISBN 978-952-5202-92-2.
  • Leakey, Richard E. & Lewin, Roger: Ihmisen synty: Mitä uusimmat tutkimukset paljastavat ihmisen varhaisvaiheista sekä tulevasta kehityksestä. (Origins, 1977.) Suomentaneet Virve Kajaste ja Antero Manninen. Helsinki: Kirjayhtymä, 1978. ISBN 951-26-1524-X. (englanniksi)
  • Bjålie, Jan et al.: Ihminen – fysiologia ja anatomia. 4. painos. Porvoo: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-23087-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Ihminen.