Ekologinen jalanjälki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Maailman maat luokiteltuna niiden ekologisen jalanjäljen mukaan.
Inhimillisen kehityksen indeksin ja ekologisen jalanjäljen suhde eri mailla.

Ekologinen jalanjälki kuvaa sitä, kuinka suuri maa- ja vesialue tarvitaan ihmisen tai ihmisryhmän kuluttaman ravinnon, materiaalien ja energian tuottamiseen sekä syntyneiden jätteiden käsittelyyn. Käsitteen kehittivät Mathis Wackernagel ja William E. Rees 1990-luvun alussa. WWF:n mukaan ihmiskunnan ekologinen jalanjälki ylittää maapallon kestokyvyn jo 25 prosentilla[1].

Ekologista jalanjälkeä käytetään nykyään laajalti kestävän kehityksen mittarina sen havainnollisuuden vuoksi. Sitä mitataan yleensä hehtaareina, tarkemmin ottaen globaalihehtaareina (gha). Yksi globaalihehtaari tarkoittaa hehtaarin kokoista aluetta, jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa. Ekologisen jalanjäljen avulla voidaan tutkia yksittäisten henkilöiden, hyödykkeiden, palvelujen, yritysten, teollisuudenalojen, alueiden ja kansojen kulutuksen kestävyyttä.

Suomalaisten ekologinen jalanjälki on maailman suurimpia. Vuonna 2006 julkaistussa WWF:n Living Planet -raportissa se oli kolmanneksi suurin heti Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien ja Yhdysvaltojen jälkeen.[1] Vuonna 2007 maailman ekologinen jalanjälki oli 2,7 globaalihehtaaria henkeä kohti, kun maapallon biokapasiteetti eli tuottava maa-ala oli 1,8 hehtaaria henkeä kohti. Yhden suomalaisen ekologinen jalanjälki oli 6,2 ja Suomen biokapasiteetti 12,5 hehtaaria henkeä kohden.[2]

Ekologinen jalanjälki ilmaistaan havainnollisuuden vuoksi usein myös "maapalloissa", jolloin yksi maapallo vastaa maailman biokapasiteettia kyseisenä vuonna. Voidaan esimerkiksi laskea, miten monta maapalloa tarvittaisiin, jos kaikki maailman ihmiset eläisivät kuten suomalaiset. Maapallon biokapasiteetiksi arvioitiin vuonna 2003 11,2 miljardia hehtaaria. Helmikuussa 2006 maailman väkiluku oli 6,5 miljardia. Tällä väestömäärällä tarvittaisiin noin 4,5 maapalloa tyydyttämään ihmiskunnan tarpeet, jos kaikkien ekologinen jalanjälki olisi yhtä suuri kuin suomalaisten. Yhdysvaltalaisten jalanjäljellä (9,6 ha) maapalloja tarvittaisiin 5,6. Jos taas kaikki eläisivät kuten intialaiset keskimäärin (jalanjälki 0,8 ha), ihmiskunnalle riittäisi puolikas maapallo.lähde?

Vuonna 2007 Kiina kulutti eniten luonnonvaroja ja sen ekologinen alijäämä oli maailman suurin.[2] Suurimmat biokapasieetin kuluttajat Kiinan jälkeen olivat Yhdysvallat ja Intia. Jos Kiinan luonnonvarojen käyttö henkeä kohden kasvaisi Yhdysvaltojen tasalle, se tarvitsisi koko maapallon biokapasitetin verran. Kiina käyttää jo yli 16 prosenttia maailman biokapasiteetista, johon sisältyvät muun muassa veden, maan ja puun käyttö.[3]

Ekologisen jalanjäljen perusteella laskettavalla nk. ekovelkapäivällä (eng. Ecological Debt Day; myös nimitystä Maailman ylikulutuspäivä (eng. Earth Overshoot Day) käytetään) havoinnollistetaan vuosittaista kapasiteetin ja kulutuksen suhdetta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b WWF:n uusi Living Planet -raportti 2006: Suomalaisten ekologinen jalanjälki maailman 3. suurin 24.10.2006. WWF Suomi. Viitattu 7.1.2006.
  2. a b Ecological Footprint and Biocapacity, 2007 13.10.2010. Global Footprint Network. Viitattu 3.8.2012. (englanniksi)
  3. Maapallo ei kestä Kiinan kasvua Tekniikka & talous 12.6.2008

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]