Pieni verenkierto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pienessä verenkierrossa hiilidioksidipitoinen veri kulkee sydämestä keuhkoihin, minkä jälkeen se vaihtaa hiilidioksidinsa happeen ja palaa takaisin sydämeen.

Pieni verenkierto eli keuhkoverenkierto (lat. circulatio minor, circulatio pulmonalis) on se osa verenkierrosta, joka alkaa sydämen oikeasta kammiosta pumpaten hiilidioksidipitoisen veren keuhkovaltimorungon kautta keuhkovaltimoihin ja sieltä edelleen keuhkoihin, jossa veri luovuttaa hiilidioksidin ja ottaa kuljetettavakseen happea.[1] [2] Keuhkoista hapekas veri kulkee keuhkolaskimoita pitkin takaisin sydämeen sydämen vasempaan eteiseen.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiemmin katsottiin, että englantilainen, mutta Italian Padovassa oppinsa saanut William Harvey 1578–1657 on verenkierron keksijä. 1900-luvun alussa löydettiin kuitenkin Kairossa mamelukkien valtakunnassa työskennelleen sairaalalääkärin ja oppineen Ibn al-Nafisin arabiankielinen kirja vuodelta 1242. Sen jälkeen al-Nafisia alettiin pitää ilmiön keksijänä.[3][4][5][6] Al-Nafisin näkemys oli jokseenkin sama kuin Galenoksen. Hän perusti esityksensä uskonnollis-filosofiseen päättelyyn eikä ruumiinavauksiin.[7][8] Keksintö olisi tapahtunut 300 vuotta ennen Harveyta. Al-Nafisin teksti ei levinnyt Eurooppaan ja vajosi pian unohduksiin myös islamilaisessa maailmassa.[9] Emilie Savage-Smith kertoo, että keuhkoverenkierron olivat sillä välin uudelleen löytäneet Miguel Serveto (k. 1553) ja Realdo Colombo (k. 1559), hekin 300 vuotta myöhemmin.[3] Serveton ja Colombon teoriat olivat samanlaisia kuin al-Nafisin. Serveto teki dissektioita, mutta vasta Colombo havaitsi, että keuhkoista ei tullut sydämeen "henkeä" vaan tavallista verta.[10] Kukaan heistä ei kuitenkaan ollut verenkierron keksijä, sillä heidän mielestään veri ei tee kierrosta ruumiissa, vaan katoaa elimistöön samalla, kun maksa tuottaa koko ajan uutta. Vasta Padovassa koulutettu William Harvey (1578–1657) keksi verenkierron.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Brömer, Rainer: Only what goes around comes around: a case study on revisionist priority disputes - circulation of the blood. Teoksessa: Sonja Brentjes ym. (toim.) 1001 Distortions. How (Not) Narrate History of Science, Medicine, and Technology in Non-Western Cultures, s. 201–212. Ergon, 2016.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 35–49, 186. 5.–7. painos. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8.
  2. Pulmonary Circulation: It's All in the Lungs (html) fi.edu. (englanniksi)
  3. a b Savage-Smith, Emilie: Medicine in Medieval islam. Teoksessa: The Cambridge History of Science. Vol 2. Medieval Science, s. 156. Cambridge University Press, 2013.
  4. Paul Vallely: How Islamic inventors changed the world Independent. 11.3.2006.
  5. Brömer, 2016, s. 201
  6. Komulainen, Matti: Arabit jalostivat Kreikan tiedon uuteen käyttöön Turun Sanomat. 26.3.2012.
  7. Brenjes, Sonja: 1001 Inventions:The Enduring Legacy of Muslim Civilization. Edited by Salim T. S. al-Hassan. Aestimatio, 2013, 10. vsk, s. 119–153. Artikkelin verkkoversio.
  8. Brömer 2016, s. 204–205
  9. Brömer, 2016, s. 203
  10. Colombo, Realdo: De Re Anatomica. Libri XV., s. 177. (Näiden kammioiden välissä on septum (väliseinä), jonka läpi jokainen olettaa väylän aukeavan verelle oikeasta kammiosta vasempaan niin, että elonhengen uuden hienojakoisen sukupolven tulee helpommaksi uusitua Mutta ne (elonhenget) vaeltavat pitkän reitin, koska veri kulkee keuhkovaltimossa keuhkoihin ja muuttuu siellä ohueksi. Sieltä se kulkee ilman kanssa keuhkolaskimoa myöten vasempaan kammioon). Nicolai Bevilacqua, 1559. Teoksen verkkoversio. (latinaksi)
Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.