Ero sivun ”Folaatit” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ak: Uusi sivu: '''Foolatit''' (engl. ''folates'') ovat kasvien, sienten, bakteerien ja arkkien tuottamia<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=M Rossi, A Amaretti, S Raimondi|Otsikko=Folate production by probiotic bacteria|Julkaisu=Nutrients|Ajankohta=2011|Vuosikerta=3|Numero=1|Sivut=118–134|Pmid=22254078|Doi=10.3390/nu3010118|Issn=2072-6643|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3257725/}}</ref> luontaisia B9-vitamiini|B<sub>9</sub>-vitamiinej...
(ei mitään eroa)

Versio 24. huhtikuuta 2024 kello 17.29

Foolatit (engl. folates) ovat kasvien, sienten, bakteerien ja arkkien tuottamia[1] luontaisia B9-vitamiineja, josta muodostuu elimistössä biologisesti aktiivista tetrahydrofolaattia. B9-vitamiinit ovat vesiliukoisia orgaanisia yhdisteitä.  

Luonnossa esiintyy ainakin 100 erilaista folaattia[2].

Folaatti on välttämätön vitamiinin esimerkiksi ihmiselle. Jos ravinto ei sisällä riittävästi folaatteja, tarvitaan synteettistä foolihappoa, joka myös toimii tertrahydrofolaatin lähtöaineena.[3]

Märehtijöiden pötsimikrobit tuottavat usein runsaasti folaattia[3].

Toiminta elimistössä

Ihmisissä ja monissa muissa eliöissä folaatit sitovat "välikäsinä" yhden hiiliatomin sisältävän atomiryhmän joltain molekyyliltä ja siirtävät sen toiselle. Metylaatio on esimerkki tällaisesta reaktiosta. Reaktiot tapahtuvat tietyillä entsyymeillä, joiden koentsyymeitä folaatit ovat.[4] Eliöissä folaatti-koentsyymeitä vaaditaan epäsuorasti DNA-korjaukseen ja -synteesiin, ja siten myös solujakautumiseen. Folaatit ovat suoraan pakollinen osa DNA:ssa ja RNA:ssa käytettyjen puriinien ja tymidiinin tuottoa.[5] Niitä tarvitaan myös histidiinin hajotukseen. Metioniinisyntaasi vaatii folaatteja – täten ne ovat osa S-adenosyylimetioniinin (SAM) tuottoa, joka on osa yli 100:n eri entsyymin suorittamissa metylaatioissa. Folaatit eivät tosin ole pakollisia SAM:n tuotossa, sillä syntaasin tuottamaa metioniinia saadaan ravintoproteiineistakin.[4]

Suositukset ja saanti

6–65-vuotiaan tulisi joka vuorokausi saada folaatteja keskimäärin 378 mikrogrammaa (µg), jos hänen energiatarpeensa on 2 000 kilokaloria. Tämä suositus ja alla olevan taulukon arvot ovat Suomen valtion ravitsemusneuvottelukunnan ravitsemussuosituksia. Neuvottelukunta ei ole määrittänyt sitä, että ovatko folaattisuositusten massat (µg) esimerkiksi foolihappona tai jonain muuna folaattina.[6]

Suomalaiset folaattisuositukset (mikrogrammaa vuorokaudessa)[6]
Lapset Miehet Naiset Raskaana

olevat

Ikä µg Ikä µg Ikä µg 500 µg
<6 kk a 10–13 v 200 10–13 v 200
6–11 kk 50 14–17 v 300 14–17 v 300
12–23 kk 60 18–30 v 300 18–30 v 400 Imettävät
2–5 v 80 31–60 v 300 31–60 v 400b 500 µg
6–9 v 130 61–74 v 300 61–74 v 300
≥75 v 300 ≥75 v 300
a: Äidinmaito tai äidinmaidonkorvike tyydyttää alle 6 kk ikäisten ravinnetarpeet.

b: Vaihdevuosien jälkeen enää 300 μg/vrk.

Vuonna 2017 tarkasteltiin 18–74-vuotiaiden suomalaisten ravitsemusta. Tuolloin miehet saivat folaattia keskimäärin 247 mikrogrammaa vuorokaudessa (µg/vrk) ja 27 µg per ruoasta ravintoenergiana saatu megajoule (µg/MJ). Naisilla nämä arvot olivat 1,6 µg/vrk ja 0,23 µg/MJ. Miehistä 21 % sai folaattia saantisuositusten mukaisesti ja 29 % alle keskimääräisen tarpeen (eli alle 200 µg/vrk). Naisilla nämä osuudet olivat vastaavasti 5 % ja 38 % (eli alle 200 µg/vrk). "Keskimääräinen tarve" tyydyttää ravinnetarpeen puolella väestöstä, mutta sitä hieman alhaisempi saanti ei silti välttämättä johda oireilevaan puutostilaan.[7]

Puutos

Vakava B9-vitamiinin puutos on harvinainen, mutta lievää puutosta voi ilmetä esimerkiksi vanhuksilla, imettävillä äideillä, alkoholisteilla ja eräiden lääkkeiden käyttäjillä[8].

Yleisin syy folaattipuutokseen on folaattipitoisen ravinnon riittämätön saanti. Muita syitä tai altistavia tekijöitä ovat[8]

Oireet

Folaattipuutoksen oireita ovat muun muassa megaloblastinen anemia, homokysteinemia (kohonnut homokysteiinin veripitoisuus), ruokahaluttomuus, kasvun hidastuminen, karvojen tai sulkien lähtö, karvojen harmaantuminen, ihottumat, lihasheikkous, suolitulehdukset, ripuli, päänsäryt, sydämentykytykset, hengästyminen, masennus, hermovauriokipu ja hermoperäiset halvaukset.[8]

Ensioireena on usein megaloblastinen anemia[8].

Ihmisillä varhaisimmat alisaannista johtuvat oireet alkavat noin 2 kk jälkeen. Ensioireena on polymorfonukleaaristen valkosolujen hypersegmentaatio (kesken jäänyt jakautuminen).[8] Tätä seuraa megaloblastinen anemia, jossa noin 120 päivän välein normaalisti uusiutuvien punasolujen veripitoisuus vähenee folaattipuutoksen pitkittyessä.[10] Sitten voi ilmetä muun muassa lihasheikkoutta, masennusta ja lopulta hermovaurioita. Naisilla raskaus voi keskeytyä tai syntyneellä vauvalla voi olla tiettyjä epämuodostumia, erityisesti keskushermostollisia. Ongelmista yleisimpiä ovat hermostoputken sulkeutumishäiriöt, kuten spina bifida ja anenkefalia.[8]

Puutos vähentää nukleotidien tuottoon osallistuvien folaattientsyymien toimintaa, mistä tymidylaattisyntaasi (EC 2.1.1.4) on eräs esimerkki. Nukleotidit ovat osa DNA:ta ja RNA:ta. Puutos siis estää niiden tuottoa estäen täten solujakautumista. Siten puutoksessa vaurioituneet solut eivät enää tehokkaasti monistu tai korvaudu uusilla, jolloin oireita ovat muun muassa megaloblastinen anemia,[8] jossa punasolut ylisuurenevat jäädessään puoliväliin solujakautumista, jonka loppuun eteneminen edellyttäisi DNA-synteesiä;[11] iho-oireet; kaikenlainen kasvun hidastuminen.[8]

Pitkittynyt folaattipuutos altistaa syöville sekä aivohalvaukselle ja muille sydän- ja verisuonitaudeillea[12]. Folaatinpuutoksen aiheuttaman nukleotidien tuoton vähenemisen vuoksi vaurioituneen DNA:n korjaus vähenee. Puutos voi vähentää epäsuoraan myös S-adenosyylimetioniinin (SAM) tuottoa. DNA:ta metyloiva SAM on osa geeniaktiivisuuden säätelyä. Metylaation väheneminen voi johtaa syövälle altistavien geenien ylitoimintaan ja siltä suojaavien geenien alitoimintaan.[13]

Folaattipuutoksen homokysteinemia johtuu folaattiriippuvaisen metioniinisyntaasin ja glysiini-N-metyylitransferaasin (EC 2.1.1.20) toiminnan heikkenemisestä.[8] Homokysteinemia yhdistettynä veren pieneen folaattipitoisuuteen tiettävästi lisää jossain määrin riskiä saada aivohalvaus ja vähemmässä määrin jokin muu sydän- tai verisuonitauti.[12]

Ruokapitoisuudet

Hyviä foolihapon läheitä ovat esimerkiksi maksa ja maksapasteija, soija- ja monet muut pavut, kananmuna ja monet juustot[14], tummat lehtivihannekset, monet pähkinät ja jotkut hedelmät. Ruokiin lisätyt folaatit ovat merkittävä folaattilähde monissa maissa. Esimerkiksi USA:ssa folaatteja lisätään lakien vaatimana moniin viljatuotteisiin.[10]

Kasviperäinen folaatti imeytyy eläinperäistä huonommin, koska kasveissa on usein hydrolaasia salpaavia aineita[8]. Kananmunien folaatista imeytyy 95 prosenttia, mutta kasviperäisten ruokien folaateista vain noin 70 prosenttia. Appelsiinimehu muodostaa tästä poikkeuksen, koska sen folaateista saattaa imeytyä vain 27 prosenttia.[15] Lisäksi jopa 20–80 prosenttia kasviperäisten elintarvikkeiden folaatista saattaa liueta keitinveteen[8].

Ruokien foolihappopitoisuuksiaa (µg/100 g)[16]
Viljatuotteet Palkokasvit ja pähkinät Sisäelimet, lihat, kalat ja munat
Kaurahiutale 56 Soijajauho, rasvainen 227 Suomalainen sianmaksa, raaka[17] 1390
Tattari[18] 35 Härkäpapu, keitetty 104,1 suomalainen naudanmaksa, raaka[19] 1 070
Maissijauho,täysjyvä 25 Kidneypapu, keitetty 129,6 Naudanmunuainen, grillattu[20] 80
Pasta, täysjyvä, keitetty 5 Kikherne, keitetty 172 suomalainen kananmuna, raaka[21] 51
Riisi, keitetty, (valkea/tumma) 3/4 Linssi, keitetty 180,8 Kirjolohi (viljelemätön), paistettu 19
Olut, lager 6 Maapähkinä, kuivapaahdettu 145,3 Sika, potka, paahdettu 12
Ruisjauho, puolikarkea 19 Manteli, kuivapaahdettu 63,8 Suomalainen naudanliha, eri osat keskimäärin, raaka, (vähärasvainen/rasvainen)[21] 4/5
Ohraryyni, täysjyvä 16 Cashewpähkinä, kuivapaahdettu 69 Suomalainen broileri nahkoineen, raaka[22] 9,4
Vehnäjauho, täysjyvä 44 Parapähkinä/Pekaanipähkinä, kuivapaahdettuina 4/41 Kalkkuna, nahkoineen, paahdettu/Turska, paistettu 7/8
Vehnälese 79 Pistaasi, kuivapaahdettu 59,1 Silli, säilyke 2,4
Vehnänalkio 281 Voipapu, keitetty 26,3 Makrilli, paistettu, kuivattu 1,5
Kasvikset ja ruokasienet Hedelmät ja marjat Maito ja maitotuotteet
Bataatti, kuorimaton, uunissa paistettu 22,6 Aitoviikuna 6 Briejuusto 65
Herne 65 Ananas 10,6 Camembertjuusto 62,2
Jääsalaatti 56 Appelsiini 30,3 Cheddarjuusto 18,2
Keltasipuli 19 Aprikoosi 8,6 Edamjuusto 16,2
Keräkaali, keitetty 20 Avokado 61,9 Maito, rasvaton 5,2
Kukkakaali, keitetty 44 Banaani 19,1 Raejuusto, 1 % rasvaa 12,4
Kurkku 13 Hunajameloni 17 Sinihomejuusto 36,4
Lanttu 15 Karviainen 6 Rintamaito, ihmisen 5,2
Maissi, keltainen 45,8 Luumu 2,2 Kerma, 31,3 % rasvaa[20] 4,00
Parsa, keitetty 146 Mango 14 Herajauhe, makea[20] 12,00
Parsakaali, keitetty 50 Mansikka 17,7 Jugurtti, 3,3 % rasvaa[20] 11,00
Peruna, kuorimaton, uunipaistettu 9,1 Mustaherukka 0 Ravintorasvat
Pinaatti 194,4 Mustikka 6,4 Voi 3
Porkkana 14 Omena 2,8 Oliiviöljy 0
Punajuuri, keitetty 80 Persikka 3,4 Rypsiöljy 0
Selleri 28 Päärynä 7,3
Siitake, kuivattu 163,2 Vadelma 26
Tomaatti 15 Viinirypäle 10,2
a: ruoat ovat raakoja eli valmistamattomia, ellei toisin mainita. Pitoisuudet ovat keskimääräisiä.

Ruuan folaatit ovat folaattien polyglutamaatteja (katso kohta Polyglutamaatit), joista 5-metyyli-THF:n ja 10-formyyli-THF:n polyglutamaatit ovat yleisimmät. Ruuan valmistuksen aikana valtaosa näistä kuitenkin hapettuu dihydrofolaattien polyglutamaateiksi.[8]

Maidon, punasolujen, keräkaalin ja appelsiinin folaatit ovat pääosin metyylifolaatteja. Noin 40 prosenttia maksan ja munuaisten folaateista on metyylifolaatteja. Soijapavussa on vain vähän metyylifolaatteja, ja suurin osa folaateista on 5-metyyli- ja 5-formyylifolaatteja. Myös folaattien glutamylaatioaste vaihtelee: maksan ja munuaisen polyglutamaatit ovat pentaglutamaatteja, maidon polyglutamaateista noin 60 prosenttia on monoglutamaatteja ja keräkaalissa esiintyy pääosin heksa- ja heptaglutamaatteja.[8]

Viitteet

  1. ↑ M Rossi, A Amaretti, S Raimondi: Folate production by probiotic bacteria. Nutrients, 2011, 3. vsk, nro 1, s. 118–134. PubMed:22254078. doi:10.3390/nu3010118. ISSN 2072-6643. Artikkelin verkkoversio.
  2. ↑ Combs, s. 57–59
  3. ↑ a b IHR Abbasi et al: Folate promotes S-adenosyl methionine reactions and the microbial methylation cycle and boosts ruminants production and reproduction. AMB Express, 2018, 8. vsk, nro 65. PubMed:29687201. doi:10.1186/s13568-018-0592-5. ISSN 2191-0855. Artikkelin verkkoversio.
  4. ↑ a b J Zempleni et al: Handbook of vitamins, s. 386–403. 4. painos. Taylor & Francis, 2007. ISBN 9780849340222.
  5. ↑ B Shane: Folate and vitamin B12 metabolism: overview and interaction with riboflavin, vitamin B6, and polymorphisms. Food and Nutrition Bulletin, 2008, 29. vsk, nro 2, s. S5–S16. doi:10.1177/15648265080292S103. ISSN 0379-5721. Artikkelin verkkoversio.
  6. ↑ a b Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014, s. 49–51. 5. painos. Valtion ravitsemusneuvottelukunta, 2018. ISBN 9789524538015. Teoksen verkkoversio.
  7. ↑ L Valsta et al: Ravitsemus Suomessa - FinRavinto 2017 -tutkimus, s. 61, 106. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2018. ISBN 9789523432383. Teoksen verkkoversio.
  8. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Combs, s. 355–379
  9. ↑ S Hernández-Díaz et al: Folic acid antagonists during pregnancy and the risk of birth defects. The New England Journal of Medicine, 2000, 343. vsk, nro 22, s. 1608–1614. PubMed:11096168. doi:10.1056/NEJM200011303432204. ISSN 0028-4793. Artikkelin verkkoversio.
  10. ↑ a b c J Zempleni et al: Handbook of vitamins, s. 386–403. 4. painos. Taylor & Francis, 2007. ISBN 9780849340222.
  11. ↑ A. M. Palmer et al: Folate rescues vitamin B12 depletion-induced inhibition of nuclear thymidylate biosynthesis and genome instability. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 2017, 114. vsk, nro 20, s. E4095–E4102. PubMed:28461497. doi:10.1073/pnas.1619582114. ISSN 0027-8424. Artikkelin verkkoversio.
  12. ↑ a b Y Li et al: Folic acid supplementation and the risk of cardiovascular diseases: a meta‐analysis of randomized controlled trials. Journal of the American Heart Association, 2016, 5. vsk, nro 8. PubMed:27528407. doi:10.1161/JAHA.116.003768. ISSN 2047-9980. Artikkelin verkkoversio.
  13. ↑ R Pieroth et al: Folate and its impact on cancer risk. Current Nutrition Reports, 2018, 7. vsk, nro 3, s. 70–84. PubMed:30099693. doi:10.1007/s13668-018-0237-y. ISSN 2161-3311. Artikkelin verkkoversio.
  14. ↑ Elintarvikkeet (haku) - Fineli fineli.fi. Viitattu 31.3.2022.
  15. ↑ SD Bhandari, JF Gregory: Inhibition by selected food components of human and porcine intestinal pteroylpolyglutamate hydrolase activity. The American Journal of Clinical Nutrition, 1990, 51. vsk, nro 1, s. 87–94. PubMed:2296933. doi:10.1093/ajcn/51.1.87. ISSN 0002-9165. Artikkelin verkkoversio.
  16. ↑ Combs, s. 528–560
  17. ↑ Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 15.10.2022.
  18. ↑ Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 16.10.2022.
  19. ↑ Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 15.10.2022.
  20. ↑ a b c d ME Ensminger et al: ”Chapter 6 F”, The concise encyclopedia of foods & nutrition. CRC Press, 1995. ISBN 9780849344558.
  21. ↑ a b Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 15.10.2022.
  22. ↑ Elintarvike fineli.fi. Viitattu 15.10.2022.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Folaatit&oldid=22347513”