Ero sivun ”Belgia” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 48: Rivi 48:
}}
}}


'''Belgian kuningaskunta''' eli '''Belgia''' on [[Länsi-Eurooppa|länsieurooppalainen]] [[liittovaltio]]. Sen naapurimaat ovat [[Ranska]], [[Saksa]], [[Alankomaat]] ja [[Luxemburg]]. Belgian [[pääkaupunki]] on [[Bryssel]], jossa sijaitsee myös huomattava osa [[Euroopan unioni]]n keskushallinnosta. Pinta-ala on noin 30 500 km<sup>2</sup> ja asukkaita 10,4 miljoonaa. Asukkaista suurin osa on katolisia. Belgia on jakautunut kahteen merkittävään kieliyhteisöön, pohjoiseen [[hollanninkieli]]seen [[Flanderi]]in ja eteläiseen [[ranskankieli]]seen [[Wallonia]]an. Maan kolmas virallinen kieli on [[Saksan kieli|saksa]].
'''Belgian kuningaskunta''' eli '''Belgia''' on [[Länsi-Eurooppa|länsieurooppalainen]] [[liittovaltio]]. Sen naapurimaat ovat [[Ranska]], [[Saksa]], [[Alankomaat]] ja [[Luxemburg]]. Belgian [[pääkaupunki]] on [[Bryssel]], jossa sijaitsee myös huomattava osa [[Euroopan unioni]]n keskushallinnosta. Pinta-ala on noin 30 500 km<sup>2</sup> ja asukkaita 10,4 miljoonaa. Asukkaista suurin osa on katolisia. Belgia on jakautunut kahteen merkittävään kieliyhteisöön, pohjoiseen [[hollannin kieli|hollanninkieli]]seen [[Flanderi]]in ja eteläiseen [[ranskan kieli|ranskankieli]]seen [[Vallonia]]an. Maan kolmas virallinen kieli on [[Saksan kieli|saksa]].


Belgian keskeinen sijainti Euroopassa nyky-Ranskan ja Saksan välissä on tehnyt sen alttiiksi suurvaltojen valtapyrkimyksille antiikin Rooman ajoista asti. Nykyisen Belgian aluetta ovat hallinneet niin Kaarle Suuri kuin Habsburgitkin. Belgia itsenäistyi 1800-luvulla ja sillä oli siirtomaita Afrikassa. Maailmansodissa se oli jälleen suurvaltojen välisten kiistojen näyttämönä, ja sotien jälkeen se oli perustamassa NATOa ja Euroopan unionia.
Belgian keskeinen sijainti Euroopassa nyky-Ranskan ja Saksan välissä on tehnyt sen alttiiksi suurvaltojen valtapyrkimyksille antiikin Rooman ajoista asti. Nykyisen Belgian aluetta ovat hallinneet niin Kaarle Suuri kuin Habsburgitkin. Belgia itsenäistyi 1800-luvulla ja sillä oli siirtomaita Afrikassa. Maailmansodissa se oli jälleen suurvaltojen välisten kiistojen näyttämönä, ja sotien jälkeen se oli perustamassa NATOa ja Euroopan unionia.

Versio 1. lokakuuta 2011 kello 08.46

Koninkrijk België (hollanti)
Royaume de Belgique (ranska)
Königreich Belgien (saksa)
Belgian lippu Belgian vaakuna
lippu vaakuna

Belgian sijainti kartalla

Valtiomuoto perustuslaillinen monarkia
Kuningas
Pääministeri		 Albert II
Yves Leterme
Pääkaupunki Bryssel (1 086 000 as.)
Muita kaupunkeja Antwerpen (457 749 as.), Gent (230 951 as.), Charleroi (201 371 as.), Liège (187 571 as.), Brugge (117 351 as.)
Pinta-ala
– yhteensä 30 528[1] (sijalla 140)
– josta sisävesiä 6,2 %
Väkiluku (2011) 10 431 000[1] (sijalla 78)
– väestötiheys 333
– väestönkasvu 0,071[1] (2011)
Viralliset kielet hollanti, ranska, saksa
Valuutta Euro (€) (EUR)
BKT (2010)
– yhteensä 396,9  mrd. USD[1]  (sijalla 31)
– per asukas 31 800 USD (2006)
HDI (2019) 0,931[2] (sijalla 14)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 0,7[1]
– teollisuus 22,1[1]
– palvelut 77,2[1]
Aikavyöhyke +1
– kesäaika UTC+2
Itsenäisyys
Alankomaista
– julistautui
– tunnustettiin

1830
1839
Lyhenne BE
– ajoneuvot: B
– lentokoneet: OO
Kansainvälinen
suuntanumero		 +32
Tunnuslause L'union fait la force, Eendracht maakt macht
(suom. Yhtenäisyydestä voimaa)
Kansallislaulu ”La Brabançonne”

Belgian kuningaskunta eli Belgia on länsieurooppalainen liittovaltio. Sen naapurimaat ovat Ranska, Saksa, Alankomaat ja Luxemburg. Belgian pääkaupunki on Bryssel, jossa sijaitsee myös huomattava osa Euroopan unionin keskushallinnosta. Pinta-ala on noin 30 500 km2 ja asukkaita 10,4 miljoonaa. Asukkaista suurin osa on katolisia. Belgia on jakautunut kahteen merkittävään kieliyhteisöön, pohjoiseen hollanninkieliseen Flanderiin ja eteläiseen ranskankieliseen Valloniaan. Maan kolmas virallinen kieli on saksa.

Belgian keskeinen sijainti Euroopassa nyky-Ranskan ja Saksan välissä on tehnyt sen alttiiksi suurvaltojen valtapyrkimyksille antiikin Rooman ajoista asti. Nykyisen Belgian aluetta ovat hallinneet niin Kaarle Suuri kuin Habsburgitkin. Belgia itsenäistyi 1800-luvulla ja sillä oli siirtomaita Afrikassa. Maailmansodissa se oli jälleen suurvaltojen välisten kiistojen näyttämönä, ja sotien jälkeen se oli perustamassa NATOa ja Euroopan unionia.

Historia

Pääartikkeli: Belgian historia

Belgian alueen asukkaat mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 56 eaa. Julius Caesarin kirjassa Gallian sodasta, jossa belgae-heimot mainitaan rohkeimmiksi kaikista galleista.[3] Rooman valtakunnan romahduksen jälkeen germaaniset heimot valtasivat Gallian 500-luvulla. Frankit perustivat merovingien valtakunnan, joka hallitsi 500-luvulta 700-luvun puoliväliin asti. Dynastian ensimmäinen kuningas, Klodvig (481–511), kääntyi vuonna 496 kristinuskoon. Viimeiset merovingikuninkaat olivat käytännössä nukkehallitsijoita, sillä valta oli vähitellen siirtynyt kuninkailta heidän major domuksilleen. Merovingeja seurasivat valtaistuimelle karolingit, major domus Pipin Heristalilaisen jälkeläiset. Ensimmäiseksi karolingikuninkaaksi itsensä huudatti vuonna 751 Pipin Heristalilaisen pojanpoika Pipin Pieni. Pipiniä puolestaan seurasi hänen pojanpoikansa Kaarle Suuri (742–814).

Kaarle Suuren valtakunnan hajottua Burgundin valtakunta yhdisti nykyisen Luxemburgin, Alankomaiden ja Belgian alueen.

Vuonna 1519 alue päätyi perimysten kautta Habsburgien Espanjan Kaarle I:lle. Kaarlen perillinen Filip II päätti kukistaa Alankomaiden protestantit, mikä johti itsenäisyyssotaan. Utrechtin liitossa muodostettu Seitsemän yhdistyneen alankomaan tasavalta kapinoi Espanjan valtaa vastaan.[4]

Alankomaat itsenäistyivät kahdeksankymmenvuotisen sodan päätyttyä vuonna 1648.[5] Flanderin ja Brabantin maakunnat, jotka käsittivät pääosan nykyisestä Belgiasta, jäivät kuitenkin edelleen Espanjan alaisuuteen, ja niistä käytettiin tämän jälkeen nimeä Espanjan Alankomaat, kunnes ne vuonna 1713 joutuivat Itävallalle.[6]

Ranskan vallankumouksen jälkeen Napoleon valloitti Belgian ja Alankomaat ja liitti ne Ranskaan 1795. Napoleonin häviön jälkeen 1815 Alankomaista, Belgiasta ja Luxemburgista muodostettiin yhtenäinen kuningaskunta.[6]

Belgian vuoden 1830 vallankumouksen episodi, Egide Charles Gustave Wappers (1834), taidemuseossa Brysselissä.

Itsenäistyminen

Elokuussa 1830 belgialaiset kapinoivat Ranskan sotajoukkojen avustuksella. Kapinassa katolilaiset ja liberaalit vastustivat autoritaarista protestanttia kuningasta. Aluksi Belgian oli tarkoitus liittyä Ranskaan, mutta Yhdistyneen kuningaskunnan painostuksesta maahan kutsuttiin kuningas saksalaisesta Saksi-Coburg-Gothan suvusta. Kuningas Leopold I astui valtaistuimelle 21. heinäkuuta 1831. Sota Alankomaita vastaan jatkui vielä vuoteen 1839, jolloin maiden välille solmittiin rauhansopimus.

Uudella monarkialla oli moderni, liberaali perustuslaki, vaikkakin äänioikeus oli rajattu noin yhdelle prosentille väestöstä ja ranska oli vähemmistöasemastaan huolimatta ainoa virallinen kieli.

Kongo tunnustettiin kuningas Leopold II:n henkilökohtaiseksi omaisuudeksi vuonna 1885 Berliinin kongressissa, ja hän joutui lahjoittamaan sen Belgialle siirtomaaksi vuonna 1908. Tätä ennen oli brittiläisessä lehdistössä paljastettu Kongon raakuudet, joissa viidennes väestöstä eli kymmenen miljoonaa kongolaista oli kuollut.

Belgian paikka Ranskan ja Saksan välissä on historian saatossa osoittautunut vaaralliseksi. Sekä ensimmäisessä että toisessa maailmansodassa Saksa hyökkäsi maan läpi Ranskaan. Lisäksi Belgiasta on hyvin lyhyt matka Ison-Britannian rannikolle. Tämän johdosta Yhdistynyt kuningaskunta on aina pyrkinyt varmistamaan, etteivät manner-Euroopan suurvallat saa Belgiaa haltuunsa.lähde?

Belgia oli mukana perustamassa Euroopan unionia ja NATOa. Molempien järjestöjen päämajat sijaitsevat Belgian pääkaupungissa Brysselissä.

Hallinto ja politiikka

Belgia on perustuslaillinen monarkia ja parlamentaarinen demokratia, joka on toisen maailmansodan jälkeen muovautunut yhtenäisestä valtiosta liittovaltioksi. Liittovaltion parlamentti on kaksikamarinen ja koostuu senaatista ja edustajainhuoneesta. Belgian kuningas nimittää liittohallituksen, jonka tulee nauttia edustajanhuoneen luottamusta. Hallituksessa on perustuslain määräyksen mukaisesti yhtä monta ranskankielistä ja hollanninkielistä ministeriä.

Liittovaltiossa on kolme alueellista osaa: Brysselin pääkaupunkialue, Flanderi ja Vallonia, joilla kullakin on omat hallituksensa ja parlamenttinsa. Belgian hallintorakenne on hyvin monimutkainen, sillä maantieteellisen jaon lisäksi hallinto on myös kielellisesti jaettu hollannin-, ranskan- ja saksankielisiin yhteisöihin, joista ranskan- ja saksankielisillä yhteisöillä on myös aluehallituksista erilliset hallitukset. Siten Belgiassa on yhteensä kuusi eri hallitusta. Kielikysymys hallitsee monella tavoin poliittista rakennetta, ja esimerkiksi puolueet ovat jakautuneet ranskankielisiin ja hollanninkielisiin puolueisiin.[6]

Äänestäminen on Belgiassa pakollista, minkä johdosta äänestysprosentti on Belgiassa aina hyvin korkea, yli 90 %.[6]

Belgian valtapuolueet ovat oikeistolaisia liberaaleja, keskustalaisia kristillisdemokraattisia ja sosialistisia. Flanderissa on viime vuosina saanut kasvavaa kannatusta oikeistopopulistinen ja separatistinen Vlaams Belang. Vuosina 1999-2007 Belgia johtivat liberalistisen pääministeri Guy Verhofstadtin hallitukset, ensin ns. sateenkaarihallitus, joka koostui liberaaleista, sosialisteista ja vihreistä ja sitten sosialistien ja liberaalien ns. violettihallitus.

Kesäkuussa 2007 pidetyt liittovaltion parlamenttivaalit aloittivat epävakaiden hallitusten ajan. Vaalit päättyivät flaamien osalta Yves Letermen johtaman CD&V/N-VA-listan ja vallonien osalta liberaalisen Mouvement Réformateurin ja kristillisdemokraattisen Cdh:n voittoon. Näiden keskisen "oranssi-sinisen" hallituksen muodostamisneuvottelut pitkittyivät vallonien vastustaessa flaamien äänestäjilleen lupaamia uudistuksia Belgian liittovaltion rakenteisiin. Kiistan ytimessä on Bryssel-Halle-Vilvoorden hallinto- ja vaalipiirin jakaminen. Maahan nimitettiin tilapäinen Guy Verhofstadtin kolmas hallitus, ennen kuin maaliskuussa 2008 kuningas nimitti vaalit voittaneen Yves Letermen pääministeriksi johtamaan hallitusta, johon otettiin mukaan myös vaalitappion kärsineitä ranskankielisiä sosialisteja. Leterme jätti kuitenkin kuninkaalle eronpyyntönsä vain muutaman kuukauden pääministerikauden jälkeen 14. heinäkuuta 2008 epäonnistuttuaan esittelemään Belgian hallintouudistuksen parlamentille luvatussa aikataulussa.[7] Kuningas ei kuitenkaan myöntänyt eroa, joten Letermen hallitus jatkoi toimissaan. [8] Alle puoli vuotta myöhemmin Yves Leterme jätti uudelleen eronpyyntönsä 19. joulukuuta 2008, jonka kuningas hyväksyi. Tällä kertaa syynä oli Fortis-pankin myyntiin BNP Parisbasille liittyvä jupakka. [9].

Leterme palasi pääministeriksi 25. marraskuuta 2009, kun hänen seuraajansa Herman van Rompuy valittiin Euroopan unionin ensimmäiseksi presidentiksi.[10] 22. huhtikuuta 2010 Leterme jätti eropyyntönsä kuninkaalle Flaamien liberaalipuolueen jätettyä aiemmin hallituksen johtuen kiistasta, joka koski ranskankielisten oikeuksia hollanninkielisellä alueella Brysselin ympäristössä.[11] Tämä ero johti uusien liittovaltion parlamenttivaalien järjestämiseen kesäkuussa 2010.[12] Näiden vaalien jälkeen hallitusneuvottelut ovat pitkittyneet, kun alueiden itsehallinnon uudistuksista ei ole päästy yhteisymmärrykseen.[13]

Katso myös: Belgian vaalit

Asevoimat

Belgian asevoimissa on neljä osaa: maavoimat, ilmavoimat, merivoimat ja lääkintäjoukot.[14] Belgia on NATOn jäsen ja sen asevoimat on täysin integroitu NATOn toimintaan. Ne perustuvat ammattisoitilaisiin ja elävät tiukalla budjetilla parlamentaarisen kontrollin alaisina.[15]

Belgian aluejako

  Flanderi
  Vallonia
  Bryssel

Belgia jakautuu kolmeen alueeseen: Brysseliin, Flanderiin ja Valloniaan. Flanderi ja Vallonia jaetaan vielä kumpikin viiteen lääniin. Maakunnat jakautuvat hallintoalueisiin kuntineen ja Brysselin pääkaupunkialue jaetaan 19 kuntaan.

provinssi virallinen nimi viralliset kielet pääkaupunki pinta-ala väkiluku maakunnat
Flanderi[16] Vlaams Gewest hollannin kieli Bryssel 13 522 km² 6 078 600 Antwerpen, Limburg, Itä-Flanderi, Länsi-Flanderi,Vlaams-Brabant
Vallonia[16] . Région wallonne ranska Namur 16 844 km² 3 413 978 Brabant Wallon, Namur, Liège, Hainaut, Luxembourg
Brysselin pääkaupunkialue [16] . Région de Bruxelles-Capitale
Brussels Hoofdstedelijk Gewest 		ranska,hollanti Bryssel 161 km² 1,018,804 ei ole

Maantiede

Belgian kartta
Belgia satelliittikuvassa heinäkuussa
Pääartikkeli: Belgian maantiede

Belgiassa on kolme selkeästi erillistä aluetta: Rannikon tasanko koostuu hiekkadyyneistä ja mereltä vallatuista alueista. Keskustasanko on tasaista, hedelmällistä maata, jota halkovat monet kastelukanavat. Ardennien vuoristo maan kaakkoisosassa on metsäistä ja vuoristoista seutua. Korkein paikka on Signal de Botrange 694 metrissä.[1]

Maalla on Pohjanmeren rantaviivaa 66 kilometriä.

Ilmasto

Belgian sää vaihtelee päivästä toiseen ja vuodesta toiseen. Maan alavassa pohjoisosassa ilmasto muistuttaa Alankomaiden ilmastoa. Maan keskiosassa maasto on hiukan korkeampaa, talvet kylmempiä ja kesät lämpimämpiä kuin rannikolla. Brysselissä vuoden kylmimmän kuukauden eli helmikuun keskimääriänen alin lämpötila on 0,6 astetta, ja vuoden kuumimman kuukauden elokuun keskimääräinen ylin 22,5 astetta. Ardenneilla on jo selvästi kylmempää, lunta on maassa keskimäärin 50 päivänä talvessa kun pohjoisosassa lumi kestää keskimäärin kymmenen päivää. Virtonissa Ardennien laaksossa vuoden kylmimmän kuukauden eli helmikuun keskimääräinen alin lämpötila on -1,2 astetta, ja vuoden kuumimman kuukauden elokuun keskimääräinen ylin 23,4 astetta.[17][18]

Luonto ja luonnonsuojelu

Belgiassa on vain yksi kansallispuisto, Hoge Kampenin kansallispuisto, joka perustettiin 2006. Se sijaitsee maan itäosassa ja koostuu lähinnä havumetsistä ja nummista. Vanhoista soranottokuopista on tullut pieniä lampia. Puistossa elää metsäkauriita, ritariperhosia ja muurahaisleijonia.[19]

Belgiassa kasvaisi luonnostaan lehtimetsää , mutta 1850-luvulta alkaen maahan on istutettu havumetsää. Flanderissa kasvaa 45 000 hehtaaria mäntyä ja euroopanmustamäntyä hiekkapitoisilla mailla, joissa luonnostaan kasvaisi tammea, koivua ja pyökkiä. Valloniassa kasvaa 67 000 hehtaaria metsäkuusimetsää sille oikeastaan sopimattomassa ympäristössä, missä luonnostaan olisi tammea, pyökkiä, tervaleppää ja saarnia. Yksilajisten taloushavumetsien monimuotoisuutta pyritään lisäämään vähitellen.[20]

Talous

Pääartikkeli: Belgian talous

Belgialla on erityisen avoin talous. Antwerpenin satama on Rotterdamin jälkeen toiseksi suurin satama Euroopassa. Belgian tärkeimmät talouskumppanit ovat Saksa, Alankomaat, Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta, Italia, Yhdysvallat ja Espanja. Belgia tukee voimakkaasti Euroopan unionin instituutioiden voiman lisäämistä jäsenvaltioiden talouksien integroimiseksi.

Maatalous

Maatalous Belgiassa on keskittynyt maan pohjoisosan viljavalle tasangolle. Maanviljelyllä on maan talouden kannalta vähäinen merkitys, vaikka valtion pinta-alasta puolet onkin viljelyskäytössä. Tärkeimpiä viljelykasveja ovat muun muassa perunat, vehnä, ohra sekä sokerijuurikas. Maanviljelyä suurempi merkitys taloudellisesti on karjankasvatus. Maan yleisimpiä kotieläimiä ovat naudat ja siat.[21]

Maatalous työllistää kaksi prosenttia väestöstä ja tuottaa 0,7 % bruttokansantuotteesta (2010). Vuonna 2005 maasta 27,4 % oli viljelymaana, ja siitä 400 neliökilometriä keinokastelun piirissä.[1]

Metsätalous

Peltoa Belgiassa.

Maan harvaan asutulla ylänköalueella, jossa muun muassa Ardennien vuoristo sijaitsee, on metsätalous merkittävin teollisuudenala. Pyökki ja tammi ovat tuon alueen tärkeimmät puulajit.[21]

Teollisuus

Belgia on teollistunut maa, jossa väestö on keskittynyt kaupunkeihin. Kivihiili on maan huomattavin luonnonvara. Tämän luonnonrikkauden tuotanto on kuitenkin jo kauan ollut laskussa ja Valloniassa (muun muassa Hainautissa) sijaitsevat hiilikaivosalueet kamppailevat nykyään talousvaikeuksissa. Tämän vuoksi Belgia on riippuvainen ulkomailta tuoduista polttoaineista ja raaka-aineista. Maan kaikesta energiasta viidesosa ja sähkövoimasta melkein 70 % tuotetaan yhteensä kahdeksassa ydinvoimalassa. Suurin osa maan teollisuuskeskittymistä sijaitsee Flanderin alueella.[21]

Antwerpenissa sijaitsee Euroopan suurimpia öljynjalostamoita. Lisäksi kaupungissa on muun muassa petrokemian- ja muoviteollisuutta sekä koneiden valmistusta. Belgian tekstiiliteollisuus taas on keskittynyt Bruggeen ja Gentiin. Muita tärkeitä teollisuudenaloja ovat lasinvalmistus, elintarviketeollisuus sekä teräs- ja rautateollisuus. Maassa on erinomaisen tiivis liikenneverkosto, joka käsittää satamia, kanavia, rautateitä ja moottoriteitä, yhdistäen teollisuuden naapureiden kanssa. Kanavista vilkkaimpia ovat Liègen ja Antwerpenin välinen Albertin kanava sekä Gentin–Bruggen ja Brysselin–Charleroin kanavat.[21]

Maan eteläosassa tapahtuva, muun muassa lyijyn ja sinkin valmistus on kivihiilen tuotannon tavoin supistunut, joka on johtanut kannattamattomien tuotantolaitosten sulkemisiin. Näiden teollisuudenalojen lisäksi myös Flanderin perinteinen tekstiiliteollisuus on menettänyt markkinoitaan halvemmille maille.[21]

Teollisuuden vaikutukset näkyvät luonnossa muun muassa Maasjoen, tärkeän juomaveden lähteen, likaantumisena. Tämä johtuu lannoitteiden käytöstä ja teollisuuden jätevesistä. Belgiassa ja sen naapurimaissa on myös teollisuuden aiheuttamia happamia sateita.[21]

Merkittävimmät luonnonvarat

Ydinvoimala ja 1600-luvulla rakennettu tuulimylly Doelissa Beverenin kunnassa.

Merkittävimmät vientituotteet

Belgia saa suurimman osan vientituloista raskaasta teollisuudesta.

Väestö

Antoing
Floreffe

Uskonto

Valtauskonto on katolinen kristinusko, jonka seuraajia arvioidaan olevan 75–80 % väestöstä. Protestantteja on prosentin verran. Kristinuskon jälkeen eniten on islamilaisia, 1,5 % ja juutalaisia, 0,3 %. Muita suuria maailmanuskontoja tunnustavia on 0,2 %. Loput ovat uskontoihin sitoutumattomia, esimerkiksi vapaa-ajattelijoita tai agnostikkoja sekä uskontokuntien tilastoinnin ulkopuolelle jääviä.

Kielet

Belgian viralliset kieliyhteisöt:
  hollanninkielinen
  ranskankielinen
  saksankielinen.
Brysselin alueella sekä hollannin- että ranskankielinen yhteisö.

Belgiassa on kolme virallista kieltä, hollanti, ranska ja saksa. Kullakin kielellä on hallinnollisesti itsenäinen kieliyhteisön asema. Kieliyhteisöt vastaavat muun muassa koulutuksesta ja kulttuurista. Kielistä hollanti ja ranska ovat selvästi tärkeimmät. Hollanninkielisillä alueilla elää 58 %, väestöstä, ranskankielisillä 31%, kaksikielisen Brysselin asukkaita on 10 % ja ja saksankielisiä n. 0,7 % asukkaista.[6]

Osa hollanninkielisistä belgialaisista puhuu flaamin murretta. Belgiassa puhuttu ranska poikkeaa vain hieman Ranskassa puhutusta ranskasta lähinnä muutamien paikallisten sanojen ja sanontojen osalta sekä puhujasta riippuen myös ääntämykseltään. Vallonian alueella ranskan kieli on 1900-luvun aikana syrjäyttänyt vallonin kielen, jota joskus pidetään myös ranskan murteena. Saksan kieli on käytössä ainoastaan Vallonian itäosassa, jossa asukkaita on hieman yli 70 000.

Suurimpia kaupunkeja

Kaupungin asukasluku vuoden 2008 alussa suluissa.[16]

Kulttuuri

Kirjallisuus

Sarjakuvat ovat Belgiassa suosittuja, ja maa on monen sarjakuvantekijän kotimaa, kuten: Hergé (Tintti), Morris (Lucky Luke) ja Peyo (Smurffit). Komisario Maigret'n työtä käsittelevistä salapoliisiromaaneistaan tunnettu Georges Simenon on kotoisin Liègestä. Muita tunnettuja belgialaisia kirjailijoita ovat Hendrik Conscience, Suzanne Lilar ja Amélie Nothomb sekä runoilija Emile Verhaeren. Runoilija ja näytelmäkirjailija Maurice Maeterlinckille annettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1911.[22][23]

Musiikki

Nykyinen Belgian seutu oli eurooppalaisen musiikin keskus 1400- ja 1500 luvulla. Varhaisiin säveltäjiin kuuluivat Josquin des Prez ja Orlando di Lasso. Belgialainen Adolphe Sax kehitti saksofonin 1846. 1900-luvun kuuluisin belgialainen muusikko oli laulaja Jacques Brel.[15]

Ruokakulttuuri

Belgialaista suklaata.

Belgialaista perusruokaa ovat perunat ja leipä. Useimpiin aterioihin kuuluu sian- kanan- tai naudanlihaa, pohjoisosassa myös kalaruoat ovat suosittuja. Paistamiseen käytetään useammin voita kuin ruokaöljyä.[15]

Vohvelit ja ranskanperunat ovat alkujaan lähtöisin Belgiasta.[24][25] Waterzooi on Flanderin alueelta peräisin oleva yleensä kalapohjainen pata. Belgia on myös tunnettu suklaakonvehdeistaan ja vahvoista oluistaan. Belgiassa myydäänkin useita satoja paikallisia oluttyyppejä, joiden joukossa on myös erikoisuuksia kuten luostariolutta panevat Trappist-panimot ja villihiivapohjainen lambic.[26][27]

Maailmanperintö

Unescon Maailmanperintöluettelossa on Belgiasta kymmenen kohdetta.[28]

Urheilu

Eddy Merckx 1973

Belgiassa suosittuja lajeja ovat jalkapallo ja pyöräily. Belgiassa kansallissankarin asemaan on noussut viisinkertainen Ranskan ympäriajojen voittaja, pyöräilijä Eddy Merckx.[29] Tom Boonen on menestyksekäs nykypyöräilijä.

Belgian jalkapallomaajoukkuetta, jota kutsutaan Punaisiksi paholaisiksi (Les Diables Rouges, Rode Duivels), voi pitää yhdistävänä tekijänä muuten hajanaisessa maassa. Paras saavutus oli Mexicon MM-kisoissa 1986, jolloin joukkue sijoittui neljänneksi. Maaliskuussa 2011 joukkue oli FIFAN rankingissa sijalla 62.[30]

2000-luvulla maailman huipulla on ollut kaksi belgialaista naistennispelaajaa, Kim Clijsters ja Justine Henin.[31]

Belgiassa on myös autourheiluratoja, joista tunnetuimmat ovat Formula 1-rata Spa-Francorchamps ja Zolderin rata. Belgian Grand Prix vuodesta 1925 alkaen järjestetty autokilpailu, joka on vuodesta 1950 ollut lähes joka vuosi osana Formula 1 -luokan maailmanmestaruussarjaa.[32]

Belgia on isännöinyt kerran kesäolympialaisia Antwerpenissa, vuonna 1920. Maan menestyksekkäimmät urheilumuodot olympialaisissa, joihin maa on osallistunut vuodesta 1900, ovat olleet jousiammunta ja pyöräily. Eniten mitaleita on saanut jousiampuja Hubert Van Innis: kuusi kultaa ja neljä hopeaa.[33]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g h i Belgium The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  2. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  3. ↑ The City of Antwerp City of Atwerpen
  4. ↑ The Union of Utrecht (1579) History of the Netherlands. Huygens Instituut voor Nederlandse Geschiedenis. Viitattu 13.3.2011. (englanniksi)
  5. ↑ The Treaty of Münster (1648) History of the Netherlands. Huygens Instituut voor Nederlandse Geschiedenis. Viitattu 13.3.2011. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d e Background Note: Belgium US Department of State
  7. ↑ Yves Leterme jette l'éponge 15.7.2008. Le Vif. Viitattu 15.7.2008. (ranskaksi)
  8. ↑ Belgian PM's resignation rejected 17.7.2008. BBC. Viitattu 21.12.2008. (englanniksi)
  9. ↑ Le gouvernement Leterme présente sa démission 19.12.2008. Le Vif. Viitattu 21.12.2008. (ranskaksi)
  10. ↑ Yves Leterme palasi Belgian pääministeriksi 25.11.2009. Yleisradio. Viitattu 25.11.2009.
  11. ↑ http://news.bbc.co.uk/2/hi/europe/8637459.stm
  12. ↑ Belgiassa vaalit kesäkuun puolivälissä HS. Viitattu 30.5.2010.
  13. ↑ Belgian hallituskriisi rikkomassa aiemmat ennätykset 7.1.2011. YLE. Viitattu 24.1.2011.
  14. ↑ Les composantes La Défense (ranskaksi)
  15. ↑ a b c Belgium Countries and their cultures
  16. ↑ a b c d Principal Communes Citypopulation
  17. ↑ Country Guide Belgium BBC Weather
  18. ↑ Climatological information for Virton Climatological information for Brussels WMO
  19. ↑ The Hoge Kempen National Park in a nutshell The Hoge Kempen National Park (englanniksi)
  20. ↑ Forest conversion in Belgium Feasibility of Forest Conversion: Ecological, Social and Economic Aspects 2006 (englanniksi)
  21. ↑ a b c d e f Martin, Penny; Olds, Margaret; Church, Fran (suom. Eskola, Matti; Harju, Jorma): Geographica, s. 242. Könemann, 2003. ISBN 3-89731-916-0.
  22. ↑ Georges (Joseph Christian) Simenon (1903-1989) Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen. Kuusankosken kaupunginkirjasto 2008
  23. ↑ The Nobel Prize in Literature 1911 The Nobel Prize
  24. ↑ Authentic Waffles Taste Belgium
  25. ↑ Still life with Fries Stim
  26. ↑ Waterzooi Vanberg & DeWulf
  27. ↑ The Great Beers of Belgium Beer Trips
  28. ↑ Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 13.4.2010. (englanniksi)
  29. ↑ Eddy Merckx honored with stamp by Belgian postal service The Nationl
  30. ↑ Associations: Belgium FIFA. Vitattu 14.3.2011 (englanniksi)
  31. ↑ Kim Clijsters, Justine Henin serve warning to top 10 The Australian 2010
  32. ↑ F1: Belgian GP preview BS Motoring
  33. ↑ Belgium in Olympics Sport reference

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Belgia.
Itsenäiset valtiot
Kiistanalaiset valtiot
1Lasketaan kuuluvaksi myös Aasiaan.
Euroopan unionin jäsenvaltiot
Jäsenvaltiot
Rakenne
Kahdenväliset suhteet
Tunnukset

Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link GA Malline:Link GA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Belgia&oldid=10739322”