Orlando di Lasso
| Orlando di Lasso | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | noin 1532 Mons |
| Kuollut | 14. kesäkuuta 1594 (ikä 62-64) München |
| Kansalaisuus | flaamilainen |
| Ammatti | säveltäjä, laulaja |
| Muusikko | |
| Tyylilajit | myöhäisrenessanssi |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää muusikoitaMusiikin teemasivulta |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Orlando di Lasso (tunnetaan myös nimillä Orlande de Lassus, Orlandus Lassus, Roland de Lassus ja Roland Delattre, n. 1532 Mons – 14. kesäkuuta 1594 München) oli flaamilainen myöhäisrenessanssin säveltäjä.[1] Palestrinan ohella häntä pidetään nykyisin alankomaisen koulukunnan kehittyneen polyfonisen musiikin pääedustajana.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Orlando di Lasso oli lapsena kuoropoikana Monsin Pyhän Nikolaoksen kirkossa, ja kerrotaan että hänet siepattiin kauniin äänensä vuoksi kolme kertaa muiden kuorojen käyttöön. Hänet otettiin Kaarle V:n kenraalin Ferdinand Gonzagan palvelukseen, ja hän matkusti keisarillisen armeijan mukana sen Ranskan-sotaretkellä vuonna 1544. Hän seurasi Gonzagan mukana Italiaan vuonna 1544, jossa hän pysyi 10 vuotta. Vuosina 1553–1554 hän oli Rooman Pyhän Johanneksen Lateraanikirkon kapellimestari. Hänen jälkeensä Palestrina hoiti samaa virkaa. Oleskeltuaan muutamia vuosia Antwerpenisssä jälkeen hän liittyi Baijerin herttua Albrecht V:n hoviin Münchenissä, missä hän pysyi muutamia satunnaisia matkoja lukuun ottamatta loppuelämänsä. Noina vuosina hän tuotti suuren määrän kirkollista ja maallista musiikkia, jota herttua ilmeisesti tilasi häneltä eri tilaisuuksiin. Vuonna 1570 keisari Maksimilian II korotti Orlando di Lasson aateliseksi. Vuonna 1574 Lasso omisti messukokoelmansa paavi Gregorius XIII:lle ja sai Kultaisen kannuksen ritarin arvon.[2][1]
Lasso meni vuonna 1558 naimisiin Regina Wäckingerin, herttuattaren hovineidon tyttären, kanssa. Heille syntyi ainakin kaksi poikaa, Rudolph ja Ferdinand, jotka julkaisivat isänsä sävellyskokoelman vuonna 1604.[3]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lasso oli myöhäisrenessanssin tuotteliaimpia ja monipuolisimpia säveltäjiä. Hän sävelsi yli 2 000 teosta kaikissa aikanansa tunnetuissa laulumusiikin latinalaisissa, ranskalaisissa, italialaisissa ja saksalaisissa tyylilajeissa.[2] Näihin sisältyy 530 motettia, 175 italialaista madrigaalia ja villanellaa, 150 ranskalaista chansonia ja 90 saksalaista liediä.
Lasson keskeisistä teoksista Sibyllan profetiat (1553) ja Katumuspsalmit (1560) heijastavat italialaisen manierismin vaikutusta. Lasson myöhemmän uran musiikissa on satunnaisia kromaattisia muunnelmia, mutta tyylin ainutlaatuisuus syntyy yhdistämällä tekstiä tukevat sävelkulut kiivaisiin rytmisiin kuvioihin sekä rullaavaan kontrapunktiin. Myöhäiset teokset osoittavat pyrkimystä ilmaisun ytimekkyyteen, ja tekstit on toteutettu erittäin tiivistetyssä muodossa. sellaista instrumentaalimusiikkia, jonka tiedettäisiin varmasti olevan Lasson säveltämää, ei tunneta lainkaan, ja hänen messujaan pidetään yleensä vähempiarvoisina kuin Palestrinan saavutuksia. Mutta hänen muita teoksiaan – motetteja, madrigaaleja, ranskalaisia chansoneja ja saksalaisia liedejä – pidetään myöhäisrenessanssin mestariteoksina.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Grout Donald Jay et al.: A History of Western Music, 7th ed. s. 235–238. W.W. Norton & Company, Inc., 2005. ISBN 0-393-97991-1 Teoksen verkkoversio.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 Dave Lewis: Orlande de Lassus Biography allmusic.com. Viitattu 20.5.2026.
- 1 2 Orlando di Lasso Encyclopaedia Britannica. Viitattu 20.5.2026.
- ↑ IVK: Orlandus Lassus and Catholic Polyphony in late 16th Century Germany hoasm.org. Viitattu 20.5.2026.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Orlando di Lasso International Music Score Library Project (englanniksi)
- Vapaasti käytettävissä olevia Lasson partituureja Mutopia Project
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
