Kemikaali

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kemikaali on kemiallinen aine, joka on kemiallinen valmiste eli kemian teollisuuden tuote[1][2] ja jonka rakenne siksi tunnetaan ja jolla on rakenteensa mukainen nimi – täten sillä on yleensä myös CAS-numero. Kemikaali voi myös olla kemiallisten aineiden seos, jonka ainesosat ja ainesosien pitoisuudet tunnetaan. Käsitteellä kemikaali on hieman eri korostuksia asiayhteydestä riippuen.

Kauppakielessä kemikaali on kemiallinen aine tai kemiallisten aineiden seos, joka on valmistettu teollisesti. Tässä yhteydessä kemikaali voi tarkoittaa myös teollisuustuotteen raaka-ainetta.[3] Yleiskielessä kemikaalilla tarkoitetaan kemiallisia aineita yleensä.[3]

Suomen kemikaalilain vanhemmassa versiossa[4] määriteltiin sanan käyttö (vain) siinä laissa seuraavasti: Tässä laissa kemikaalilla tarkoitetaan alkuaineita ja niiden kemiallisia yhdisteitä sellaisina kuin ne esiintyvät luonnossa tai teollisesti tuotettuina (aineet) sekä kahden tai useamman aineen seoksia (valmisteet).

Kemikaalit voivat esiintyä seoksina (esimerkiksi liuoksina tai aerosoleina) ja eri olomuodoissa (kiinteä tai neste).

Kemikaalien vaaraluokitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailman mittakaavassa teollisuuden käytössä on noin 100 000 erilaista kemikaalia, eikä niiden kaikkien aiheuttamia vaaroja tunneta hyvin. Jotkut kemikaalit voivat olla vaarallisia ihmiselle tai luonnolle. Kemikaalit luokitellaan varoitusmerkinnöin aiheuttamansa vaaran mukaan palo- ja räjähdysvaarallisiin, terveydelle vaarallisiin ja ympäristölle vaarallisiin kemikaaleihin. Kemikaali voi kuulua yhteen tai useampaan näistä ryhmistä. Suomeen tuodaan tai täällä valmistetaan lähes 30 000 vaaralliseksi luokiteltua valmistetta, jotka sisältävät yli 5 000 vaaralliseksi luokiteltua eri ainetta. Kemikaalien vaaraluokituksen yhtenäistämiseksi on perustettu YK-vetoinen, maailmanlaajuinen GHS-järjestelmä (Globally Harmonised System of Classification and Labelling of Chemicals).

Hormonihäiriköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin 150 000 teollisesta kemikaalista vajaata prosenttia epäillään hormonihäiriköiksi, elimistön hormonitoimintaa sekoittaviksi aineiksi.[5] Useiden tutkimusten meta-analyysien mukaan nykyisillä altistustasoilla kemikaaleista ei syntyisi haittoja terveydelle. Alustavat eläinkokeet ovat kuitenkin viitanneet siihen, että usean kemikaalin yhdistelmä aiheuttaisi haittoja paljon pienemmillä annostuksilla kuin mikään kemikaali erikseen.[5]

73 tunnettua tieteilijää allekirjoitti vetoomuksen, jonka mukaan kemikaalien käytön rajoittamisen pitäisi perustua painavaan tutkimustietoon. Toiset tutkijat haluaisivat kieltää kemikaaleja kevyemminkin perustein. Toisaalta kielto voi johtaa kemikaalin korvautumiseen vaarallisemmilla.[5]

Professori Jouko Tuomisto varoittaa huomion kiinnittämisestä vääriin asioihin. Vaikka teoria hormonihäiriköistä olisi oikeakin, elintapojen vaikutus terveyteen on helposti kymmenkertainen.[5]

Luonnolliset hormonihäiriköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet ihmisravinnon luontaiset aineet vaikuttavat hormonien pitoisuuksiin tai toimintaan. Niistä tiedetään kovin vähän, vaikka luonnon hormonihäiriköitä on ihmisen elinympäristössä paljon enemmän kuin keinotekoisia kemikaaleja.[5]

Kemikaalien välttäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmistoiminta on lisännyt joidenkin kemikaalien, kuten raskasmetallien määrää ympäristössä. Haitallisimpia ympäristölle ovat hajoamattomat tai hitaasti hajoavat kemikaalit, kemikaalit jotka kertyvät eliöihin tai ovat niille myrkyllisiä. Kemikaaleja, jotka jo pieninä määrinä ovat myrkyllisiä tai muuten haitallisia, tulisi välttää aina kun se on mahdollista. Kun ostaa tällaista kemikaalia, kannattaa harkita, tarvitseeko sitä todella ja voiko valita vaarattomamman vaihtoehdon. Haitallisia kemikaaleja tulee käyttää harkitusti ja toimia käyttöohjeen ja varoitusmerkintöjen mukaisesti. Ne tulee säilyttää alkuperäisissä pakkauksissaan lasten ja eläinten ulottumattomissa ja erillään elintarvikkeista.

Hävittäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhat, vaaralliset, kemikaalit tulee hävittää asianmukaisestiselvennä. Niitä ei saa johtaa viemäriin tai maahan, ellei niitä ole siihen tarkoitettu (pesuaineet tms). Maahan kaadetut kemikaalit (esim. bensiinin lisäaine MTBE) saattavat liueta pohjavesiin ja sitä kautta kulkeutua juomaveteen. Vaarattomatkin orgaaniset aineet voivat aiheuttaa suurina määrinä happikatoa vesistöissä. Ongelmajätteet tulee viedä ongelmajätteiden keräyspisteisiin. Kemikaalit, joissa on varoitusmerkkejä, ovat yleensä ongelmajätettä. Tyhjät kemikaalipakkaukset ja esimerkiksi kuivunut maali voidaan sen sijaan hävittää sekajätteen mukana.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Timbrell, John: Myrkkyjen paradoksi: Kemikaalit ystävinä ja vihollisina. (The Poison Paradox: Chemicals As Friends and Foes, 2005.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 2012. ISBN 978-952-5697-21-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.