Clancy Wiggum

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Simpsonien hahmo
Clancy Wiggum.png
Clancy Wiggum
Sukupuoli: mies
Hiukset: siniset
Ikä: 43
Ammatti: Poliisipäällikkö
Tärkeimmät sukulaiset: Poika Ralph
Vaimo Sarah
Isä Iggy (kuollut)
Äiti Martha
Ensi-
esiintyminen:
”Ydinvoimala” (1. tuotantokausi)
Ääni-
näyttelijä:
Hank Azaria

Clancy Wiggum eli päällikkö Wiggum (engl. Chief Wiggum) on kuvitteellinen hahmo animaatiosarjassa Simpsonit. Hän on Springfieldin kaupungin pölkkypäinen ja epäpätevä poliisipäällikkö. Hahmon ääninäyttelijä on Hank Azaria.

Wiggum johtaa Springfieldin poliisivoimia ja partioi yleensä aina yhdessä konstaapelien Eddien ja Loun kanssa. Hän on stereotyyppinen donitseja syövä lihava poliisi, pääasiassa vastuuton ja laiska typerys, joka suoriutuu kuitenkin jotenkuten tehtävistään. Hänellä on vaimo Sarah (ääninäyttelijä Pamela Hayden), ja heidän poikansa on Ralph Wiggum. Päällikkö Wiggum nähtiin ensi kerran 1. tuotantokauden jaksossa ”Ydinvoimala”.

Hank Azarian mukaan Wiggumin ääni on ”huono imitaatio” elokuvanäyttelijä Edward G. Robinsonin puheäänestä.[1] Äänen samankaltaisuuteen on muutaman kerran myös humoristisesti viitattu sarjassa. Sukunimensä Wiggum on saanut Simpsonien luojan Matt Groeningin norjalaista sukua olleen äidin Margaret Groeningin tyttönimestä (myös Marge Simpson on nimetty saman henkilön mukaan)[2].

Yleistä hahmosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wiggum on tyhmä, saamaton ja tehtäviinsä kelvoton, ja usein kiinnostuneempi donitseilla herkuttelusta kuin poliisityöstä. Hän ei tunne lakia, käsittelee virka-asettaan äärimmäisen varomattomasti, päästää helposti pidätetyt vahingossa pakenemaan, toisinaan välttelee laiskuuttaan hälytyksiin vastaamista, toisinaan vangitsee mielivaltaisesti viattomia ihmisiä, on liian tyhmä suorittamaan oma-alotteisesti minkäänlaista poliisitutkintaa ja antaa jatkuvasti täysin epäoleellisten asioiden vangita huomionsa. Esimerkiksi 7. kauden jaksossa ”Muukalaiset kuriin” hän määräsi pidättämään kaupunkiin ilmaantuneen karhun epäiltynä ”karhuna olemisesta” ja juopon Barney Gumblen ”avunannosta karhuna olemiseen”. Springfieldin poliisivoimat käyvät jatkuvaa kissa ja hiiri -leikkiä paikallisen pikkurikollisen Snaken kanssa, joka päihittää helposti Wiggumin oveluudessa.

Kelvolliset aloitteet tulevat yleensä Wiggumin alaiselta Loulta, joka on poliisikolmikosta nokkelin. Myös Eddie on hieman fiksumpi kuin Wiggum, mutta myötäilee häntä useammin kuin Lou. Pidättäessään rikollisia Wiggum haluaa aina lausua pidätysmääräyksen sanaleikin muodossa ja ennen muodollisuuksien jatkamista hän odottaa kuulevansa alaistensa mielipiteen siitä, kuinka nokkela vitsi oli (Lou on useammin arviossaan kriittinen kuin Eddie).

Monessa jaksossa Wiggum on kuvattu myös korruptoituneena. Ainakin pormestari Quimbyn on nähty ojentavan hänelle lahjuksia. 15. kauden jaksossa ”Karkulaiset” Wiggumin rintamerkissä näkyy teksti ”Cash bribes only” (Vain käteislahjuksia). 4. kauden jaksossa ”Rakastan Lisaa” hän kiristi opettaja neiti Hooverin antamaan pojalleen Ralphille pääroolin koulunäytelmässä laittamalla Hooverin autoon rengaslukot. Joissain jaksoissa Wiggum hyväksyy myös todisteiden väärentämisen. Vaikka hän hoitaa tehtäviään puolihuolimattomasti, poliisityö on hänen koko elämänsä ja päällikön aseman säilyttäminen siksi tärkeää. Wiggumin kielteiset piirteet liittyvät ilmeisesti pääasiassa hänen yksinkertaisuuteensa ja mukavuudenhaluunsa, sillä hän on hyvin naiivi eikä vaikuta ihmisenä erityisen pahantahtoiselta.

Wiggum on ylipainoinen ja roskaruokiin mieltynyt. Hänellä on porsastelevat syömätavat. Hänellä on siniset hiukset ja hänet nähdään lähes aina siniseen poliisiunivormuunsa pukeutuneena.

Perheenisänä Clancy Wiggum on rakastava, mutta ei erityisen taitava kasvattaja. Hän ei tunnu tajuavan, että hänen poikansa Ralphin käytös ei ole normaalia kahdeksanvuotiaalle. Hän saattaa myös ammuskella arvaamattomasti sisällä kodissaan yrittäessään avata saksanpähkinöitä pistoolilla tai vaihtaa kanavaa ampumalla televisiota. Wiggumin vaimo Sarah on sarjassa hyvin pienessä roolissa ja puhuu harvoin.

Tausta ja henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Wiggum on ilmeisesti syntynyt Marylandin Baltimoressa.lähde? 7. kauden jakson ”Sotasaalis” mukaan hänen isänsä Iggy Wiggum palveli toisessa maailmansodassa ja kuoli lauttaonnettomuudessa vuonna 1979. Saman kauden jakson ”Homerin äiti” mukaan Wiggum työskenteli nuoruudessaan vartijana ja kärsi pahanlaatuisesta astmasta, joka kuitenkin parani johtaja Burnsin laboratorioon tehdyn biologisen iskun sivuvaikutuksena. 14. kauden jakson ”Tähti on syntynyt taas” mukaan Wiggum tutustui tulevaan vaimoonsa aikoinaan siten, että hän lavasti Sarahin huumerikolliseksi saadakseen tämän huomion.

Wiggum on kertonut saaneensa poliisinvirkansa entiseltä poliisilta, joka päätti luovuttaa virkamerkkinsä ensimmäiselle vastaantulijalle.

Wiggum on saanut joitain kertoja potkut virastaan, muun muassa 8. kauden jaksossa ”Homer, olutparoni” ja 13. kauden jaksossa ”Isän poliisitoimi”, jossa hänen tilalleen palkattiin Homer Simpsonin Turvapartio (Springshield) -järjestö. Toisaalta 16. kauden jaksossa ”Kielletyt leikit” Wiggum teki poikkeuksellisesti perusteellista poliisityötä selvittäessään Bart Simpsonin katoamista ja Bartin löytymisen jälkeen hän sai ylennyksen. Ilmeni kuitenkin, että Bart oli lavastanut katoamisensa ja Wiggumin sieppauksesta pidättämä Kirk Van Houten olikin syytön. Myös 6. ja 7. kauden kaksiosaisessa tarinassa ”Kuka ampui johtajan?” Wiggum paneutui tavanomaista huolellisemmin johtaja Burnsin murhayrityksen selvittämiseen, vaikka ei saanutkaan juttua ratkaistua.

5. kauden jakson ”Homerin kvartetti” mukaan Wiggum kuului 1980-luvulla lyhytaikaisesti Homerin, rehtori Skinnerin ja Apun kanssa Alaäänet (The Be Sharps) -nimiseen parturikvartettiyhtyeeseen, mutta hänet korvattiin pian Barneylla, jolla oli kauniimpi lauluääni.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hank Azaria @ Conan O'Brien Youtube.com 6.10.2016.
  2. Margaret Groeningin muistokirjoitus The Telegraph 8.5.2013