Ero sivun ”Kiovan Rus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p →Aiheesta muualla: wl |
Vladimir Suuri -osiossa kiistanalaisen Venäjä-nimen tilalle Rusj |
||
| Rivi 37: | Rivi 37: | ||
}} |
}} |
||
[[Tiedosto:001 Kievan Rus' Kyivan Rus' Ukraine map 1220 1240.jpg|pienoiskuva|Kiovan Rus (1220-1240), Novgorod oli itsenäinen tasavalta 1136-1478]] |
[[Tiedosto:001 Kievan Rus' Kyivan Rus' Ukraine map 1220 1240.jpg|pienoiskuva|Kiovan Rus (1220-1240), Novgorod oli itsenäinen tasavalta 1136-1478]] |
||
'''Kiovan Venäjä''' eli ''Kiovan Rusj'' <ref name=Korpela/> oli [[Itä-Eurooppa|Itä-Euroopassa]] 880-luvulta 1100-luvun puoliväliin olemassa ollut valtakunta. Valtakunta oli pääasiassa itäslaavilainen. 800- ja 900-luvuilla skandinaavisilla [[rusit|ruseilla]] oli kuitenkin Kiovan Venäjän kehittymisessä huomattava joskin kiistelty rooli |
'''Kiovan Venäjä''' eli ''Kiovan Rusj'' <ref name=Korpela/> oli [[Itä-Eurooppa|Itä-Euroopassa]] 880-luvulta 1100-luvun puoliväliin olemassa ollut valtakunta. Valtakunta oli pääasiassa itäslaavilainen. 800- ja 900-luvuilla skandinaavisilla [[rusit|ruseilla]] oli kuitenkin Kiovan Venäjän kehittymisessä huomattava joskin kiistelty rooli.<ref>http://countrystudies.us/russia/2.htm</ref> Valtakuntaan kuului merkittäviä [[suomalais-ugrilaiset kielet|suomalais-ugrilaisia]] ja [[turkkilaiset kielet|turkinsukuisia]] kansoja. Valtiota voidaan historiallisesti pitää [[Venäjä]]n, [[Valko-Venäjä]]n ja [[Ukraina]]n edeltäjänä, joskaan suoraa yhteyttä ei ole. Nykyinen historiantutkimus ei halua liioitella Kiovan Venäjän samankaltaisuutta myöhemmän venäläisyyden kanssa. Tästä syystä professori [[Jukka Korpela (historioitsija)|Jukka Korpela]] on suositellut valtakunnan suomalaiseksi nimeksi aiempien historiankirjoittajien antaman nimen Kiovan Venäjä sijaan muotoa Kiovan Rusj.<ref name=Korpela>Jukka Korpela: ''Kiovan Rusj. Keskiajan eurooppalainen suurvalta''. Hämeenlinna 1996.</ref> |
||
== Valtakunnan synty == |
== Valtakunnan synty == |
||
| Rivi 63: | Rivi 63: | ||
Vuonna 980 Svjatoslavin pojan, [[Jaropolk]]in, lyhyen ja sekavan hallintokauden jälkeen valtakunnan johtoon raivasi tiensä prinssi [[Vladimir Suuri|Vladimir]], joka kaiketi oli Svjatoslavin ja tämän orjan, Malušan, poika. Vladimir liitti Kiovan valtakunnan lopullisesti Bysantin ja [[Ortodoksisuus|ortodoksisen kirkon]] vaikutuspiiriin, jota kohti se oli asteittain mutta vääjäämättä koko ajan ajautunut. Vuosina 987–988 Bysantin keisari [[Basileios II]] oli vaikeuksissa, kun ylimyssuvut kapinoivat häntä vastaan. Vladimir kuitenkin auttoi Basileiosta ja otti vaimokseen tämän sisaren. 19. toukokuuta 989 Vladimir kastettiin [[Krim]]illä [[Herson]]issa Pyhän Basileioksen kirkossa.{{selvennä|Mitä Krimiä ja Hersonia tässä tarkoitetaan?}} Kerrotaan, että sen vuoksi olisi kaikki asukkaat kastettu [[Dnepr]]in vedellä. |
Vuonna 980 Svjatoslavin pojan, [[Jaropolk]]in, lyhyen ja sekavan hallintokauden jälkeen valtakunnan johtoon raivasi tiensä prinssi [[Vladimir Suuri|Vladimir]], joka kaiketi oli Svjatoslavin ja tämän orjan, Malušan, poika. Vladimir liitti Kiovan valtakunnan lopullisesti Bysantin ja [[Ortodoksisuus|ortodoksisen kirkon]] vaikutuspiiriin, jota kohti se oli asteittain mutta vääjäämättä koko ajan ajautunut. Vuosina 987–988 Bysantin keisari [[Basileios II]] oli vaikeuksissa, kun ylimyssuvut kapinoivat häntä vastaan. Vladimir kuitenkin auttoi Basileiosta ja otti vaimokseen tämän sisaren. 19. toukokuuta 989 Vladimir kastettiin [[Krim]]illä [[Herson]]issa Pyhän Basileioksen kirkossa.{{selvennä|Mitä Krimiä ja Hersonia tässä tarkoitetaan?}} Kerrotaan, että sen vuoksi olisi kaikki asukkaat kastettu [[Dnepr]]in vedellä. |
||
Kiovaan rakennettiin lukuisia kirkkoja, muun muassa [[Neitsyt Maria]]lle omistettu kirkko toria vastapäätä venäläiseen tapaan suurelle puistoaukiolle, jolle koko kaupungit asukkaat voitiin kutsua koolle. Kirkko hallitsi sekä poliittista että taloudellista kanssakäymistä. Vuonna 977 Kiovan piispa korotettiin [[metropoliitta|metropoliitaksi]], mutta hän johti |
Kiovaan rakennettiin lukuisia kirkkoja, muun muassa [[Neitsyt Maria]]lle omistettu kirkko toria vastapäätä venäläiseen tapaan suurelle puistoaukiolle, jolle koko kaupungit asukkaat voitiin kutsua koolle. Kirkko hallitsi sekä poliittista että taloudellista kanssakäymistä. Vuonna 977 Kiovan piispa korotettiin [[metropoliitta|metropoliitaksi]], mutta hän johti Rusjin kirkkoa yhdessä Konstantinopolin nimittämän kreikkalaisen [[prelaatti|prelaatin]] kanssa. |
||
== Jaroslav Viisas ja venäläisen identiteetin kehittyminen == |
== Jaroslav Viisas ja venäläisen identiteetin kehittyminen == |
||
Versio 15. elokuuta 2020 kello 11.47
| Kiovan Venäjä |
|
|---|---|
|
|
|
| Valtiomuoto | Monarkia |
| Väkiluku (1000) | 5 400 000[1] |
| Ennen Kiovan Venäjää | Venäjän esihistoria |
| Seuraaja(t) | Kiovan Venäjän seuraajavaltiot |
.png)
Kiovan Venäjä eli Kiovan Rusj [2] oli Itä-Euroopassa 880-luvulta 1100-luvun puoliväliin olemassa ollut valtakunta. Valtakunta oli pääasiassa itäslaavilainen. 800- ja 900-luvuilla skandinaavisilla ruseilla oli kuitenkin Kiovan Venäjän kehittymisessä huomattava joskin kiistelty rooli.[3] Valtakuntaan kuului merkittäviä suomalais-ugrilaisia ja turkinsukuisia kansoja. Valtiota voidaan historiallisesti pitää Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan edeltäjänä, joskaan suoraa yhteyttä ei ole. Nykyinen historiantutkimus ei halua liioitella Kiovan Venäjän samankaltaisuutta myöhemmän venäläisyyden kanssa. Tästä syystä professori Jukka Korpela on suositellut valtakunnan suomalaiseksi nimeksi aiempien historiankirjoittajien antaman nimen Kiovan Venäjä sijaan muotoa Kiovan Rusj.[2]
Valtakunnan synty
Venäjän historian lähteistä vanhin, vuoden 1100 tietämillä kirjoitettu Nestorin kronikka kertoo, että slaavilaisten ja suomalais-ugrilaisten heimojen jatkuvia taisteluja selvittämään kutsuttiin kolme varjagi- eli viikinkipäällikköä. Tarinan kirjaimellinen luotettavuus on kyseenalainen, mutta todistettavasti viikinkejä oli alkanut liikkua nykyisen Venäjän alueella 700-luvun lopulta.
Nestorin kronikan mukaan varjagi Rurik asettui Novgorodiin vuonna 862, ja Rurikin sukulainen Oleg Viisas otti vuonna 882 vallan Kiovassa. Kiovasta muodostui syntyvän valtakunnan keskus. Varjagit alistivat valtaansa useita itäslaavilaisia heimoja ja keräsivät veroina hunajaa, humalaa ja turkiksia. Vastineeksi varjagit tarjosivat suojelua.
Liitto Bysantin kanssa
Vähitellen Dnepriä pitkin edennyt kehitys ajautui Mustallemerelle saakka, jonka eteläpuolella sijaitsi Bysantin pääkaupunki Konstantinopoli. Rusit tekivät 800–900-luvulla lukuisia ryöstöretkiä Konstantinopoliin ja alkoivat muodostua vakavasti otettavaksi uhaksi koko Bysantin valtakunnalle. Konstantinopoli teki vuonna 944 rusien kanssa liiton, jossa se antoi ruhtinaan valtuuttamille kauppiaille etuoikeuksia. Tärkeimpiä niistä olivat alennukset orjien kaupasta kannetusta tullimaksusta sekä oikeus viedä Bysantista silkkiä ja myydä valtiossa mitä tahansa. Rusien maine oli kuitenkin huono, joten heille asetettiin myös rajoituksia. Heidän piti muun muassa pysytellä talvisin pois keisarikunnan alueelta, ja kesäisinkin he saivat liikkua ainoastaan 50 miehen ryhminä bysanttilaisten saattueessa.lähde?
Ruhtinas Svjatoslavin aika
Sopimukseen sisältyi myös pykälä lähetystyöstä. Vuonna 945 Kiovaan valmistui kirkko profeetta Eliaan kunniaksi. Venäjä alkoi vähitellen sulautua Bysantin kirkon valtapiiriin, kun kymmenisen vuotta myöhemmin hallitsija Olga kastettiin, ja hän otti käyttöönsä keisarinna Helenan nimen.lähde?
Olgan poika Svjatoslav, ensimmäinen slaavilaista nimeä kantanut ruhtinas, sen sijaan vastusti kiivaasti kristinuskoa, ja halusi valtakunnassa kansalliseksi yhdistäväksi uskonnoksi kristinuskon sijaan elvyttää slaavien pakanauskonnon, ukkosenjumala Perunin kultin. Kiovaan ja Novgorodiin perustettiin kauppapaikoille temppelit Perunin kunniaksi. Svatjoslavista tuli Konstantinopolin arkkivihollinen siitä huolimatta, että kaupankäynti Bysantin kanssa oli voimakkaassa nousussa. lähde?
Svjatoslav teki valloitusretkiä eri suuntiin. Hän tuhosi muun muassa bulgaarien ja kasaarien kuningaskunnat. Svjatoslav laajensi valtakunnan Volgalta Tonavalle. Hän suunnitteli siirtävänsä valtakunnan keskuksen Bulgariaan, mutta paluumatkalta Balkanilta keisari Johannes I Tzimiskesin johtamaa Bysanttia vastaan vuonna 971 petsenegit saartoivat ja surmasivat hänet.
Svjatoslavin toimet eivät kuitenkaan kyenneet estämään venäläisten kristillistymistä, vaan ajan yleisen suuntauksen mukaisesti he useimpien Euroopan laitamien pakanoiden tavoin kääntyivät kristinuskoon ennen pitkää.
Vladimir Suuri
Vuonna 980 Svjatoslavin pojan, Jaropolkin, lyhyen ja sekavan hallintokauden jälkeen valtakunnan johtoon raivasi tiensä prinssi Vladimir, joka kaiketi oli Svjatoslavin ja tämän orjan, Malušan, poika. Vladimir liitti Kiovan valtakunnan lopullisesti Bysantin ja ortodoksisen kirkon vaikutuspiiriin, jota kohti se oli asteittain mutta vääjäämättä koko ajan ajautunut. Vuosina 987–988 Bysantin keisari Basileios II oli vaikeuksissa, kun ylimyssuvut kapinoivat häntä vastaan. Vladimir kuitenkin auttoi Basileiosta ja otti vaimokseen tämän sisaren. 19. toukokuuta 989 Vladimir kastettiin Krimillä Hersonissa Pyhän Basileioksen kirkossa. Kerrotaan, että sen vuoksi olisi kaikki asukkaat kastettu Dneprin vedellä.
Kiovaan rakennettiin lukuisia kirkkoja, muun muassa Neitsyt Marialle omistettu kirkko toria vastapäätä venäläiseen tapaan suurelle puistoaukiolle, jolle koko kaupungit asukkaat voitiin kutsua koolle. Kirkko hallitsi sekä poliittista että taloudellista kanssakäymistä. Vuonna 977 Kiovan piispa korotettiin metropoliitaksi, mutta hän johti Rusjin kirkkoa yhdessä Konstantinopolin nimittämän kreikkalaisen prelaatin kanssa.
Jaroslav Viisas ja venäläisen identiteetin kehittyminen
Vladimir kuoli vuonna 1015, ja 1019 valtaan nousi Svjatopolkin hetkellisen kauden jälkeen Jaroslav Viisas, jonka aikana valtakunta ja erityisesti sen pääkaupunki vaurastuivat. Kauppa ja käsityötaito kukoistivat. Myös ensimmäinen venäläinen lakikokoelma, Russkaja pravda, julkaistiin. Jaroslavin kaudella venäläinen identiteetti alkoi kehittyä, ja valtakunta sekä kirkko etääntyivät Bysantista. Bysantilta on kuitenkin peräisin venäläisille ominainen valtakäsitys, jolle on olennaista kirkon ja valtion yhteenkuuluvuus.
Seuraavien parin sadan vuoden aikana venäläisten valtakeskus siirtyi pohjoiseen Volga- ja Oka-jokien väliselle alueelle, kun etelässä elämää vaikeuttivat turkkilaisten kumaanien hyökkäykset. Venäjän etääntymisen seurauksena Bysantti heikkeni, ja samalla Balkanin slaavien itsenäistymispyrkimykset kävivät voimakkaammiksi.
Katso myös
Lähteet
- ↑ Б.Ц.Урланис: Рост населения в Европе (s.89) demoscope.ru. Viitattu 24.5.2017. (venäjäksi)
- ↑ a b Jukka Korpela: Kiovan Rusj. Keskiajan eurooppalainen suurvalta. Hämeenlinna 1996.
- ↑ http://countrystudies.us/russia/2.htm
Aiheesta muualla
- Jukka Korpela: Beitrage zur Bevölkerungsgeschichte und Prosopographie der Kiever Rus' bis zum Tode von Vladimir Monomah. Studia historica jyväskyläensia 54. Jyväskylä 1995.
- Jukka Korpela: Kiovan Rusj. Keskiajan eurooppalainen suurvalta. Hämeenlinna 1996.
