Lokakuun manifesti

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee vuoden 1905 venäläistä julistusta. Lokakuun manifestilla voidaan tarkoittaa myös Itävallan keisarin vuonna 1918 antamaa kansainmanifestia.
Lokakuun manifesti Pietarin kaupungin virallisen tiedotuslehden etusivulla.

Lokakuun manifesti oli Venäjän keisari Nikolai II:n vuoden 1905 vallankumouksen aikana 30. lokakuuta (J: 17. lokakuuta) 1905 antama julistus, joka merkitsi itsevaltiudesta luopumista ja perustuslailliseen monarkiaan siirtymistä.[1] Lokakuun manifestissa luvattuja kansalaisoikeuksia ja parlamentaarista hallintoa ei toteutettu täydessä laajuudessaan, joten manifestin on toisaalta sanottu jättäneen itsevaltiuden ytimen koskemattomaksi.[2]

Manifestin synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vallankumous Venäjällä oli lokakuussa 1905 radikalisoitunut yleislakoksi, joka alkoi Pietarissa tehtaiden sulkeutumisena 26. (13.) lokakuuta ja levisi nopeasti. Koko pääkaupunki seisahtui ja jopa ministeriöiden henkilökunta meni lakkoon. Yritykset lopettaa lakko armeijan avulla johtivat väkivaltaisiin yhteenottoihin Pietarissa.[3] Tässä tilanteessa Nikolai II joutui valitsemaan joko sotilasdiktatuuriin turvautumisen tai vallankumouksellisten lepyttelemisen antamalla Venäjälle vaaditun perustuslain. Ministeri Sergei Witten neuvosta hän päätti valita jälkimmäisen vaihtoehdon, tosin lähinnä taktisista syistä.[1] Aleksandr Obolenski ja Nikolai Vuitš valmistelivat Witten valvonnassa ”Manifestin valtakunnan järjestyksen parantamisesta”, jonka Nikolai II allekirjoitti 30. lokakuuta.[2] Manifestissa keisari lupasi turvata kaikille alamaisilleen kansalaisoikeudet, kuten henkilökohtaisen loukkaamattomuuden, sananvapauden, painovapauden ja yhdistymisvapauden. Lisäksi hän lupasi, että suunnitteilla ollut parlamentti eli duuma tultaisiin valitsemaan laajalla äänioikeudella ja kaikki lait vaatisivat vastaisuudessa duuman hyväksynnän.[1][2]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilja Repinin maalaus Mielenosoitus 17. lokakuuta 1905 esittää lokakuun manifestista iloitsevaa väkijoukkoa.

Lokakuun manifesti vakuutti huomattavan osan Venäjän maltillisesta oppositiosta, joka oli valmis luopumaan vallankumouksellisista toimista. Tämä mahdollisti keisarille vallankumouksen tukahduttamisen.[1] Pietarin työläiset eivät luottaneet keisarilliseen julistukseen, vaan vaativat kansalaisoikeuksien välitöntä toteuttamista. Kun poliittisille vangeille oli myönnetty osittainen yleinen armahdus, Pietarin neuvosto määräsi lopettamaan yleislakon 3. marraskuuta (21. lokakuuta).[3] Vasta saatuaan tilanteen hallintaansa tsaarin hallinto alkoi toteuttaa manifestiin sisältyneitä lupauksia.[1] Puolueiden, ammattiliittojen ja oppositiolehtien toiminta laillistettiin. Eräs uusista perustuslailliseen monarkiaan sitoutuneista porvarillisista puoleista otti nimekseen lokakuun manifestiin viittaavan ”Lokakuun 17. päivän liitto”.[2] Tsaarin hallinnon valmistelema perustuslaki saatettiin voimaan 6. toukokuuta (23. huhtikuuta) 1906. Siihen sisältyneet kansalaisoikeudet olivat kuitenkin suppeammat kuin mitä lokakuun manifestissa oli luvattu. Uusi parlamentti ei saanut ehdotonta lainsäädäntövaltaa, sillä sen budjettivalta jäi rajalliseksi eikä hallituksen tarvinnut nauttia sen luottamusta. Lisäksi parlamentin kahdesta kamarista vain alempi eli valtakunnanduuma valittiin yleisillä vaaleilla.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f October Manifesto (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 7.12.2016.
  2. a b c d The manifesto “On the state order perfection” signed (englanniksi) Boris Jeltsinin presidentillinen kirjasto. Viitattu 7.12.2016.
  3. a b Z. P. Solovjeva: October General Political Strike of 1905 (venäjäksi) Saint Petersburg Ecyclopaedia. Viitattu 7.12.2016.