Seinäjoen helluntaiseurakunta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Seinäjoen helluntaiseurakunta
Seinäjoen helluntaiseurakunnan rakennus Seinäjoen Huhtalassa.
Seinäjoen helluntaiseurakunnan rakennus Seinäjoen Huhtalassa.
Suuntautuminen kristinusko
Kirkkokunta helluntaiherätys
Perustettu 1935
Johtava pastori Markku Tuppurainen
Pääkirkko Seinäjoen helluntaikirkko
Vellamonrinne 1
60220 Seinäjoki
Jäseniä 1 425 (v. 2015)[1]
TV UskoTV[2]
TV7[3]
Aiheesta muualla
Sivusto

Seinäjoen helluntaiseurakunta on Seinäjoella toimiva helluntaiseurakunta, joka kuuluu Suomen Helluntaikirkkoon. 2000-luvun alussa Seinäjoen helluntaiseurakunnassa oli yli tuhat jäsentä ja vuonna 2015 jäseniä oli 1 425. Seinäjoen helluntaiseurakuntaa on luonnehdittu yhdeksi helluntaiherätyksen lippulaivoista.[4][5][6]

Vuonna 2015 helluntaiseurakunnan eläkkeelle siirtynyt johtava pastori Martti Kallionpää luonnehti, että Seinäjoen helluntaiseurakunta on vaikuttanut paitsi koko Suomen, myös koko Skandinavian hengelliseen elämään. Hänen mukaansa pohjoisen Euroopan eläessä vahvaa maallistumisen kautta, Seinäjoen helluntaiseurakunta on ollut mielenkiintoinen poikkeus kasvullaan ja vireydellään.[7]

Helluntaiseurakunnan johtavana pastorina on toiminut vuodesta 2015 lähtien Markku Tuppurainen.[5] Seinäjoen Helluntaikirkko sijaitsee Vellamonrinteellä, Huhtalan kaupunginosassa.[8]

Seinäjoen helluntaiseurakunta lähettää tilaisuuksistaan suoria lähetyksiä muun muassa UskoTV-palvelun kautta.[2] Vuosina 2007–2010 seurakunta lähetti Sateet Lähetä-ohjelmaa TV7:n televisio- ja verkkokanavilla.[3]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seurakunnan perustaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1930-luvun alussa Seinäjoella oli muutama helluntaiherätykseen kuuluva henkilö, jotka toimivat keskenään ja vapaakirkon piirissä. Vuonna 1931 Veikko Lähde ja Kustaa Lähde saapuivat Seinäjoelle rappaustöihin ja aloittivat säännölliseen kokoustoiminnan paikkakunnalla. Seurakunnan perustamiskokous pidettiin 22 hengen joukolla 24. heinäkuuta 1935.[9]

Veikko Lähde toimi seurakunnan ensimmäisenä pastorina vuoteen 1936 asti. Lähteen työtä kuvasi aktiivinen vuorovaikutus myös ympäryskuntiin. Aluksi seurakunta kokoontui Lempi Keisalan talossa vuosina 1935–1936 ja vuosina 1937–1939 Valleniuksen talossa Vapaudentiellä. Vuonna 1939 perustettiin ensimmäinen rukoushuoneyhdistys, Seinäjoen Saalem ry.[10][11]

Sota-ajan ulkonainen puute näkyi seurakunnassakin, mutta se ei estänyt hengellistä työtä. Kesällä 1940 pidettiin maakunnan ensimmäiset lasten raamattupäivät. Vuonna 1943 Seinäjoella pidettiin ensimmäiset maakunnalliset veljespäivät, joihin otti osaa 20 henkilöä. Sotavuosien aikana seurakunta kokoontui pääasiassa Talvitien talossa Kauppakadulla ja Jalo Kasken talon kellarissa Rajakadulla.[10]

Oma rukoushuone ja kansainvälisiä suurtapahtumia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotien jälkeen seurakunnan jäsenmäärä lähti selvään kasvuun. 1960-luvulle tultaessa seurakunnalla oli 280 jäsentä. Seurakunta hankki oman rukoushuoneen osoitteesta Kaartotie 79. Kiinteistö palveli seurakunnan tilana 20 vuoden ajan. Vuonna 1963 Seinäjoella alkoi voimakas nousukausi.[6][12][13]

1950-luvun suurin yksittäinen tapahtuma oli vuonna 1956 Törnävänsaaressa järjestetty helluntaikonferenssi. Konferenssin vierailevana puhujana oli amerikkalainen Lorne I. Fox. Helluntaikonferenssi oli maanlaajuinen tapahtuma, joka säteili hengellistä vaikutusta laajalle alueelle. Seurakunnan lähiympäristötyö laajeni erityisesti Nurmon alueelle, jossa koettiin herätystä vuosina 1958–1960. Nurmon työstä vastasivat erityisesti Jaakko Ylimäki ja Joel Kunto.[13]

Vuonna 1968 järjestettiin toinen suurtapahtuma Lyseon kentällä. Morris Cerullon nimellä tunnetut suurjuhlat kestivät valmisteluineen kolme viikkoa ja kokoussarja nousi valtakunnalliseksi tapahtumaksi. Tapahtuma keräsi parhaillaan yli 5 000 kuulijaa. 1960-luvulla aloitettiin hanke uudesta tilasta seurakunnalle, kun Kaartotien tilat olivat jäämässä ahtaaksi. Vuonna 1965 seurakunta lähetti Matti ja Kaarina Villikan Keniaan.[13]

1970- ja 1980-luvun herätykset ja uuden vuosituhannen kasvu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
SHSRK:n logo vuoteen 2020 asti.

Seurakunnan uudet tilat Keponkadulla vihittiin käyttöön vuonna 1970. Uusien tilojen myötä seurasivat myös herätyksen ajat ja tilat monipuolistivat seurakunnan toimintaa. Soittokunnan toiminta toi merkittävän lisän seurakunnan musiikkitoimintaan. Vuosikymmenen lopulla Niilo Yli-Vainion herätys kosketti vahvasti Seinäjokea ja toi uutta ilmettä seurakuntaelämään. 1980-luvulla alkupuolella seurakunnan toiminta kasvoi sekä sisäisesti että ulkoisesti. Uusi elämä voittaa -kokoukset jatkuivat muun muassa raviradalla ja siirtyivät enemmän myös seurakuntatasolle. Samalla seurakunnan evankelioimistilaisuuksien lukumäärät lisääntyivät. Vuonna 1984 seurakunta osti Ylistaron Varrasjärveltä oman leirikeskuksen.[14]

Martti Kallionpään saadessa seurakunnan hoitoonsa johtavana pastorina vuonna 1989, seurakuntaan kuului 613 jäsentä.[15] Kesällä 1995 telttakokouksessa Seinäjoen lyseon kentällä vieraillut evankelista Reinhard Bonnke profetoi, että Seinäjoen helluntaiseurakunta tulee kaksinkertaistumaan. Seurakunnassa päätettiin aloittaa päivittäinen rukous herätyksen puolesta. Samalla tehostettiin seurakunnan ulospäinsuuntautuvuutta.

Kesä 2001 merkitsi seurakunnalle murroskohtaa. Evankelista Steve Hill vieraili tuolloin Seinäjoella, ja hänen kokoussarjansa jälkeen keskiviikkoillan rukouskokoukseen tuli yhtäkkiä 400 henkeä. Tästä alkoi seurakunnalle kasvun aika, ja keskiviikkoisin alettiin järjestää "Sateet lähetä" -iltoja, joiden vaikutus radioinnin myötä säteili myös muualle Suomeen. Kallionpään jäädessä eläkkeelle 2015 seurakunnassa oli 1 425 jäsentä.[1] Kallionpään eläkkeelle siirtymisen jälkeen seurakunnan johtavana pastorina aloitti Markku Tuppurainen.[5] 2010-luvun puolivälissä seurakuntakulttuuria uudistaneet helluntailaiset nuoret perustivat Seinäjoelle Houm Church -seurakunnan. Seinäjoen helluntaiseurakunnan nuorisotyötä on helluntaiherätyksen piirissä pidetty esimerkillisenä. Vuonna 2014 nuortenilloissa kävi Kotimaa-lehden mukaan vähintään 250 nuorta.[16][17][18] Uudeksi nuorisotyöstä vastaavaksi pastoriksi valittiin tämän jälkeen Pekka Perho Thunder Bayn Saalem-seurakunnasta.[4]

Helluntaikirkko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinäjoen helluntaikirkko on arkkitehti Veikko Gröhnin kirkkorakennuskauden viimeinen työ. Helluntaikirkko on valmistunut vuonna 2000. Helluntaikirkon pääsalissa on 700 istumapaikkaa ja sivusalit avaamalla salin kapasiteetti nousee yli tuhanteen. Rakennuksen rakentamiskustannukset olivat kalustehankintojen kanssa yli 14 miljoonaa markkaa.[19]

Arkkitehtuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helluntaikirkon kaksikerroksisen sakraali-ikkunan yläosassa toistuu arkkitehti Veikko Gröhnille tyypillinen kolmioaihe.

Seinäjoen helluntaikirkko sijaitsee kaupunkirakenteen ulkopuolella avaran ilmavassa tilassa. Kirkko hallitsee suvereenisti ympäröivää maisemaa. Helluntaikirkon muotokielessä on viittauksia 1900-luvun amerikkalaiseen kirkkoarkkitehtuuriin, mutta myös uuteen postmoderniin tyyliin. Kirkon julkisivumateriaalin on punatiiltä.[19]

Helluntaikirkon arkkitehtoninen erityispiirre on suuri kahden kerroksen korkuinen sakraali-ikkuna, joka eteisalussa ikään kuin ohjaa ihmisiä sisälle kirkkoon. Korkeassa salissa parvi nousee voimakkasti. Erilaisten tilojen toiminnallinen luonne näkyy rakennuksen korkeusvaihteluissa ja massoittelun dynamiikassa, joilla rakenteeseen on luotu rytmiä. Kirkkosali sijaitsee rakennuksen keskellä, ja sitä palvelevat symmetrisesti ruokasali ja muut toiminnalliset tilat.[19]

Helluntaikirkon väriskaala poikkeaa monista kirkoista vaaleudellaan. Istuimissa on harmaan ja beesin yhdistelmä. Värit ovat maanläheisiä ja ne symboloivat seurakunnan arjen elämää.[19]

Toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mainos seurakunnan toiminnasta.

Seurakunnalla on runsaasti erilaista toimintaa. Sunnuntain jumalanpalvelus on tarkoitettu kaikenikäisille.[20] Keskiviikkoisin pidettävät Sateet lähetä -illat sisältävät rukousta, ylistystä, sananjulistusta sekä esirukouspalvelun. Kyseiset illat myös radioidaan Radio Dein kautta.[21] Seurakunnassa järjestetään myös rukouskokouksia maanantaista lauantaihin ja päivähartauksia maanantaista torstaihin.[22] Perjantaisin järjestetään varhaisnuorten Varkki-iltoja.[23] Lauantaisin järjestetään tyyliltään moderni Seinäjoen Ilta -jumalanpalvelus.[24] Seurakunta tekee myös monipuolista lapsityötä pyhäkoulujen, poikakerhojen, tyttökerhojen, perhekerhojen ja kuorotoiminnan kautta.[25]

Seurakunnan johtajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinäjoen helluntaiseurakunnan johtajana on vuodesta 1935 lähtien toiminut 12 eri pastoria.[26]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Renko, Alpo & toimituskunta: Seinäjoen Helluntaiseurakunta 1935–1985. Seinäjoki: Seinäjoen Helluntaiseurakunta, 1985.
  • Rinne, Päivi: Sateet lähetä. Jyväskylä: Aikamedia Oy, 2007. ISBN 978-951-606-812-4

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Leevi Launonen: SEINÄJOEN HELLUNTAISEURAKUNNAN PITKÄAIKAINEN JOHTAJA JÄI ELÄKKEELLE 12.3.2015. www.helluntaiseurakunnat.fi. Arkistoitu 6.2.2018. Viitattu 6.2.2018.
  2. ↑ a b Tuottajat UskoTV. Viitattu 4.8.2024.
  3. ↑ a b Arkki TV7. Viitattu 4.8.2024.
  4. ↑ a b https://www.kotimaa24.fi/artikkeli/helluntailaisten-lippulaivasta-lohkesi-pala/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ a b c https://ilkkapohjalainen.fi/arkisto/markku-tuppurainen-helluntaiseurakunnan-johtoon-1.1532493
  6. ↑ a b Seinäjoen seurakunta: Ruutimakasiinista Lakeuden ristiin, s. 493. (Seinäjoen seurakunnan historia 1863-2004) Seinäjoki: Historiatoimikunta, 2009. ISBN 978-952-92-5208-4
  7. ↑ Purola, Hannu: Seurakunta jatkaa rakentamista. (Verkkojulkaisu, päivitetty 19.2.2015) Ilkka, 19.2.2015.
  8. ↑ Yhteystiedot seinajoenhelluntaiseurakunta.fi. Viitattu 18.4.2021.
  9. ↑ Susanna Manu: Helluntaiseurakunta juhlii 80 vuoden taivaltaan 15.7.2015. Seinäjoen Sanomat. Arkistoitu 6.2.2018. Viitattu 6.2.2018.
  10. ↑ a b Renko 1985, s. 10
  11. ↑ Rinne, Päivi: Sateet Lähetä
  12. ↑ Antturi, Kai – Kuosmanen, Juhani – Luoto, Valtter: Helluntaiherätys tänään, s. 49. RV-Kirjat, 1986.
  13. ↑ a b c Renko 1985, s. 12
  14. ↑ Renko 1985, s. 14
  15. ↑ Antturi, Kai – Kuosmanen, Juhani – Luoto, Valtter: Helluntaiherätys tänään, s. 49. RV-Kirjat, 1986.
  16. ↑ I.-Mediat Oy: Saranpää haluaa perustaa uuden seurakunnan Ilkka. Viitattu 10.9.2019.
  17. ↑ Saranpää haluaa perustaa uuden seurakunnan 24.9.2014. Ilkka. Viitattu 6.2.2018.
  18. ↑ Nuorten kannattama uusi seurakunta ponnistaa Seinäjoelta 7.1.2015. Yle. Viitattu 15.8.2020.
  19. ↑ a b c d Launonen, Leevi: Kutsuva kirkko: arkkitehti Veikko Gröhnin elämäntyö, s. 208. Aikamedia, 2010 . ISBN 978-951-606-899-5
  20. ↑ Aamu Seinäjoen helluntaiseurakunta. Viitattu 6.2.2018.
  21. ↑ Sateet Seinäjoen helluntaiseurakunta. Viitattu 6.2.2018.
  22. ↑ Rukouskokoukset Seinäjoen helluntaiseurakunta. Arkistoitu 16.2.2018. Viitattu 6.2.2018.
  23. ↑ Varkki-ilta Seinäjoen helluntaiseurakunta. Viitattu 6.2.2018.
  24. ↑ Ilta Seinäjoen helluntaiseurakunta. Viitattu 6.2.2018.
  25. ↑ Lapsityö Seinäjoen helluntaiseurakunta. Viitattu 6.2.2018.
  26. ↑ Renko 1980, s.32

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Seinäjoen_helluntaiseurakunta&oldid=22617668”