Gardariki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Viikinkiajan Venäjä
Kasaarien alueet
Kiovan Venäjän valtakunta Vladimir Suuren aikana vuonna 1015 on merkitty karttaan vaaleanvihrenä alueena.

Garðaríki (myös Gardariki tai Gardarike) on muinaisnorjankielisissä teksteissä silloiseen Venäjän alueeseen viittaava nimi. Muita nimiä ovat Garðaveldi (suomeksi 'Kaupunkien valtakunta'), Austrlönd ('Itämaat'), Austrríki ('Itävaltakunta'), Svíþjóð hin mikla ('Iso-Ruotsi') ja Svíþjóð hin kalda ('Kylmä-Ruotsi'). Lyhyempi muoto Garðar viittaa myös samaan suuntaan kuin 'Itä', Austr.

Yleensä sanalla Garðaríki on tarkoitettu nimitystä 'kaupunkien valtakuntaa',[1] jolla tarkoitettiin muun muassa Olhavanjoen varrella sijaitsevia linnoituksia alkaen Ljubšasta ja Laatokanlinnasta Rurikinlinnaan sekä Kiovaan.

Gardar-sanassa on sama alkuperä kuin slaavilaisessa sanassa grad ('kaupunki'). Garðr viittaa muuriin tai linnoitukseen. Gardariki-sanaa ('kaupunkien maa') on ruvettu käyttämämään 1100-luvun lopulla islantilaisissa saagoissa, kun Gardar ('linnoitus') tarkoitti myös Rusin valtakuntaa kaikkialla Skandinaviassa 800–1100-luvuilla. Gardar-sana kirjoitettuna on löytynyt islantilaisen Hallfred Vandradaskaldin (Hallfreðr Vandræðaskáld) runosta "Óláfsdrápa" vuodelta 996. 900–1100-luvuilla runoissa mainittiin Gardar, jolla tarkoitettiin myös Laatokanlinnaa, joka oli viikinkien ensimmäinen kaupunki idässä. Riimukirjoituksissa Gardar mainitaan yhdeksän kertaa, mutta Gardariki vain kerran.[2]

Muinais-Venäjän linnoitukset oli rakennettu erityisesti kasaarien valtakuntaa vastaan. Heidän valtakuntansa oli 700–900-luvuilla Ukrainan, nykyisen Venäjän eteläosien alueen, Kaukasian ja Kazakstanin arojen mahtavin valtio.

Kasaarien ja kalifaatin solmittua rauhan alkoi vilkas kaupankäynti, joka johti viikinkien idäntien liikenteeseen. Kasaarit olivat välittäjinä viikinkien ja Bagdadin ympärille keskittyneen arabien muslimi-imperiumin välillä. Kasaarien valtakunnan mahtavuuden puolesta puhuu, se että 700- ja 800-luvuilla monet itäslaaviheimot maksoivat kasaareille veroja. Nestorin kronikan mukaan kasaarien vaikutusvalta alkoi heikentyä, kun varjagiruhtinas Rurikin kuoleman jälkeen vallan peri hänen sotapäällikkönsä Olav eli Oleg Viisas. Hän siirtyi Rurikinlinnasta etelään, karkotti kasaarit Kiovasta ja perusti Kiovan Rusjiksi kutsutun valtakunnan noin vuonna 880.

Varjagit tekivät kauppaa nykyisen Pohjois- ja Länsi-Venäjän alueella. Saagoissa mainitaan Gardarikissa 12 kaupunkia. Saagain mukaan Holmsgardr (Holmgarðr, eli Rurikinlinna) oli Garðaríkin pääkaupunki. Muita saagoissa mainittuja kaupunkeja ovat Aldeigjuborg (Staraja Ladoga), Kœnugarðr (Kiova), Pallteskja (Polotsk), Smaleskja (Smolensk), Sýrnes (Gnjozdovo), Súrsdalar (Suzdal), Móramar (Murom) ja Ráðstofa (Rostov). Lisäksi mainittiin Gaðar, Álaborg ja Danparstaðir, joista ei vielä tarkoin tiedetä, missä ne sijaitsivat. Tutkimusten avulla on määritelty niiden mahdolliset sijaintipaikat. Álaborgin arvellaan sijainneen Säsjoen varrella ja Gaðarin nykyisen Gorodok Lovatjoen rannalla Ilmajärven eteläpuolella. Danparstaðirin otaksutaan olleen Dneprin varrella ollut linnoitus.[3]

Södermanlandin riimukivi 114

Kolme riimukiveä, G 114, Sö 338 ja U 209 mainitsevat Skandinavian miehiä, jotka kävivät Garðarissa.[4]

Gardarikin legendaarisia kuninkaita saagalähteineen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sagas of the Icelanders, Penguin Group (englanniksi)
  2. Gardariki: kaupunkien maa vai linnoitusten maa (venäjäksi)
  3. Muinaisvenäläisiä kaupunkeja (venäjäksi)
  4. Omeljan Pritsak: The Origin of Rus': Old Scandinavian Sources Other than the Sagas, s. 346, 396. Cambridge, Mass.: Harvard University Press. (englanniksi)
  5. Rudolf Simek & Hermann Pálsson, Lexikon der altnordischen Literatur. Kröners Taschenausgabe 490. Stuttgart: Kröner, 293.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]