Gardariki

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Viikinkien reitit, slaavilaisten kansojen asuinalueet sekä suomalais-ugrilaisten kansojen vaellukset
Viikinkien ajan Venäjä
Kasaarien alueet
Kiovan Venäjän valtakunta Vladimir Suuren aikana v.1015 (vaaleanvihreä alue

Garðaríki (myös Gardariki tai Gardarike) on muinaisnorjankielisissä teksteissä Venäjän nimi. Muita nimiä ovat Garðaveldi ("Kaupunkien valtakunta"), Austrlönd ("Itämaat"), Austrríki ("Itävaltakunta"), Svíþjóð hin mikla ("Iso-Ruotsi") ja Svíþjóð hin kalda ("Kylmä-Ruotsi"). Lyhyempi muoto Garðar viittaa myös samaan suuntaan "Itä", Austr.

Yleensä sanalla Garðaríki on tarkoitettu "kaupunkien valtakuntaa" ,[1], jolla tarkoitettiin mm. Olhavanjoen varrella sijaitsevia linnoituksia alkaen Ljubšasta ja Laatokanlinnasta Rurikinlinnaan sekä Kiovaa.

Gardar sanassa on sama alkuperä kuin slaavilaisessa sanassa grad ("kaupunki"). Garðr viittaa muuriin tai linnoitukseen. Gardariki (kaupunkien maa) sanaa on ruvettu käyttämämään 1100-luvun lopulla islantilaisissa saagoissa, kun Gardar (linnoitus) tarkoitti myös Rusin valtakuntaa kaikkialla Skandinaviassa 800-1100-luvuilla. Gardar sana kirjoitettuna on löytynyt islantilaisen Hallfred Vandradaskaldin (Hallfreðr Vandræðaskáld), runosta "Óláfsdrápa" (vuodelta 996). 900-1100-luvuilla runoissa mainittiin Gardar, jolla tarkoitettiin myös Laatokanlinnaa, joka oli viikinkien ensimmäinen kaupunki idässä. Riimukirjoituksissa Gardar mainitaan 9 kertaa, mutta Gardariki vain 1 kerran. [2]

Muinais-Venäjän linnoitukset oli rakennettu erityisesti kasaarien valtakuntaa vastaan. Heidän valtakuntansa oli 700-900-luvuilla Ukrainan, Etelä-Venäjän, Kaukasian ja Kazakstanin arojen mahtavin valtio.

Kasaarien ja kalifaatin solmittua rauhan alkoi vilkas kaupankäynti, joka johti viikinkien idäntien liikenteeseen. Kasaarit olivat välittäjinä viikinkien ja Bagdadin ympärille keskittyneen arabien muslimi-imperiumin välillä. Kasaarien valtakunnan mahtavuudesta todistaa myös se, että 700- ja 800-luvuilla monet itäslaaviheimot maksoivat kasaareille veroja. Heidän vaikutusvaltansa alkoi heikentyä, kun Nestorin kronikan mukaan varjagiruhtinas Rurikin kuoleman jälkeen vallan peri hänen sotapäällikkönsä Olav eli Oleg Viisas siirtyi Rurikinlinnasta etelään, karkotti kasaarit Kiovasta ja perusti Kiovan Rusjiksi kutsutun valtakunnan noin vuonna 880.

Varjagit tekivät kauppaa nykyisen Pohjois- ja Länsi-Venäjän alueella. Saagoissa mainitaan Gardarikissa 12 kaupunkia. Saagain mukaan Holmsgardr (Holmgarðr, Rurikinlinna) oli Garðaríkin pääkaupunki. Muita saagoissa mainittuja kaupunkeja ovat Aldeigjuborg (Staraja Ladoga), Kœnugarðr (Kiova), Pallteskja (Polotsk), Smaleskja (Smolensk), Sýrnes (Gnjozdovo), Súrsdalar (Suzdal), Móramar (Murom) ja Ráðstofa (Rostov). Lisäksi mainittiin Gaðar, Álaborg, Danparstaðir, joista ei vielä tarkoin tiedetä, missä ne sijaitsivat. Tutkimusten avulla on määritelty niiden mahdolliset sijaintipaikat: Álaborg Säsjoen varrella, Gaðar nykyinen Gorodok Lovatjoen rannalla Ilmajärven eteläpuolella sekä Danparstaðir Dneprin varrella ollut linnoitus. [3]

Södermanlandin riimukivi 114

Kolme riimukiveä, G 114, Sö 338 ja U 209 mainitsevat Skandinavian miehiä, jotka kävivät Garðarissa.[4]

Gardarikin legendaarisia kuninkaita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sagas of the Icelanders, Penguin Group (englanniksi)
  2. Gardariki: kaupunkien maa vai linnoitusten maa (venäjäksi)
  3. Muinaisvenäläisiä kaupunkeja (venäjäksi)
  4. Omeljan Pritsak: The Origin of Rus': Old Scandinavian Sources Other than the Sagas, s. 346, 396. Cambridge, Mass.: Harvard University Press. (englanniksi)
  5. Rudolf Simek & Hermann Pálsson, Lexikon der altnordischen Literatur. Kröners Taschenausgabe 490. Stuttgart: Kröner, 293.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]