Kävelijä-Hrólfrin saaga

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kävelijä-Hrólfrin saaga (isl. Göngu-Hrólfs saga) on keskiaikainen islantilainen saaga, jonka kirjoittajaa ei tunneta. Se luetaan niin kutsuttuihin muinaissaagoihin. Saagassa kerrotaan, miten Kävelijä-Hrólfr lähtee pyytämään Venäjälla (isl. Garðaríki) hallitsevan kuningas Hreggviðrin tyttären, Ingigerðrin, kättä. Seikkailujensa aikana Hrólfr joutuu tanskanmaalaisen Vilhjálmrin pettämäksi, selviää kuitenkin koitoksistaan ja kostaa myöhemmin Ingigerðrin isän Hreggviðrin surman sekä suuntaa lopuksi sotaretkelle Englantiin. Kävelijä-Hrólfrin saaga on kirjoitettu 1300-luvun alkupuolella. 1500-luvulta tunnetaan myös Kävelijä-Hrólfin tarinasta kertovaa rímur-runoutta (Göngu-Hrólfs rímur).[1] Kävelijä-Hrólfrin saagaa ei ole suomennettu.

Saagan erityispiirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kävelijä-Hrólfrin saagassa on runsaasti nuoremmille muinaissaagoille eli seikkailusaagoille (saks. Abenteuersagas) tyypillisiä piirteitä ja kansasatumaisia tarina-aihelmia (esim. kääpiö, kultahiuksinen prinsessa, petollinen palvelija). Se kuvaa lähes yliluonnollisiin mittoihin sekä kooltaan että kyvyiltään yltävän Kävelijä-Hrólfrin fantasiamaisia seikkailuja. Hrólfrin kerrotaan saagassa saaneen lisänimen ”Kävelijä”, koska ”hän oli miehistä suurin, sekä paksuudeltaan että pituudeltaan, ja niin painava, ettei yksikään hevonen pystynyt kantamaan häntä koko päivää, ja siksi hän oli aina kävellen” (var manna mestr, bæði at digrð ok hæð, ok svá þungr, at engi hestr fekk borit hann allan dag, ok var hann því jafnan á göngu). Saagan tapahtumapaikat muuttuvat nopeassa tahdissa ja liikkuvat eri puolilla Eurooppaa ja pohjoista pallonpuoliskoa, mukaan lukien Venäjällä. Kävelijä-Hrólfrin saagaa voidaan myös lukea kuvauksena morsiamen etsinnästä, mikä teemana on yleistä nuoremmille muinaissaagoille sekä kotoperäisille ritarisaagoille. Jälkimmäisten tavoin Kävelijä-Hrólfrin saagassa esiintyy myös eksoottisia ruokalajeja, turnajaiskuvauksia sekä hovimiljöölle tyypillistä kieltä.[2]

Kävelijä-Hrólfrin saagan kirjoittaja on ollut oppinut henkilö, joka on tuntenut runsaasti muita saagoja, kuten Yngvarr Kaukomatkaajan saagan sekä Hrómundr Griprinpojan saagan. Kävelijä-Hrólfrin saaga sisältää yhtymäkohtia myös muihin muinaissaagoihin: Hrólfrin vanhemmista kerrotaan Sturlaugr Ahkeran saagassa ja Ingigerðrin isä Hreggviðr mainitaan Hálfdan Eysteinninpojan saagassa Álaborgin hallitsijan jälkeläiseksi.[3] Saagan loppuosan kuvaus Englantiin suuntautuneesta sotaretkestä on peräisin kuningassaagoihin luetusta Knýtlinga sagasta.[4] Saagassa on havaittavissa myös latinankielisen kirjallisuuden vaikutusta. Esimerkiksi Aleksanteri Suuresta kertovassa, Gautier de Châtillonin teokselle Alexandreis pohjautuvassa käännöksessä Alexanders saga esiintyvä Aleksanterin hevonen Bukefalos on mahdollisesti toiminut inspiraation lähteenä Hrólfrin hevoselle Dulcifalille.[5]

Kävelijä-Hrólfrin saaga lähteenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saagan päähenkilö Hrólfr yhdistettiin keskiajalla, esimerkiksi Snorri Sturlusonin nimiin luetussa Heimskringlassa (Haralds saga ins hárfagra), viikinkipäällikkö Rolloon, joka toimi vuodesta 911 alkaen Normandian ensimmäisenä herttuana. Kyseinen Rollo tunnetaan myös 1000-luvun alkupuolella kirjoittaneen historioitsija Dudo Saint-Quentinlaisen kronikasta, missä kerrotaan Normandian herttuoista (De moribus et actis primorum Normanniae ducum). Dudon teos on todennäköisesti tunnettu ainakin Tanskassa vuoden 1200-tienoilla, sillä tanskalainen oppinut Saxo Grammaticus mainitsee sen lähteekseen teoksessaan Gesta Danorum. Saxolla taas on ollut myös islantilaisia yhteyksiä, sillä hän mainitsee Gestassa lähteikseen myös islantilaisten kertomat tarinat. Lisäksi esimerkiksi Gestalla sekä sen kanssa samoihin aikoihin kirjoitetulla Skjöldunga sagalla on selviä yhteyksiä. Vaikka Kävelijä-Hrólfrin saagan kirjoittaja ei välttämättä olekaan tuntenut Dudon tai Saxon teoksia, sisältää saaga näiden molempien historianteosten tavoin nykynäkökulmasta yliluonnollisina pidettäviä elementtejä. Annette Lassen (2012) onkin esittänyt, että keskiajalla Kävelijä-Hrólfrin saagaa pidettiin historiankirjoituksena Saxon ja Dudon teosten tavoin.[6] Nykytutkimuksessa saagan arvoon Rollosta kertovana historianlähteenä suhtaudutaan kuitenkin hyvin kriittisesti. Nimen lisäksi Rollolla ja nuoren muinaissaagan Kävelijä-Hrólfrilla ei katsota olevan mitään historiallisia yhtymäkohtia.[7]


Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lassen, Annette. 2012. Origines Gentium and the Learned Origin of Fornaldarsögur Norðurlanda. Teoksessa Annette Lassen, Agneta Ney & Ármann Jakobsson (toim.), The Legendary Sagas. Origins and Development. Reykjavík: University of Iceland Press, 33–58.
  • Lassen, Annette. 2017. Indigenous and Latin Literature. Teoksessa Ármann Jakobsson & Sverrir Jakobsson. 2017. The Routledge Research Companion to the Medieval Icelandic Sagas. New York: Routledge, 74–87.
  • Mitchell, Stephen A. 1993. Fornaldarsögur. Teoksessa Phillip Pulsiano (toim.), Medieval Scandinavia. An Encyclopedia. New York & London: Garland, 206–208.
  • Naumann, Hans-Peter. 1993. Göngu-Hrólfs saga. Teoksessa Medieval Scandinavia: An Encyclopedia, toim. Phillip Pulsiano. New York: Garland, 254–255.
  • Simek, Rudolf & Hermann Pálsson. 2007. Lexikon der altnordischen Literatur . Kröners Taschenausgabe 490. Stuttgart: Kröner.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Simek & Hermann Pálsson 2007, 119.
  2. Mitchell 1993, 206; Naumann 1993, 254; Simek & Hermann Pálsson 2007, 119.
  3. Naumann 1993, 254; Hálfdanar saga Eysteinssonar, luku 24.
  4. Naumann 1993, 254; Simek & Hermann Pálsson 2007, 119.
  5. Naumann 1993, 254; Lassen 2017, 82.
  6. Lassen 2012, 36–39, 46–47, 51–52.
  7. Nauman 1993, 254; Simek & Hermann Pálsson 2007, 119.

Käännökset ja editiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gaungu-Hrólfs saga. Teoksessa Rafn, C. C. (toim.) 1829–1830. Fornaldar sögur Nordrlanda, 3. Kaupmannahöfn: [s.n.], 235–364. [Pääkäsikirjoitus: AM 152 1 fol. Muut editiossa käytetyt käsikirjoitukset: GKS 2845 4to, AM 589 f 4to, AM 591 e 4to.]
  • Göngu-Hrólfs rímur. Teoksessa Hartmann, Jacob Wittmer. 1912. The Göngu-Hrólfs saga. A Study in Old Norse Philology. New York: Columbia University Press, 78–99.(Sisältää islanninkielisen tekstin ja englanninkielisen käännöksen)
  • Göngu-Hrólfs saga. Teoksessa Bjarni Vilhjálmsson & Guðni Jónsson (toim.). 1943–1944. Fornaldarsögur Norðurlanda, 2. Reykjavík, 357–461.
  • Göngu-Hrólfs saga. Teoksessa Guðni Jónsson (toim.). 1954–1959. Fornaldar sögur Norðurlanda, 3. Akureyri: Íslendingasagnaútgáfan, 161–280.
  • Göngu-Hrólfs saga. Teoksessa Valdimar Ásmundarson (toim.). 1891. Fornaldarsögur Norðrlanda, 3. Reykjavík: Sigurður Kristjánsson, 143–239.
  • Hermann Pálsson & Paul Edwards (käänt.). 1980. Göngu-Hrolfs Saga. Edinburgh, Scotland: Canongate.
  • Jón Helgason (toim.). 1955. The Saga Manuscript 2845, 4to in the Old Royal Collection in the Royal Library of Copenhagen. Manuscripta Islandica 2. Copenhagen: Munksgaard. (Faksimile)
  • Loth, Agnete (toim.). 1977. Fornaldarsagas and Late Medieval Romances: AM 586 4to and AM 589 a-f 4to. Early Icelandic Manuscripts in Facsimile 11. Copenhagen: Rosenkilde & Bagger. (Faksimile)
  • Nilssen, Kjell Tore & Árni Ólafsson (käänt.). 2014. Gange-Hrolfs saga. http://www.norsesaga.no/gange-hrolfs-saga.html
  • Rafn, Carl Christian (toim.). 1850–1852. Antiquités Russes d'après les monuments historiques des Islandais et des anciens Scandinaves, 1. Copenhague, 230–233. [Sisältää katkelman saagasta, pääkäsikirjoitus: AM 152 fol. Muut editiossa käytetyt käsikirjoitukset: GKS 2845 4to, AM 589 f 4to, AM 592 e 4to.]
  • Waggoner, Ben (käänt.). 2014. Six Sagas of Adventure. New Haven: Troth Publications, 169–239.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]