Väinö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee etunimeä. Sanan muista merkityksistä katso täsmennyssivua Väinö.
Väinö
Nimipäivä  
– suomenkielinen 17. helmikuuta
– ruotsinkielinen
– ortodoksinen
Muunnelmia Väinämö, Wäinö, Väiski
Vastineita eri kielissä
Nimen alkuperä Väinämöinen

Väinö on suomalainen miehen etunimi. Nimipäivää Väinö on viettänyt 17. helmikuuta vuodesta 1908 alkaen.

Väinö ja sen rinnalla huomattavasti harvinaisempi Väinämö ovat kansallisromanttisen kauden nimiä. Ne ovat Kalevalan pääsankarin, Väinämöisen nimen lyhentymiä. Sana väinä tarkoittaa joessa olevaa tyventä kohtaa.

Väinön kutsumanimenä arkikielessä esiintyy usein Väiski.

Nimiehdokkaana Väinö oli jo vuosina 1856 ja 1865, ja Kansanvalistusseuran kalenterissa se oli vuosina 1882–1883selvennä. Vuoden 2019 loppuun mennessä nimi Väinö on annettu 53 532 miehelle sekä muutamalle naisellekin. Lisäksi nimi on annettu 389 henkilölle kirjoituasussa Wäinö[1].

Väinö oli Suomessa suosittu nimi 1900-luvun alkukymmeninä. Vuosisadan loppupuolen Suomessa nimen suosio oli melko vähäinen, mutta uudella vuosituhannella Väinö on palannut suomalaisten nimisuosikkien joukkoon. Yhteensä 1960–1990-luvulla sen sai vain 2 611 henkilöä, mutta pelkästään 2010-luvulla 4 830[1]. Nimi on äänne- ja kirjoitusasultaan nykyään Suomessa suosituksi etunimeksi poikkeuksellinen, sillä etunimiä valittaessa Suomessa nykyisin yleensä vältetään ä:tä ja ö:tä sisältäviä nimiä.[2]

Tunnettuja Väinöjä ja Wäinöjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvitteellisia Väinöjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Nimipalvelu Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 17.2.2020.
  2. Suomalainen etunimistö on laajentunut – Nimitrendeissä näkyy luonto ja yksilöllisyys, ääkkösiä ja ärriä vältetään 11.3.2018. Yleisradio. Viitattu 17.2.2020.