Väiski Vemmelsääri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Väiski Vemmelsääri
FB-111 Bugs Bunny Nose Art.jpeg
Luoja(t) Ben Hardaway
Robert McKimson
Tex Avery
Chuck Jones
Bob Clampett
Friz Freleng
Näyttelijä(t) Mel Blanc (1940–1989)
Jeff Bergman (1990–1993, 2011–)
Greg Burson (1991–1996)
Noel Blanc (1992)
Billy West (1996–2006)
Joe Alaskey (2000–2008)
Ensi-
esiintyminen
"A Wild Hare" (27. heinäkuuta 1940)
Henkilötiedot
Koko nimi Väiski Vemmelsääri
Luonteenpiirteet älykäs, itsevarma, kostonhaluinen
Suhteet
Tutut Repe Sorsa, Elmeri, Sylvester, Kelju K. Kojootti

Väiski Vemmelsääri (engl. Bugs Bunny) on piirroshahmo, joka esiintyy Warner Brosin tuottamissa Looney Tunes- ja Merrie Melodies -piirroselokuvissa sekä sarjakuvissa. Hahmon suunnittelu aloitettiin vuonna 1938, ja nykymuotoisena Väiski esiintyi ensi kertaa vuonna 1940 lyhytelokuvassa A Wild Hare.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klassinen kausi 1938–1964[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väiski Vemmelsääri luotiin tietoisena ryhmätyönä Warner Brosin animaatiostudioilla vuonna 1938. Warnerin ykköshahmo Repe Sorsa oli jo melko suosittu, mutta studio kaipasi vielä suurempaa tähteä haastamaan Disneyn piirrostähdet kuten Mikki Hiiren ja Aku Ankan. Koska tunnetuin jänishahmo, Disneyn Osku Kani, oli jo siirretty syrjään, Warnerin luovat tekijät päättivät suunnitella uuden jänishahmon. Sen haluttiin soveltuvan Repe Sorsan tapaan metsästystarinoihin ja olevan luonteeltaan kujeileva.[1]

Väiskin suunnitteluun osallistuivat Warner Brosin animaatiostudion kaikki yksiköt, mikä oli epätavallista. Hahmo kehittyikin nopeasti, kun eri ohjaajat antoivat sille uusia luonteenpiirteitä, toimintatapoja, kohtauksia ja ulkoisia ominaisuuksia. Koska Väiskin oikeudet olivat alusta asti studion omaisuutta, yksikään Väiskin kehittäjistä ei tienannut mitään sen myöhemmän suosion avulla.[1]

Väiski Vemmelsäärelle on esitetty useita esikuvia varhaisemmista jänishahmoista. Keski- ja Itä-Afrikan kansanperinteessä tunnetaan Zomo-jänis, kujeilija, joka jallittaa vainoajansa oveluudellaan. Hän on lisäksi Väiskin tapaan taitava naamioitumaan naiseksi. Amerikkalaisissa Uncle Remus -tarinoissa esiintyi Br’er Rabbit -jänis, jonka itsevarmuus, oveluus ja teeskennelty nöyryys muistuttavat paljon Väiskin käyttäytymistä. Warner Brosin animaattorit ottivat lisäksi suoraan mallia Disneyn animaatiopätkästä The Tortoise and the Hare, jonka päähahmo, itsevarma Max-jänis on ulkoisesti Väiskin näköinen. Warnerin animaatio-ohjaaja Frank Tashlin sanoikin myöhemmin, että Väiski onkin pelkkä Max, ja myös hänen kollegansa Tex Avery myönsi yhtäläisyydet.[1]

Ensimmäinen Väiski-pätkä oli Ben Hardawayn ohjaama mustavalkoinen Porky’s Hare Hunt (1938), jossa Putte Possu metsästää Väiskin kaltaista mutta vielä nimeämätöntä jänistä. Tämä ensimmäinen Väiski on vielä paljon Repe Sorsaa muistuttava kahjo hahmo. Koska Hardawayn lempinimi oli ”Bugs”, jänistä alettiin studiolla kutsua ensin ”Bugsin jänikseksi”, ja sitten alkusoinnullinen nimi ”Bugs Bunny” vakiintui sen viralliseksi nimeksi. Adjektiivina ”buggy” tarkoittaa hullua, joten se sopi sitäkin kautta hahmon nimeksi.[1]

Ben Hardawayn toisessa Väiski-pätkässä hahmo on jo saanut harmaanvalkoisen turkkinsa, mutta se käyttäytyy edelleen Repe Sorsan tavoin. Chuck Jonesin pätkässä Elmer’s Candid Camera Väiski on jo seesteisempi vaikkakin yhä ilkeä. Se on myös saanut vainoajakseen uuden hahmon, Elmerin, josta tuli Väiski-pätkien vakiohahmo.[1]

Tex Averyn Väiski-pätkä A Wild Hare (1940) sai Oscar-ehdokkuuden. Tässä pätkässä Väiskin ominaisuudet täydentyivät lähes nykyiselleen: hän sai ääninäyttelijä Mel Blancilta newyorkilaisen, tarkemmin sanottuna brooklynilais-bronxilaisen, korostuksensa; Tex Averylta lentävän lauseensa ”What’s up, Doc?” ‘Miten menee, kaveri?’; sekä lisäksi tutun röyhkeän luonteensa. Eri ohjaajilla oli kuitenkin edelleen erilaisia näkemyksiä siitä, mistä syystä Väiski aiheuttaa kaikenlaista tuhoa – onko kyse aktiivisesta vai reaktiivisesta toiminnasta, ja muuttuuko Väiski väkivaltaiseksi vain provosoituna vai omaksi ilokseen? Esimerkiksi Bob Clampettiin ohjaamissa pätkissä Väiski on anarkistinen ja liiallisuuksiin menevä jallittaja, mutta Chuck Jonesin pätkissä Väiskin kostot ovat oikeutettuja. Täysijärkiseksi ja älykkääksi muuttuneena Väiski oli joka tapauksessa jo sopivan erilainen sosiopaattiseen tuholaiseen Repe Sorsaan verrattuna.[1]

Väiski Vemmelsäärestä oli tullut Warnerin suosituin animaatiohahmo. Seuraavina vuosina studion ohjaajat käsittelivät Väiskiä kukin omalla tavallaan, minkä ansiosta Väiski-piirretyt ovat hyvin monimuotoisia ja ennalta-arvaamattomia.[1]

”Rabbit Fire” (1951) oli ensimmäinen lyhytanimaatio, jossa Repe Sorsa seikkailee Väiskin riesana samassa tarinassa. Ohjaaja Chuck Jones ja käsikirjoittaja Michael Maltese sekä heidän jälkeensä muutkin Warner Brosin animaatioryhmät tekivät Repestä vakiohahmon Väiski-pätkiin, sillä kiivas Repe ja viileä Väiski muodostivat tehokkaan kontrastin.[2]

Väiski esiintyi kaikkiaan 150 lyhytanimaatiossa vuosina 1938–1964.[3] Niistä on julkaistu kooste-elokuvia, kuten Väiski on aina Väiski (1979) sekä Väiski Vemmelsääri – Tuhat ja yksi kanitarinaa (1982).

Väiskin paluu 1988–[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Warner Bros. tuotti 1980-luvun lopulla pitkän tauon jälkeen joukon uusia lyhytanimaatioita, joista Darrell Van Cittersin ohjaama Väiski-pätkä ”Box-Office Bunny” julkaistiin The NeverEnding Story II: The Next Chapter -elokuvan alkukuvana vuonna 1991.[4]

Vuodesta 1988 alkaen Väiski on esiintynyt pitkissä elokuvissa Kuka viritti ansan, Roger Rabbit? (1988), Space Jam (1996), Looney Tunes: Taas kehissä (2003) ja Looney Tunes: Rabbits Run (2015).

Televisiossa Väiski on esiintynyt piirrossarjoissa The Looney Tunes Show (2011–2013), New Looney Tunes (2015–2020) ja Looney Tunes Cartoons (2020–). Nuori Väiski esiintyi piirrossarjassa Baby Looney Tunes (2001–2006). Väiski vieraili myös sarjoissa Tiny Toons, Taz-Mania, Animaaniset ja Histeria!.

Luonne ja puhetapa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonteeltaan Väiski on älykäs, ovela ja omahyväinen.[1] Olemukseltaan Väiski on jotain eläimen ja ihmisen väliltä, eikä hän siis ole eläinhahmoiseksi piirretty ihminen, kuten esimerkiksi Putte Possu tai Mikki Hiiri ovat. Väiski elää metsässä jäniksen elämää, joutuu varomaan metsästäjiä, eikä juuri koskaan käytä vaatteita. Toisaalta hän puhuu kuin ihminen, kävelee kahdella jalalla ja osaa käyttää aseita.[5]

Väiski ottaa yleensä yhteen Elmerin, Repe Sorsan, Sylvesterin ja joskus myös Kelju K. Kojootin kanssa. Vaikka Väiski selviää kahinoista lähes aina voittajana, vastapuoli yleensä aloittaa rähinän.

Väiskin toistuvasti käyttämiä sanontoja ovat:

  • "Eh... what's up, Doc?" ("Eh... miten menee, kaveri?", suomenkielisissä jälkiäänityksissä "Eh... Kuis hurisee?")
  • "Of course, you realize this means war!" ("Toki ymmärrät, että tämä merkitsee sotaa", lainattu Groucho Marxilta)
  • "I knew I should've taken that left turn in Albuquerque!" ("Tiesin, että minun olisi pitänyt kääntyä vasempaan Albuquerquessa.")
  • "I will do it, but I'll probably hate myself in the morning!" ("Teen sen, mutta luultavasti vihaan itseäni aamulla.")
  • "Ain't I a stinker?" ("Enkö olekin kurja tyyppi?")

Väiskin ääninäyttelijä Mel Blanc on kertonut hahmon puhetavan olevan yhtäläinen sekoitus Bronxin ja Brooklynin murretta.[6]

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pussillinen Väiski Vemmelsääri vaahtokarkkeja

1950-luvun Nakke-sarjakuvalehdessä Väiski seikkaili nimellä Pelle Pupu. Samaan aikaan Apu-viikkolehdessä hahmon nimi oli kuitenkin jo Väiski Vemmelsääri, joka sittemmin vakiintui Suomessa "Bugsin" nimeksi. Suomenkielinen nimi viittaa kansansatujen Jänis Vemmelsääri -hahmoon, joka on puolestaan sukua Veli Kanille (engl. Brer Rabbit). Tällainen veijarihahmo on ikivanhaa mytologista perua.

Nakke Nakuttajassa Pelle Pupu seikkaili alusta saakka mm. Chase Craigin piirtämänä. Sittemmin Väiskiä piirsi usein mm. David Alvarez. Väiski on aina välillä saanut Suomessa oman lehden. Väiski Vemmelsääri (kustantaja Helsinki Media Company Oy) ilmestyi kerran kuussa vuosina 1992–1995 (vuosina 1994 ja 1995 kaksi kertaa kuussa). Väiski & kumppanit (kustantaja Yhtyneet kuvalehdet) ilmestyi vuosina 1997–2000 kerran kuussa.[7]

Väiskiä on ääninäytellyt 90-luvulta asti Antti Pääkkönen. Looney Tunes-lyhytelokuvien 1980-luvulla tehdyissä suomenkielisissä jälkiäänityksissä Jukka Puotila. Tiny Toons-sarjassa Pertti Nieminen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Weinman, Jaime: Anvils, Mallets & Dynamite: The Unauthorized Biography of Looney Tunes. Sutherland House, 2021. ISBN 978-1-989555-46-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Weinman 2021, ”5. Birth of a Bunny”
  2. Weinman 2021, ”9. Daffy, 2.0”
  3. Lenburg, Jeff: The Encyclopedia of Animated Cartoons, s. 58–59. Facts on File, 1999. ISBN 9780816038312.
  4. Weinman 2021, ”12. New Cartoons, Old Characters”
  5. Weinman 2021, ”3. Duffy”
  6. Väiski Vemmelsääri täyttää 70 vuotta, Ylen uutiset, Viihde
  7. Peltola, Antti: Sarjakuvalistauksia perunamaa.net. 07.08.2018. Viitattu 17.2.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Väiski Vemmelsääri.