Väiski on aina Väiski

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Väiski on aina Väiski (The Bugs Bunny/Road Runner Movie) on Warner Bros. -studion tuottama vuonna 1979 valmistunut animaatioelokuva, jonka on ohjannut Chuck Jones yhdessä Phil Monroen kanssa. Kyseessä on kooste-elokuva, joka sisältää valikoiman parhaita Chuck Jonesin 1940–1960-luvuilla ohjaamista Looney Tunes -lyhytanimaatioista. Niiden väliin on sijoitettu lyhyitä juonto-osuuksia, joissa mahtavassa huvilassa eläkepäiviään viettävä Väiski Vemmelsääri esittelee Looney Tunes -animaatioiden hahmoja ja tapahtumia. Väiski Vemmelsäären ohella Repe Sorsa esiintyy suuressa osassa valikoiduista animaatioista. Koko elokuvan loppuosa on omistettu Kelju K. Kojootti ja Maantiekiitäjä -lyhytanimaatioista laaditulle yhtenäiselle koosteelle.

Väiski on aina Väiski sisältää useita Chuck Jonesin arvostetuimpia lyhytelokuvia, kuten jatkuvaan neljännen seinän rikkomiseen perustuva surrealistinen Duck Amuck (1953), jossa näkymätön animaattori piinaa Repe Sorsaa, niin sanotun metsästystrilogian käynnistänyt Rabbit Fire (1951), jossa Väiski ja Repe yrittävät kilvan usuttaa Elmerin toistensa kimppuun, sekä Richard Wagnerin oopperoita parodioiva Väiski ja Elmeri -tarina What's Opera, Doc? (1957). Eräitä vähemmän kuuluisia Jonesin lyhytelokuvia on tässä lyhennetty alkuperäisestä.

Lähes kaikkia elokuvan hahmoja ääninäyttelee Mel Blanc. Elmerin äänenä on Arthur Q. Bryan.

Warner Bros. julkaisi Väiski on aina Väiskin jälkeen seuraavan vuosikymmenen aikana kolme muuta vastaavaa kooste-elokuvaa vanhoista Looney Tunes -lyhytelokuvista. Kooste-elokuvan ideaa oli käytetty jo tätä ennen vuonna 1975 valmistuneessa dokumentissa Väiski Vemmelsäären juhlagaala (Bugs Bunny Superstar), jossa veteraanianimaattori Bob Clampett oli ottanut yksinään kunnian Väiski Vemmelsäären hahmon luomisesta ja sivuuttanut Chuck Jonesin osuuden. Kostoksi tästä Jones lisäsi Väiski on aina Väiskiin kohtauksen, jossa Väiski kertoo katsojille lukuisista "isistään" kuitenkaan mainitsematta Clampettia.

Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Video-oppaassa vuodelta 1994 Markku Salmi kehuu etenkin koosteen alun avaruusjaksoja ja antaa sille neljä tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”erinomainen”.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.